"Pelkkien poikien" äidit ovat mukavampia kuin "pelkkien tyttöjen" äidit.

neljä lasta. Kolme vanhinta poikaa ja nuorin tyttö (joo, ois yritetty neljää lasta, vaikka tyttö olis syntynyt esim.järjestyksessä toisena...ei sukupuolen takia). Jo kahden vanhimman kohdalla huomasin, että kyllä se vaan on lapsen luonne, joka enemmän vaikuttaa kuin sukupuoli ja tämä havainto vahvistunut joka lapsen myötä.

Olkaa hyvät ihmiset onnellisia niiden ihanien, ainutlaatuisten lastenne persoonien kanssa ettekä sukupuolien!



Toinen raivostuttavan usein täällä näkyvä yleistys on ettei "kilttien" ja rauhallisten (huom: oli ne sitten tyttöjä tai poikia!) lapsien äidit ymmärrä ettei esim. lapsen kiukkukohtaukset vaikkapa kaupassa tai puistossa ole automaattisesti vanhempien huonon kasvatuksen tulosta. Kyllä sillä lapsen luonteella on tässäkin asiassa huomattava rooli.



T: Neljän eri persoonallisuuden onnellinen äit (ai niin, tässä yhteydessä lienee parasta mainita vielä yksi mustavalkoisuus-yleistysyksityiskohta, jotta jotku voi lokeroida minut ja lapsemme varmasti oikeaan kategoriaan: olen vielä kotiäitikin =)

Meille niitä tyttäriä on siunaantunut useampia, eikä ne todellakaan oo vienoja prinsessoja vaan huutaa ja remuaa ja tappelee tukat takussa ja ihanat vaatteet joihin niita varmaan ois kiva pukea raastetaan heti päältä samoin kuin saparo/lettiviritelmät päästä.

Meikeillä ne tuhrii seinät ja huonekalut, Naisellisuus näkyy samoin leipomusinnostuksessa, erityisen kivaa on levitellä jauhoja lattialle ja muljautella raakoja kananmunia käsissä... mudasta saa myös loistavia leipomuksia ja vellejä aikaiseksi.



Ei voi kuin nauraa kun joskus kuulee lohduttavia kommentteja että tytöt ei onneks oo villejä toisin kuin pojat.... Pojista ei omakohtaisia kokemuksia ole, mutta on joitakin tullut hoidettua ja aika samanlaiset puuhat niilläkin tuntuu olevan.



Mutta jännä että joku saa tällaisesta asiastakin jotain riidantynkää aikaan.

Kyllä mä aika onnellinen olen ettei noi kaikki meidän mukulat ole tyttöjä. Kun seuraa kaveriperheiden menoa joissa on pelkkiä tyttöjä niin hermojahan se vaatii. Kaikki se kirkuminen, mankuminen ym.. Meillä onneksi pojat huutaa ja vaatii. Yksi tyttö mahtuisi meillekin kun se ei olisi kaltaisiaan pikkumankujia seurana.Ei oppisi huonoille tavoille.

Ethän unohda, että myös SINÄ ja te kaikki muutkin "jee olen poikien äiti" -tyypit,

OLETTE ollut joskus niitä pieniä, kamalan ärsyttäviä TYTTÖJÄ.

Tää keskustelu on kerrassaan sairas :(

Ja ihan oikeesti, haluisin tietää miten kategorisoidaan äiti, jolla on sekä tyttöjä, että poikia. Onks se niinku huonompi kuin poikien äiti, mut parempi ku tyttöjen äiti...? Vai miten se nyt meni :)))))

ja vielä hah hah



Hyvää läppää! Päivän parhaat naurut!

Niin, te lokeroitte tyttöjen maailman tuollaiseksi jotenkin vähemmän oikeaksi maailmaksi. Vasta kun omistat poikalapsen, tiedät millaisia lapset todella ovat koska tytöt ei mielestäsi ole ihmisiä vaan puettavia prinsessanukkeja, esineitä. Tyttölapsen vanhemmuus on ihan yhtä ihanaa, vaikeaa ja haastavaa kuin poikienkin.

mä kyllä pahasti saatan lokeroida pelkkien tyttöjen maailman just sellaiseksi: "te ette ymmärrä mitään lapsista kun teillä on vaan tyttöjä" vaikka osaahan ne tytötkin remuta. En allekirjoita ap:n juttua, mutta onhan se tosiasia että pojat vaan on tietyllä tavalla energisempiä kuin tytöt. 5 v tyttö voi hyvinkin leikkiä barbeilla kaksi tuntia, poika leikkii siinä ajassa autoilla, legoilla, piirtää ja vaatii äitiä lukemaan sekä ehtii vielä uloskin. ;)

t. pelkkien poikien äiti joka kyllä haluis vielä sen "rinsessankin" tai ainakin kolmannen, olkoon tyttäö tai poika

On meinaan pojat opettaneet kasvatuksen vaikeutta jne.

Sen vuoksi osaavat suhtautua elämään rennommin ja ovat kypsempiä.

Eiköhän lapset ole yksilöitä! Kamalaa lasten aliarviointia koko keskustelu!!!

-Kaikki tytöt on hissukoita nirppanokkia

-Kaikki pojat aivottomia riehujia

Muakin oksettaa tälläset stereotypiat! Harmi että siirrätte junttimielipiteenne seuraaville polville.

poikien äidit

- suhtautuvat myönteisesti lapsiin ylipäätään

- ovat rennompia ja huumorintajuisempia

- ymmärtävät paremmin maailman moninaisuutta

- ovat suvaitsevaisempia, koska pääsevät sisään poikien ja miesten maailmaan

- ymmärtävät paremmin miehiään

sillä en haluaisi todellakaan olla mikään Nina Mikkonen numero kaksi :-D

Annetaako tämän jo hautautua, koska tämä on häpeällisin ketju aikoihin.

Jollain kohdun mikroympäritö suosii poika-alkioiden kiinnittymistä, toisilla tyttöalkioiden.

tällaisilla sukupuoliasioilla tapella / päteä / tmv.

Tuo testosteronitasohomma kuulostaa aika lailla sellaiselta tutkimukselta, jossa vaikutusluokka on ehkä promillen tasoa. Miehestähän se enemmän kertoo, jos perheeseen syntyy vain yhtä sukupuolta. Miehen siittiön kromosomi määrittää lapsen sukupuolen, ei naisen munasolu, jos saan palauttaa arvon rouvien mieleen...

Kahden tytön äitinä tunsin heti piston sydämessäni, koska puettuani kaksi tyttöäni (ja minusta on kiva pukea heitä kauniisti, vaikka mokomat likaavatkin mekkonsa alta aikayksikön -ja saavat puolestani liatakin, sitä vartenhan pesukone on) saatan joskus, täytyy tunnustaa, mennä puistoon ihan ilman meikkiä ja talvella pipon alla tukka pesemättä. Mielestäni kunnon leikit puistossa ovat likaista tukkaa tärkeämpiä, jos aikaa ei ole molempiin -mutta nyt ymmärrän, että tämä johtuu vain siitä traumaattisesta kokemuksesta, että olen TYTTÖJEN äiti, ja alan pestä ja laittaa tukkaani JOKA KERTA aina ennen ulosmenoa, vaikka olisi pimeä ilta, tyhjä puisto ja koko tukka jäisi heti hikisen pipon alle!;=)

Muista ongelmistani puhumattakaan...;=)

Mutta ihan vakavasti, eihän kukaan pääse valitsemaan (ellei käytä intialaiseen tapaan sikiöseulantaa), mitä sukupuolta lapset ovat -minä olen onnellinen terveistä tyttäristä. Olisin yhtä mieluusti ottanut pojatkin ja olisi vieläkin hauskaa tietää, millaista olisi olla pojan vanhempi, pääsisikö sillä tavoin paremmin sisään miesten ajatusmaailmaan. Eivätkö pelkkien poikien äidit joskus kaipaa samalla lailla tytärtä, jotta voisivat jakaa jotain naisellista näiden kanssa? Vaikka olisivatkin yhtä tyytyväisiä poikiinsa kuin minä tyttäriini? Kyllä minusta poikien ja tyttöjen jutuissa (erityisesti tuo kirkuminen hihitytti, meidän esikoisemme on mestari drama queen -tyylisessä kirkumisessa, joka kyllä vie hermot -pojilla sitten kai enemmän karjumista?) on usein eroa, mutta tytöille on ikään kuin sallittu laajempi skaala: voi olla välillä todellinen prinsessa ja seuraavassa hetkessä rymytä poikien kanssa juoksu- ja taisteluleikeissä. Vähän kummastutti joidenkin taipumus ihannoida poikien "reippautta" ja poikamaisia leikkejä, barbileikit ovat mielestäni ihan yhtä arvokkaita kuin kuorma-autoleikitkin. Jos tytöistäni tulee supernaisellisia, ei se ole yhtään sen huonompi asia kuin supermiehinen poikakaan, ja kumpikin sukupuoli saa myös puolestani leikkiä "toisten" leikkejä sydämensä kyllyydestä. Eiköhän mankuvilla prinsessoilla ole ihan samat mahdollisuudet saada tahtonsa läpi (ainakin tällä äidin kokemuksella) Nokian executive boardin neuvottelupöydässä kuin karjuvilla uroksillakin -tapansa kullakin, lopputulos ratkaisee! Nautitaan siis kaikkien lasten erilaisuudesta sukupuoleen katsomatta, tyttöjeni tulevat anopit!



Ja meistä on todella kiva leikkiä teidän poikienne kanssa!:=)