Vaimo hankkiutui raskaaksi luvatta
Näin kävi meillä, "ilonen" yllätys pamahti viikonloppuna kasvoille.
Nyt olen tätä muutaman päivän sulatellut.
Vaikealta se tuntuu hyväksyä tätä asiaa.
Perillisen saaminen pitäis olla myös miehelle vapaaehtoisuuteen perustuva asia, mutta näemmä nainen voi ottaa ohjat käsiinsä ja tehdä päätös yksin.
Eli jättää pillerit ottamatta ja jättää asian kertomatta.
Olen kyllä leikkisästi silloin tällöin puhunut lapsen hankkimisesta, mutta lähinnä ne on ollut leikkimielisiä ajatuksia.
Olisin toivonut vaimon ottavan asian ensin vakavaan keskusteluu ennen näin epätoivoiseen tekoon ryhtymistä, nyt tämä hanke ei tunnu ollenkaan että olisin tämän takana, lähinnä tunnen ulkopuoliseksi tilanteeseen.
Onko täällä ketään vastaavaa kokenutta, miten tästä pääsit ettenpäin ? mikä oli ratkaisusi ?
Kommentit (148)
Tuollaista tekoa ei voi todellakaan hyväksyä enkä voi käsittää miten niin monen naisen mielestä tällainen teko on OK. Että miehen muka pitäisi vielä avioliitossakin varmuuden vuoksi käyttää kortsua? Eikö aviopuolison sanaan pitäisi voida luottaa? Näköjään ei enää voi, kun naiset voivat mielivaltaisesti hankkiutua raskaaksi milloin heitä vain huvittaa. En IKINÄ voisi tehdä miehelleni noin, koska rakastan ja kunnioitan häntä.
Vahinkoja toki voi tapahtua ja ehkäisyvälineet eivät ole 100 % varmoja, mutta kun tässä ei ole nyt kyse vahingosta vaan naisen sairaasta vallankäytöstä. Ei tuollaista voi varmaan ikinä antaa anteeksi.
Naisen hedelmällisyys alkaa heiketä selvästi 35 vuoden jälkeen. Vaimosi teko ei ollut oikein sinua kohtaan, mutta ymmärrät varmaan, että vaimollasi on viimeiset vuodet tehdä lapsi.
Niin en ole enää teinipoika 37 mittarissa vaimokkeella 35
Tämä olisi siis ensimmäien lapsi.
Tuntuu että mitä vanhemmaksi tulee, sitä arempi on ottaa näin suuri askel.
.
Juuri tältä minusta tuntuu, että luottamus on mennyt.
Tästä oltaisiin voitu neuvotella, en ole koskaan edottomasti kieltäytynyt lapsien hankkimisesta.
Tilanne on kuin "väärin sammutettu" olisin halunnut olla juonessa mukana silloin kun lasta lähdetään hankkimaan.
Lopputulokseen (lapsen syntymään) ehkäpä ajan kanssa myönnyn tai käytännössä on pakko jotenkin taipua tähän ajatukseen.
Pitää sulatella...
Jos olisin 35 ja mieheni ei olisi vieläkään suostunut yrittämään lasta kanssani niin raahaisin hänet pariterapiaan. Eikö avioliiton perimmäinen tarkoitus ole lapset? Mutta jos mies olisi tiukasti sitä mieltä kaikista keskusteluista huolimatta, ettei hän halua lasta niin sitten tekisin lapsen yksin. Naisella ei ole loputtomiin aikaa odotella ja äitiys on sellainen asia mikä mielestäni pitäisi jokaisen halukkaan saada kokea. Tämä koskee toki myös isyyttä eli jokaisen niin haluavan pitäisi saada kokea isyys mutta valitettavasti se ei aina onnistu koska miehet eivät voi synnyttää...
Sinulle ap sanoisin että onneksi olkoon! Toki tämä tuli varmasti järkytyksenä, mutta jos olette jo tuon ikäisiä niin eikö elämässä ole jo "kaikki koettu"? Voisiko ajatella että mikä mahtava kokemus on saada oma lapsi?
Terveisin N30 ja kolmas molempien erittäin toivoma lapsi potkiskelee masussa
mutta kyllä kumminkin ymmärrän mistä johtuu, jos ikäkin on mikä on.
Ja lisäksi olen samaa mieltä joidenkin täällä jo puhuneiden kanssa, että jokaisen oma vastuu on huolehtia omista siemenistään. Jos et tahdo lasta, huolehdit siitä itse.
Tietenkin jos on valehdellen toimittu, se on väärin. Mutta ymmärrän sen silti, koska itse olin aivan järkyttävän suuressa vauvakuumeessa, joka hallitsi jotenkin kaikkea. Sain kuitenkin noin vuoden keskustelulla miehenikin saman tunteen valtaan, ja nyt matkalla onkin meidän yhteisesti toivoma lapsi.
... ensinnäkin sanoit että olet "leikkimielisesti" vihjaillut lapsen saamisesta ja sitten sanot että vaimon teko oli "epätoivoinen" eli nämä kaksi sanaa kuvaa hyvin tilanteen. Vaimosi on luultavammin yrittänyt saada sinut kunnolliseen keskusteluun lapsen hankkimisen suhteen koska ikää karttuu ja naisella on biologinen kello (jota valitettavasti hyvin, hyvin harva mies tajuaa). Olet väistellyt asiaa heittämällä jotain humoristisia viestejä (ties kuinka kauan) mutta pohjimmiltaan vaimo on saanut sinulta signaalin että pohjimmiltaan suhtaudut lapsiasiaan myönteisesti. Tilanteen pitkittyessä vaimosi on tosiaan ryhtynyt "epätoivoiseen" tekoon, toisaalta hän on laskenut että a) olet ihan hyvä tyyppi ja omaat aineksia isäksi ja b) hänellä ei ole aikaa ensin erota sinusta ja löytää joku uusi tyyppi isäkandidaatiksi.
Toivon hartaasti että mietit nyt omaa osuuttasi asiaan ja mikäli vakuutut että olet HYVIN selkeästi ilmaissut että et halua lapsia ja jos haluaisit lapsia niin haluat että se keskustellaan vakavasti keittiöpöydän äärellä perusilme päällä. Mikäli sinulla on pienikin epäilyksenhäivä että ehkäpä, ehkäpä et ole ollut ihan reilu ja suorapuheinen vaimoasi kohtaan tässä asiassa niin keskityt iloitsemaan tulevasta lapsestasi.
Lausun näitä sanoja "syvällä rintaäänellä" koska tämäntyyppinen tapaus tapahtui lähipiirissäni muutamia vuosia sitten. Tämä päivänä tämä isäksi "huijattu" mies sanoo että vaimon tempaus oli hänen elämänsä paras päätös koska hän itse oli niin vellihousu että ei kyennyt päätöstä tekemään. Ja hän on tänä päivänä kahden lapsen rakastava isä.
että tämmösessä tilanteessa ulkopuoliset käy syyttämään puhtaasti toista. parisuhde on kahden kauppa.
mieti itse, sinä, mikä on sun osuutesi tässä tilanteessa?
vaimosi on tehnyt väärin, sitä ei kukaan voi kieltää.
tekikö hän sitä kuitenkaan täysin salaa? olitko puhunut hänen kanssaan, olitko selväsanainen. aavistitko että näin käy. oletteko riidelleet asiat. mitä tarkoittaa leikkimielinen vitsailu näin vakavasta asiasta. molemmista löytyy yleensä syytä.
Minä sanoin heipat päättämättömälle eksälleni 28 vuotiaana ja 30 vuotiaana olin jo naimisissa ja raskaana.
Onko hän tämän myöntänyt?
Ja totta on, että kelju juttu mikäli vaimosi todella on tehnyt lapsen salaa, mutta silti "it takes two to tango" meinaa vaikka olis mikä ehkäisy on aina olemassa se pieni mahdollisuus... Ainut 100% keino ehkäistä on pidättäytyä seksistä.
Ja tosiasia on, että vaimosi hedelmällisimmät ajat on jo takana ja heikentyy vaan, en kuitenkaan usko että useakaan naimisiin menevä nainen ei tahtois lasta.
Ja minusta on aika naivia ajatella, että lapsen tekeminen olis joku SUPER SUURI askel mihinkään.. Elämä lapsen kanssa on antoisaa ja ihanaa, jokainen elinvuosi on erilainen haastava, mutta niin antoisa. Itse en antais päivääkään pois.
Kyllä sinä isyyteen totut, ja voit opettaa tietojasi ja taitojasi lapselle. Ja loppuviimein suurimman vastuun kantaa lapsesta kumminkin äiti, toki isäkin, mutta........
vihille menimme oman vaimoni kanssa. Enkä toisaalta mitään äpärälapsia tähän maailmaan halua siittää, joten en ymmärrä, mitä valitat? Miksi sitten olet vaimosi kanssa, jos et halua hänen kanssaan perhettä?
Vahingon olisin hyväksynytkin, koska silloin se olisi selkeesti myös minun syy koska itselläni ei ehkäisyä.
Vaimo vielä nimen omaan ei halua että käytetään kumia, kuulemma allerginen
Olen nainen, mutta silti ollut samassa tilanteessa. On vaikea iloita raskaudesta, kun on huijattu siihen tilanteeseen. Katkeruus kasvoi ja kasvoi ja lopulta tuli ero. Lopulta miehen sikamaisuudesta korkeimman hinnan maksoi lapsi joka nyt on menettänyt perheensä kun vanhemmat erosivat. Ikinä en voi tuollaista huijausta anteeksi antaa.
Laitoin tänne kun en löytänyt parempaakaan äijäpalstaa...
niin oltu avoliitossa 2v tunnettu toisemme noin 6v
Molemmat lapsettomia
niin oltu avoliitossa 2v tunnettu toisemme noin 6v
Molemmat lapsettomia
niin pistä helvetissä osoite äläkä prkl vinoile !!
Oletko kuuden vuoden aikana kertaankaan keskustellut VAKAVASTI vaimosi kanssa lapsen hankkimisesta vai kuittasitko aina vitsillä?
Naisesi on ollut heikko, kun ei ole pystynyt jättämään sinua, niinkuin minä pystyin jättämään mieheni. Minun eks oli oikeasti ongelmissa, joten syytä olikin jättää tuo rakastamani lapsi = eks ja antaa tilaa uuden tulla. Oikeiden lapsien ja miehen! Voisitteko keskustella asiasta? Voisitko antaa hänelle anteeksi? Olet kait itse vastuuntuntoinen, melkein aikuinen mies ja lapsen saatuasi jo ihan aikuinen?
27.