:) SUURPERHEKUUMEILIJOIDEN MAALISKUU :)

Pakko taas tulla kurkkimaan, vaikka en kuumeilekaan :)



Kävin tosin tänään tutulla gynellä tarkastuksessa ja hän kehoitti tulemaan uudestaan, kunhan aletaan vitosta puuhamaan. Suositteli pilke silmäkulmassa vielä yhtä raskautta. Kerroin miehelle ja hän sanoi, että eihän siinä sitten auta, jos lääkäri kerran niin sanoi :).

No, katsellaan näitä juttuja vaikka sitten vuoden päästä uudestaan.



Missä Omppis luuraa? En löytänyt tuoreita kuulumisia, vaikka olisi ollut kiva lukea.



Tannille peukut pystyssä plussan saalistukseen, jotta ei tarvitse mennä töihin elokuussa ;)



-meriutu

Vai olit sä melkein ostanut odotusvaatteita :D

Eihän siinä mitää hassua olisi ollut, koska kuitenkin suurella todennäköisyydellä niitä joskus vielä tarvitset ;) Ja eikös aina pidä ostaa, jos halvalla saa!

Mä hypistelin kaupassa vaaleanpunaisia vaatteita ja olisi NIIN tehnyt mieli ostaa. Jos meille joskus vielä vauveli tulisi, niin pakko tunnustaa "pikkusiskosta" haaveilevani. Tytöille on niin söpösiä kamppeita....



-meriutu

Matkalta palattu jo aikoja sitten,mutta ollut niin paljon kaikenlaista etten palstalle oo kerennyt=)



Onnittelut kaikille plussanneille ja ihanaa sekä onnellista odotusta!



Oma kuume on olemassa,tuskin koskaan katoaa,muttei nyt ajankohtainen!Syksyllä voisi ajatella testata josko meille 8.s suotaisiin!=)

Mutta nyt kevään ja kesän nautin lapsista tässä ja nyt!!



Minne Riesa on kadonnut ja miten kävi???



Terkuin Leanna ja naperot x 7

eilen minäkin H&M:ssä hipelöin alessa olevia odotusvaatteita,vaikkei ajankohtaistakaan!Mutta aina ajatuksissa=)

kirjoitin äsken miimulle tervetulotoivotuksen + muuta... ja kaikki katosi taivaan tuuleen..

sitten päivitin sivun ja tänne oli roppakaupalla kirjoituksia tullut, meinasin ihan tipahtaa tuolilta:) positiivista vain!!



elikkä miimu tervetuloa joukkoon!!!



minä myos kävin tuolla auringonpaisteessa, hiihdätin 3.sta ja nautin auringosta, sitten oli ohjelmassa mäenlaskua ja lopuksi saatiin isännältä motskarikelkan kyytiä, ku se tuli latuja tekemästä... ja mies antoki emännälle kirkukyytiä...kiusas tahallaan, kun olen välillä niin arkajalka:)



leanna - kaukanapa sinä olet käynyt;) oli varmaan ihanaa!

vimpula - kiva että olette parantuneet!



palaillaan:)

sinuvi



ps. meriutu - ihania uutisia sinulla:) jee !

Oikeasti nostan hattua! Me oltiin juuri laivalla oman jengin kanssa ja sekin tuntui "ponnistukselta".

Eikö teillä jo puolet lapsista huku lentokentälle kaikessa tohinassa :)? Katsovatko ihmiset kummissan ja laskevat päässään lasten määrää?



Mua siepoo se, että matkustaminen on vaivan lisäksi hirvittävän kallista isolla porukalla. Etelään tekisi jossakin vaihheessa mieli, mutta matka tulisi liian tyyriiksi tämän hetkiselle rahatilateelle.

Haaveilen vähän, jos loppuvuodesta päästäisiin miehen kanssa kaksin reissuun, kun tulee 10v avioelämää täyteen :)



-meriutu

Mua vaivaa vauvakuume,miestäni matkakuume=)

Ollaan matkustettu paljon lasten kanssa,siksi ehkä sujuukin.

Kyllä mua alkuun hirvitti minne oon tän lauman viemässä mutta hyvin kaikki meni!Lapset on niin täpinöissään kun pääsevät reissuun että unohtavat kiukutella ja olla tottelemattomia=)



Saatiin kyllä monesti kuulla"Who has hands full" viitaten lapsimääräämme=),

Ihailua lapsilaumastamme=)

Leannalle hattua nostan ison porukan kanssa matkustamisesta. Meillä matkailua rajoittaa tuo matkustelun kalleus. Ei meillä yksinkertaisesti olisi varaa ees tän joukon kanssa matkustaa , saati jos meitä olisi vielä muutama enemmän kuten Leannalla. Sitä lottovoittoa haaveillessa....



Mutta paremmalla ajalla lisää, täytyy lähteä patistamaan ekaluokkalianen kohta kouluun...



tanni

Kiireisiä mammoja varmasti kaikki ollaan. Aika hankalaa on löytää sellaista rakoa, että oikein paneutuisi tähän kijoittamiseen. Taustalla on helppo roikkua ja käydä tiukkaan lukemassa viestejä, mutta itse kirjoittaminen onkin jo haastavampaa...



Tämmöisiä asioita olen miettinyt ja kyselisinkin teiltä kokemuksia/tietoja:

Aiheuttavatko useat raskaudet ja synnytykset äidille/vauvalle joitain erikoisriskejä? 6 onnellista odotusta takana, mutta voiko esim. kohtu olla huomaamatta ohentunut, kohdunkaula heikentynyt, tms? Oletteko olleet neuvolassa erikoisseurannassa? Meillä ehkä aina vähemmän käyntejä, mitä useampia raskauksia takana...

Miten huolehditte omasta jaksamisestanne? Ovatko esim. isovanhemmat aktiivisesti mukana remmissä?



Kyllä munkin täytyy ihailla niitä, jotka jaksavat isolla sakilla reissata. Me ei oikeastaan matkustella ja esim. kauppa-ja kyläilyreissut hoituvat usein "puolella porukalla". Kotona tämä sakki ei tunnu isolta, mutta anna olla jos lähdetään vaikka ruuhka-aikaan kaupungille, niin sit sitä itsekin havahtuu, että meitäpäs onkin aika paljon... ;)



Mites teillä, joilla on jo esim. murkkuja talossa, suhtaudutaan mahdolliseen perheenlisäykseen? Meillä 11v. on tiukasti sitä mieltä, että enempää vauvoja ei saisi tulla, muilla suopeampi asenne. Meillä eivät isommatkaan osallistu millään tavalla lasten- tai kodinhoitoon, vaan ovat vielä itsekin aika passattavia...



Ketkäs täällä ovat oikeen aktiivisesti jo yrittämässä? Olis kiva, jos heillä ois kiertopäivät näkyvissä, vois sit heidän puolestaan jännittää (ja vaikka että monesko vauva)! Kävin tuolla esittelyketjussa lukemassa taustoja, mut ei niitä tahdo enää muistaa...



Mulla papa-koe parin viikon päästä, en tiedä uskaltaako sitä ennen edes antaa mahdollisuutta vauvalle, nimittäin ed. kokeesta kai 10 vuotta! Kääk! Olen ollut aina joko raskaana tai just synnyttänyt, kun papan aika ois ollut. Meillä täällä toive, että synnytyksestä ois vähintään vuosi ennen papaa. Mulla kp 7 ja kieltämättä sitä jo laskeskelee, että millos se ovis oiskaan...



Miimu



;) ;)

Tanni: onko vauvan verikakalle löytynyt selitys? Toivottavasti ei ole vakavaa! Kaverini vauvalla oli vastaavanlaista ja johtui ilmeisesti synnärillä saadusta k-vitamiinista. Outoa!



Ellada: Pahoittelut sinulle menetyksesi johdosta! Minä myös seiskasta haaveilen... Löytyikö lapsiveden menolle syytä?



Nyt jatkettava iltahommia!

mukavaa viikonlopun alkua!



Soitin eilen sairaalaan ja kysyin tuloksia pienestä. Syynä lapsiveden menolle oli joku tulehdus joka oli tarttunut myös vauvaan. Muuten vauveli oli ihan terve. Minulla oli koko raskausajan kyllä jotain oireita ja neuvolalääkärilläkin kävin neljä päivää aikaisemmin ja hän totesi kyllä tässä jotain tulehdusta on, muttei sille tehty mitään. Kyllä sitten sairaalassa harmitti kun lääkäri sanoi, että kumpa olisit saanut penisiliiniä, niin kaikki vois olla hyvin.



No selvisihän ainakin ettei syy ollut mikään toistuva tila tai sairaus.

Mies kyllä pelkää jos raskaudun että taas tapahtuu jotain kamalaa, kun viimeisen synnytyskin oli rankka kokemus. Istukka irtosi ennen aikojaan ja oltiin vauvan kanssa molemmat vaarassa. Onneksi oltiin valmiiksi sairaalassa käynnistyksessä, oli apu lähellä.

Siis kyllä meillä muuten olisi kuumeilut molemmilla, mies vaan pelkää mitä taas tapahtuisi.

Miten muuten teillä muilla joilla on suurperhe siihen suhtaudutaan?

Meillä tuntuu menevän laidasta laitaan, toiset on ihan innoissaan, mutta esim miehen työnantaja sanoi kuultuaan keskenmenosta että, oletteko te ihan tyhmiä, lopettakaa jo. kyllä tuli paha mieli :(



Muuten on kivaa kun tulee kevät oikein kunnolla, silloin itsekkin herää talviunesta.

Ihana kun löytyi tälläinen palsta, missä on samanlaisia kuumeilijoita, eipä ole yksin ajatuksineen.



Plussaonnea kaikille!

Aamunvirkku illantorkku taas täällä ja vauva kuorsaa vatsan päällä...



Ejjada: Hyvä, että syy löytyi. Itsellekin on jo tuttua pelko raskausaikana... kuitenkin kaikestahuolimattam ob se onnistuessaan sitten niin palkitsevaa... Toipukaa rauhassa menetyksestänne, pieni enkeli kulkrr aina mukananne.



Miimu: Luin joskus jostain, että viisi tai ebennän raskauksia on vain hyväksi naiselle... Kun katson 75-vuotiasta anoppiani tuo on helppo uskoa! Anopilla 7 lasta (6 raskautta) ja terve kuin pukki ja kaikki hommat hoituvat. Lenkillä nuoret jäävät armottomasti jälkeen. Omalta osalta tilanne vielä hieman auki, kun raskaudet ovat olleet aika rankkoja, jo tuon yhden keskosenkin vuoksi jännitys aina huipissaan... Silii tekisi mieli vielä jonain päivänä yrittää.



Mitä tulee isompien (etenkin 12v esikoisen) sujtautumiseen lisävauvoihin, niin tuo on niin tottunut hokemaani että hakuaisin 8 lasta ettei ainakaan vielä kapinoi ajatusta vastaan... Tosi viime kesänä epäilltssään (aiheellisesti) minun olevan raskaana poika hoki monesti ettei enää aio hoitaa yhtään vauvaa, Mutta kun asia sitten hänelle paljastettiin oli vain iloinen uudesta tulokkaasta,



Katjalah+4 terroristia...

Tämmöisiä asioita olen miettinyt ja kyselisinkin teiltä kokemuksia/tietoja:

Aiheuttavatko useat raskaudet ja synnytykset äidille/vauvalle joitain erikoisriskejä? 6 onnellista odotusta takana, mutta voiko esim. kohtu olla huomaamatta ohentunut, kohdunkaula heikentynyt, tms? Oletteko olleet neuvolassa erikoisseurannassa? Meillä ehkä aina vähemmän käyntejä, mitä useampia raskauksia takana...

Miten huolehditte omasta jaksamisestanne? Ovatko esim. isovanhemmat aktiivisesti mukana remmissä?

Kun aloin odottaa seiskaan,olin siinä luulossa että kuulun ns riskiraskausryhmään.Ainakin jossain pesun sivuilla luokiteltiin kuudennen jälkeen riskiraskaudeksi ja tarkempaan seurantaan.Mutta ei mitään ekstraa=)Vaikka olisin mielellään käynyt useammissa ultrissa vaikka=)

Kohdunkaulan suhteen ei mulla oo ollut heikentymisiä mutta se on jännä miten vauvan potkut on joka kerta tuntuneet entistä selvemmin ja voimakkaammin läpi,tehneet ihan ilkeetä ja kipeää.Monesti oon lääkäreiltä kysellyt,että voiko kohdunseinämä jotenkin ohentua kun venynyt niin monta kertaa,muttei ne oo osannut vastata.Kuulemma useissa sektioissa ohenee,mutta kun mulla ei ainuttakaan takana=)

Isovanhemmat meillä on loistavat!Anoppi ottaa ihan oma-aloitteisesti lapsia.Omat vanhempani ovat työelämässä vielä,mutta aina kun voivat,haluavat lapset luokseen.

Pääsemme kyllä kaksi,useinkin,miehen kanssa!

Meillä lapset olivat kauhuissaan(siis nämä isommat)kun kerroimme seiskan tulevan.Mutta nyt paijaavat ja halaavat,kovasti rakastavat pientä siskoaan=)

Ja esikoinen(12v)jo kysäisi mikä seuraavan nimeksi tulisi?=)=)=)=)

3 ensimmäistä ovat omatoimisia ja reippaita tyttöjä,mukana monessa ja auttavat pyytämättäkin.Pojat on jotenkin eri "luokkaa"niitä saa potkia takamuksiin,että jotain tapahtuisi,oman huoneen kunnossapito jo ylitsepääsemättömän vaikeaa....Ja sitten nämä pienimmät toki ovat pieniä!

Itsellä ei yritys käynnissä,eikä kierrosta edes tietoakaan=)Ei menkkoja synnytyksen jälkeen(nuorin siis sen 3,5kk)

Haaveilen kovasti ja miehenkin kanssa puhuttu,loppukesästä-syksyllä yritystä.(riippuu miten mun kierto toki käynnistyy)

Vaikkei sillä oikeasti ole mitään merkitystä,toivoisin kuitenkin sitä kesä vauvaa,kun kaikki mulla syntyneet talvella tai syksyllä,yksi elokuun viimeinen.

Eli siis lapset syntyneet

Elokuun lopussa,2x lokakuun alussa,marraskuun alussa,joulukuun alussa,helmikuun alussa ja maaliskuun lopulla.

Kesäkuu tai heinäkuu olis ihana,toukokuukin kelpaa=)

Toisena hetkenä haluaisin olla raskaana heti ja nyt,toisena taas mietin josko lainkaan....;)Mutta kai se ailahtelee muillakin mieli!??!

Leanna ja lapset x7

Nuorimmainen herätti kukonlaulun aikaan ja nukuinkin tosi huonosti, ensinnäkin nuorin valvotti , nyt kun ollaan lääkärin käskystä vain pelkällä rintamaidolla vaihteeksi, niin ilmavaivat on taas lisääntyneet ja nukkui toisi levottomasti. Lisäksi taas mietin tuota vanhimmaista ja mitä hänen kanssaan tekisi...illalla sai taas "hepulin " varttia vaille 9 ja lähti ovet paukkuen ulos...No, selvitteli lienee ajatuksiaan ja yhdeksän aikaan varovasti hiipi sisään ja omaan huoneeseen, mutta mökötyslinja ja äidille tuittuilu jatkui kyllä vielä tänä aamunakin. Asiaa ei yhtään auta se, että väsyneenä huonosti nukutun yön jälkeen tekisi mieli huutaa takaisin ja oon taas tän päivän muksujen kanssa keskenään kun mies lähti taas ooiskelemaan ja koulun penkille istumaan....Blääh!!



Miimu kyseli että joko nuorimman verikakalle on löytynyt selvitys. No ei ole. Eilen kakassa ei ollut verta, mutta en nyt suoraan tekisi johtopäätöstä että johtuu siitä että jätin kiinteät pois. Oli kuitenkin vasta 2.pvä. Ja pieni mies oli vaihteeksi 2 kokonaista päivää kakkaamatta.No katsellaan. Tän kuun viimimen päivä mennään taas sairaalaan, vatsa ultrataan ja on lääkäri.



Minulla on toki suuremmat riskit vaikka vasta 4 täyttä raskautta takana kun on 4 sektiotakin. Minulla on siis oikeasti kohdun seinämä ohentunut, mutta sen pitäisi kestää hyvin vielä seur. raskaus.Niin ainakin minulle ed. sektiossa sanoivat. SIksi uskallan vielä yrittää...Neuvoloissa on mielestäni paikkakuntakohtaisia eroja. Espoossa kolmatta odottaessa kävin hurjasti harvemmin neuvolassa kuin Mikkelissä neljättä odottaessa. Ultria sen sijaan oli täällä Mikkelissä vähemmän. Ihmettelen ettei kolmen sektion perusteella ollut yhtään ylim. ultraa tai lääkäriä, pakollisena täällä oli vain se "niskapoimu"-ultra. Kävin kyllä rakenneultrassa yksityisellä.



Meillä isovanhemmat ovat kyllä mahdollisuuksien mukaan remmissä mukana. Isäni on vielä työelämässä mutta äitini jo kotosalla. On kuitenkin sen verran huonossa kunnossa selkä ja jalat ettei oikeen pienimmäistä jaksa hoitaa. Isompien kanssa kyllä touhuaa ja pariksi tunniksi voin "hätätapauksissa" myös pienimmän jättää hänelle. Miehen isä on kuollut ja äitikin jo yli 80 v ja asukin n. sadan kilsan päässä. Oli kyllä meillä silloin lapsenlikkana 4 5 päivää kun minulle tehtiin tää viiminen suunniteltu sektio. Haaveillaan miehen kanssa että loppukesästä päästäisiin kaksin jonnekin muutaman päivän reissuun ja ollaan vähän mietitty että miten nuo lapset...kuka huolisi =)))

No sekin auttaa jaksamista kun pääsee itsekseen muutamaksi tunniksi johonkin ja mies katsoo lapsia.



Meillä tuolle 11-vuotiaalle oisi kyllä järkytys jos oisin jo nyt raskaana. Toisaalta niin oli silloinkin kun ilmoitin oottavani tätä neljättä, mutta nyt paapoo ja viihdyttää yllin kyllin.



Miimu kyseli että kenellä aktiivista yritystä...meillä on, ja haave , että raskautuisin niin, ettei tarviisi mennä syksyllä töihin...taitaa jäädä kuitenkin haaveeksi kun en oo helposti raskautuvaa sorttia ja nyt kierrot imetyksen takia ihan sekaisin. Mutta että tää nuorimmainen (5kk) saisi kaverin ja minä 5.lapsen ennen kuin täytän 40v (johon on kyllä vielä yli 2v aikaa).



Mutta nyt täytyy kiitää...



Tanni

Elladakohan se kyseli, että kuinka ympäristö suhatutuu isoon perheeseen. Outoina meitä pidetään, eikä ymmärrystä kyllä oikein heru. Itse on vaikea käsittää sitä "vastarintaa", kun omasta mielestä tämä on mitä luonnollisin ja antoisin elämäntapa. Yksi kaveri mulla on, joka myöskin kärsii tästä samasta vaivasta ;) , siis jatkuvasta kuumeilusta. Suuri osa ihmisistä ajattelee, että ison perheen elämä on ankeaa, raskasta raatamista vailla iloja ja nautintoja. Että miksi pitää vaikeimman kautta mennä, kun valittavana olisi helpompikin tie.



Meillä ei siis mitään vakaumuksellista taustaa ole, lähinnä sitä on kai niin tottunut siihen, että porukassa on aina se vauvakin, ettei tahdo ilman osata olla. Mutta kyllä hirvittäisi töissä kertoa seiskan odotuksesta ja omille vanhemmille myös... Meillä ei isovanhemmat mitään kamalan innokkaita lapsenvahteja ole, pakkoraossa auttavat kyllä, mutta mitään "huvimenoja" varten eivät mielellään muksuja ota. Emme olekaan koskaan olleet yhdessä edes vuorokautta erossa lapsista! Eikä varmaan osattaisikaan! Mutta mehän näitä halutaan, joten tavallaan hyväksyn myös sen, että yksin tän katraan kanssa on sitten selvittävä... Sitä oppii jotenkin niin pienestä saamaan irti sen "oman ajan" ja todella arvostaa arjen pieniä nautintoja (esim nukkumista...). Miehen kanssa vuorotellen voidaan sitten ihan omaakin aikaa saada, yhteistä,kahdenkeskistä aikaa on iltaisin, kun muksut nukkuvat.

Vaikka kyllä sitä joskus ajattelee, että kuinka sitä selviytyisi, jos syystä tai toisesta jompi kumpi meistä jäisi yksin tämmöisen porukan kanssa. Ois se ihan erilaista olla 2 lapsen yh kuin kuuden..



Minä varmaan yrittäisin jo ihan täysillä, jos tietäisin, että tuloksena on terve lapsi ja itsekin hengissä selviäisi taas siitä rytäkästä. Tahtoo vaan niin pinnalla olla nyt mediassakin nuo negatiiviset tarinat, että omat pelot pukkaavat pintaan. Esikoisen kohdalla olin aivan vauhkona kaikesta, en uskaltanut edes normaalia elämää elää, mutta onneksi siitä pahimmasta paniikista on päässyt yli.

Kyllä minä vitamiineja popsin ja yritän ahkerasti lenkkeillä, jotta kroppa taas jaksaisi, mikäli niin onnellisesti kävisi... Tosin on kyllä niitä hetkiä, jolloin ajattelen, että osaisinpa jo luovuttaa ja nauttia vaan täysillä tästä mitä jo on. Vaikea asia, mutta jostain syystä koko ajan ajatuksissa, tuo seuraava vauva...



Vielä noista jo olevista muksuista. Meillä myös jostain syystä syntymät kasaantuneet alkuvuoteen, jo viidet synttärit juhlittu tänä vuonna! Yksi on syksyllä syntynyt. Aika hassua toisaalta... Tuo 11v tuntuu olevan hankala ikä. Esikoinen oli sen ikäinen, kun toiseksi nuorin syntyi ja se oli kamala paikka. Hän oli ainoa, joka sai mustasukkaisuusraivareita, itki ja huuti. Oli muutenkin hankalasti puhuteltava siinä iässä. Nyt on oikein mukava ja rauhallinen 14-vuotias miehenalku. Toiseksi vanhin on nyt tuon 11 ja tosiaan hänen kanssaan joudun eniten kahnauksiin nykyisin. Ja hänelle vauva-ajatus on kyllä aika sietämätön. Varovasti olen asiaa ottanut esille, joten aivan puskista ei tule, jos niin vielä käy... Uskon, että tämä "esipuberteetin" kuohunta on hänenkin kohdallaan pahinta ja että olo helpottuu, kun varsinainen murkkuikä on saavutettu. Tai ainakin toivon...



Muakaan ei tuo töihinpaluu houkuttele juurikaan. Raskasta 3-vuorotyötä teen sairaanhoitajana ja se vie niin törkeesti energiaa tästä kaikesta muusta elämästä. Miehellä myös vuorotyö, joten yhteistä aikaa on mun töissäollessa todella vähän... Olen jo sopinut palaavani töihin heinäkuussa, mutta voisihan sitä sitten ilmoittaa, että kyllä minä sittenkin vielä kerran jään äippälomille...



Mutta nyt kyllä jo kotihommat kutsuvat :) !



Miimu

Ellada: tosi ikävää, että sait keskenmenon syystä, joka olisi voitu ehkä hoitaa. Tiedätkö mikä tulehdus kyseessä oli? Mikäli se oli streptokokki, niin muistaakseni se pitäisi hoitaa ennen uutta raskautta. Mutta kyllähän sinua olisi siitä varmasti informoitu, mikäli näin on.Tuo viimeisin synnytyskin on ollut hurja, mutta harvoin varmasti uusii se istukan ennenaikainen irtoaminen.

Peukkuja teille, että uusi vauva saisi pian alkunsa ja kaikki menisi onnellisesti loppuun saakka!



Tannilla myös jo kunnon yritys päällä, onnea matkaan :) ! Mulla hormonit palautuvat ennalleen vasta imetyksen loputtua ja ekat menkat tulevat yleensä noin kuukausi viimeisen imetyskerran jälkeen. Eli reilun vuoden kuluttua synnytyksestä. Sikäli hyvä, mulla endometrioosia, joten raskaudet+pitkät imetykset pitävät taudin kurissa. Menetin toisen munasarjani 19-vuotiaana ton vitsauksen vuoksi. Mutta kiva hoito löytynyt mulle ;)

Aika kestävä elin se kohtu taitaa olla, kun nykyisin voidaan jo monta sektiotakin suorittaa turvallisesti!



Sinuvi: kiitos tervetulotoivotuksista! Teillä myös ollaan tositoimissa, vai mitä? Lykkyä!



Leanna: Ihanat isovanhemmat teillä! Joskus kadehdin heitä, joilla aktiiviset mummot ja papat kuvioissa. Meillä isovanhemmat vielä suht nuoria, alle 60v., osa vielä työelämässä yms, joten omiakin kiireitä heillä tietysi on. Mutta ehkä hieman voisivat aktivoitua. Toisaalta taidan olla sellainen jäärä, jonka pitää näyttää selviytyvänsä kaikesta ja avun pyytäminenkin on vaikeaa. Ehkä siis vähän sellaista kommunikaatiokatkostakin meidän välillä tässä aiheessa.



Toivottavasti nimet menivät kohdilleen, ei tuo keskittymiskyky ole paras, kun pojat touhuavat ympärillä! ;)



Miimu

Hei vaan kaikille piitkästä aikaa! Mukava palailla linjoille kun oli jo kaipailtukin! :) Täällä siis olen tanni, sinuvi, meriutu ja muutkin! :) Meillä on kone temppuillut ja ollut pariin otteeseen jo huollossakin. Joku ihme virus iski ja kaikki pimeni. Anoppilassa kävin laskuja maksamassa ja teidänkin juttuja muutamaan otteeseen lukemassa, mutta oikein kunnolla en tänne tohtinut eksyä, anoppi kun kurkisteli tämän tästä olon takaa! ;) En halua vielä kuumettani paljastaa...



Arvatkaas mitä... Meillä juhlittiin kuopuksen yksivuotis-synttäreitä tänään ja vielä huomenna jatketaan. Virallinen syntymäpäivä on sitten maanantaina, mutta helpompi viikonloppuna juhlia. Mutta arvatkaa onko mun mieli haikea?! Aamupalapöydässä jo kyyneliä nieleskelin ja monta kertaa tänään on meinannut ääni sortua. Mun pikku murulainen on vuoden!! Juurihan minä hänet synnytin! Pääsiäsvauvani, pienimmäiseni, kultaprinsessani. Ja vuosi siitä silti jo ihan just on. Kyllä vauvavuosi menee vikkelään! Ja tokihan sen tekee sekin, että lapsia on muitakin. Touhua riittää. Mutta onhan tuo pikku pääsiäsipupu vieläkin pieni, ihan tissivauva vielä. :)



Tässä välissä tervetuloa uusille! Mukava oli lukea teidänkin juttuja :)) Olikos se nyt Miimu jolla oli komea poikaremmi?



Oma vauvakuume on väliin päällä väliin sitten säästöliekillä... On ollut aika paljon kaikenlaista touhuakin ja ajatukset muualla. Mutta tuntuu tuo kuume aina palaavan. Mies vaan ei tunnu heltyvän.. Mutta eihän toki yrityksenkään aika vielä ois. Menkatkin vasta pari kertaa olleet ja kierto vielä ihan sekaisin imetyksen takia. Viimeksikin kierto oli lähes 50 päivää ja sitten menkat kesti yhden päivän! ;) ja nyt taas jotain kp 36... Ovistakaan en ole huomannut. Joten näillä mennään. Katsotaan mitä syksy tuo tullessaan.



Meillä on vielä kaikki isovanhemmat töissä. Tai ei mun isä, mutta hän asuu lähes 400 kilometrin päässä. Mummut kyllä auttavat iltaisin ja viikonloppuisin jos pyydetään, mutta aika harvoin loppujen lopuksi tulee pyydettyä. Noin kaksi kertaa vuodessa tehdään kuitenkin joku yhden-kahden yön hotelliloma miehen kans kaksistaan. Muuten käydään vuoronperään jossain ja harvoin sitäkin. Viime viikonloppuna vietin hotelliminiloman hyvän ystäväni kans! :) Harrastan kyllä jumppaa ja lenkkeilyä ja niihin pääsen ihan mukavasti menemään. Myös shoppailupäivät piristävät kummasti. Nyt vaan on niin pienet tulot kun jäin hoitovapaalle.. :( Miksi ne maksaa kotonaolosta näin vähän?? : /



Tästä tulikin mieleeni yksi kysymys... Olenko kauhea ihminen kun sen lisäksi, että tykkään (kovasti) lapsista ja tahtoisin vielä kerran sen pienen nyytin niin ajattelen myös muita "hyötyjä"... Jos tekisin vielä kolmannen pienokaisen yhteen putkeen saisin saman hyvän äippärahan vieläkin eikä minun tarvisi palata vielä töihin... Ajattelen siis rahallistakin puolta ja kotonaolon jatkuvuutta. Olenko itsekäs? : /



Missä ihmeessä Riesa on? Ois kyllä tosi kiva kuulla kuulumiset! :)



Nyt kyllä menen lämpimään suihkuun ja sitten petiin. Huomenna taas juhlitaan!



Öitä!



Omppis kera viiden lapsukaisen ja ukkokullan

Omppis: ei mun mielestä ole itsekästä ajatella myös raha-asioita ja työkuvoita. Itse ajattelen, että koko meidän perhe hyötyisi valtavasti siitä, että minä voisin jatkaa vielä kotonaoloa. Voi olla, että minä itse saattaisin jopa päästä helpommalla, jos veisin muksut hoitoon ja paahtaisin itse töitä... Tavallaan kyllä nautin työstäni ja mulla on tosi mukavat työkaverit ja heitä aina välistä ikävöin. Onneksi hoitoalalla onnistuu kätevästi tuo keikkailu, eli olen hoitovapaalla, mutta teen tarpeen mukaan joitain vuoroja myös töissä.



Sitä olen miettinyt, että onko tämä mun ikä nyt jotenkin kuumetta nostattava, täytän tänä vuonna 35 ja tuntuu, että jos vielä lapsen haluaa, niin ei sitä kannata ainakaan kauan lykätä. Tai tuntisinko itseni nuoremmaksi kulkiessani pienen vauvan kanssa... Vai johtuuko tämä kaipuu juuri tuosta Omppiksenkin tuntemasta haikailusta, minä tosiaan jo viidesti tänä vuonna fiilistellyt synttäreiden yhteydessä poikien odotuksia ja ensihetkiä.



Oliko Leanna sinun miehesi isosta perheestä? Ymmärtävät varmasti paremmin teidän lapsilukua kuin minun vanhempani. Eilen juuri äitini jälleen kerran kauhisteli lestadiolaisten elämää ja perhekokoja... En uskaltanut hiiskahtaakaan, että vielä minäkin yhden ottaisin.



Miimu

Eli se olikin Katjalah, joka kertoi anoppinsa olevan hyvässä vireessä vielä 7 raskauden jälkeenkin :)



Mutta tosiaan, oletteko itse/tai miehenne isoista perheistä? Mulla vain 1 sisarus.

Kirjoitan yleensä makuulla, vauva itsen ja läppärin välillä - ja etenkin aamuisin silmät hieman ristissä... toivottavasti tuosta kuitenkin selvän sai...



Piti vielä sanoman, että syynä lapsilukuun ei mieheni perheessä ollut mikään vakaumus - anoppi ja appi vain sattuivat pitämään lapsista ja halusivat ison katraan... kuten minäkin - ei siis uskonnollista vakaumusta. Anopilla oli 9 sisarusta, joten hänen osaltaan saattaa olla sillä jotain tekemistä asian kanssa.



Oma äitini aina sanoo, että ihmisillä on oikeus päättää elämästään ja lapsiluvustaan, mutta se ei tunnu koskevam omaa tytärtä... sanoi jo kolmannen jälkeen etteiköhän ala riittää... Ja nyt neljännen synnyttyä sanoi tiukkaan sävyyn, että minun katraani saa jäädä tähän (meitä oli 3, minä+2veljeä)... Hänkin kyllä on saanut kuulla minun 15.vuotiaasta asti haaveilevan 8 lapsesta.... Ja varmaan arvaa että ei tämä välttämättä tähän jää.



Nyt on pakko lopettaa, 3 vanhinta tuntuu olevan hajottamassa taloa, esikoinen on järjestänyt keskimmäisille jotain terroriaktiviteettia....