Vaimo hankkiutui raskaaksi luvatta

kas kun en itse ollut noin fiksu...

suosittaisin naimisiinmenoa ihan vain sen isyysolettaman vuoksi. Kunnan lastenvalvoja tietää kertoa enemmän. Aviomies on paremmassa tilanteessa avoparin mieheen nähden, koska ei joudu tunnustamaan isyyttään.

koko elämäsi on nyt pilalla? Miten? en ymmärrä. Olette kai kuitenkin molemmat täysi-ikäisiä?

kas kun en itse ollut noin fiksu...

Meinaan ampujat siis oikeat harrastajat eivät päästisi koskaan mitään noin typerää suustaan.

Nainen ei tee lasta kenelle miehelle tahansa, joten sinut hän on valinnut lapsensa isäksi. Kuitenkin hänellä on sen verran ikää että on valmistautunut tarvittaessa jopa yksin lapsesta huolehtimaan. Biologinen kello on armoton. On sinulla nyt 9 kk aikaa valmistautua...Olipa ratkaisusi mikä vain, tiedän että lapsesta et tule luopumaan. Varsinkin se ihan ensimmäinen lapsi on myös miehelle kaikki kaikessa.

kannat vastuusi niin kuin mies.

Toivottavasti vaimokkeesi älyää jättää sut ja alkaa yksinhuoltajaksi. En tajua mitä nyyhkimistä sulla on, aikuinen mies!

nämä lapsimiehet, kidultit, vaan veivaa ja veivaa kun eivät osaa tehdä selkeitä ratkaisuja, antaa naisen odottaa koko hedelmällisen ikänsä, että tehdäänkö lapsia vai ei. Jos nainen ei ota aloitetta omiin käsiinsä (jätä miestä tai hankkiudu salaa raskaaksi kuten ap:n avovaimo), niin siinähän hukkaa elämänsä - ihan turhan takia!

Naisen hedelmällisyys alkaa laskea merkittävästi 35 ikävuoden kieppeillä. Välttämättä teillä ei myöhemmin ole mahdollisuutta biologiseen lapseen.

Petollisuus on hirveää. Mutta toisaalta oletko myös itse ollut petollinen, jos olet puhellut lapsenteosta ja kuitenkin koittanut viivyttää hommaa siihen saakka, että se ei enää olisi puolisollesi mahdollista?

Mielestäni miehen mitta on on se miten hän kykenee ottamaan vastuun perheestään. En puhu siitä toivotusta idyllitilanteesta, vaan kaikista niitä mutkista mitä parisuhteessa on. Jos olet mies, kykenet kyllä tutustumaan ja hullaantumaan siihen tulevaan kääröön, ja ottamaan myös vastuun. Jos et siihen pysty, kuulut siihen keski-ikäisten teinipoikien joukkoon, joka lähinnä säälittää.

Psyykkisesti terve ihminen ei kadu saamiaan lapsia.

Hyvää jatkoa sinulle ja puolisollesi. Harkitkaa myös pariterapiaa, se voi auttaa asian sulattelussa.

Mikä on elämäntilanteenne muuten, oletteko töissä, minkä ikäisiä olette..? Entä kauanko olette olleet yhdessä ja miten teillä muuten menee?



En tiedä, tosi törkeältä teolta kuulostaa tuo vaimosi teko. Tunnustiko vaimosi siis itse jättäneensä pillerit pois tarkoituksella ja salasiko hän sen vai luuliko hän oikeasti, että haluat lasta?



Typerää sinänsä vitsailla lastenteosta vauvakuumeisen kanssa.



Ehkä teidän kannattaisi jutella jonkin asiantuntijan kanssa, varmaan vähintään parisuhdeterapia olisi tarpeen, päätitte sitten pitää lapsen tai ette.



Jos ette päädy aborttiin (tai jos vaimosi ei päädy, sinähän et voi pakottaa häntä siihen eikä se olisi oikein) niin katso, ettet kosta tätä kaikkea viattomalle lapselle.

-

--

Olitko myös ainoa lapsi ja äidin lellipoika?



Meillä ei kai myöskään olisi lasta, ellen olisi tullut puolivahingossa raskaaksi (emme käyttäneet ehkäisyä, koska luulimme, etten sairauteni takia tulisi raskaaksi, toisaalta toivoimmekin että saisimme joskus lapsen). Mieheni tuskin olisi koskaan uskaltanut tehdä aivan tietoista päätöstä "nyt tehdään lapsi", kun päätöstenteko on muutenkin hänelle vaikeaa.



Nyt mieheni on aivan innoissaan lapsestamme.

35-vuotias nainen todella on tilanteessa, jossa ymmärrän kyllä epätoivon, jos mies vehtaa lapsenhankinnan suhteen.



Itse olen 26-vuotias, ja minua vuotta nuorempi mieheni on valmis hankkimaan kanssani lapsia. Vaan eipä se niin helposti onnistukaan. Olemme saaneet yrittää jo pitkään tuloksetta.



Kyllä, on ikävää, että luottamuksesi on petetty, mutta pysähdy HIUKAN miettimään myös puolisosi tilannetta. Jos itse olisin 35-vuotias ja edelleen lapseton vailla toivoa miehen suostumisesta lapsen hankintaan, olisin varmasti todella, todella epätoivoinen. En todennäköisesti tekisi puolisosi tavoin - mutta olisin täysin rikki, harkitsisin eroa ja saattaisin yrittää raskautta jopa satunnaisen miehen kanssa. Äidiksi tuleminen on ollut minulle aina elämäni suurin toive, ja olisi vaikea luopua siitä lopullisesti vain miehen päättämättömyyden vuoksi. Miehellä kun kuitenkin on mahdollisuutensa muuttaa mieltään vaikka vasta viidentoista vuoden kuluttua ja halutakin sitten lapsi - jonkun muun kanssa. Nainen taas saattaa joutua elämään vuosikymmeniä sen kanssa, ettei saanutkaan toivomaansa lasta.



Minusta - kun et kerran ole ehdottomasti tehnyt selväksi, ettet missään olosuhteissa halua lapsia - kanna nyt vastuuta aikuisen tavoin ja ota tämä mahdollisuutena teille molemmille. Se on sinun lapsesi ja sinun alulle laittamasi, joka tapauksessa. Selvittäkää parisuhteenne kuntoon ennen lapsen syntymää ja totutelkaa elämään perheenä!

Oli ikä ja tilanne mikä hyvänsä, niin ei se oikeuta naista toimimaan noin! Ihan törkeää hyväksikäyttöä ja luottamuksen riistoa. Otan syvästi osaa! Vai kidultteja! Huokaus! Mikään ei puolusta naisen itsekästä tekoa! EI naisella ole yhtään sen enempää oikeuksia lasten suhteen kuin miehilläkään, miettikää nyt vähän.

Toki keskustelu ja aika voi parantaa haavat ja opit vielä nauttimaan muksusta, jos päätätte sen pitää (kuten toivon), mutta pitkä tie on vielä edessänne. Voimia!

Olen aivan samaa mieltä siitä,että naisen teko oli törkeä. En itse voisi ikinä kuvitella tekeväni samalla tavalla.



Mutta olen myös sitä mieltä, että nykyisin on yhä enemmän sitoutumiskammoisia miehiä, jotka eivät osaa eivätkä uskalla päättää mistään. Niinpä he jäävät vuosikausiksi avoliittoon, kun naimisiimeno on liian iso askel, samaten lastensaaminen jne. Mielestäni ap. kuulostaa aika nyhveröltä ja lisäksi typerältä, kun on vitsaillut lastensaannista naisensa kanssa, jolla oli vauvakuume ja biol. kello tikitti pahasti. Olisi kannattanut tajuta, ettei kyse ole enää leikistä.

Mutta yhtä paska homma sinultakin ap "vitsailla" lapsen saamisesta. Kysyt miksei vaimokkeesi kysynyt sinulta lapsen tekemisestä ja antanut sinulle mahdollisuutta pättää, kuitenkin itse kirjoitat että olette puhuneet asiasta. Eikö vaimosi silloin ole kysynyt sinulta asiasta.



Ole mies, äläkä ruikuttava vellihousu...

siis suurin osa vastauksista on sitä luokkaa että nainen teki oikein, noinko te voisitte itsekin lapsenne alulle laittaa? Olen täysin ap:n kanssa samaa mieltä että olisi antanut vaihtoehdoksi vaikka sinun tai jonkun muun kanssa. Uskon että ap:stä tulee hyvä ja vastuuntuntoinen isä kunhan saavat asian selväksi vaimonsa kanssa, joka teki todella sikamaisesti!!! Moniko teistä käyttää kortsua ja pillereitä avioliitossa?

Tsemppiä sinulle ap! Toivottavasti saatte vaimonne kanssa luottamuspulan selvitettyä ja varmasti tulet kuitenkin huomaamaan että lapsi tulee olemaan ihanin asia maailmassasi!

Mietin vain että onkohan tuollaiset liki nelikymppiset miehet jo niin tottuneita rauhalliseen omaan elämäänsä että lapsen saanti tuossa vaiheessa pelottaa enemmän kuin nuorena?

Toivottavasti ette asu (tai toivottavasti asutte) Porvoon suunnalla ;)

tuumailla ja miettiä, että joskohan sittenkin/sittenkään ja samalla huomata, että potentiaaliset vuodet meni ohi.

on kauheaa kidutusta olla parisuhteessa miehen kanssa, joka ei osaa päättää että tehdäänkö niitä lapsia vai ei, ja oma biologinen kello tikittää. Ei haluaisi jättää rakasta miestä, mutta ajatus elämästä ilman lapsia tuntuu kauhealta. Kuukausi kuukaudelta saa jännätä että muuttuuko ne vitsit todeksi vai ei, haluaako se nyt vai ei..



Ja sitten vielä NAISIA syyllistetään siitä, että odottajien keski-ikä on niin korkea.



Naisen oikeus on hankkia lapsi millä keinolla vain, mutta tietysti miehen oikeus on lähteä kävelemään, jos on näin puijattu.