Perheelle kuuluu yhteinen sukunimi!

...vaikka itse olenkin tavallinen maatiais-nen. Syitä oli monia, joista tärkein oli se, että kaikki julkaisuni on kirjoitettu syntymänimelläni, joten en todellakaan haluaisi, etten saisi niistä vahingossakaan kunniaa, heh. Eli minulla oli jo uraa takana ennen avioliittoa. En viitsinyt alkaa yksityiselämän onnenpotkujen (eli avioliittoni) takia säätämään työelämässä ja muiden virallisten dokumenttien kanssa. En nähnyt mitään vastaavaa hyötyä asiasta.



En myöskään tajua, miksi minun olisi pitänyt nimeni vaihtaa. Ensimmäisen lapsen sukunimi arvottiin kolikkoperiaatteella ja muksut kulkevat miehen nimellä.



No, hienohan mieheni nimi on, ei siinä mitään, mutta silti on kiva olla sellaista sukunimeä, jonka osaa lausua vielä kolmenkin tuopin jälkeen.

meidän nelihenkisessä perheessä kaikilla on eri sukunimi..

Jos menisin joskus mieheni kanssa naimisiin (avoliittoa takana kohta 8 vuotta), niin pitäisin itsestään selvästi oman nimeni ja mieheni tietää ja hyväksyy asian. Jos menisin naimisiin, en muuttuisi silti eri ihmiseksi tai mieheni omaisuudeksi. Rakkaus ja sitoutuminen ei ole yhteisestä nimestä kiinni. Olen ylpeä juuristani ja avioliitto ei muuta sitä tosiasiaa, että tästä päivästä hautaan asti olen isäni tytär (avioliitto voi päättyä eroon, mutta isäni tytär olen aina!)... En pidä nimillä venkslamisesta, jokaisella on oma nimi ja hyvä niin!

kuten muissakin asioissa, tässä sukunimiasiassa ei nähdä metsää puilta. kuvitellaan vaan, että nyt on hienoa kapinoida kaikkia perinteitä vastaan. Eikä asialle ole sen kummempia perusteluita. Kasvakaa aikuiseks ja ottakaa vähän vähemmän fanaattinen asenne asioihin. vois helpottaa elämää.... mikään asia ei automaattisesti tarkoita jotakin. esimerkiksi miehen sukunimen ottaminen, ei automaattisesti tarkoita, että olisi miehen orja ym. ääripää ilmauksia.

hyväksyisin paremmin sen että perhe ottaa yhteisen nimen. Miksi sen pitää olla aina miehen nimi?

Kuinka moni sinun perhe tuttavapiirissäsi on valinnut naisen nimen perheen yhteiseksi nimeksi? Veikkaan nollaa.

Tota... mitäs mä teen mun esikoisen kanssa kun sillä on isänsä nimi eli eri nimi kun muulla perheellä.

Exä ei kuuna kullan valkeana anna vaihtaa sen nimeä. Vienkö sille sun aloituksen näytille?

Meillä on sama juttu. Esikoinen saa pitää oman sukunimensä, vaikka todellakin kuuluu meidän perheeseen ja on huomattasti enemmän tekemisissä uuden mieheni kanssa kuin biologisen isänsä. Ei nimi miestä/naista pahenna jos ei mies/nainen nimeä. On se ihme jos jollain on aikaa tuijotella meidän postiluukkua ja vaivata itseään sillä miten monta nimeä siinä lukee... Tylsää on ap:n oma elämä jos ei muuta tekemistä ole... Hanki elämä...

Perheelle kuuluu yhteinen sukunimi! Sillä ei ole väliä kumpi sukunimensä vaihtaa naimisiin mennessä tai jos vaikka otetaan kokonaan uusi sukunimi. Mutta yhteinen sukunimi on merkki siitä että nyt ollaan perhe ja kuulutaan yhteen eikä olla enää mitään sinkkuja!

kerrotko missä laissa tai pykälässä lukee että perheelle kuuluu yhteinen sukunimi? Haluan tietää mitä lakia rikomme... Ei tiedetty että tarvitsee antaa muille jokin merkki siitä että ollaan perhe, kun ei tiedetty kenelle se asia kuuluu, naapureilleko? Tosin meidän naapurit tietää meitin perhetilanteen jo... Ja tuo "enää mitään sinkkuja" kohta, kuulostaa että sinkut olisi jotenkin eriarvoisia kuin perheelliset. Outo ajatusmaailma ap:lla...

Kai se on jokaisen oma asia ottaako miehen nimen vai kaksoisnimen vai pitääkö pelkästään oman nimensä. Mä otin kaksoisnimen ja ainoastaan siitä syystä että oma sukunimeni on iso osa minua, mutta tahdoin kuitenkin myös saman nimen kuin lapsillamme. Mieheni oli ehdottomasti sitä mieltä että joko pidän oman nimeni tai sitten otan kaksoisnimen. Hän tietää kuinka tärkeä nimeni minulle on. Edellisestä avioliitosta erotessani muistan ikuisesti sen päivän kun kävelin maistraatin ovista ulos ja tunsin kuinka minä olen taas minä!

joita siis löytyy molemmista ääripäistä monta



Ei voi olla järjen jättiläinen, jos pystyy luokittelemaan kaikki ihmiset joko nimen vaihtamisen tai nimen vaihtamatta jättämisen perusteella johonkin samaan älykkyyskastiin. Jokaisella on syynsä vaihtaa nimensä tai olla vaihtamatta, mutta se perustelu omaan tekemiseensä voi sitten olla aika heikko tai vaikka todella vahva.

julkaissut melko määrän tieteellisiä artikkeleita ja muutaman kirjankin tyttönimelläni. Nimen vaihtaminen olisi tosi hölmöä tässä vaiheessa, nelikymppisenä. Kuka minut esim. kansainvälisissä yhteyksissä tunnistaisi samaksi henkilöksi? haluan jo, että opiskelijani tietävät mitä kaikkea olen tutkinut ja kirjoittanut ja että yhdellä nimellä googlaamalla saa koko "urahistoriani" esiin.

'oikea' ihminen kun pidän oman nimeni.

Mieheni suvussa on kiva asenne miniöitä kohtaan.. "et sinä ole mikään oikea Xxxx, vaan sukuun naitu".

Ei tuo tietenkään ainoa syy ole oman nimen pitämiselle. En vaan keksi yhtäkään kunnollista syytä miksi oma nimi pitäisi mennä vaihtamaan. Oudolta tuntuisi sekin jos mies ottaisi minun sukunimeni.

vihkimisen jälkeen että minkä nimen rouva ottaa, hetken siinä mietittyäni otin mieheni nimen. Emme olleet siitä etukäteen keskustelleet, enkä ollut minäkään asiaa ollenkaan miettinyt. Se jotenkin vaan tuntui luonnollisesta, että olemme yhteisellä nimellä, kun yhdessä elämääkin kuljetaan.

En ole mieheni kylkiluu tai mikään pikkurouva. Olemme perhe, ja perheen tunnistaa siitä, että koko porukalla on yhteinen nimi.

Jos olisin omalla nimelläni, aina uuden ihmisen tavatessani, hän joutuisi miettimään, että eivät taida naimisissa olla, kun nainen on eri nimellä..jne...

Älkää menkö sitten edes naimisiin, jos nimen muutos on ylivoimainen. Ja kyllä,kannatan tietyissä asioissa perinteissä pysymistä.

että kaikki menestyvät naiset olivat omalla nimellään. Ne jotka olivat miehensä sukunimellä, olivatkin sitten niitä "puolisoineen" ja "rouva Mikko Nieminen" -osastoa.

Ajattelinkin että menestyvät naiset haluavat varmasti pitää oman nimensä. He tajuavat että nimikin on osa identiteettiä! Eritoten jos sen puolison on tavannut vasta +35/40 -vuoden iässä niin ei ehkä löydy enää haluja nimen vaihtamiseen.

Älkää menkö sitten edes naimisiin, jos nimen muutos on ylivoimainen. Ja kyllä,kannatan tietyissä asioissa perinteissä pysymistä.

Mitä korkeampi koulutus vaimolla sitä todennäköisemmin pitää oman nimensä.



Eli duunariperheissä todennäköisemmin vanhemmilla sama (=miehen) sukunimi.

En usko, että kelpaa. Kaikki tuollainenhan olisi järjestelykysymystä. Että jos olisit oikeasti sitoutunut mieheesi, koko akateeminen historiasi olisi ollut toisarvoista ja olisithan sinä voinut vaihtaa totta kai nimesi...



Tämä voi olla vain otantaharha, mutta esim. omalla isolla työpaikallani akateemiset eivät vaihda nimeään, kouluttamattomat vaihtavat. Itsekin olin niin kerettiläinen turilas, että mitätöin avioliittoamme pitämällä oman nimeni. Tai laiska.

olemme muslimeita, eikä islamiin kuulu tapa, jossa nainen ottaisi miehen sukunimen. Mikä mieheni jatke minun pitäisi olla? Olemme tiivis ja rakastava perhe, vaikka minulla ja miehelläni onkin eri sukunimet. Mutta toisin kuin ap:ta, minua ei yhtään haittaa, jos joku nimensä haluaa vaihtaa, siitä vaan! Minulla on elämässäni muitakin asioita ;)

tuttavia ja ystäviä.



Kaikki ne naiset, joilla oli oma ura, statusta ja koulutusta, olivat omalla nimellään.



Kaikki ne naiset, jotka olivat kotona, selkeästi miestään huonommin koulutettuja ja ns. hanttihommissa, olivat miehensä sukunimellä.



Kolme oli yhdistelmänimellä.

Miehelläni on varsin erikoinen, ns. kuoleva sukunimi, minulla aika tavallinen, mutta ei kovin yleinen sukunimi. Lasten nimet varsinkin oli pulma. Onneksi sentään sain miehen taivuteltua siihen, että lapset ovat minun nimelläni.

Miehelle se oli aikoinaan kynnyskysymys, että lapset jatkaisivat sukua.

Mutta minä en halunnut vaihtaa nimeä, koska olin jo melkein 30 v, kun menimme naimisiin. Ja isäni "kamppanjoi" vahvasti sen puolesta, että minun lapseni olisivat meidän nimisiä. Meidän suku on kuitenkin paljon vanhempi kuin mieheni suku.

Jos mies ei olisi millään suostunut siihen, että lapset ovat minun nimelläni, niin olisin ehkä voinut harkita vaihtamista. Tai sitten olisin ottanut kaksoisnimen.