:) SUURPERHEKUUMEILIJOIDEN MAALISKUU :)

Heräsin ihan tavalliseen tapaani viideltä... hieman piti päätä raapia, kun panin koneen päälle ja näyttää kuutta. Unohtui ihan tuo kellojen kääntely, no kerkiäähän tuon.



Tuosta kaksosasiasta, mäkin olen ihan vitsinä heittänyt, että seuraavaksi pitäs saada tyttökaksoset, niin saa sukupuolijakauman tasattua. Vaikka etpä sillä oikeasti niin väliä, kunhan vain vielä vauvan saisi... tosin ehkä ei ihan heti, vaikeaa olisi mun olla raskaana, kun yksi on ihan kannettava, jos ytaas noin 25 viikosta eteenpäin tulisi ohjeet ettei nostella mitään maitopurkkia painavampaa. Pitäisiköhän sittenkin miettiä joku muukin ehkäisy kuin imetys toistaiseksi - toisaalta jospa onkin jo myöhäistä.



Muuten tuosta synnärille lähdöstä - mulla on neljä lasta, muttei yhtään kunnon kokemusta asiasta! Paitsi kakkosen syntymä ja silloin olin lähinnä pakokauhuissani ja ajattelin ihmeissäni "mitä nyt, ei kai se vielä synny?" Kaikissa muissa olen ollut valmiina sairaalassa - onneksi (Esikoinenkin syntyi 2 tunnissa, kun synnytys oikein käynnistyi). Ehkäpä sen kokemuksen viimein saisi viidennellä kertaa... Tammikuussakin ajelin komeasti ambulanssilla, joten sillä kyydillähän taas mentäisiin. Ja jos kerrankin tilanne olisi sellainen, että mies kerkiäisi mukaan. Tammikuussa soitin kotiin hänelle, kun lähtivät saliin kärräämään, että "Nyt se syntyy! Lähde tulemaan, mutta älä kiirehdi, nimittäin et varmasti ehdi mukaan tälläkään kertaa".



Ainoastaan kakkosen syntymässä, jolloin mies ajeli heti ambulanssin perässä, hän ehti saliin asti ennen kuin vauva oli ulkona ja se oli kuitenkin aika poikkeava tilanne verrattuna normaalisynnytykseen - huone täynnä lääkäreitä, sairaanhoitajia, lastenhoitajia, kätilöitä ja poika pantiin heti kaappiin ja kiidätettiin teholle, Kun me ekaa kertaa kunnolla hänet näimme, oli kiinni piuhoissa ja letkuissa... Mutta eipä meillä mitää hätää ole ollut muiden kanssa, tyynenä olllaan odoteltu salissa, kun isä on tullut paikalle. Viimeisimmälläkin kerralla tuli saliin ja kysyi "eikö täällä olekaan tapahtunut mitään?" Ilokaasumaski ja sydänmonitori olivat vielä paikallaan... vasta kun raotin paitaani ja näki vauvan huomasi tapahtumien taas kerran menneen. Enkä vieläkään päässyt tutustumaan muihin kivunlievittäjiin kuin ilokaasuun - mutta eipä ollut paljon kipujakaan lievitettäväksi.

siis menin ambulanssilla sairaalaan, mutta poju ei syntynyt vielä samana päivänä vaan jäin tarkkailuun ja seuraavana päivänä kieltäydyin lähtemästä kotiin - lääkäri ei tehnyt silloin mitään tilannetarkistusta vaan sanoi, että sunnuntaina (oli lauantai) mut varmaan passitetaan kotiin... no la-su yönä sitten heräsin supisteluihin n.2.00 ja 5.23 oli poika ulkona - vain muutama viimeinen supistus oli kipeitä. Eli onneksi pidin pääni.

Mun mies ei vastaan laita lapsilukumäärän suhteen hän nauttii siitä kun hän voi rauhassa keskittyä työhönsä ja mä oon kotona pääasiallinen vastuunn kantaja eli monesti on miehelläni päivät venyneet ja mikä onkaan se pelastus IHANA minä kotona. Olen myös sanonut että jos hän rajoittaisi lapsilukumäärää niin turvautuisin keinohedelmöitykseen (mieheni nauroi ihan katketakseen kun kerroin suunnitelmani ja lupasi ettei mulla ole mitään tarvetta turvautua sellaiseen) koska musta ei tule samanlaista kuin anopista joka kartkerasti murehtii siitä kun hän sai vaan kaksi lasta kun mies ei halunnut. Siksi anoppi ei halua nähdä meidän lapsia. Tämä on miehelleni niin kova paikka kun oma äiti on tollainen joten hän on luvannut että niin monta vauvaa saa tulla MUTTA KESTOVAIPPOJA EI YHTÄÄN LISÄÄ ENNEN KUIN NE YLI SATA YLIMÄÄRÄISTÄ ON HUUTIKSESSA MYYTY. Eli olen pahasti kestiksiin hurahtanut .



Mä en tiedä muuten minkä ikäinen tämä 11:sta odottava äiti on mutta luulen että hän on jotakuinki saman ikäinen kuin minä (täytän tänä vuonna 38)



Meillä on siis ukkovalta viisi poikaa ja yksi tyttö ja tosiaan tyttökaksoset olisi aika kiva juttu niin ei tuo miun prinsessa joutuisi yksin kuunntelemaan poikien juttuja.





Gallup:



Kertokaas muut mitkä vaunut teillä on oletteko vaunufriikkejä, käytättekö kestovaippoja jos ja minkä merkkisiä , osaako joku teistä jopa itse ommella niitä. ???????



En ole mitenkään kulutushullu, mutta rakastan joitakin asioita aivan valtavasti ja niitä sitten tekee mieli ostella.....





Annlinn

Päivän rauhallinen hetki menossa niin itsekkin pääsen kirjoittelemaan. Hurjasti juttua tullut ja on kyllä mukava lukea! Silläpä sitä itsekkin voisi vähän enemmän aktivoitua tähän kirjoitteluunkin. Tosiaan meillä on esikoinen kaverin mummolassa ja keskimmäinen on ulkohommissa isännän kanssa ja pienin nukkuu vaunuissa niin voi mikä hiljaisuus! Tässä salaatin teon välissä sitten tulin koneellakin käväisemään.



Vauvakuume on tällä hetkellä kovana mutta kuumetta varmaan yllyttää vielä lisäksi se, että takaraivossa on tieto siitä, että todennäköisesti elokuussa alkaa työt ja opiskelu jos tilanne ei kovin tästä muutu. Kotona haluaisin olla pitempääkin mutta rahat on jo nyt niin loppu, että todellakin kituutetaan kesän yli.

Minä muuten tilasin vauvalehden vaikka tämä minun vauvani on jo yli vuoden ;) että että.. ai niin, omppis kyselit niistä suurperhe jutuista. Ei ole kauaa kun luin just suurperheestä. Meille tulee meidän perhekkin niin pitää tutkailla, että missä lehdissä niitä juttuja oli. Käynpäs kurkkaa tuota lehtipinoa.. eli esim. meidän perhe nro 6-7 2008 on juttua suurperheen talousmenoista. Siinä oli ihan mielenkiintoinen juttu perheestä millä parhaimmillaan talousmenot oli vain 30 e/kk! Sitten meidän perhe nro 11 2008 on juttua 9 hengen perheestä kaksiossa. Nämä löysin äkkiseltään kun muistin, että vasta noita luin. Muistan, että vanhemmissa vauvalehdissäkin on ollut juttua suurperheistä vaan lehdet on laatikoissa ja ullakolla, eli en ihan helpolla pääse niitä tutkailemaan.. mutta jos vastaan tulee juttuja niin pitää muistaa ilmoitella tännekkin :)



Jahas, vaan pienin huutaa joten täytyy mennä!



Vimpula_ kera kolmikon ja yhden karvanaaman :)

kun meitä samanhenkisiä eksyy tänne lisää : )! On mukavaa vaihtaa ajatuksia kuumeilun lisäksi myös ihan arkisesta elämästä, luulen kuitenkin että yhden tai kahden lapsen vanhemmat ei aina tätä meidän härdelliä ymmärrä ; )



Anlinn, tervetuloa mukaan! Minäkin sitä seiskaa kuumeilen, toivotaan sulle niitä tuplia ; ) Mulle riittäisi tässä vaiheessa se yksi, kuin vielä 3 alle kouluikäistä kotona. Ja kaikki muksut poikia, joten siitäköhän johtuu, ettei heistä juurikaan apua ole kotitöissä... Mun kohdalla ehdittiin nelosta odottaessa muutama tunti odotella kaksosia, kun neuvolassa "kuului" kahdet sydänäänet. Ultraan pääsin myöhemmin päivällä ja siinä välissä ehti ajatella jo vaikka mitä : ). Kuitenkin vain yksi vauveli masusta löytyi.

Mä luulen että meilläkin mies alkaa nyt ymmärtämään sen, kuinka paljon helpompaa meidän elämä on, kun toinen on kotona. Aiemmin hän on tykännyt, että palaan pian töihin, mutta nyt tuntuu, että hänkin haluaisi tämän tilanteen jatkuvan näin. Meillä molemmilla vuorotyö ja lastehoidot ym monimutkaista, kun ei edes vuorohoitopäiväkotia omasta kunnasta löydy!



Leanna, minä myös olen ajatellut että tämä olisi nyt ehdottomasti viimeinen kuumeilukierros, mutta kuinkahan tämän saa joskus loppumaan... Pitääkö ihan raakasti vaan mennä sterilisaatioon vai mitä !?



Sinuvi, leppoisalta kuulosti teidän illanvietto! Joo, kyllä me suurperheellisetkin osataan ja voidaan elämästä nauttia, usein törmää siihen harhaluuloon, että meidän elämä olisi ankeaa ja tylsää... ; )



Tanni perheineen on ilmeisesti päässyt sinne viikonloppureissuun, hyvä! meillä myös kuopuksen räkätauti alkaa olla ohi.



Pyöriikö teillä muilla mielessä myös pelot, eihän se lapsensaaminen pelkkää onnea ja auvoa ole... Mä olen paljonkin miettinyt sitä, että kuinka meidän perhe kestäisi vauvan menetyksen tai mahdollisesti kehitysvammaisen lapsen. Kuinka sitten jaksaisimme ja selviäisimme kaikesta? Tai jos minulle tapahtuisi vaikka synnytyksessä jotain, kuinka mies pärjäisi yksin tämän lauman kanssa? Joskus ajattelee, että vaadinko elämältä liikaa, jos vielä yhtä lasta toivon. Tai että voisiko olla mahdollista,että seitsemännenkin kerran kaikki menisi vielä hyvin?



Nytpä lueskelen vielä vähän teidän muiden juttuja ja jatkan ehkä vähän vielä...



Miimu

aiheilla jatkan.



Annlinn: Tosi ikävä tuo sun anoppisi! Paljon hän siinä menettää, jos ei pidä teidän perheeseen yhteyttä... Galluppiin vastaisin, että joo, vaunuista tykkään ja ne ovat ehkä se ihanin hankinta vauvalle. Monet vaunut olen ehtinyt ostaa ja myydä ; ). Kuudennelle ostin kyllä tutulta käytetyt vaunut. Briot ovat, mallia en muista. Kuitenkin erikseen kunnon koppa ja ratasistuin. Tykkään pientä vauvaa nukuttaa yötäpäivää vaunuissa, on kätevä siirellä aina sinne hiljaisimpaan nurkkaan : ) Lisäksi meillä on emmaljungan peruskuomurattaat sekä emmaljungan kaksostenrattaat. Kestovaippoja en ole koskaan kokeillut, nolottaa myöntää. Muuten ihan luontoa rakastava olen ja yritän omalta osaltani pieniä ekotekoja tehdä...



Vimpula, kiva kun olet aktivoitumassa! Mulle pomo soitteli yksi päivä ja osastolla niin tiukka tilanne, että lupauduin sitten aloittamaan sen puolikkaani jo toukokuun lopussa, huoh... Rahallisesti tietysti kiva juttu, mutta muuten ei oikein innosta. Mutta kauhulla ajattelen jo sitä hetkeä, jos pääsisin hänelle raskaudesta ilmoittamaan.. Meillä kunnon vauvabuumi töissä ja monta jäämässä äitiyslomalle. Ja sijaisia vaikea saada. Tunnen kyllä itseni vähän petturiksikin ja tämä asia kyllä haalistaa koko vauvahaavetta. Mietin jo, että pitäiskö hätäpäissään jo ennen tärppiä varoitella pomoa, että vauvatoiveita vielä on : )



Ellada, kuinka pysyt nahoissasi seuraavat pari viikkoa ; )? Musta tuntuu, etten saa hetkeksikään ajatuksiani irti tästä vauvahommasta ja kaksi viikkoa tuntuu niiiin pitkältä. Aika hölmöksi kieltämättä tuntee itsensä... Mies on taputellut mahaa ja kysellyt onko hedelmöitynyt olo : ) Hui!



Mutta kun tällaisia suursynnyttäjiä suurin osa ollaan, niin oletteko huolissanne lantionpohjanlihaksista? Itse koen, että tällä hetkellä tilanne hyvä, mutta pelkään vaivojen alkavan seuraavan synnytyksen tai vaihdevuosien jälkeen. Olenkin vähän miettinyt, että tilaisin sen uuden laitteen, olikohan come. Onko kenelläkään kokemuksia?



Ruuanlaitto kutsuu! Mukavaa päivänjatkoa kaikille!



Miimu

noista peloista ym. kyllä minulla useinkin pyörii päässä just Miimun mainitsemat asiat. Viime synnytyksessä just kun kaikki ei mennyt niin kuin piti vaan tuli se hätäsektio niin sen jälkeen vielä enemmän olen miettinyt, että miten pienestä kuitekin kaikki on kiinni. Yöaikaan varsinkin tulee mietittyä vaikka mitä. Meilläkin on lähipiirissä ollut vakava sairaus mikä mietityttää myös..



Sitten noista vaunuista tulin kommentoimaan.. Meillä esikolla oli sellaiset hienot perintövaunut :) Harmittaa vietävästi kun annoin ne eteenpäin sitten. Ihana olisi seuraavalle ollut vähän kuosia uusia ym kun muuten olivat todella hyvässä kunnossa ja sitten kun olivat sellaiset ihanat vanhanaikaiset kärryt kuitenkin.. No, seuraavalle ostin kaverilta käytetyt ja ne kyllä olikin käytetyt sitten :( Huono ostos.. Nyt sitten on käytössä yhdet carenan matkarattaat ja Brion tuplavaunut heittoaisalla. Noihin tupliin olen todella tyytyväinen ollut. Paljon kuitenkin lenkkeilen ym. niin melkein välttämättömät oli nuo tuplien hankinta. Nyt sitten niitä on yksi tuttu kysellyt, että möisinkö heille ne kesällä.. mutta mutta kun en tiedä tarvitsenko kuitenkin itse vielä niitä sitten ;) Noo..



Kestoista myös, että olen osakestoilija. Esikoinen oli täysin kertakäyttöisissä vaipoissa mutta näiden kahden pienemmän osalla olen kestoillut tosiaan osittain. Minulla äiti on ompelija niin sitä kautta sitten olen kestoja saanut ihan ilmaiseksi. Nyt on kyllä jääneet pieneksi suuriosa, että suurempia pitäisi hankkia.. Tämä passaa minulle.



Sunnuntain jatkoja kaikille! :)



Vimpula

Ihku-uusille ja "vanhoille" uusillekin kaikille tasapuolisesti tervetuloa. Monien nimet kyllä tunnistankin vaikken aktiivisesti välttämättä samoihin aikoihin olekaan kuumeillut, taustalla käynyt kuitenkin jo pitkään kurkkimassa...kun tää kuumeilu on kroonista. Itseäni ainakin vähän kauhistuttaa jos/kun lääketieteelliistä syistä tuon kohdun tilanteen takia on pakko lopettaa tämä vauva"tehtailu" (miehen mukaan siis siis leikkimielisesti tehtailua on tää touhu). Mutta mietin sitä ja surenkin sitten vasta kun tämä viides toivottavasti joskus sitten syntyy....



Viikonloppuna päästiin kuin päästiin kyläilemään. Veljen perheen luona oltiin, oli ihan mukva reissu. Vähän räkäisiä oli 2 nuorinta ja pikkusen kai isukkikin. La-su-yönä kyllä sitten sairastui tuo toiseksi vanhin (alkoi tauti kamalalla yskällä) ja sunnuntaina onneksi vasta iltapäivällä nousi kuume. Tän päivän viettää kotona vaikkei kuumetta aamulla enää ollutkaan.



Mukavaa oli kyläillä, lapset viihtyi keskenään ja veli laittoi hyvää ruokaa (on taitava kokki), illalla istuttiin viinilasin ääressä ja pohdittiin kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä. Ihan rentouttavaa ja mukavaa touhua.



Miäkin oon miettinyt että voisiko enää viides sektio onnistua. Siis ilman mitään muita komplikaatioita. Onhan se kuitenkin aika iso leikkaus.Nyt kyllä vaatisin vähän tarkempaa syyniä jo raskausaikana ihan äitipolilla. Tässä neljännessä ei mitään erityiskohtelua ollut-voi tosin olla että siihen vaikutti se että kolme ekaa on leikattu Jorvissa, tää neljäs Mikkelissä.



Mutta nyt siis arkeen, palailen myöhemmin ajatusteni kera, nyt arjen touhut kutsuvat....



Tanni

Tannille ihka ekaksi:



Kuule olen kuullut lestadiolaisäideistä joille on tehty kuusikin sektiota eli miksi ei sinulla hyvin viideskin menisi. Ihmiset on monesti aika tylyjä ja ilkeitä jos puhe on synnytystavasta. Liittyy toki kaikkeen riskejä mutta aivan yhtä oikeutettua on hankkia suurperhe sektiosynnytyksin kuin alatiesynnytyksin. Sitten yksi mikä vaikuttaa lääkäreitten lausuntoihin on myös heidän henk.koht.mielipiteet.



Ystävälläni on ääreisverenkiertohäiriö ja hänelle seliteltiin toisen lapsen jälkeen että nyt nää lapset saa sitten riittää. Hän kuitenkin kysyi asiaa kolmelta muulta lääkäriltä ja yksi sanoi että huoletta voi tehdä niin monta lasta kuin haluaa, toinen sanoi että lapsi kerrallaan katsotaan tilanne ja antoi luvan kolmanteen, ja kolmes sanoi että eikö se kaksi lasta ole jo aivan keskivertoa enemmän. Eli joskus näinkin. Siksi suhtaudun tosi kriittisesti lääkäreiden "kieltoihin " jos kysyy heiltä raskautumisen riskeistä.



Kivaa aloittaa viikko sängyssä maaten. Viime maanantaina mulla puhkesi kauhea flunssa ja vieläkin sen kourissa olen. Koskaan aiemmin en ole tälläistä kärsinyt joten ainakin on aikaa olla netissä. Meidän Ihanainen on myös flunssassa, miten muuten te joilla on 1v imetättekö häntä vielä. Meidän Söpöliini on sellainen "tisupoika" ettei mitään rajaa, se vähän hillitsee tätä vauvakuumeilua kun mulla on täällä ihana "vauveli" .



Palailen pian



Annlinn

Kiva, että Tannilla oli hyvä reissu! Nuista pikku matkoista saa niin mukavasti virtaa omaan arkeen. :)



Meillä myös pikkuneiti, joka viikko sitten täytti vuoden on mahdoton tisuttelija! Aina kaivelee paidan alle ja tunkee päätä äipän kaula-aukosta sisään. ;) Suloinen pikkukulta, en millään raski ajatellakaan vielä imetyksen lopettamista. Viimeksi lopetin kun tyttö oli vuosi ja kolme kuukautta ja olin ollut jo yli kolme kuukautta raskaana. Sitten tuntui, että ois kiva nukkuakin jokunen kuukausi ennen uuden vauvan syntymää. Ja taas jaksoi aloittaa alusta. Ja vieläkin jaksaisin! :))



Joo, on varmasti paljon lääkäristä kiinni millaisia "tuomioita" antavat. Jospa Tannillakin viides raskaus ja sektio menis hienosti- ja varmasti meneekin!! :)



Pelot vaivaa varmasti välillä jokaisen mieltä... Itsekin mietin, että voisinko saada vielä kuudennen terveen lapsen ja voisko raskaus ja synnytys vielä mennä hyvin. Pakko vaan olla luottavainen ja toivoa parasta! Miestä olen nyt kiusoitellut harvase ilta tällä vauva-asialla. Kokeilen väsyttämistekniikkaa.. ;)



Ihanaista viikkoa kaikille! :)



Omppis kera viisikon, jarrutteleva mies ja haave kuudennesta kultapienestä...

Omppis, omasta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä se kuudeskin odotus voi onnellisesti mennä : )



Mulla pisin imetys sen vuoden, sitten poitsu jo pisti leikiksi koko homman, naureskeli ja pureskeli vaan tissiä. Minä olisin voinut vielä jatkaa... Mut kiva tietysti, että normaali hormonitoiminta on palannut ; )



Tänää jää varmaan taustailuksi mun osalta, mutta kirjoitelkaahan te muut ahkerasti : )!





Miimu

Esikoinen luopui tissistä itse 10kk:n iässä, ei enää huolinut vaikka yritin tuputtaa... Meidän keskonen sitten imikin sairaalasta päästyään noin 1v3kk - minkä jälkeen itse lopetteli ja pian aloinkin odottaa kolmosta. Kolmosen imetys loppui 11kk:n kohdalla seinään, kun lääkäri oli sitä mieltä, että järkevämpi lopettaa siinä vaiheessa kuin alkaa rukata mulle imetysruokavaliota - eli allergiat syynä tuohon. Tätä nelosta olen nyt imettänyt tämän 2,5kk ja täysin tisuttelemalla mennään (nytkin roikkuu rinnassa kiinni, kun tässä sängyllä nettailen...).



Kakkosen imetyksen onnistuminen on erityinen ylpeyden ja onnenaiheeni ollut aina. Kun poika silloin syntyi pikkuisena keskosena ja vietti reilun viisi viikkoa sairaalassa olin varma etten häntä saa imetettyä, mutta kun kotiin tultiin niin täysin rintamaidolla mentiin kunnes tuli se 4kk syntymästä ja aloitettiin kiinteät (eli 2kk:n korjatussa iässä söi jo muutakin kuin maitoa). Noilla keskosilla kun on vähän eri ohjeet kiinteiden alottamisen suhteen kuin täysiaikaisilla.



Nyt pitäisi taas painua pihalle, palailen muihin juttuihin myöhemmin...



niin noista vaunuista piti sanomani - meillä vaunut olleet samat kaikilla (lisäksi olleet jo kolmella muullakin muksulla), yksi pyörä lonksuu ja muutenkin alkaa olla vähän huonokuntoiset, eli taitaisi olla aika vaihtaa... kuten näkyy ei ole kulutushysteriaa... Kestoista sen verran, että nykyään olen osakestoilija aiemmin valitettavastt tuli käytettyä vain kertakäyttövaippoja.

Kirjoittelin äsken taivaan tuuliin pitkän viestin, joten nyt voipi tulla vähän lyhyempi, kirjoitusvirheitä täynnä, kun en jaksa olla niin tarkka..



Oliko nyt parin viikon sisällä muita jotka pääsee jännäämään kuin miimu ja ellada?



Imetyksestä, minun pisin imetys oli kolmosta imettäessäni 1v ja 10kk. Ja lopetin sen sitten kun oli 2km takana, ja tulin 3.kerran raskaaksi. Ja nyt sitä vauvelia vielä imetän, ikää on pian 8kk. Imetyskerrat kovin vain on harventuneet, sillä eipä pikkukaveri malta päivisin rauhoittua tissille. Aikansa kun yritän, hän lopuksi iskee hampaansa kiinni merkiksi, että annapa olla äippä, ei kiinnosta nyt!

Onneksi iltamyöhällä, yöllä ja aamulla sentään. Mutta minulla ainakin tuo imetys taas vaikuttaa menkkojen poispysymiseen ja sitä kautta raskautumiseen..mutta katotaan, eiköhän se kierto sieltä palaile vielä:)



Vaunuista, viime kesänä hankin UPOUUDET rattaat, joihin saa lisäistuimen, muuten meillä on ollut aina vähintään 5 muksua jo käyttäneet menopelit :)

Nythän miehelle sanoin että ostan uudet vaunut, kun se toistamiseen uitti uuden puhelimensa (siis 2eri puhelinta) wc pöntössä..Mutta katotaan..ainakin

nämä nykyiset on oikein mainiot ja asiansa ajavat menopelit.



Kestoilusta - kääk, en ole kokeillut. Mutta kierrätystä harrastan, yritän itseäni tsempata että sekin on jotain, kun huolehdin että tavarat kiertää..kirppareille vien mahdollisuuksien mukaan, ja ostan myös sopivan tilaisuuden kohdalla.



Nyt kuopus meinaa heräillä vaunuissaan, täytyy mennä mutta palaillaan taas:)



Niin se vielä että kyselikö se miimun mies että onko hedelmöittynyt olo? Ja nyt kiinnostaa se vastaus, onko??:) Pidetään peukkuja!



sinuvi

Ensinnäkin:

Kyllä kuudeskin raskaus voi mennä hyvin!Pelot pois ja rohkeasti etiäpäin!



Rattaat ja vaunut:

Meillä on ollut minun vanhat "elisabeth" vaunut(isot takarenkaat,pienet eturenkaat)suorastaan antiikkiset;) ulkonukutus vaunuina.Nyt ne siirtyvät veljen lapselle joka syntyy kesällä.

Muuten oon aika vaunu friikki.Kaikille on ostettu uudet menopelit.Ei välttämättä ne kalliimmaat mutta ne jotka sillähetken silmää miellyttänyt.Ja niin kovaa menoa on ollut että kyllä ne vaunut on kärsineetkin(kun ollaan matkusteltu paljon)

Nyt mulla emman yhdistelmät sekä janen tuplat.



Kestovaipoista:

Täällä osakestoillaan.Reissulla ja yöllä on kertis.Muuten fuzzit ja DN:t pelaa!=)



Imetyksistä.

Mä en oo ollut niissä niin tarmokas kuin te=)

Esikoista imetin 7kk,olisin ehkä pidempääkin mutta tyttö itse stoppasi kun aloin hänen ollessa 6kk,odottaa kakkosta.

Kakkosta imetin vaan 3kk,kun hänellä moninaiset allergiaoireet ja oman ruokavalion karsiminen olisi ollut itselle huono vaihtoehto sillä laihduin valvotuista öistä lähes luurangoksi muutenkin(45kg taisin painaa...)

Kolmatta 6kk ja tyttö itse taas lopetteli

Neljättä 7kk

viidettä 8 kk

kuudetta 9kk

ja nyt mennään tämän vajaa 4kk täysimetyksellä ja sinne 6-8kk imetykseen ainakin tähtään.



Itsellä välttämättä ei tunnu hyvältä ajatus imettää yli vuosikasta mutta teille jotka siinä onnistutte ja nautitte,nostan hattua kyllä=)

Ja toisaalta oonkin ollut lähes aina raskaana jo siinä vaiheessa kun edellinen sen 1v=)Ainakin melkeen....



Leanna

Koskaan en ole osallistunut nuihin kuin ultratutkimuksiin - vain uteliaisuudesta niihin, kun olen halunnut nähdä, että joku todella on kasvamassa.



Meillä tuli nuo terveyteen liittyvät asiat yllättäen ajankohtaiseksi silloin kakkosen putkahdettua ulos yllättäen joulutonttuna odotetun helmikuun lopun sijasta. Silloin seistiin kerran jos toisenkin kaapin vieressä, kun pientä sydäntä ultrattiin ja oltiin palvereissa aivoultrien ja käyrien tuloksia kuulemassa... Ja kyllä, tuolloin tajusimme, että haluamme lapsemme juuri sellaisina kuin heidät saamme - ihanina pieninä lahjoina kaikkine mahdollisine valuvikoineen. Sydämissämme riittäisi tilaa sillekin, joka ei olisi aivan samanlainen kuin muut...



Monta löydöstä (mm. runsaskaikuisuutta aivoissa, sydämen väliseinän heikkoutta ja sulkeutumaton ductus) jännäsimme ja monesti itkimme saatuamme kuulla hyvät uutiset, kun huonompiinkin oli varauduttu... Kaikki korjaantui itsestään sairaalajakson aikana. Vielä vauvan kotiuduttua oli monta jännityksen hetkeä koettavana. Nyt jo uskallan sanoa: Meidän keskonen on täysin terve, täysin ikätasolla kehittynyt ja reipas 6-vuotias. Toisinkin voisi olla, ja rakas hän olisi sittenkin, jos ei alku olisi mennyt yhtä hyvin ja olisi jäänyt jälkiä...



Eli lyhyesti, minua ei pelota mikään muu kuin se, että menettäisimme vauvan, että syntyisi aivan liian aikaisin... jo 30 raskausviikon kohdalla huokaan aina helpotuksesta, silloin alkaa jo olla niin hyvät lähtökohdat ettei enää ole paniikkia.

näitä sivuja, kirjoitin pitkät porinat, mutta katosivat jonnekin. Tosi usein tökkii nämä sivut. Nyt vähän lyhyemmin...



Katjalah, en ole minäkään sikiöseulontoihin osallistunut. Lähinnä tarkoitin tuossa aiemmassa sitä, että kuinka ehtisimme ja jaksaisimme muista lapsista huolehtia, mikäli perheeseen syntyisi vaikeavammainen lapsi. Kyllähän se valvominen ym ajan oloon väkisinkin verottaisi vanhempien jaksamista. Kyllä sairas lapsi olisi meille yhtä rakas ja arvokas, ei siitä ole missään nimessä kysymys. Meilläkin yksi lapsista aloittanut elämänsä teholla, joten kaapin vierellä ollan seisoskeltu mekin. Tosin ei mitään kovin dramaattista, mutta sillä hetkellä pelottavaa... Hienoa, että teidän pikkuinen selvisi hienosti vaikeasta alusta : )! Mutta niinhän se on, ettei auta muu kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta.

kirjoitan nyt, niin harmitti se ekan viestin katoaminen...



Leanna, hienosti olet imettänyt! Ei mulla ole kuin tämä yksi vuoden kestänyt imetys, muut 7-10kk, esikoista imetin vain 6 vkoa. Ja hän on ollut porukan tervein, vain yksi antibioottikuuri 14 vuoden aikana : )! Nykyisin äitejä painostetaan monelta suunnalta vähän joka asiassa, imetys yksi niistä. Pääasia, että jokainen rakastaa lapsiaan ja tekee parhaansa. Turha lähteä "kilpailemaan" ja pingottamaan joka asiassa.



Sinuvi, ei ole vielä mitään oireita, vasta kp 17. Kyllähän sitä kuulostelee, kohta kai kiinnitymisaika käsillä ; ). Mukava jännäillä, vaikka mitään varmuutta tärpistähän ei ole...



Tanni, kiva että teillä onnistunut reissu! Mun veli asuu myös Kouvolassa.



Ellada, miten siellä? Onko meillä ihan samat kp:t? : )

niin ja lapsilukumäärätkin sekoitan. Mutta tänään on mun ainokaisen Prinsessan 10v. synttärit. Mulla on jo isotyttö (nyh, nyh,...)



Mä olen myös imettänyt aika eri pituisesti kaikkia, mutta nyt en malttaisi millään lopettaa kun tuo vauveli 1v2kk tuntuu paljon pienemmältä kun sitä imettää.



Meillä on Brio Happy yhdistelmät, mutta nyt aion ostaa jotku muut. Olen katsonut Teutoniaa mutta en jotenkin sitä haluaisi kun kokemukset siitä on niin huonot, emmaljunga taas on vanha tuttu mutta en jotenkin tiedä, gesslein swing on mun ehdoton suosikki mutta en tiedä haluanko sitäkään.



Meillä käytetään vain sisävaippoja ja villahousuja. Sisävaipoista parhaat on meidän mielestä Nupsukka ja Pallero voi kun näkisitte meidän vaippakaapin se siis IIHAN pursuaa. Nyt ompelin muutaman sisätaskuvaipan itse ja kohta tuleekin neppikoneeni niin sitten alan ompeleen aivan hurrjasti noita ihanaa ihanampia vaippoja.



palaamisiin

Annlinn

Kyllä nyt sais jo lumentulo hellittää, huomennahan on jo huhtikuu!



Voi kun kauniisti Katjalah oli kirjoittanut pienokaisensa alkutaipaleesta ja omista tunteistaan. Olet niin oikeassa! Kyllähän oma lapsi on rakas (ihan äärettömän RAKAS) vaikka jotain menisikin pieleen. Kunhan sen vauvan vain saisi syliin asti ja pitää siinä.



Jos minä vielä saisin raskauden kokea, sehän olisi vasta mun viides raskaus kun ensimmäiset ovat kaksoset. Viimeksikin kyllä päätin jo heti alkumetreillä, että mitään en pelkää enkä murehdi ennen kuin on jotain aihetta siihen. Eikä aihetta tullut. :)



Imetyksestä vielä. Itse imetin kaksosia 6 kuukautta ja sitten tuntui helpommalta antaa pullosta kiinteitten ohella. Vanhinta tyttöä imetin tasan vuoden ja sitten tyttö ei enää huolinut rintaa. Keskimmäistä tyttöä imetin sen 1,3 vuotta ja saatiin sen jälkeen rinta suht helposti pois vaikkakin sellainen tissivauva oli hänkin. Ja nyt jatkan vielä hetken tai sen aikaa kun siltä tuntuu. Nuorin tyttö nyt vuoden ja viikon. Menkkoja ei kuulu eikä näy, taas päiviä lähes 50 viime menkoista ja nekin vain yhden päivän mittaiset. Että jos raskautua ois jo tarkoitus, ei lupaavalta näyttäis. Imetyksestä olen kyllä sitä mieltä, että kaikki imettää sen aikaa kuin hyväksi näkee. Ja jos ei suju, pullovauvat ovat varmasti ihan yhtä onnellisia!! Imettäminen vaan on niin helppoa kun tissit on aina mukana.. ;)



Näin viimeyönä (taas) vauvaunta. Olin synnärikaverini kans mennyt synnytysosaston vierailuhuoneeseen fiilistelemään ja siellä yhdessä mietittiin josko vielä kerran sinne palattais. Hauska uni. Aamulla se tuntui hyvinkin todelliselta. :)



Miten Annlinn sun laita olikaan, joko teillä on yritystä päällä?? Vai oliko niin, että sulla kans kierto jumissa imetyksen takia? Kyllä se siitä! :))



Pidän kovasti peukkuja Elladalle ja Miimulle!! Raskautukaa!! :))



Omppis

Kotiuduin juuri sairaalasta, toiseksi nuorin oli mummin hoidossa kun minä olin nuorimman kanssa tutkimuksissa. Ultrassa ei löytynyt munuaisista eikä vatsan seudulta mitään poikkeavaa. Veriuloste kuitenkin jatkuu. Sain luvan aloitella kiinteitä, otettiin taas isot määrät verta (pään suonista 5 putkiloa) ja tuloksia lääkäri soittelee pääsiäisen jälkeen. Lääkäri oli sitä mieltä ettei ainakaan voi olla mitään vakavaa, ei syöpää tms. Hb vielä hyvä, ei mitään tulehdusta ja ulostenäytteetkin ok. Eli taas katsellaan ja jos ei oo muutamassa viikossa mennyt ohi, laitetaan tutkimusrattaat eteenpäin, silloin vuorossa tähystys Kuopiossa joka onkin sitten nukutusjuttuja eikä enää niin yksinkertaista. No, toisaalta hyvä ettei oo mitään vakavaa mutta olisihan se silti mukva tietää mikä vuodon aiheuttaa. Vauveli on onneksi TOSI hyväntuulinen hymypoika. Hurmasi tänään sairaalassakin useammankin tädin ja sedän.



Minä imetin kahta ekaa n. puoli vuotta. Kolmatta 8kk ja oisin imettänyt kauemminkin, mutta jouduin yllättäen isoon avoleikkaukseen sairaalaan yli viikoksi (sappikivet joista toipuminen ei onnistunutkaan niin kuin piti) ja oli niin vahva lääkitys että imetys oli lopetettava kuin seinään ja isän pärjättävä tukiverkoston avulla kotona. Oltiin just muutettu Espoosta takaisin Mikkeliin, itse asiassa meillä ei ollut vielä asuntoakaan kun sitä rempattiin edellisten asukkaiden jäljiltä, kun jouduin sairaalaan. Onneksi mummi ja mummo hoitivat lapsia. Mies oli just viikkoa aiemmin aloittanut uudessa työpaikassa.



Tätä neljättähän oon nyt täysimettänyt mutta nyt aloittelen siis kiinteät. Soseitahan ehdin jo pari viikkoa kokeilla mutta ne piti jättää tauolle kun haluttiin sulkea allergiat pois.



Meillä, kuten Katjalahilla, on olleet samat menopelit koko ajan. Ehjät ovat vielä, mutta oishan ne uudet vaunut ihanat. Varmaan oisi jotkut hommattava jos raskautuisin.



Ja Annlinn, oikeassa oot, ei yhden lääkärin sanaan kannata sokeasti luottaa. Minullehan sanottiin kakkosen jälkeen että yksi sektio vielä ok, ei sen enempää. Kolmannen jälkeen lääkäri vain tokaisi, että "seuraavatkin sektiolla". Ja nyt nimenomaan kysyin ja leikkaava lääkäri sanoi, että kyllä kohtu yhden vielä kestää, vaikka kohdun alaosa onkin jo ohentunut.



Kolmella ekalla käytin vain kertakäyttövaippoja, nyt sitten käytän kestoja muuten paitsi yöllä kertakäyttöjä, ja jos ollaan useamman päivän reissussa. Esim. nyt la-su matkalla oli vain kestot matkalla mukana. Ja joo, niihin on tosi helppo hurahtaa...mies just sanoi, että "noita vaippojahan alkaa tursuta joka kaapista"....

Jonkin verran oon tarrallisia taskuvaippoja ommellut ja tietty kaikenlaisia lisäimuja. Mutta ostanutkin, uutena ja käytettynä. Se on ihan oma maailmansa kun siihen pääsee sisälle!



Jos olisi normaali kierto voisi tätiä oottaa pian kylään. Toki pikku haave raskaudesta on. Töistä taas soiteltiin eilen, tekivät syksyksi kirjatilauksia ja vastaava ope kyseli, että olethan tulossa töihin; "kyllä, jos ny ei mitään maata mullistavaa tapahdu". (Lue: jos en raskaudu ennen sitä). Eli periaatteessa olisi mahdollisuus raskautua mutta luulen että ei onnistu näin tiuhalla imetyksellä. Toivossa on kuit. hyvä elää....kp 28 nyt menossa. Viimeeksi kierto oli kuitenkin kuten Omppiksella 50 päivää joten se siitä...



Mutta nyt taidan mennä... Plussasäteitä Miimulle ja Elladalle, ja miksei muillekin, ainakin sitten joskus=))



Onko Riesasta tietoa, missä luuraa, mitä kuuluu??



Tanni