Kun menet kylään ja kysytään haluatko kahvia - niin mitä sanot?

Sanoo mun mummoni ja tätä noudatan ;)

Kun meille tulee vieraita, keitän aina kahvia (automaattisesti myös teetä, jos en ole varma vieraan mieltymyksistä). Lisäksi aina laitan pöytään " kahvileipää" ja jos vieraat eivät ihan naapurista ole, niin teen myös voikkarit. Vesikannu meillä on aina pöydässä muutenkin...

Sen verran tollo kyllä myönnän olevani, että mehua / limsaa tarjoan vain silloin, kun on lapsia kylässä...

Vieraan ei siis ole mikään pakko ottaa... en minä hoe siinä pöydän vieressä, että " maistappa nyt" , enkä kaada kuppiinkaan kahvia valmiiksi seisomaan. Ihan saa syödä ja juoda tai olla syömättä ja juomatta... en vedä tästä poroja nokkaan...

Hämeestä olen kotoisin, nyt asun kyllä jo muualla. Mummoni on alkujaan satakunnasta.

Miehen äiti pyörii punaisena ja hikisenä ja ahdistavana ja tuputtaa, tuputtaa ja tuputtaa. En ole koskaan kuullut hänen puhuvan mistään muusta kuin ruoasta. Minusta se on oikeasti jo sairaalloista. Ei kai siellä Itä-Suomessakaan ruoka lopu, jos edes viisi sekuntia ajattelee jotain muuta?

Kahvia en juo ollenkaan, enkä aio opetella.

Minäkin olen tuota kuullut, " että kyllä sinäkin vielä opit" . Olen jo 33, joten milloinkahan se joskus on? On tässä harjoiteltu jo muutama kerta.



Itse kysyn aina, että haluaisitko kahvia vai teetä. Siinä saa vieras valita tai vaikka kieltäytyä jos ei halua. Ja jos sanoo ei kiitos niin monesti kysäisen vielä, että olisitko halunnut vaikka kylmää juotavaa lasillisen? Ihan tuputtamatta, mutta usein itselläni ei tee mieli kahvia/teetä, mutta vaikka mehua voin ottaa.

En siis juo kahvia. Yleensä kaikki tarjoavat teetä, sitä otankin.

Sinänsä totta, etät nykyisin juon kerran viikossa espressoa. Mutta en suomalaista peruskahvia, se on vaan minusta aivan järkyttävän pahaa. Kylässä juon aina teetä (tai jos sitä ei ole, niin mehua, limsaa tai vettä).

Toki tee-laaduissakin on eroja, eivät kaikki ole yhtä hyviä. Mutta aina ovat minusta parempia kuin se täkäläinen peruskahvi :)

Miksi en saisi olla juomatta tavallista kahvia jos en siitä kerran pidä? Ei meilläkään pakoteta vieraita syömään tai juomaan mitään mistä eivät pidä, se nyt vaan ei meistä ole hyvien tapojen mukaista vaan pelkkää huonoa käytöstä.

äittäisi että ei pidä suklaasta mutta tumma suklaa on hyvää, yleensä se on toisinpäin

Eikös se ole jo itsestään selvä, että vieraalle keitetään kahvit? Onko se nyt niin kauheaa jos vieras ei sitten juokaan ja jää kahvia pannuun?



Mikäli joku vieras vastaa kysymykseen, että jos isäntäväkikin juo niin itse ainakin ottaisin sen niin, että tottakai vieras kahvin haluaa.

enemmän kuin maitosuklaasta ;) Ihan vaan siksi koska tumma suklaa maistuu enemmän suklaalta, maitosuklaa tuntuu liian makealta ja jotenkin vesitetyn makuiselta. Ja espresson juon aina suklaapalan kanssa.

miten teidän mielestänne sen jälkeen kuuluu menetellä?



Tarjotaan tietysti toista kupillista, mutta miten?



Anopin mielestä pitää vain mennä pannun kanssa kaatamaan suoraan kuppeihin, mutta minun mielestäni pitää kysyä ensin, että maistuuko toinen kupillinen?



Anoppi pitää minua moukkana tämän takia.



Itä-Suomesta ollaan mekin, mutta eri sukupolvea...



Mitä mieltä tästä santsikupista?

Vierailija:

Ei kai kukaan tosissaan kysy, että otatko kahvia?

Koska

-kaikki ei juo kahvia, ja minusta on outoa että ensin keittää kahvit, ja vasta jos sen _jälkeen_ käy ilmi ettei vieras juo kahvia tarjotaan muita vaihtoehtoja.

-kaikki ei halua kahvia juuri silloin, vaan jotain muuta

-joku voi oikeasti olla niin pikavisiitillä (eim. tuo jotain ja kiire junalle) ettei _ehdi_ jäädä turisemaan -> kahvin keitto voi anta fiilikset että pakko jäädä

pk-seudulta olen.

Se on ehkä teidän tuppukylän sääntö...



Minä en ainakaan lähde pannua käyttämään ruokasalissa, jos kukaan ei kuitenkaan sitä kahvia halua. Mitä järkeä?!

sosiaalisista taidoista, vaan ihan siitä, että eri ihmiset kokevat kohteliaisuutena erilaiset tavat ja asiat.



Esimerkiksi minun mielestäni on hyvin kohteliasta kysyä ensin santsikupista (siten että olen pannun kanssa pöydän ääressä ja sitä tarjoan, mutta KYSYN: SAISIKO OLLA LISÄÄ?)



Minusta tässä ei ole mitään epäkohteliasta, mutta anoppini mielestä ilmeisesti on, koska hän on sitä mieltä, että kahvi kuuluu kaataa kyselemättä. Ja vieraan tehtävä on sitten äkkiä ehtiä sanoa, ettei halua enää lisää???



Ei tuossa anopinkaan tavassa mielestäni ole mitään vikaa, ihan kohteliasta sekin, mutta sitä en ymmärrä, miksi minun tapani on epäkohtelias hänen mielestään. Emmekö me molemmat voi olla kohteliaita omalla tavallamme??

1800-luvulta kuin kahvin ryystäminen tassilta, sokeripala hampaissa...

Tarvitseeko kaikesta kinastella tai loukata mielensä? Ihmisillä on liian vähän tekemistä, jos he jäävät tällaisia miettimään.



Vilpitön aikomus olla hyvä isäntä/emäntä on tärkeintä. Kukin tehkööt sen tavallaan. Nykypäivänä on turha kaipailla yhdenmukaisten käytösnormien perään; ei niitä saavuteta enää kuitenkaan. Teit niin tai näin, aina on jonkun mielestä väärin, entä sitten? Ystävällisyys on tärkeintä, meni kaikki sitten " oikein" tai väärin. Jos joku siitä huolimatta pahoittaa mielensä tai närkästyy, niin oma on häpeänsä.

eli Itä-Suomesta ole ja kyllä olisin pistänyt pannun porisemaan, jos vieraani sanoisi kuten ap. Ja itseasiassa aina muulloinkin kun kuka tahansa käy. Ja siis, todella kummallista toimintaa länsi-suomalaisilla näköjään.



Kyllä vieraassa kyläpaikassa sen verran kohtelias voi olla, ettei suoraan sano: joo kiitos kahvia. Ja kyllä isäntäväki voi sen verran vieraanvarainen olla, että ymmärtää sen kahvin keittää, vaikkei toinen sitä vaatimalla vaadi.



Mulle tää oli tosi kulttruurishokki, kun muutimme aikoinaan pk-seudulle.

Vierailija:

Kyllä vieraassa kyläpaikassa sen verran kohtelias voi olla, ettei suoraan sano: joo kiitos kahvia. Ja kyllä isäntäväki voi sen verran vieraanvarainen olla, että ymmärtää sen kahvin keittää, vaikkei toinen sitä vaatimalla vaadi.

Mulle tää oli tosi kulttruurishokki, kun muutimme aikoinaan pk-seudulle.