Perheelle kuuluu yhteinen sukunimi!
Sillä ei ole väliä kumpi sukunimensä vaihtaa naimisiin mennessä tai jos vaikka otetaan kokonaan uusi sukunimi. Mutta yhteinen sukunimi on merkki siitä että nyt ollaan perhe ja kuulutaan yhteen eikä olla enää mitään sinkkuja!
Kommentit (100)
Ei kuule kaikista sukunimensä pitäneistäkään naispoliitikoista presidenttejä ;)
81, vaan eipä tullut pressaa..
koska oli siellä sen voittajansa kutsumana, vai mitä?
Ja sitäpaitsi vähän vaikea hänen olisi ollut vanhaa nimeään pitää, kun laki oli silloin toinen.
Se on muuttunut aikaa sitten kuitenkin. Onko se sinulle uusi tieto?
perheenjäsenet saisi järkevästi puhelimen muistiin niin, että tietäisi, kuka on kenenkin isä, äiti ja lapsi?
niin miksi sinulla on kaikkien puhelinnumerot kännykässä?
perheenjäsenet saisi järkevästi puhelimen muistiin niin, että tietäisi, kuka on kenenkin isä, äiti ja lapsi?
Sit tarttis varmaan tietää Roopen vanhempien etunimetkin Jos Roopen sukunimi on vaikka Virtanen niin sillä ei vielä pitkälle pötkitä.
ihme idiootti-jankkausta puolin jos toisin.
Roope, Roopen isä ja Roopen äiti..?
perheenjäsenet saisi järkevästi puhelimen muistiin niin, että tietäisi, kuka on kenenkin isä, äiti ja lapsi?
Vaihtaa aikaisemman nimensä Hietamies takaisin ammoiseen tyttönimeensä. Eikä mitään ongelmaa. Mutta hänhän onkin toki vain suomalainen kirjailija, jolla ei varmastikaan ole mitään yhteyksiä ulkomaille...kö?
julkaissut melko määrän tieteellisiä artikkeleita ja muutaman kirjankin tyttönimelläni. Nimen vaihtaminen olisi tosi hölmöä tässä vaiheessa, nelikymppisenä. Kuka minut esim. kansainvälisissä yhteyksissä tunnistaisi samaksi henkilöksi? haluan jo, että opiskelijani tietävät mitä kaikkea olen tutkinut ja kirjoittanut ja että yhdellä nimellä googlaamalla saa koko "urahistoriani" esiin.
No itse asiassa minulla (tyhmä!) meni kyllä hieman aikaa, ennen kuin käsitin että ovat sama henkilö. Ihmettelin kun kirjoittavat samanlaisia kirjoja ja ovat samannäköisiä ja sama etunimikin. Tai no en ihmetellyt, mutta en ollut ihan varma olivatko sama henkilö.
Vaihtaa aikaisemman nimensä Hietamies takaisin ammoiseen tyttönimeensä. Eikä mitään ongelmaa. Mutta hänhän onkin toki vain suomalainen kirjailija, jolla ei varmastikaan ole mitään yhteyksiä ulkomaille...kö?
ja tykkään omasta nimestäni. Mieskin piti mieluummin sitten oman nen-nimensä. Ja kun lapset syntyi, niille vaihdettiin miehen sukunimi kun se oli vielä niin helppoa, lomakkeet tuli kotiin ja kaikkea. En kyllä yhtään ymmärrä tätä vauhkoamista tästä asiasta, lähinnä ihmettelen että joku jaksaa nähdä sen vaivan nimensä vaihtamisen kanssa tai että joku ajattelee nimen tekevän jotenkin enemmän perheeksi.
Opiskelukavereista kokonaista kahdella naisella oli oma nimi käytössä ja nämä kaksi olivat lisäksi samanhenkiset ystävät, niin että sopii hyvin kuvioon...
Eronneista kaksi oli lisäksi pitänyt avioliittonimensä syystä, että halusi pysyä lasten kanssa samannimisinä.
Ystäväpiiri on lähes poikkeuksetta ylemmän tiedekorkeakoulututkinnon suorittanutta väkeä. Ehkä olemme fakkiintuneita konservatiiveja, koska olemme insinöörejä. Naistieteilijät varmaan ovat tarkempia sukunimistään, tai siis isänsä sukunimestä. Isäkin on mies :D
Mietinpä minäkin äkkiä 40 perheen otannan tuttavia ja ystäviä.
Kaikki ne naiset, joilla oli oma ura, statusta ja koulutusta, olivat omalla nimellään.
Kaikki ne naiset, jotka olivat kotona, selkeästi miestään huonommin koulutettuja ja ns. hanttihommissa, olivat miehensä sukunimellä.
Kolme oli yhdistelmänimellä.
Katja, Annin ja Aatun äiti
Jukka, Annin ja Aatun isä
En tiedä (enkä muista) kaikkia lasteni kavereiden sukunimiä, en minä niitä mihinkään tarvitse. Sellaiset toki tulee tietoon ja tutuksi joiden kanssa on enemmän yhteyksissä.
Jospa joku nokkela uusperheisiin tottunut esittäisi konstin, jolla nämä erinimiset perheenjäsenet saisi järkevästi puhelimen muistiin niin, että tietäisi, kuka on kenenkin isä, äiti ja lapsi?
Sit tarttis varmaan tietää Roopen vanhempien etunimetkin Jos Roopen sukunimi on vaikka Virtanen niin sillä ei vielä pitkälle pötkitä.
luotu lähennä väestölaskentajärjestelmää varten.
kaikissa maissa ei edes ole sukunimiä, esim. Islannissa.
Insinööri on muuten opistotutkinto...
Ja ainakin mitä minun mieheni DI-opiskelijatovereihin tulee, ovat huomattavasti vanhoillisempia kuin muilla aloilla. Yleisin kombinaatio miehen opiskelukavereilla on DI-mies ja kotiäiti-hoitsu-vaimoke. Kaksi vuotta ikäeroa, talo Espoossa ja ne 1,8 lasta.
Vanhempani erosivat ollessani 3v. Äitini meni uusiin naimisiin, ollessani 5v. Hän otti uuden miehensä sukunimen (luonnollisesti, eihän hän ainakaan isäni nimeä enää voinut käyttää), mutta minä sain päättää tuolloin oman nimeni. Ja se on edelleen se, mikä minulle syntymässäni annettiin, eli pidin biologisen isäni sukunimen. Myöhemmin sain myös pikkusiskon, jolla puolestaan on oman isänsä nimi ja minä olin (ja olen edelleen) siis perheessämme ainut, jolla on eri sukunimi, mutta olen silti ihan yhtä tärkeä osa perhettämme kuin muutkin. Jos minä 5v. koin tärkeäksi pitää oman nimeni (koska ilmeisesti koin sen osaksi minua), niin miksi ei aikuinen ihminen voisi siis pitää omaa nimeään?
teknillisen korkeakoulun käyneistä. Insinööri käy kyllä yleisnimestäkin. Toki on äärimmäisen tärkeä korostaa eroa DI:n ja pikkuinsinöörin välillä, mutta ajattelin, että kukaan DI:n Rouva ei tähän tällä kertaa puuttuisi.
Tiedekorkeakoulut ja taidekorkeakoulut antavat alansa korkeinta opetusta. Niitä ovat yliopistot, teknilliset korkeakoulut, kauppakorkeat, sotakorkeakoulu, taideteollinen jne. Sitten ovat vielä AMK:t, jotka kulkevat myös korkeakoulujen nimellä.
Olen siis menossa keväällä naimisiin niin minun tarvii ottaa mieheni nimi, koska
a) se on merkki siitä että haluamme olla perhe
b) muuten olen epävarma identiteetistäni ja korostan sitä pitämällä isäni nimen?
c) vaarana on että jonkun mielestä saatan olla joku sinkku, ja sehän tekee minusta (ja miehestäni) automaattisesti alemman luokan kansalaisen?
Erityisesti toivon ap:lta vastausta kysymykseen nro 3=)
Höpö höpö.
Kyllä me perhe olemme vaikka eri sukunimet onkin.
Olen naimisissa ulkomaalaisen kanssa ja noudatamme hänen maansa nimikulttuuria. Vaimolla ei ole tapana ottaa miehensä sukunimeä. Ja jso ottaisi, niin nimi tarkoittaisi, että ollaan sisaruksia. Myös lapsille annetaan eri sukunimi eli perheessämme on kolme sukunimeä. Tosin näin suomessa käytössä kaksi, koska täällä ei ihan täysin voi toteuttaa miehen kotimaan nimikulttuuria.
elää avoliitossa eikä kyseiset pariskunnat ole naimisissa. Joillakin on myös entisen miehen sukunimi.
että kaikki menestyvät naiset olivat omalla nimellään. Ne jotka olivat miehensä sukunimellä, olivatkin sitten niitä "puolisoineen" ja "rouva Mikko Nieminen" -osastoa.
eri asia kuin olla supersuosittu kirjailija Suomessa. Miten luulette harvojen kollegojen ympäri maailmaa pysyvän sukunimenmuutoksissa mukana. Tieteessä ei olla julkkiksia eikä julkisuuteen pyritä mutta toisaalta on tosi tärkeää, että kollegat voivat seurata sinun tekemisiäsi. Kun esimerkiksi itse etsimme jo rahoitusta saaneeseen kansainväliseen hankkeeseen kollegoja meille tuntemattomammista maista, turvauduimme "konferenssituttuihin" ja heidän kautta saatuihin nimiiin ja hakukoneiden avulla etsimme ko. henkilöiden julkaisuja ja päättelimme ketkä sopisivat hankkeeseen. On olennaista, että esimerkiksi väitöskirja ja pääasialliset julkaisut ovat omalla kansainvälisesti vaikealla nimelläni -- olisi tosi hankalaa, jos vaikkapa kolmella nimellä löytyisi julkaisujani. Enkä tunne kovinkaan montaa tieteellistä uraa tehnyttä naista, jotka olisivat vaihtaneet nimensä uran jo lähdettyä käyntiin. Opiskeluaika on sitten tietysti asia erikseen...
.lapset tulivat tavallisesti äidin nimelle