Mies tuossa läpsytteli poskiani kaksin käsin

Tilanteessa on vielä pari kimurantimmaksi tekevää seikkaa, mistä en ole maininnut, jotka osaltaan hankaloittavat yhtäkkistä lähtöä.



ap

[/quote]

Jospa aloittaisit nyt vaikka olemalla läsnä niille lapsille jotka selkeästi kaipaavat turvallista aikuista.

Poistu netistä ja hae apua, olet saanut jo paljon yhteystietoja, joihin voit soittaa. Jätä se ukkos. Ei se maailma siihen kaadu, pärjäät varmasti.

perustaa mammojen kesken sellainen kunnon ryhmä, jolla käydä hiukka vääntämässä noita IDIOOTTEJA UKKOJA. En vaan tajua, kuinka jotkut naiset ovat noin alistettuja, ei mene jakeluun ei.



Noi miehet on ihan perseestä. Jos mun mies kerrankin puhuisi rumasti saati nostaisi kättänsä, niin vetäisin aivan varmasti pannulla päähän ja lähtisin suhteesta tai oikeestaan heittäisin miehen pihalle, mutta onneksi en ole valinnut noin sadistista paskaa



Älkää hyvät naiset alistuko tuollaiselle käytökselle!

Tässä koneella hyppään viestejä lukemassa ja yritän saada ajutuksia kasaan, mikä tosiaan aika hankalaa kun paljon muutakin tekemisä.



Niinhän tämä arki on ruukannutkin rullata eteen päin.. Kun ei ehdi ajattelemaan mitään, niin tilanne on ja pysyy samassa jumittamassa. Sitten välillä tulee näitä " purkauksia" kun joku tilanne kärjistyy. Sitten taas lakaistaan ongelmat maton alle ja jatketaan seuraavaan kertaan saakka :(.

Vierailija:

perustaa mammojen kesken sellainen kunnon ryhmä, jolla käydä hiukka vääntämässä noita IDIOOTTEJA UKKOJA. En vaan tajua, kuinka jotkut naiset ovat noin alistettuja, ei mene jakeluun ei.

Noi miehet on ihan perseestä. Jos mun mies kerrankin puhuisi rumasti saati nostaisi kättänsä, niin vetäisin aivan varmasti pannulla päähän ja lähtisin suhteesta tai oikeestaan heittäisin miehen pihalle, mutta onneksi en ole valinnut noin sadistista paskaa

Älkää hyvät naiset alistuko tuollaiselle käytökselle!

vähän ojennusta mieheltä. Hankala tilanne, musta kylki molemmilla. ap

Vaikka isä ei käykkään lapsiin käsiksi lapset pelkäävät silti.

Huoli omasta äidistä, huolenpitäjästä on lapsilla suunnaton.



Lapsen maailmankuvaa järkyttää se, että koti, jonka pitäisi olla jokaiselle lapselle maailman turvallisin paikka muuttuukin maailman pelottavimmaksi paikaksi. Ja isä johon he ovat luottaneet muuttuukin pelottavaksi. Ja äiti, jonka piti pitää heistä huolta, johon he luottivat onkin avuton näissä peottavissa tilanteissa.



LÄHDE niin näytät edes omalta osaltasi lapsillesi, ettet ole avuton.

Kun olette kumpikin yhtä pahoja?

Vierailija:

Kun olette kumpikin yhtä pahoja?

Juuri kun sain kerättyä voimia että soitan sinne. ap

Turvakotiin en ole henkisesti valmise menemään, en tiedä miksi, mutta se tuntuu jotenkin tosi ahdistavalta vaihtoehdolta.

Mies on väkivaltainen ja lapset kärsii. Älä hyvä ihminen jää ihmettelemään, aikuinen nainen!

Sinä olet äiti ja sinun on tehtävä niin lastesi takia. On täysin epärelevanttia tuntuuko sinusta turvakotiin hakeutuminen hankalalle tai etkö saisi aikaiseksi soittaa perheneuvolaan. Se on sun tehtävä ja velvollisuus lapsiasi kohtaan.



Ei sun tarvitse olla mikään mre perfect ja hakeutua uhrin rooliin. Haet teille apua, että perheesi saa asiat tolalleen. Se on rakkauden ja rohkeuden teko!

Jotenkin ahdistaa ajatus siitä, että ollaan taas niin kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.. mies tulee töistä, laitetaan ruokaa, tehdään jotain jne. sitten nukkumaan. Liian monta kertaa niin ollaan tehty.



Sitten kun lapset nukkuvat, joko puhutaan (jos minä teen aloitteen) tai sitten ollaan mykkäkoulua (jos odotan miehen aloitetta puhumiseen).

Sitten jos ja kun puheyhteys taas aukeaa, yleensä en malta pitää turpaani kiinni (kolme päivää on ennätys) niin mies taas lupailee ruusuisen huomisen ja kuinka kaikki on kohta paremmin kun tilanne vähän helpottaa jne jne. Sama kuvio toistunut jo monta kertaa. Ja näin se menee varmasti taas. Ei jaksaisi.

miehenkin välillä huolestua/pelätä!

tuntuu että itse et osaa/pysty nyt tekemään ratkaisua, etkä näe tilannetta selkeästi. Ota vaan rohkeasti yhteys sinne ja luota ammatti-ihmisiin, älä luo turhia paineita sinne menemiseen, voisi helpottaa sua !

Tai ota ainakin johonkin muuhun ammattitahoon yhteys, esim. perheneuvolaan. Miksi ihmeessä pitää pinnistellä aina viimeiseen asti ennenkuin rohkaistaan mieli hakemaan apua :(