:) SUURPERHEKUUMEILIJOIDEN MAALISKUU :)

olis kiva jos sieltäkin innostuis porkkaa mukaan tähän jutusteluun.



Leanna, mua kanssa pelottaa tuo mahdollisuus, että vauva syntyisi kotiin! En tiedä olisko mahdollista saada käynnistystä sillä perusteella, ettei osaa hahmottaa synnytyksen alkua : )



Tanni, kyllä aika sisukas imettäjä olet! Mä en ole päässyt täysimetyksellä kuin max. vajaa viisi kuukautta, siinä vaiheessa neuvolassa jo komennettu kiinteille, kun vauvojen painot eivät ole enää nousseet. Muuten olen kyllä tykännyt imettää pitkään, sinne vuoden tietämille. Toivottavasti teidän viikonloppureissu ei peruunnu! Kyllä väsymys on sellainen juttu, että se verottaa elämisen laatua kovasti. Mutta miten sitä yhä uudestaan on valmis siihen yörumbaan ryhtymään?! Meillä lapset olleet huonoja nukkujia.



Katjalah, olen aina miettinyt, että miten tuo vuode/osastolepo toteutetaan perheellisten kohdalla? Onko sun mies voinut olla töistä pois huolehtimassa isommista lapsista? Olen kauhulla ajatellut tuota tilannetta omalle kohdalle ja en kyllä ymmärrä kuinka se meillä onnistuisi...



Kierto alkaa tulla puoliväliin ja kohta alkaa se oireiden kyttäilyvaihe. Tämä nyt siis eka kierto, missä vauvalle on mahdollisuus annettu. Kyllä vähän hirvittääkin : )!



Miimu

nuorimmalla karsee räkätauti. Täytynee kai kaivaa nenäfrida käyttöön, josko helpottaisi pienen tukkoista oloa. Mieskin aamulla valitti että kurkku on kipeä. Itsellä ihan puolikuntoinen olo, kun yöllä pienin heräili ja itkeskeli jatkuvasti kun oli niin tukkoinen. No en vielä heitä kirvestä kaivoon viikonlopun reissuasioissa. Ehkäpä taudit menee pikaisesti menojaan eikä muutu pahemmiksi.



6-vuotias säntäsi ulos naapurin hoitolasten kanssa lumikasalle leikkimään. Minä vahdin sisältä, tuon nuhanenän kanssa. Joten on kai mentävä...



Esittelypinossa taitaa olla mukana muutama jo plussannutkin, Miimulle tiedoksi...



tanni

Yritän jotain kirjottaa ennen kuin taas kone tilttaa, on kai saanu jonku viruksen.......



Katjalah: ihana runo



Miimu: jo on kellistetty, katsotaan miten ajoitukset sopii, oireita ainakin on ovikseen sopivia. Tuo ikäkin (38) saattaa tehdä vaikutuksensa, että niin pian ei tärppää.....Toivotaan teillekkin tärppionnea!



Tanni: Toivottavasti räkätaudit menee nopsaa menojaan!



Nyt täytyy kiirehtiä kahden muksun hammaslääkäriin, saivat onneksi perättäiset ajat. Mutta mukavaa päivää teille!

Hei vanhat tutut ja uudet kaverit!



Täällä herkissä tunnelmissa elellään ja jotenkin sitten tulin vahingossa lukeneeksi teitin ihanan viestiketjun. Voi että kun vielä uskaltaisi.



Meillä on ollut pari viikkoa kamala tauti ja pahimmin sairastui Helmi 6-v joka joutui olemaan 12 päivää sairaalassa. Keuhkokuume pääsi niin pahaksi, että leukosyyttiarvot romahtivat ja tulehdusarvot oli pahimmillaan 465. Rukoiltiin yötä päivää, että selviäisi. Eilen pääsi kotiin ja toipuminen näyttää hyvältä. Keuhkokuumeen sairastin myös itse sekä Onni 6-v ja Taimi 10 kk. Jo se, että kuka hoitaa lapsia oli ison järjestelyn takana. Parhaimmillaan meitä oli kolmella eri osastolla yhtä aikaa... Mietin että jos meitä olisi vielä lisää, niin kuinka vastaavasta selvittäisiin.



Mullahan on myös se krooninen vauvakuume huolimatta siitä, että meidän lapset saavat alkunsa klinikalla. Raskaudet ja synnytykset on kovempaa luokkaa. Kaksi viimeisintä on tullut sektiolla joista Hertta 3-v sillä kuuluisalla hätäsektiolla :)



Kumminkin ottaisin vielä sen Sulon, joka odottelee pakastimessa. Mieheni ei ole ainakaan vielä lämmennyt ajatukselle ja itseänikin pelottaa moinen ratkaisu. Joka paikassa näen taas ihania raskausmasuja ja olen niin kateellinen. Saa nähdä kuinka meitin perheen käy. Vieläkö joskus saisin tuoksutella pikkuviitosta?



Onnea matkaan teille Rohkeille Arjen Sankareille!



Noora ja sekalainen srk

Jospa taas näin aamulla olisi virkeä tappelemaan tämän sivuston kanssa!



Miimu, tuosta lepoasiasta. Meillä on sikäli onnellinen tilanne, että mies on yrittäjä ja voi järjestellä työaikojaan ja mun raskaudet ja niiden ongelmallisemmat ajat on aina osuneet vuoden hiljaisimpaan aikaan tilausten kannalta. Eli hyvin suunnuteltu.... Hankalin tapaus oli kakkosen synnyttyä 2kk etuajassa, mutta silloinkin asiat järjestyivät hyvin, kun mies suoraan kertoi asiakkailleen tilanteen ja sen, että joka toinen päivä vietetään keskoskaapin vierellä. Ei kukaan valittanut toimitusten venymisestä...



Nuo levot on sumplittu niin, että kun kolmosesta tuli hieman yllättäen eteen se sairaalaan joutuminen (en tajunnut kotona ottaa tarpeeksi levon kannalta vaan jopa siivosin jonkin verran ja ulkoilin lasten kanssa) niin ensin mies oli poikien kannsa noin viikon (se viikko muuten teki hyvää, tuon jälkeen ei ole koskaan ihmetellyt, miksi en aina saa pidettyä paikkoja tiptop,,,) ja sitten apuun riensivät äitini ja miehen siskot. Äitini otti lomaa töistä tullakseen auttamaan ja samoin yksi miehen siskoista, joka on lapseton ja tuolloin työtön vietti meillä jonkin aikaa.



Nelosen kohdalla päästiin sikäli helpommalla, että sain olla kotona. Loppuun asti huolehdin ruoanlaitosta, sen onneksi kykenin tekemään. Kun vaikeimmat ajat raskauden suhteen alkoivat, anoppi (asuu naapurissa, muttei kyennyt kolmosen odotusaikana vielä meitä auttamaan, kun appi oli huonona nyttemmin appi jo kuollut) auttoi lasten ulkoilun kanssa samoin vanhin poika ja mies ulkoiluttivat pieniä sekä toisinaan miehen veljen vaimo haki noita ulos leikkimään tyttönsä kanssa. Siivous oli miehen vastuulla ja kun sitten lähdin sairaalaan äitini riensi tänne siksi aikaa. Meillä on siis ihan suht toimiva turvaverkko perhepiirissä - jotain hyötyä siitä, että mies on isosta perheestä...



Heh, asiasta toiseen.... meikäkin pääsee nyt jännäämään ja kovasti jo miettii, että mitäs tulikaan tehtyä. Eli tällä viikola tuli viimein heiluteltua peittoja ekaa kertaa synnytyksen jölkeen - ihan tjot - hulluja kun ollaan... No, tuskin tuosta mitään seurauksia on, kun ei mulla koskaan täysaikaisten jälkeen ole kierto palautunut alle puoli vuotta synnytyksestä, Mutta varmasti kehitän kohta itselleni kaikki raskausoireet....

Noora: mukaan joukkoon vaan! Jos ei muuta, niin haaveilemaan edes : )! Hurja ollut tuo teidän keuhkokuume-episodi, huh! Toivottavasti kaikkien toipuminen sujuu hyvin!



Katjalah: taidat olla vielä aikaisemmin herätetty kuin minä : ). Hyvin näihin aikaisiin aamuihin tottuu ja tuo ihana auringonpaiste auttaa asiaa! Hienosti teillä kyllä tukiverkosto pelaa. Onko sulle selvinnyt, mistä nuo ennenaikaiset supistukset johtuvat?

Mä muistelisin, ettei meillä ole koskaan ennen näin tietoisesti hommailtu oviksen läheisyydessä. Ja kyllä vähän hirvittääkin... = ) Hui! Vaikka voihan se olla niinkin, ettei tärppääkään helposti, ehkei ollenkaan. Kumminkin sitä nyt yrittää kovasti nauttia tästä energisestä ja hyvästä olotilasta, jos sitten alkaakin se kuukausien väsymys ja kuvotus.



Elladalle kovasti peukkuja! Tiedätkö tarkalsti ovulaatioajankohtasi? Mä en, mutta eilen oli sellainen pakotteleva olo alavatsalla, että oiskohan ollut sitä.. onko sulle raskausoireet ilmaantuneet aikaisin? Mulle on, varmasti jo vkolla 3 olen alkanut aavistelemaan asiaa.



Mulla viikkosiivouspäivä. Meillä elämä on hyvin rutinoitua, tietyt työt hoidetaan päivästä-ja viikosta toiseen samalla kaavalla. Sitä kuvittelee olevansa kovinkin repäisevä, jos jättää yhtenä päivänä pyykit pesemättä ; ). Siispä hommia jatkamaan...





Miimu

pikaisesti kirjoittelen jotain, toiseen kertaan jää nuo vastailut erinäisiin pohdiskeluihin - kun pitää niin kiirettä täällä kotioloissa:)



Nooralle tervetuloa taas kuumeilijoihin - tai ainakin moikkauksesta! Teillä on ollut kovaa sairastamista, toivottavasti helpottaa jo! Mehän saatiin syksyllä Sulo, ja Taimia nyt haaveilen, (tuo olis neitin nimi jos sellainen saatais) tai sitten jos poika, niin nimi ei taida vielä olla tiedossa..



Pohdiskelen sellaista, että kuinka te organisoitte päivän lasten kanssa.. ja saatte kodin pysymän siistinä..ja vielä lapset saa leikkiä ja touhuta lelujen/majojen kanssa-- eilen leivottiin pullaa, sitten piti itte käydä kuntosalilla, sitten rakennettiin majaa, siivottiin, ja tilanne on koko ajan päällä. Tokin on sen näköstä että lapset saa leikkiä, mutta vähän nolotti kun yhteisvastuukeräykseen tuli naapuri keräämään rahaa ja meillä just oli kovimmillaan majan rakennus.. ja tein ruokaa, ja lelut oli levällään..

Ja harvoin on fiilis että tässä olis kovin laiskotellu - mutta ei tuota 3v viitti tv'n ääressä istuttaa siksi ettei levittäisi lelujaan- siispä meillä on 'välillä hiukan hurjan' näköistä..



Mulla olis tässä verhojenkin ompelua - löysin ihanaa pimennysverhokangasta, The Cars -kuviolla. Tosi kivat onkin tulossa - kun tuo aurinko porottaa meidän makkariin jossa pojatkin nukkuu - laitan tälläset kivat autoverhot sinne kesän ajaksi. Talveksi saa ottaa pois. Eli näin sitä kiirettä piisaa.. kun välillä yrittää ompelukonetta kaasutella ym perhekerhot ja päiväkerhot kiertää että 3vllä olis kontaktia oman ikäisiinsä.. täällä sivussa kun asutaa, ei olen hiekkalaatikkoa jossa voisi vaihtaa toisten kanssa kuulumisia.



kiva kun oli jo jännäilijoita..seurataan tilannettä mielenkiinnolla..



ps. mies välttelee kanssakäymistä parisängyssämme (ei tee aloitetta - enkä minä liioin) - taitaa pakokauhu olla lähellä tuosta viitosesta..antaa ajankulua, en paina päälle.. puhuu toista mutta ruumiin kieli sanoo toista.. kai vaatii aikaa asian kypsyttelyyn.



sinuvix4

alkaa tosiaan kuopuksen kanssa ennen kuutta. Mies on mennyt töihin jo kuudeksi ja me saadaan tunnin verran istuskella rauhassa pikkuisen kanssa. Käytän tämän hiljaisen hetken sylittelyyn ja silittelyyn, tankataan hellyyttää päivän varalle. Seitsemän maissa alkaa olla koko sakki jo hereillä, syödään aamupalat, pukeudutaan ja koululaiset lähtevät matkaan. Noin 8-11 on kiivasta kotihommien tekoa: petaan sängyt, hoidan pyykit, tiskit, imuroinnit yms.. 3-ja 5-vuotiaat leikkivät hyvin keskenään ja heidän puolestaan saan melko hyvin touhuta. 1v. kulkee mun mukana, hetkittäin saattaa innostua leikkimään isompien kanssa. 11-12 aikaan syödään lounasta ja kuopus menee pariksi tunniksi nukkumaan. Isommat lähtevät yleensä ulos. Asutaan maalla ja piha on turvallinen, joten ovat siellä välillä myös kahdestaan. Tässä välissä mulla on yleensä pieni hetki aikaa itselle, roikkua netissä, lukea tms. Ekaluokkalainen tulee koulusta puoli kahden maissa, katsomme läksyt yhdessä. Kahden maissa aloitan ruuanlaiton, koko perhe syö yhdessä kolmelta. Mies hoitaa kauppa-asiat usein työmatkallaan, harvoin käymme yhdessä kaupoissa.

Illat kuluvat harrastusten, ulkoilun ja oleskelun merkeissä. 5-luokkalainen tarvitsee myös apua läksyissä, esikoinen pärjää siinä suhteessa jo omillaan. Iltapalat syödään seitsemältä, jonka jälkeen iltapesut. Kuopus käy nukkumaan puoli kahdeksalta ja silloin muut pojat siirtyvät yläkertaan, jossa saavat vielä leikkiä ja touhuta jonkin aikaa. Kerran viikossa on 3-ja 5-vuotiailla oma kerho ja kerran viikossa käyn kolmikon kanssa perhekerhossa. Omaa aikaa otan lenkkeilemällä, tapaamalla kavereita ja käymällä jumpassa. Näin siis aamuvuoroviikoilla. Miehen ollessa iltavuorossa mä saan yleensä nukkua vähän pitempään, tehdään kotityöt yhdessä ja yleensä jää aikaa myös tehdä jotain kivaa lasten kanssa. Iltakuviot hoidan sitten itsekseni ja välillä hermoja rassaa kuskata yhtä poikaa viitenä iltana viikossa erinäisiin harrastuksiin: puet aina kaikki pienet mukaan jne... Viikonloppuna on tahti eri, kun molemmat vanhemmat ollaan kotona. Rutiineihin kuuluu myös viikkosiivous torstaisin/perjantaisin (nykyisin siivoan melkein ylä-ja alakerrat eri päivinä, niin ei ole niin iso urakka) sekä koko talon suursiivous 2-3 kertaa vuodessa. Näin hommat rullaavat nyt mukavasti, mutta tosiaan, jos viikkoon sisältyy paljon ylimääräistä: partureita, lääkereitä yms menoja, tulee kyllä välillä myös aikamoista hässääkkää. Kiva olis kuulla miten teillä muilla päivät menevät!



Sinuvi: ihailen kyllä sinua, kun viitsit leipoa ja ommellakin. Mä leivon harvoin, yleensä synttäreille tai muihin juhliin. En ole oikein koskaan sitä taitoa oppinut, mutta joskus kyllä haluaisin sen tehdä! En myöskään ole mikään käsityöihminen.. Meillä myös miehen hankala puhumalla ilmaista itseään näissä vauva-asioissa, mutta osoittaa kantansa sitten teoillaan ; ) Alkuviikosta jo parina iltana nukahti sohvalle ja aattelin, että tässäkö se sit oli, mutta...



Miimu

oli puhetta -siis raskauden aikaisista.



Ensimmäiselle en tiennyt olevani raskaana, menkat oli autuaasti jo pitkään myöhässä..menin neuvolaan antamaan pissanäytettä, oli varma että on tulehdus. Terv.hoit kysyi että onko syytä ottaa raskaustestiä (oltiin juuri naimisiinkin menty), mietin ja sanoin että no myöhässä ovat että voihan sen ottaa. Ei ollut tulehdusta vaan positiivinen raskaustesti. ja viikkoja oli n7 kasasssa. Muistaakseni oireita rupes sitten kehittymään, mutta seuraavissa raskauksissa koko ajan varemmin olin pahoinvoiva.

Mutta tuo 'tulehdus'oire on ollut joka raskaudessa mukana alkuun. Hassua.



Ennen aikaisia suppareita on ollut enemmän ja enemmän. Sairaslomaa on tullut ja sitten kun la lähenee, supparit vähenee.. Mutta tosissaan nuo sairaslomaa aiheuttavat supparit ovat olleet sitä luokkaa, ettei normaali kävely onnistu, vaan tulee kipeitä supistuksia, ja tiuhaan tahtiin. Olenkin ollut varsinainen näky laahustaessani yksin tuolla kylänraitilla..



Synnytykset ovat olleet nopeita, eka käynnistettiin ja se olikin nopea 2 ja puoli h

2. kesti 12h, 3. vajaa 4h ja neljäs melkein 2 ja puol h. Ponnistusvaiheet olleet 2-4minuuttia. Viimeisen kun sain, niin heräsin yöllä että synnytys alkaa..kipeät tiheät supparit. Lähdettiin synnytyssairaalaan kun olin suihkussa lätrännyt, ja pakannut loput tavarat, matkaa n 50km, ja mies lykkäs mua pyörätuolissa yöllä ensiavun ovesta piiiiitkästi että päästiin sinne synnärin puolelle ja vauva oli 10 min päästä mun sylissä. se kyllä vähän säikäytti - mitäs jos se olis syntynyt autoon... huh huh! Onhan niitäkin onnellisesti päättyneitä, mutta ... kiitos sairaalassa kuitenkin.



Minäkin yritän pitää itseni kunnossa. Raskauksien aikana kun en pysty tekemään mitään, suppareiden vuoksi. Pelkästään käsien reipas heilutus saa kipeät supparit aikaiseksi.. Eli täytyy lähtökunto jo pelkästään olla hyvä, että kestää raskauden ajan. Käyn venyttelyissä ja kuntosalilla. Hiihtänyt olen, ja juoksukelejä odotan...välillä olenkin käynyt 5km testailemassa, ja ihanaahan se on.

Toki kunnon hieronta on myöskin tarpeen - yläselkä menee niin lukkoon.



miimu - tuo pullan leipominen oli tuollainen itseni ylitys :) mun murkku tokaisi tässä yks päivä että saisit sinä olla pullantuoksuinen äiti niin kuin muillakin on:/

No päätin, että meillähän pulla tuoksuu... ja kun 2. tuli koulusta, se haisteli ja sanoi ihanaa täällä on pullaa..hän oli päättänyt ryhtyä sitä leipomaan, muttei nyt tarviikkaan. Hmm mitähän siitä olis tullut jos 11v olis pullaa ryhtynyt tekemään?

No pullaa varmaan:)



Minunkin mielestäni arki sujuu parhaiten kun kaikki tutut rutiinit toistaa itseään. Sitten kun tulee jokin joka sotkee rytmin, se rytmi onkin sitten koko päiväksi menetetty, vaikea kiinni enää saada. Mutta täytyy yrittää ottaa lunkisti, vaikka ei kaikkea saakaan tehtyä tuttuun tyyliin.



Ja tuo leivonta, varsinkin pullan, on yksi juttu, mikä sen tutun rytmin voi sekoittaa. Mun mielestä se on niin aikaa vievä juttu, jonkun piirakan nyt tekee nopeastikin..



Nyt en muista mitä olitte kirjoitelleet, lueskelen ja kommentoin sitten lisää..



sinuvi

Hei kaikille! Jonkin aikaa sitten kirjoittelin tänne säännöllisesti mutta se sitten jäi. Neljäs lapsemme kun syntyi niin vapaa aika vaan jäi niin vähiin etten enää jaksanut lukea kaikkia juttuja läpi saatikka kirjoittaa itse! Välillä olen selaillut näitä juttuja vieläkin ja niin moni tuttu täällä edelleen tuntuu roikkuvan :D Krooninen vauvakuume onko se muuten joku sairaus vai mikä? :D Minulla se nimittäin aina vain jatkuu vaikka tämä neljäs lapsi on ollut todella haasteellinen tapaus. Alusta asti on huutanut ja kovaa. Alussa oli koliikkia ja huusi tuntikaupalla putkeen ja kaikissa tutkimuksissa käytiin mutta vikaa ei löytynyt. Nyt on ikää 11kk ja terve tuo lapsi on mutta omaa tahtoa on niin pirusti :D Luulin olevani hyväkin kasvattaja kun kolme ensimmäistä on mennyt niin kivuttomasti. Ajattelin että nyt jo osaan homman ja tulikin tämä neljäs ja veti kaiken ihan ylösalaisin. En siis ole mikään supermamma mutta teen parhaani :) Ja on ne niiiin ihania nuo pikkuiset kuitenkin!! No kyllä te tiedätte!



Tällä hetkellä olen hoitovapaalla ja opiskelen. Johtamista ja markkinointia ammattikorkeassa. Erittäin hyvä ja sopiva tilanne minulle! Päivisin hoidan kotia ja lapsia, iltaisin tai parina iltana viikossa olen koulussa. Minulla on entisiä opintoja jo takana joten ei tässä enää mahdottoman paljon tarvitse opiskella että saan tutkinnon.



En varmaan kirjoittele sen kummemmin jatkossakaan mutta halusin kertoa että täällä taustalla ollaan ja lueskellaan teidän juttuja! Omppuäippä ja muut jotka kuumeilitte samoihin aikoihin, täällä ollaan!!

Jos vaan kolme lasta lasketaan suurperheeksi:) Luulin etten haluaisi enää lapsia, mutta vauvakuume yllätti... ja nyt haluan neljännen....



Olen jo hetken seuraillut teitä täältä taustalta ja ajattelin ilmoittautua mukaan....

Kierukka otettiin juuri pois ja tärppipäivissä mennään juuri nyt.... Voiko osua ekalla yrityksellä????



ciara

Nordenskjold ja Soffala moi moi, ihana kuulla teistä!! :)) Yhdessähän sitä kuumeiltiin ja odotettiin kuopuksiamme ja nyt kaikki täällä kurkitaan :)) Tulkaa vain mukaan, oispa kiva!! :))



Ihanan runon oli Katjalah laittanut! Moni asia oli niin kuin meillä suurperheellisillä. Meidän äitien sydämissä...



Aurinko paistaa ja vauvakuume elää päivissä mukana. Myös meillä mies välttelee. Tahtomattaan tai tietoisesti. Ei se ole valmis uuteen vauvaan, ei ainakaan vielä. Mutta toivon, että joskus. :) Mahaa on pakotellut. Alkaa taas se 50 päivää olla mennyt, Kai se ois jo menkkojen aika. Tätä maxi kiertoa kun mennään!



Tervetuloa mukaan myös ciara! Kyllä eka kerrasta voi käydä tärppi ja toivon, että sinulla on käynyt!! :))



Tänään ois kummipojan syntymäpäivät. Oltiin äitinsä kans yhtä aikaa synnärillä ja vauvoilla vain kolme päivää ikäeroa. Molemmat ollaan kummeina toistemme kuopuksille. Ja ihan synnärillä vasta tutustuttiin. Ihana alku ystävyydelle, jota ollaan aktiivisesti ruokittu. Käyty elokuvissa ja shoppailemassa, vietetty hotelliviikonloppua ja kyläilty toistemme luona koko perheen voimin. Myös hän kuumeilisi kuudetta, mutta antoi ryökäle miehensä mennä piuhojen katkaisuun pikkuviitosen jälkeen.. : / Mutta on hengessä mukana mun kuumeessa ja fiiliksissä. :)



Ois se vaan jännää olla raskaana. Muistatteko sen olon minkä positiivinen raskaustesti antaa? Tai sen kun käy ensi kertaa neuvolassa ja kuulee sydänäänet ensi kertaa? Tai kun tuntee sen pienenpienen sipaisun mahanpohjassaan ensi kertaa? Tai kun näkee pienokaisensa ultrassa? Odottaa synnytystä, lähtee synnärille, saa palkinnon syliinsä.... Upeaa ja uskomatonta!



Näihin tunnelmiin lopettaa Omppis :)

nousi ihokarvat kananlihalle, kun noita Omppiksen kuvailemia hetkiä ajattelee... Kyllähän se joitain niin mahtavaa on, että yhä uudestaan ja uudestaan sen haluaa kokea! Meillä ollaan myös jo parissakin välissä mietitty tuota miehen sterilisaatiota, mutta aina ollaan tultu toisiin ajatuksiin ; ) Onneksi!

Hieno alku teidän ystävyydellä! Mä olen piipahtanut osastolla yleensä niin pikaisesti, etten ole juurikaan ehtinyt keneenkään tutustua. Meillä mahdollista kotiutua jo vuorokauden ikäisen vauvan kanssa, jos menee 4 pv:n kuluttua "jälkitarkastukseen". Omppis, maltahan vaan, eiköhän se mies vielä lämpene... : )!



Soffala, samoja tuntemuksia täälläkin kuopuksen kanssa. Ei ole ollut koliikkivauva, mutta muuten jotenkin todella vaativainen persoona ; ). Aina ollut nopeasti suuttuva ja nyt vuoden iässä saa jo kunnon itkupotkuraivareita. Välillä kyllä ollut aika avuton olo hänen kanssaan, mutta onneksi tällä kokemuksella osaa jo vähän huumorillakin ottaa tuollaisen pienen tuittupään = )



Sinuvi, et ole sinäkään turhaan kätilöitä työllistänyt, nopeaa toimintaa! Meillä sellainen reilu puolen tunnin matka sairaalaan ja kyllä sitä automatkaa vähän kauhulla ajattelee. Aina yöllä lähdetty liikenteeseen ja yleensä talvikelissä.



Ciara, tervetuloa mukaan : )! Kyllähän tuo neljännen haluaminen vähän poikkeuksellista on, joten varmasti oikeassa paikassa olet : ). Kyllä se tärppi mahdollista on, mulla esim kaksi sellaista raskautta, joissa olen kesken kierron lopettanut pillerit ja ilmeisesti ovuloinut heti, koska parin vkon kuluttua testi on jo näyttänyt plussaa. Mutta jos nyt ei ihan heti tärppää, niin kivahan se on täällä jonkin aikaa fiilistellä ja haaveilla siitä tulevasta.



Meillä rauhallinen aamu, ihanaa! Eipä tästäkään osaisi nauttia, jos tämä olisi jokapäiväistä : )!



Miimu

Muistaako kukaan minua. Tuntuu että täällä on kauheesti samoja kuumeilijoita joita oli kun kuudetta kuumeilin. Niin no nyt on toi kuudes kullanmuru yli vuoden ja viime viikolla huusin ihanan kehdon huutiksesta....siis mitä minä silläkään teen ....ellei sitten sitä seitsemättä tässä kuummeilla. Meillä kaikki viisi koululaista hoitelee niin mukavasti tuota vauvelia että toivon siis edelleen niitä kaksosia. Olisihan se ihanaa jos saisi kerralla sen seitsemännen ja kahdeksannen.



Vauvat on ihania!



Annlin + lapsukaiset

Ihanaa, Annlin- sinäkin täällä!! :) Olenkin sua odottanut kun tiesin, että teille vielä tulee lisääkin lapsia! :) Mahtavaa, oikein paljon tervetuloa! Varmaan sinäkin minut muistat? :) Jotenkin uskomatonta, että me ollaan pian kaikki "vanhatkin" kuumeilijat täällä!



Miimu, olen NIIN samaa mieltä sun kans... Joskus itsekin kadehdin heitä, jotka esikoistaan odottavat tai toistaan tai kolmattaan. Heillä on vielä mahdollista olla raskaana montamonta kertaa. Toisin kuin mulla. Mun pitäisi siitä jaksosta elämässäni pian jo luopua.. :( Epistä! Kiitos myös tsempistä!! Jospa se meilläkin vielä mies lämpenee. Ei se onneksi mikään ärripurri ole! ;)



Nyt kutsuu muut jutut................



Omppis

eihän tässä kukaan ekaa kertaa ole asialla, joten lienee taudinkuva kaikille jo enemmän tai vähemmän tuttu. Joskus sitä luuli, että vauva parantaisi vauvakuumeen, mutta mitä vielä, tuostahan tuo vasta yltyykin... niin ihana tuo meidänkin 10 viikkoinen on, ettei tästä vauva-ajasta tahdo eroon!



Annlin: Minäkin olen jo pitkään haaveillut kaksosista... toisaalta vähän arveluttaa, että jos oikeasti alkaisin odottaa kahta kerralla niin miten kävisi, kun kroppa on aika kovilla noissa yksösraskauksissakin ollut.



Miimu: Mulla vain tämä nelosraskaus oli supisteleva (toistaiseksi), kahdessa edellisessä kohdunsuu aukesi ilman kummempia supisteluja, kakkonen tuli aivan yllättäen maailmaan silloin 31-viikkoisena. Kolmosestakaan ei supisteluja ollut ja sen takia jäi se lepo vähän huonolle ja jouduin sinne sairaalaan. Vaikka tuossa neljännessä supistelut meinasivat viedä hermot niin niistä oli sikäli hyötyä, että ymmärsi ja muisti tosiaan ottaa rauhallisesti.



Minä kai olen se "pullantuoksuinen äiti" RAKASTAN leipomista - mikä tietysti on hyväkin asia, kun tuo kolmonen on niin allerginen ettei kaupasta saa kuin riisikakkuja. Saa neiti välillä pehmeääkin leipää, kun äiti viitsii leipoa. Ainakin kerran pari viikossa on jokin taikina väännettävä. Pullaa tosin en juurikaan leivo (paitsi kolmosen allergiapullia), kun anoppi kantaa paistamiaan pullia meille vähintään kerran viikossa. Leivätkin on nyt jääneet aika vähille paistamisille, viikko sitten tuli leivottua ekat sämpylät nelosen syntymän jälkeen, kun oli pakko lykätä ylijääneet puurot johonkin,

vaikka kuinka monta lasta. Mun on ihan pakko kertoa että näin äidin jolla vanhin lapsista 15v. ja nyt hän odottaa yhdettätoista, la kesällä -09. Hän on ihan freesin ja aivan normaalin näköinen, kuin kuka tahansa, heillä ei ole mitään uskonnollista vakaumusta miksi heille lapsia tulee vaan äiti on sitä mieltä että niin monta saa tulla kuin on tullakseen. Sukulaiset tietysti paheksuu koko touhua mutta ei meillä anoppi ole vieläkään nähnyt nuorinta lastamme kun ristiäisiin hän ei tullut eikä 1v. synttäreille mutta toisaalta mitä väliä . Musta paras paikka oli tää vauvakuumeilu sitten vauvan syntymän jälkeen kaikilla kirjoittelu laantui enkä osannut sitä yhteisöäkään oikein käyttää joten. Ihanaa taas kirjoitella tänne.



Annlinn

Miimu, olen NIIN samaa mieltä sun kans... Joskus itsekin kadehdin heitä, jotka esikoistaan odottavat tai toistaan tai kolmattaan. Heillä on vielä mahdollista olla raskaana montamonta kertaa. Toisin kuin mulla. Mun pitäisi siitä jaksosta elämässäni pian jo luopua.. :(

Omppis

Siis miten niin mun ajatukseni????!!!

Ihan oikeasti,mäkin välillä ajattelen vihreänä kateudesta miten jollakulla on kaikki ne ihanuudet vasta edessä ja suurina ihanina suunnitelmina=o

Vaikka iältä mullakin mahdollista vielä saada vaikka kuinka monta lasta niin pakko miettiä myös itseään ja muuta,eli jos se yksi vielä suodaan aijon nauttia tuhatta ja sataa ja sitten....

Millä ihmeellä sitten pääsen vauvakuumeajatuksista eroon????

En usko että ne siihen kasiin loppuu=/

Jotain on kuitenkin sitten asialle tehtävä ja kelkkaa kännettävä;)

Vaan miten,nähtäväksi jää=)

Ihan olen samaa mieltä että nuo omppiksen kuvailemat hetket on jotain tosi hienoja ja ainutlaatuisia..Ja Minä myös olen vihreänä heille jotka saavat ihan 'nuorena' alkaa nauttia näistä jutuista.. heillä on niin monta mahdollisuutta kokea tämä..itsellä kyllä aika tulee vastaan. ei mahda mitään. Onnellinen olen jos kerran vielä raskaudun!



Kiva omppis että vielä löytää 'iällä' tosi hyviä ystäviä - se kun ei ole niin helppoa!

Soffala - hauska että sinäkin 'löysit' tänne! tervetuloa!

Ciara - samoin tervetuloa joukkoon!

Annlinn - sinä myös tervetuloa - olet ollut monesti mielessäni!!

Tuo huutis on vaarallinen - minäkin nauroin täällä itselleni sillä melkein ostin itselleni äitiysvaatepaketin... mitä ihmettä sillä olisin tehnyt, enhän raskaaana ole - muuta kuin haaveissani. Ja toivottavasti myös mieheni haaveissa;)

Ja noista kaksosista puheenollen, ottaisin minä nekin vastaan...toki varmaan lamaantuisin jos niin kävisi... Annlinn - kuinka vanha tuo sinun mainitsemasi ystävä on joka odottaa 11.lastaan?? Tässä toiveikkaana kyselen (38 mittarissa:( )



Ihana olotila - käytiin just ulkosaunassa, punaviiniä hieman maisteltu ja pienet nukkuu, kakkonen on yökylässä, ja esikoinen sammuttelee valoja (earth hour)..

Miehen kanssa käytiin keskipäivällä auringon paisteessa hiihdä tunnin verran hangilla ja sitten olen taas niitä verhoja ommellut. Hieman vaikeaa, sillä en ennen ole laittanut noita renkaita ja niihin 'reikiä' sinne yläosaan. Mutta hyvinhän tuo näyttää onnistuvan. Vielä pieni ripaus ja valmista on.



Mukavaa illan jatkoa kaikille kuumeilijoille:)



Hauskaa että täällä on niin paljon 'tuttuja'!



sinuvix4

On nyt niin vauvakuume päällä, että vielä näin illastakin piti koneelle päästä. Kun nukuttelin kuopusta, muistelin sitä hetkeä kun lähdetään synnärille. Mikä jännitys silloin onkaan rinnassa! Saa mennä synnärin ovesta ja koko synnytyksen ihme on edessä. On upeaa kun on näitä ihania muistoja, mutta raastavaa kun niitä haluaa aina lisää ja lisää. Leanna, mietin ihan samaa, että millä ihmeellä saan joskus tämän kuumeilun loppumaan! Eihän tätä voi aina vaan jatkua? Annlin, meillä ei varmasti mies enää suostuisi enempään lapsimäärään. Jos nyt joskus vielä tähän kuudenteen... Sekin olisi kyllä jo ihan huippua :)



Mun hyvällä ystävällä on enää vajaa kolme viikkoa laskettuun aikaan. Viidettä odottaa. Ihana jännätä mitä sieltä pian kuuluu! Ollaan aina vähän vuorotellen oltu raskaana ja nyt on naurettukin, että kohta on taas mun vuoro! ;) Aion kyllä alkaa taas kahmia vauvalehtiä ja kuumeilla ihan vapaasti. En saa tätä tunnetta kuitenkaan pois!



Toivotan kaksosia haluaville paljon tuplatuuria! Annlinille toivon erityisesti niitä tyttökaksosia joista on ollut puhetta monen monta kertaa! Meillähän esikoispojat on kaksoset. Tosi hyviä kavereita ovat ja kyllä minä heistä hurjan iloinen olen. Kovasti ovat hoitaneet myös kaikkia kolmea tyttöämme. :)



Mies kävi tuossa just kurkimassa missä surffailen. Nauroin vaan, että vauvakuume palstalla kyselen muilta miten saisin miehen pehmiteltyä uuteen vauvaan!! ;) ;) Se kiusasi katkaisevansa sähköt! ;) ;)



Miten Nordenskjoldin ja Soffalan tilanteet, olisiko miehet valmiina vielä yhteen vauvaan? Ja kuumeileehan Annlinilla jo mieskin? :)



Tuo kateus on kyllä kauheaa... Kadehtia nuorempia siitä mitä heillä on edessään. Joskus ei jaksa uskoa, että itse on jo yli kolmikymppinen ja viiden lapsen äiti ja, että pitäisi jo heittää vauvahaaveet ja vauvatavarat kaivoon... Ei millään haluaisi. Kun sydämessään miettii jo nimeä pienelleen... Joskus kun joku tuttavakin alkaa odottaa vauvaa tai joku saa vauvan, kateus nostaa päätään. Minäkin tahtoisin! Aina ja aina. Varmasti tekisinkin vielä monta ellei mies ois "jarruna" ;)



Hyviä (vauva)unia kaikille!! Ihana lukea ja kirjoitella täällä ja jakaa näitä sekailaisia tunteita! :)



Omppis ja viisikko