Mies tuossa läpsytteli poskiani kaksin käsin
Mä haluaisin tietää ap miten sä jakselet? Toivottavasti sä tämän ketjun avustamana ymmärrät että jotain on tehtävä!
Kommentit (95)
Lähteminen tuntuu todella vaikealta varmaan juuri siksi, että koen itse olevani niin huono äiti ja ihminen :(. Tuntuu väärältä viedä lapset kodistaan ja isänsä luota pois. Tietenkin on väärin että lapset ovat tällaista joutuneet näkemään ja kuulemaan, mutta kun tuntuu että ehkä parasta tosiaan kaikille olisi että minä häipyisin jonnekin :(. Kai sitten olen niin itsekäs, että väen väkisin sinnittelen muitten riesana :(.
ap
Mies on pitänyt sinua tossunaan jo niin kauan, että olet menettänyt yhteyden itseesi. Olet masentunut ja itsetuntosi on nolla. Niin siinä käy, kun liian kauan sietää paskaa ja tossutusta.
Mitä tästä et ymmärrä?
Ap, jos sinä todella huudat ja mäkätät siellä miehellesi useinkin, ovatko lapset kuulemassa?
Kyllä lapsilla pitäisi olla turvallisen isän lisäksi myös turvallinen äiti. Nyt tuli tunne, että teiltä pitäisi ottaa lapset turvaan. Huutakaa keskenänne.
Lapset pelkäävät vanhempiensa huutamista enemmän kuin uskottekaan.
Terv. nainen 30-v, joka ei vieläkään ole toipunut kotonaan vallinneesta jatkuvasta huutamisesta ja henkisestä väkivallasta
Sä olet hyvä sellaisena kun olet! Ei sun tarvi lähteä (muuta kun niitten lasten kanssa pois hirviömiehen luota), uskaltaisitko jättää lapset isälle? MItä jos se löisi niitä? Mieti mitkä tuskat sulla olis. Mee nyt rakas ennen kun lapsille tapahtuu jotain.
Ei se vaan auta että mies on useimmiten " hyvä isä" , mikä hyvä isä PAHOINPITELEE naistaan lasten nähden?!? Kulta koita jo ymmärtää!
Mä olisin niin valmis tulee sun kanssa pakkaa ne tavarat!
Vierailija:
Mies on pitänyt sinua tossunaan jo niin kauan, että olet menettänyt yhteyden itseesi. Olet masentunut ja itsetuntosi on nolla. Niin siinä käy, kun liian kauan sietää paskaa ja tossutusta.Mitä tästä et ymmärrä?
Vaan juuri päin vastoin, minä olen ollut perheessä se " hirmuvaltias" joka suuttuu ja paiskoo tavaroita ja huutaa kuin heikkopäinen (mikä olenkin). Nyt ilmeisesti miehellä sitten on tullut raja vastaan ja kun ei muuhun pysty, turvautuu väkivaltaan (suht harvoin, mutta kuitenkin).
Siksi kai tuntuisikin niin väärältä " esittää uhria" ja lähteä, todella ristiriitainen fiilis, tajuaakohan kukaan.
ap
Moni muukin tulisi. Saisit omanarvontunteesi takaisin ap, etkä edes ajattelisi, että olet arvoton lapsillesi.
Mieti jos asuisitte kolmisteen? Sä olisit huomattavasti tasapainoisempi, kun ei tarvitsisi kuunnella mollaamista, eikä pelätä kuristamista.
Lähde kiltti ap, lähde ja otat lapset mukaan.
Sä olet ihan pihalla. Hirmuvaltiaita eikä niiden lapsia saa lyödä.
Vierailija:
Ap, jos sinä todella huudat ja mäkätät siellä miehellesi useinkin, ovatko lapset kuulemassa?Kyllä lapsilla pitäisi olla turvallisen isän lisäksi myös turvallinen äiti. Nyt tuli tunne, että teiltä pitäisi ottaa lapset turvaan. Huutakaa keskenänne.
Lapset pelkäävät vanhempiensa huutamista enemmän kuin uskottekaan.
Terv. nainen 30-v, joka ei vieläkään ole toipunut kotonaan vallinneesta jatkuvasta huutamisesta ja henkisestä väkivallasta
Tuntuu todellakin, että minun lähtöni olisi paras kaikille :(. Kaikki kun yleensä menee hyvin niin kauan kuin minä pidän turpani kiinni, mies hermostuu heti jos " kritisoin" häntä jostain. Mikä myös aiheuttaa syyllisyyttää, koska hän oikeasti tekee paljon ja on varmasti uupunut hänkin. Tosi vaikea tilanne :(.
ap
Sen nimi on
AVIOERO.
Te ette voi olla yhdessä, erotkaa tai vahingoitatte lapsianne peruuttamattomasti.
Puolet eroaa, ei siihen kuole!!!
Haluathan auttaa heitä? Jos haluat, hakeutukaan jonnekin, jossa kukaan ei lyö.
En usko. Jokin on saanut sinut väsymään/masentumaan. Hae apua itsellesi edelleen. Ja jätä se mies! Te ette ole hyvä pari. Miksi haluat antaa lapsillesi tuollaisen kodin, kun voisit tarjota parempaakin?
t. Se hölinäkeiju (joksi joku nimitteli)
a. perheneuvola
b. turvakoti
c. kriisipuhelin
mutta vasta jälikäteen huomasin että mikä mut oli ajanut siihen - olin yrittänyt vain puolustautua mieheni sairaalta käytökseltä.
jokin miehessä sinut siihen ajaa, ymmärrä se!
eroa.
t se joka aiemmin kirjoitti muuttuneensa lapsen syntymän jälkeen
Kokemuksesta tiedän, koska itsekin olen sellaisen uhkailijan kanssa elänyt. Tämä ei kyllä edes käynyt käsiksi, mutta kuulin uhkauksia tyyliin kaivan sulle haudan tuonne takapihalle eikä kukaan tajua sinua etsiä juttuja, ja muuta henkistä väkivaltaa.
Ja siitä stressistä, ja muustakin, nalkutin, sain hysteerisiä kohtauksia, ja luulin että minä aiheutin sen käyttäytymisen. Mutta tosiasia on, että ketään ei saa uhkailla tai käydä käsiksi. Vaikka se sanoisi mitä!!! Aikuinen ihminen osaa avata ulko-oven ja mennä kävelylle, jos niin hiillostuttaa että tekee mieli läpsia tai töniä toista vihoissaan. Koska jos ei ole sen verran itsehillintää, niin ei sellaisen ihmisen kanssa voi elää, etenkään kun on lapsia perheessä. OLKOONKIN VAIKKA MITEN HYVÄ ISÄ NIILLE!!! Munkin mies oli hyvä isä suurimmaksi osaksi aikaa, mutta kyllä oli pelottava lasten nähdenkin.
Minä lähdin, sain asunnon nopeasti kun kerroin niille kuinka en kestänyt olla saman katon alla sen kanssa. Ja minun elämäni on tasoittunut niin paljon. En räyhää, itsetunto on kohonnut ihan mielettömästi. Ei ole helppoa olla yksin, mutta parempi, paljon parempi kuin koko ajan uhattuna, peläten...
Tsemppiä ap. Minä vain toivon, että tajuaisit sen että syy ei ole sinun. Kukaan meistä ei ole täydellinen, ja kaikilla on ongelmia ja stressiä. Ei se silti ole mikään puolustus sille että toinen käy käsiksi.
Nyt ei ole aika pohtia sitä, kenen syy lopulta on. Joka tapauksessa kummassakin on syytä tilanteeseenne. Nyt on aika lopettaa lasten pahoinvointi. He eivät ole tähän syyllisiä, eivätkä ansaitse pilattua perusturvallisuutta.
Tee se lasten tähden. Älä sano miehellesi, että lähdette häntä karkuun, sano, että näin on tehtävä, koska välinne ovat menneet siihen kuntoon, että lapset kärsivät.
Missä asut? Pk-seudulla? Itse asun Helsingissä ja meille saatte tulla lasten kassa pariksi päiväksi, jotta saat tilanteen haltuun ja etenemään. Täällä olisi tilaa. Autokin käytössä, joten voin tulla hakemaan ja auttamaan kamojen keräilyssä.
Mikäli haluat tällaista apua, avaa s-postiosoite tätä varten ja kerro osoite tänne. Lähetän postia. Ymmärrän toki, että tällainen irtiotto voi tuntua ylivoimaiselta, etkä ole välttämättä siihen vielä valmis. Suosittelen kuitenkin, että mietit asiaa nimenomaan lastesi kannalta, et itsesi tai miehesi, koska masennus on ilmeisestikin vienyt sinulta itsekunnioituksen, eikä raja tuli kaltoinkohtelussa kovin nopeasti vastaan.
huonoa parisuhdetta rassaamassa taustalla, kaikki voisivat paremmin. Mies ei ole halunnut edes kokeilla erossa olemista. Parisuhdeterapeutilla kävimme reilu vuosi sitten pari kertaa.
Toisaalta itsekään en ole halunnut erota, mutta kun lukuisista " paremman huomisen lupauksista" huolimatta huominen ei ole kuitenkaan parempi (paitsi niin kauan kuin olen hiljaa enkä valita), niin ei kai tässä enää vaihtoehtoja paljoa ole :(.
Helvetti sentään kun saisi sen asunnon nopeasti!
Perheen naisten suhteita selvitellessä kannattaa muistaa, että äitikin on ollut tytär, joka toistaa oman sukunsa tapoja. Käyttäytyminen ja tunneilmaisu ovat perinnöllisiä, tosin ne painottuvat eri sukupolvissa eri tavalla. Suvun tyylin ymmärtäminen saattaa auttaa ymmärtämään myös äiti-tytär -suhdetta.
Vierailija:
Missä asut? Pk-seudulla? Itse asun Helsingissä ja meille saatte tulla lasten kassa pariksi päiväksi, jotta saat tilanteen haltuun ja etenemään. Täällä olisi tilaa. Autokin käytössä, joten voin tulla hakemaan ja auttamaan kamojen keräilyssä.
Minun täytyy nyt yrittää miettiä parasta ratkaisua tähän hetkeen. Ei ole helppoa järkeviä ratkaisuja edes miettiä umpiväsyneenä, kun on arki pyöritettävänä :(.
Tilanteessa on vielä pari kimurantimmaksi tekevää seikkaa, mistä en ole maininnut, jotka osaltaan hankaloittavat yhtäkkistä lähtöä.
ap
että et jaksanut suojella heidän lapsuuttaan?
Silläkö, että oli äitikin vähän hankala. Haista huilu.
nimim. äitini olisi pitänyt lähteä ajoissa