**** HEINÄHATTUJEN viikko 6 ***

Oli ihan tavallinen terveydenhoitaja neuvola, mut itellä kovin odotettu kun en ihan satavarmasti tiedä onko mahassa olevat tuntemukset vauvan liikkeitä vai jotain muuta. Syke sitten katottiin heti ja oli 154 :) Tuli niin ihana olo kun sai sykkeen kuulla. Tuntuu niin kummalta miten voinkin olla niin epävarma noista ovatko vauvan liikkeitä (taitavat sitten olla) kun monesti sanotaan että toisessa raskaudessa ne tuntuu aikaisemmin, mut itel taitaa mennä toisinpäin.



Painoa oli tullut 750, ohhoh! Yhteensä on nyt sitten koko raskauden aikana tullut 7,5kg. VIELÄ en oo huolissani painon noususta koska olin muutaman kilon alipainoinen et muutama ylimääräinen kilo oli ihan tervetullutkin.



Hemoglobiini oli laskenut yllättävän paljon. Mulla oli se alussa 154 ja nyt enää vain 128. Viime raskaudessa hb oli koko ajan siinä 140 paikkeilla ja lopussa alimmillaan 124. Siks yllätyin ku oli noin alhainen. Sain neuvolasta rautatabletteja ja ite sitten saan päättää aloitanko syömään niitä heti vai myöhemmin, joten enköhän heti sitten aloita ja kattoo mitä tuo hb sitten kuukauden päästä on.

Siinä ne neuvolakäynnin kuulumiset.



Mirenna: Voisin hyvin kuvitella että tuo sinun olo johtuu juuri tästä raskaudesta ja hormoneista. Toivotaan että olosi kohenee raskauden edetessä!!

Itellä olo oli koko tuon alkuraskauden ajan täysin "lässähtänyt", tuntu mm. et hiukset on aina likaiset vaikka kuinka pesis, mitkään vaatteet ei näytä hyvältä ym. mut nyt onneksi pari / kolme viimeistä viikkoa on olo ollut reippaasti parempi ja mieli pirteempi.



Mulla on myös ihan sama kuin monella muullakin et aamuisin maha on niin pieni ja olematon ja illalla iso kuin mikä!



Jeevi 18+2

ymmärrän kyllä sen mitä meinasit turhilla ajatuksilla..



Kivasti meni sitten molempien ilta riidellessä.. Tai suutuin ja sanoin mistä kenkä puristaa esim siitä että on aina ylitöissä ettei kiinnosta kotona olla kun tulee kotiin nii lähtee samantien kahville kaverinsa kanssa vaikka olisi ollutkin ylitöissä, vastaili vain että nii just en luota yms.. Kerroin mikä mieltä painaa.. :( Täällä se sitte koko illan istu telkkarin edessä, ite menin makkarii ja nukahdinkin välissä, nyt sitte lähti vielä kahville taas.....



Noh huomenna saan taas olla päivän yksin eipä tuu mitää riitoja... :/ taidanpa lähteä huomenna kirjastoon kun hän saapuu kotiin..



Miranna 14+5

Tänne ei mitään uutta. Maha on kasvanut vähän, mutta muuten kiloja on tuskin tullut. Ruokahalu on välillä vähän kadoksissa. Tuntuu, ettei jaksa syödä läheskään niin paljon kun ennen. Eilen söin lautasellisen pinattikeittoa ja kaksi palaa ruisleipää ja olin ihan täynnä. Tosin parin tunnin päästä oli jo nälkä.



Vauvan liikkeitä en tunne vieläkään kunnolla. Välillä tuntuu jotain pientä.

Mua supistelee välillä aika paljon. Joku kysyi miltä ne tuntuu, mutta en oikein osaa selittää :) tuntuu jotenkin siltä kun vatsa kovettuisi, hiukan epämielyttävä olo ja paineen tunne. Eivät onneksi ole kipeitä supistuksia.

Selkäkivut vaivaavat jonkun verran. Muuten kaikki ok.

ens viikolla olis neuvola :)



Kissoista oli keskustelua. Meillä on kaksi kissaa ja koira. Kissat on olleet meillä jo ennen esikoisen (4,5v) syntymää. Kissat meni aikoinaan pojan sänkyyn ennenkun poika oli edes syntynyt, mutta ei kyllä koskaan vauvan syntymän jälkeen. Itseasisassa toinen kissoista loukkaantui eikä tullut pariin viikkoon samaan huoneeseen vauvan kanssa :)

Meillä ei siis kissoista ole koitunut ongelmia, enimmäkseen ne välttelevät lasta, miksiköhän :) toinen kissoista on otettu löytöeläinpaikasta eikä se anna esim. vieraiden silittää sitä, kynsistä tulee heti. Mutta lapsi saa kannella ja sitä miten vain eikä kissa ole koskaan raapaissut. Enemmänkin kissoja pitää varjella lapselta kuin toisinpäin.



Koira meille tuli kun esikoinen oli 2v, en usko ,että koirastakaan mitään hankaluuksia tulee. On niin lempeä luonne ja rakastaa ihmisiä ja varsinkin lapsia.

Toki kissoista saattaa jotain hankaluuksia tulla,mutta ei siitä kannata etukäteen stressata.



Mirannalle jaksamista, mullakin välillä tunteen menee vuoristorataa. Ärsyttää, v*tuttaa, itkettää, naurattaa jne. ne on ne hormoonit :)



Vivi rv 17+4

tämä kaikki johtuu vain hormooneista, tuntuu kamalalta kun suuttuu heti ja huutaa vaan. En ole lainkaan sellainen.



Musta tuntuu että kissan kanssa tulee hankaluuksia koska on nyt niin huomion kipeä ja itsepäinen..



Miranna 14+6

piti pitkästä aikaa tulla käymään täällä ilmoittautumassa.

Keskiviikkona piti olla ylimääräinen lääkärillä käynti supistelujen takia,mutta ke aamusta sit neuvolasta soitettiin että se aika siirtyy viikolla eteenpäin eli on vasta enskeskiviikkona.

Tänään on taas supistellu oikeen kunnolla,mä alan kyllästymään tähä oloon ku mitään ei oikeen kestä tehä ku jo pitää levätä ettei toi yks hermostu tuol mahassa.

Pissanäyteki piti käydä antamassa et jos on pissatulehus,niin se vois aiheuttaa supistelut,mutta pissaki oli puhdas,joten nyt on taas vähä auki tää homma ja ootellaa siihe ensviikkoon et jos sitte jo pääsis lääkärillä käymään.Neuvolasta kyl sanottiin että mennä äitipolilla käymään jos meinaa kovin kovasti supistella,mutta eihä ne siel mitään tee ku viikkoja on liian vähä ja jos menee kesken niin sitte menee.

Mietin et jos on hiivatulehus,niin aiheuttaako se supisteluja???

Mul on kyl ollu tänään muutenki tuol alapäässä semmonen kauhee painontunne...helpottaa ku kävelee jalat vähä levällään,tai ku makoilee,niin pitää toista jalkaa koukussa jalkapohja lattialla....siis sillai ettei kohtuun ja emättimeen tuu puristusta.

Onko kellään muulla tämmösiä vaivoja??

Mul on kyl joka raskaudesta supistellu jo aika varhaisessa vaiheessa,muttei kyl näin aikaste ja näin kovasti.Saa nähä pysyykö muksu täysaikaseksi mahassa....

Mutta joo,päivällä tein runebergintorttuja,ja nyt kun noi kolme muksua on rauhottunu sänkyihin,niin vois ite vähä herkutella=)=)

-näppis84 ja "riehu"möhkis 18+1-

Melkeen viikko vierähtäny siitä ku viimeks kerenny kirjottaan..

Meillä on myöskin kaks kissaa, molemmat ollut jo ennen esikoisen syntymää. Itellä oli myöskin huoli siitä että miten erittäin huomionkipeet kissat ja vauva sopii samaan taloon mutta minkäänlaisia ongelmia ei oo ollu. Alussa piettiin makkarin ovi kiinni yöllä mutta sitten sekin jäi. Nykyään toinen kissoista on tosi kaveria neidin kans mutta toinen juoksee karkuun heti.. :)



Eilen oli eka lääkärillä käynti. Paikat oli ok, hemoglobiini oli pysyny hyvänä, paino oli noussu kilon viime käynnistä eli onneks vasta tullu 0,5kg tän raskauden aikana. Edellisestä raskaudesta on nimittäin jääny 10kg ylimäärästä (kaikkiaan niitä sillon tuli18kg). Toivotaan nyt siis pienenpää lukua =)



Maha on yhtäkkiä pullahtanu sillai että muutki huomaa jo selvästi sen. Työskentelen päiväkodissa ja huvittaa lasten vanhempien ilmeet ku ne miettii et oottaako se vai ei (eivät oo kehanneet kuitenkaan kysyä suoraa) XD

Vointi on ollu hyvä, ainut että aina kun olen alle 3vuotiaitten ryhmässä niin selkä ei meinaa kestää. Jouduin viimeks jäämään aikasin pois töistä ku selkä sano sopimuksen irti. Toivottavasti nyt pystyis oleen vähän pitempään töissä.



Ai niin, joku kyseli ikää. Esikoisen synnyttyä kerkesin just täyttää 22v, tällä hetkellä siis 23v.. Enkä koe olevani kovinkaan nuori äitiksi :)



Pitää lähtä laittaan neitonen yöpuulle.. Hauskaa loppuviikkoa kaikille!!!

jonsku ja e-p 16+4

Enpä sitten ole tänne ehtinytkään tiistain ja sen rakenneultran jälkeen. Ultrassa siis olin - ja valitettavasti yksinäni, mies kun ei kesken päivän päässyt millään mukaan - ja siellä kaikki näytti olevan vauvalla hyvin :) Kovasti oli eläväinen tapaus ultran ajan ja voimisteli siellä ihan kaksinkerroinkin välillä. Priimaksi kehui lääkäri kaikkea näkemäänsä ja sopusuhtaisilla mitoilla varustettu oli vauva kuulemma myös :) Sukupuolikin ilokseni paljastui, mutta salaisuutena se vielä pidetään :)



Eläimistä olitte jutelleet. Meillä on tällä hetkellä koira, joka on kyllä niin esikoisen koira kuin olla ja voi. Ei siis minun mahastani perusta, eikä ole minuun suhtautunut mitenkään erilailla kuin ennen. Kuopuksen vauva-aikana ei myöskään ollut mitenkään erilainen kuin tavallisesti, vaikka uusi perheenjäsen taloon tulikin. Esikoisen vauva-aikaan meilläkin oli kissa, -musta pitkäkarvainen -joka antoi vauvan ja pinnasängyn olla rauhassa, mutta tuppasi sitten kyllä osoittamaan muuten mieltään välillä. Raapi mm. makuuhuoneen tapetit paikka paikoin uuteen uskoon :(



Hepeliini, mulla ei myöskään ole ollut lääkärineuvolaa sitten rv 8:n. Eikä olekaan ennen kuin vasta loppupuolella raskautta. Tuo alun lääkärikään ei täällä kuulu kaikille, mutta minä pääsin ultrattavaksi muista syistä ja samalla lääkäri teki myös sisätutkimuksen. Viime raskaudessa oli sama juttu ja mua se silloin hämmästytti kyllä, kun näin useamman raskauden kokeneena ja ennenaikaisia synnyttäneenä se kohdunsuun tilanne luonnollisesti kiinnostaa. Mutta kaipa sinne lääkärille pääsee, jos ihan kovin vaivaiseksi olo käy.



Pötkölle vielä siitä rakennusprojektista. Viimeksi, kun me rakennettiin, meillä oli kaksi alle kouluikäistä lasta ja kolmosta alettiin odottaa raksa-aikana. Silloin touhu ei tuntunut pahalta rastilta, vaikka tehtiinkin suurin osa hommistakin itse. Oltiinhan me nuorempia ja kaikki uutta ja jännää :) Nyt, kun lapsia olisi kesällä jo tuplasti edelliseen raksa-aikaan verrattuna ja syksyllä -jolloin raksa olisi täydessä touhussa- koululaistenkin elämä mietittävänä, on pakko funtsia perusteellisemmin, mikä on järkevää kaikkien perheenjäsenten kannalta. Teille kuitenkin tsemppiä projektiin! Ja kuten jo aiemmin sanoin, eihän mekään vielä mitään kiveen olla kirjoitettu. Itse asiassa ollaan ensi maanantaina menossa katsomaan muuttovalmista samanlaista taloa kuin mitä itsellemme ajattelemma ja saattaa olla, että sen jälkeen ollaan ihan innoissamme taas :)



Mirannalle jaksuja alakuloisuuteen! Kyllä ne tunteet vaan menee ihan vuoristorataa ja välillä on niitä harmaampiakin päiviä. Tylsää silloin on tietysti, jos se toinen puolisko ei oikein ymmärrä, mistä tuulee. Mutta se puhuminen varmaan on se, mikä parhaiten auttaa.



Näppis, oliko niin, että sullakin on synnytyssairaalana tays? Mietin vain sitä ä-polille menoa. Eihän ne tosiaan mielellään ota alle 2o-viikkoisia edes vastaan, mutta jos kovin supistelee, niin kyllähän sille jotain voidaan useinkin tehdä. Ja ainahan voit kävellä ensiavun ovesta sisään ja ilmoittaa, että et lähde, ennen kuin olet lääkärin tavannut. Nimim. nelosen odotuksessa niin tehnyt :) Syy oli silloin tosin vuoto, mutta viikkojakin mulla oli vasta 13 päälle. Silti pääsin (pitkän) odottelun jälkeen gynen pakeille, eikä hänellä ainakaan ollut mitään sitä vastaan, että olin sinne mennyt.



Juups, nyt on mentävä katsomaan Satuhäitä, joten hyviä öitä kaikille!



M rv 19+4 (puoliväli häämöttää tosiaan jo!)

Olen kyllä taustaillut täällä mukana, nyt viimeiset viikot kyllä aika on ollut kortilla, kun palasin tammikuussa töihin hetkeksi, toivottavasti vain hetkeksi.

Meillä siis np-ultrassa laskettu aika siirtyi 6 päivää aikaisemmaksi eli 14.7 ja tästä johtuen en päässyt tuolloin siihen veriseulaan, koska rv oli sit jo 13.+2. Kävin sitten 15+2 veriseulassa ja tänään sitten putosi pommi. Kutsu kävi perinnöllisyysklinikalle maanantaille lapsivesinäytteeseen. Mun todnäk lukema oli 1:16, puhelimessa jutelleen lääkärin mukaan kuitenkin heille jatkotesteihin kutsutuista yksi viidestäkymmenestä on sitten jotain ongelmaa. Niskapoimut mulla oli ok silloih ultrassa. Kyllä on tuskaiset viikot edessä, kaksi viikkoa joutuu odottamaan näytteen tulosta. Itse asiassa juuri sinä päivänä olis sitten rakenneultrakin 23.2. Onko täällä muita jotka ovat "jääneet kiinni" seuloista? Olen sen verran harvoin lukenut viime aikoina, etten ihan ole pysynyt kärryillä. Hirveesti pelottaa, jos joutuu raskaita päätöksiä tekemään. Mulla on takana yksi tuulimunaraskaus ja sekin oli ihan hirveää.



Itse on täällä itkua tihruttanut koko päivän, onneksi tuo1,5v terve tyttö on pitänyt illan touhuissa kiinni.



No nyt taisi tulla oikein synkkää tekstiä, muuten täällä vatsa on kasvanut kovasti ja painoa on tainnut tulla joku 4kg. Onneksi alun väsymys on jo voitettu ja kuvottava olokin on menneisyyttä.



Nyt taidan mennä sohvalle makoilemaan ja odottelemaan miestä kotiin työreissulta.

Hyviä vointeja kaikille

Suska74 rv17+2

Hei, en tarkoittanut pahaa teidän suunnitelmien mahdollisesta siirtymisestä. Teillä on jo rakentamisesta kokemusta, uskon kyllä, että se on rankka prosessi. Aiomme tehdä itse "ainoastaan" sisustustöitä, emme aio osallistua paljoa ennen sitä rakentamiseen. Ei meillä olisi siihen muutenkaan aikaa, töissä menee pitkät päivät. Sisustustöistä on kokemusta aiemmista asunnoista. Yhtä rankkaa se varmasti on kahden lapsen kanssa, nyt tai parin vuoden päästä. Useamman kanssa vielä eri asia.



Minulla on takuulla enemmän aikaa keskittyä rakennusprojektiin sitten, kun olen äityislomalla. Nyt teen tosi kovasti töitä ja kotona ehdin käytännössä vain nukkua. Voi olisipa jo toukokuu, en kylläkään usko, että jaksan sinne asti.



T. Pötkö 15+5

Suska74 toivottavasti teillä on kaikki hyvn!! Monesti olen kuullut ja lukenut että vaikka kokeissa olisikin olut jotain ja on sanottu että lapsi ei ole täysin terve tms niin kuitenkin lapsi on ollut aivan normaali :)



Nyt on onneksi synkät ajatukset siirtyneet poies mielestä sillä päällimmäisenä mielessä on uusi asuntomme! Tänään ilmeisesti teemme siitä kaupat... :)



Tarkoituksena sinne olisi ollut tehdä pientä remonttia ja ostaa uusia huonekaluja, mutta valitettavasti emme saaneet kenestäkään takaajaa remonttilainalle... :/ mutta asunto on erittäin hyvässä kunnossa ja voimmehan sen remontin tehdä sitten kun on siihen varaa. Pää on täynnä sisustus ideoita sillä kyllähän ompelemalla verhoja ja muita juttuja saa uuden näköistä taloon :D



Tuntemuksia masussa on silloin tällöin ollut, välillä nipistellyt ja välillä vain tuntunut jotain ympäri masua :D Mutta varsinaisia liikkeitä en ole vielä tuntenut :/ ehkäpä ensi viikolla :) Tänään vaihtui viikko uuteen!



Miranna 15+0

Täällä on vain omaa napaa tuijoteltu viime viikot, sillä jäin kiinni veriseulasta ja pientä paniikkia ja yöunien menetystähän siitä seurasti. Mutta juuri tänään saimme kuulla, ettei vauvallamme ole ainakaan 21, 13, 18 -trisomiaa eli niitä kaikista pahimpia keh. häiriöitä. Taysin hoitaja sanoi olleensa työssänsä pitkään, ja kokemuksesta kertoi, että kun noi kromosomit ovat kunnossa niin yleensä muutkin ovat silloin puhtaat. Olen kuulemma melko varmasti nyt päässyt pälkähästä.



Suska, mun riskiluku oli peräti 1:45 (iän mukaan riskiluku olisi ollut jo 1:140) ja se hormoniarvo, joka viittaa Downiin oli kohonnut. Ja silti ds ei löytynyt.



Toivon, että käsitin hoitajan sanomiset oikein.... Mutta se onv armaa, että periaatteessa pahin vaara on ohi. Lapsella voi yhä olla häiriöitä, esim. sukupuolikromosomeissa, tai sitten hyvin hyvin paljon harvinaisempia häiriöitä muissa kromosomeissa. Parin viikon sisällä saamme loput tulokset.



Tän tulosten odottamisen jaksaa myös sillä tiedolla, että vauva sai ultranneelta lääkäriltä hyvän arvion. Kehityshäiriöitä ei näkynyt missään rakenteissa (rakenneultranhan voi jo tehdä rv 18, joka mulla menossa).



Tsemppiä kaikille odottajille. Tää opetti, ettei mikään asia elämässä ole itsestäänselvyys. Nää lapset ovat tosiaan lahjoja.

:x

Olen käynyt kolmesti tällä viikolla lukemassa pinoa, muttakeskusteluun osallistuminen jää jostain syystä koko ajan...



Ikävää kuulla, miten toisille on sanottu, että menee kesken jos menee tms. Aiemminkin kerroin, että niitä yli 30s kivuliaita suppareita on ollut mullakin ja olen nyt levännyt kaksi viikkoa. TK lääkäri sanoi,että kirjoittaa vielä ensi tiistaina tarvittaessa viikon saikkua ja sen jälkeen lähete erikoisterveyshuoltoon. Nyt on viikot 18+1, eli silloin olisi sitten kyseessä se kahdeskymmenes raskaus viikko, tosin kyllä puhui samalla huonolla suomella keskenmenosta ja abortista. Ainakin Näppis84, Nasqu ja mp83 kertoi myös kärsivänsä näistä supistuksista , ikävä kuulla, että niistä kärsii muutkin. Ja rehellisesti, lohduttavaa, eivät siten ole ihan niin pelottavia.



Liikkeistä, Olen tuntenut liikkeitä jo noin kolme viikkoa välillä vahvempia ja välillä hennompia.



Lisäsin tuohon heinhattujen esittelyyn itseni, onko kukaan muu tulossa Jorviin?

Katsoin, että moni menee kättärille tai NKL:n pääkaupunkiseudulla.



Hyvää viikonloppua kaikille!

Tänään on ollu aivan ihana päivä ku ei oo supistellu paljo olleskaa....semmosia pikkusia mahan kovettumisia,muttei ollenkaa kipeitä=)

Misti : Juu,synnytyssairaala on TAYS.

Pitää nyt kuulostella et jos on näin rauhallisesti ku tänään on ollu,niin jos pysyis noin supistelut pois.Tää on kyl ollu tavallista rauhallisempi päivä,et tämmösiä ei tosiaan ole ku joskus.

Tai: Nää on kyl iha pyllystä nää kipeet supistelut,ja näköjään meidän ryhmässä muutki näistä kärsii,mut yritetään vaan ottaa mahdollisimman rauhallisesti vaikka se voiki olla hiukka hankalaa,varsinki tälläi pienten lasten äitinä...mut yritetään kuiteen:D

Keskimmäisen lapsen kans käytiin tänään labrassa ihopistokokeissa,on ollu jo pari vuotta semmosta rasitusastman tapaista yskää,mut ollaan käyty rasitusastma kokeessa,sitä ei ole.Sit keuhkot on kuvattu,ja sieltä ei oo tullu mitään vastausta,ja nyt sitte käytiin allergia kokeissa,ja ne oli kaikki negatiivisia.Vielä on mahollisuus kokeilla ruoka-aineallergia testillä et löytyiskö niistä mitään,mut aika toivottomalta tää alkaa jo tuntua ettei mistää löydy syytä tohon yskään.

Eiköhän tässä ollutkin jo taas vähäks ajaks kertoiltu:D:D

Ihanaa kun tulee viikonloppu, mä oon jostain syystä ollut tosi väsynyt koko viikon. Illalla nukkumaan jo klo 21 ja korkeintaan kerran herään yössä vessaan ja nukun kuin tukki 6.30 asti, nukkuiisn pidempäänkin ellei kello herättäisi. Eikä tän väsymyksen pitäisi alkaa jo väistyä!?! Hemppa oli viime viikolla 118 kun kävin niistä vatsakivuista lääkärissä. Mutta mulla on yleensäkin alle 130, esikoista odottaessa se laski jopa alle 100:n.



Neuvola vasta kolmen viikon päästä, mikäli ei väsymys hellitä, täytyy soitella sinne aikaisemmin, jotta katottais taas se rauta-arvo... On kyllä tosi pitkä väli neuvolakäynneillä, 6 viikkoa !



Masussa on päivä päivältä enemmän elämää ja varsinkin toissapäivän tyyppi oli tosi aktiivinen :) Kipuja eikä supisteluja ole nyt onneksi ollut, toivottavasti ne helpottaa teiltä muiltakin, jotka niistä kärsitte!



Nasqu 17+0

Neuvola ja ultrauutisia :)



Eli maanantaina oli neuvola, jossa kaikki todettiin olevan hyvin :) Painoa oli tullut lisää n 600g/vko, nyt siis noussut 6kg. Hemoglobiini oli 106, ekas neuvolassa se oli 139, joten lisärautaa aletaan ottamaan. Verenpaine oli hyvä. Vauvan syke oli 150 niinkuin viimeksikin neuvolalääkärillä. Liikkeitä aloin tuntemaan sunnuntaina(päivää ennen neuvolaa), kun olimme elokuvissa. Kuvailin niitä ensin samoiksi kuin elohiiri, mutta enempi ne nyt tuntuu siltä kuin kala tökkisi tuolla masuun. Kumma juttu että tunnen liikkeitä istuessani ja seisten, mutta harvoin makuultaan..



Ultrassa vauva aukaili käsiään ja kaikki sormet näkyi :) IHMEELLISTÄ! Näimme myös kun hän avasi suunsa ja maisteli lapsivettä :) Kaikki näytti olevan kunnossa ultrassa ja painoARVIO oli noin 220g. Oli ihanaa nähdä vauvan liikkuvan, sillä np-ultrassa hän oli hyvinkin paikoillaan, varmaankin nukkui :)



Aloitamme myös perhevalmennuksen tulevana maanantaina, yhteensä 4 kertaa.

Meillä ei myöskään ultrata lääkärikäynneillä, pelkkä sisätutkimus ja sydänäänet kuunnellaan. Olisi kyllä todella ihanaa nähdä pikkuista enemmän, mutta onneksi nyt tuntee liikkeitä niin ei tarvitse huolehtia niin paljoa..



Eläimistäkin on juteltu..meiltä löytyy kaksi kissaa(4 ja 5-vuotiaat)ja koira(10kk). Nytkään kissat eivät nuku makkarissa sillä pidämme oven kiinni. Muuten ne kyllä siellä nukkuisi, sillä livahtavat kyllä samantein jos ovi vähänkin raollaan :) Ei vaan ole kivaa nukkua kissankarvoissa :/



Joo, no tässä tais olla kaikki..

Tai ei sittenkään :) Itkuherkkyydesta sen verran, että sitä löytyy tältä neidiltä :) Eilen sain kaksi kertaa sellaisen kohtauksen jossa ensin aloin nauramaan niin kovin, että kyyneleet valui, jonka jälkeen aloin itkemään ihan kunnolla. Mies vaan nauroi ja naurettavaahan se olikin. Oli kyllä vähän pelottavaa tuolla tavalla..se oli kyllä sitä kunnon tunteiden ailahtelua :D Melkeen joka päivä jollekkin saa itkeä..ei voi mitään, se on sallittua..



-tanni- ja bebe 19+5 :x

kans kissa olisi vain makkarissa jos vaan voisi ja aina livahtaisi sinne ja livahtaakin kun vaan on mahdollisuus.



Jeeee me saatiin se asunto!! :D Nyt pääsee vauvalle huonetta laittaa ja sisustaa :)<3

Muistan ihan liian hyvin tuon ikävän fiiliksen, kun se perhana puhelin soi ja lääkäri ilmoittaa et kaikki ei välttämätää oo kondiksessa vauvan suhteen...



Ekassa raskaudessa jäin kiinni veriseulasta luvulla 1/90 ja sain itse päättää mitä tehdään asialle vai tehdäänkö mitään.

Päätettiin mennä lapsivesi punktioon, ihan sillä perusteella, ettei voida jatkaa raskautta epätietoisena tulevasta.



Punktio sattui, yleensä se ei kuulemma satu tuntuu lähinnä ilkeltä, mutta pahinta oli odottaa niitä vastauksia.

Joka kerta kun puhelin soi ja tuntematon numero soitti olin varma että lääkäri soittaa ja kertoo huonoja uutisia.



Joten oikein suuret sympatia halaukset ja kovasti voimia sekä pitkää pinnaa vastausten odotteluun!!!

Toivottavasti teille molemmille käy yhtä hyvin kuin meillekkin, terve vauva.



ps, en tiedä onko joukossamme niitä ketkä haluavat takertua tuohon terve sanaan ja alkavat halkomaan hiusta määrittelemällä sanan terve.... Nyt kumminkin puhutaan ihan vaan testattujen kromosomien puolesta saatuihin tuloksiin,joitten perusteella voidaan olettaa että syntyvä vauva on terve niiltä osin.

(sori pakko laittaa tää litania heti, ettei tuu sitä turhaa kädenvääntöä...)



Sitten muihin asioihin,



Kivuista: Mulla on myös koko viikon sattunut enemmän tai vähemmän mahaan. ja tällästä kipua ei todellakaan ollut esikoista odottaessa! Onneks nyt on alkanu olotila normalisoitua ja ehkä tää tästä...Pikku hiljaa?



Liikkeet on olleet kadoksissa koko tämän viikkoa, ja tietenkin se piti tajuta aamuyöllä pissalla istuessa.... Niinpä sokeria suu täyteen ja sängylle pötköttään kello kainalossa.

No muutama muljahdus tuli joten uskalsin henkästä ja onneks eilen illalla vauva innostui menemään hetken kunnon rallia mahassa ettei jääny epäselväks onko siellä elonmerkkejä vai ei.



Hormoonit vetää kovia kierroksia täälläkin ja outoa on myös tää turhautuminen, mitä ei ekassa raskaudessa ollu lainkaan. Lähinnä hiustenlaitto tuntuu olevan jostain niin syvältä sieltä ja tukka ei oo koskaan hyvin. Samoin tuntuu et teen viikosta toiseen aina samoja ruokia ja sitten tuskailen kun ei tee mieli syödä mitään keitoksiani kun ne on aina sitä samaa. ja tätä listaa vois jatkaa vaikka kuinka paljon! Omituista.....



Onko kuinka monella omia fiiliksiä siitä kumpi mahassa asustaa tyttö vaiko poika?



Mä oon jotenkin välimaastossa, mutta toisaalta epäilen et ois poika tulossa, mutta silti mulla on taas tytölle nimi valmiina....(Esikoisen nimen päätin vuosia sitten periaatteella jos se on tyttö niin siitä tulee "se" ja niinhän siitä tulikin)

Samoin ekassa raskaudessa ostin puolivälissä odotusta tyttöjen kengät koska olin niin varma, että tyttö sieltä tulee!



Nyt näin höperöin miettein nukkumaan tai esikon sanoin : Aaa, aaa.



Helga rv 18+5 tai jotain...(hiukan taas laskut sekaisin!)

ihan oli pakko tulla kirjoittamaan, kun olin lukenut suskan ja e69:n kirjoitukset. koittakaa molemmat jaksella ja pitää ajatukset positiivisena. muistan hyvin esikon odotus ajalta, kun np-ultrassa paljastui liian suuri niskaturvotus, ja melkein siltä istumalta meidät ohjattiin naistenklinikalle istukka-biopsiaan. vastausten odottaminen oli todella rankkaa, ja se, että aloin pelätä puhelimen soimista, koska tiesin, että soittavat, jos jotakin löydetään. kun kaksi viikkoa oli kulunnut soitin itse sinne, koska en ollut saanut vastauksia, mutta sikiön solut eivät olleet lähteneet jakautumaan, joten edessä oli uuden kokeen tekeminen ja taas odottaminen. pian saimmekin kirjeen, missä todettiin, että sikiöstä ei ole löydetty poikkeavuuksia. sai huokaista helpotuksesta. raskaudenkeskeytystä emme olleet edes miettineet. koittakaa jaksaa vaikka olisikin rankkaa, ja käykäähän kertomassa millaisia vastauksia olette saaneet. voimia !!!!!



täällä kaikki ihan ok., eilen supisteli ekaa kertaa, ja se oli juuri sitä vatsan kovettumista, aika inhan tuntuista sekin. tänään on nipistellyt tuolta kyljestä, mikä lie vaiva se on(?) vauva välillä melskaa, mutta liikkeet edelleen hentoisia ja välillä hiljaiseloa parikin pvää. ruokahalu ei ole hyvä, joten paino ei ole noussut, mutta toisaalta tuo taapero myöskin pitää äidin liikkeessä koko pvän, joten kalorit kuluu.



pian on töihin lähtö, joten palailen paremmalla ajalla. t. emmi rv-19+5+ esikko 1v10kk

Täällä alkaa olemaan kuonoon asti lunta ja esikon kanteleminen lumisilla tienoilla on aika työlästä..olen alkanut ähkimään..huomasin tämän myös uimassa..haloo ähkimään eikä viikkoja ole kuin sen 17.



Luin eilen pinon joten en muista puoliakaan..se jäi mieleen, että jollain oli aika synkee olo. Jos kurja fiilis alkaa olemaan vallitseva olotila kannattaa jutella neuvolassa tai soittaa ja kysyä mistä apua voisi saada. Painotan, että on henkinen kynnys kannattaa laskea erittäin matalaksi avun hakemisessa. Ei tarvitse olla hullu, tai hyvin hyvin sairas, tai sairaan masentunut...ollakseen apua vailla. Oireet kun alkavat hiipien ja sitten kun on jo hätä niin. Terveisin näiden asioiden kanssa elävä. Mieheltä voisi kysyä vähän prioriteettijärjestyksestä ja voihan olla hänkin on hämmennyksissä tilanteesta.



Sokeripokeri etenee rauhallisesti. Aamupala näyttää pysyvän aisoissa joten tilanne on aika ok. Sokerirasitusta taas tiedossa..koska paasto on varmaan yhä koholla niin voihan se olla, että insuliinin tökkiminen taas alkaa. Siitä olen iloinen, että olen jaksanut liikkua, se näkyy sokereissa:)



Koskapa liikun niin paikat on ilmeisesti vähän tiiviimpiä. Viime yö meni valvoessa mahan kanssa kun tuntui aika ahristavalta. Lievää hengenahdistusta oli ja sellainen olo niinkuin vatsa olisi aivan täynnä..siis tosi täynnä ja ihan pinkeenä. Tuntuu ettei vatsa jotenkin anna periksi vaikka kaveri tarvitsisi lisää tilaa.



Ensiviikkoon sisaret.

Mulla on nyt 18+4 menossa, ja viimeinkin on alkanut tuntua jotain liikettä vatsassa. Varsinkin öisin kun yritän selällään nukkua, niin ipana jostain syystä suivaantuu ja alkaa melskaamaan. Ja minä kun niin tykkään maata selälläni! Nyt on sitten hartiat ja olkapäät kipeenä kun pitää aina olla jommallakummalla kyljellä, enkä oo tottunu...



Vatsa alkaa jo hieman näkymään, painoa tullut kolmisen kiloa lisää. Jotenkin ei vaan tunnu "vauvamahalta" vaan ärsyttävästi vain siltä kuin olisi lihonut kun tuo vatsa on jotenkin sellainen löllö.



Herkuttelen aivan liian usein, ja siitä tulee huono omatunto. Tulee kuitenkin joku "sokerilapsi" kun äippä vetää suklaata joka ilta.

Liikuntaakaan en oo jaksanut harrastaa niin usein kun olin suunnitellut.

Tällä viikolla kävin kerran punttiksella...

Ja minun kun piti elää NIIN terveellisesti tää raskausaika!

Kovat oli suunnitelmat, toteutus hieman mättää. =)