Kun menet kylään ja kysytään haluatko kahvia - niin mitä sanot?

tuomassa, en ehdi kahvia juoda ja silloinkin saatat saada emännän leipomia pullia vaikka pussillisen mukaasi, vieras kestitään aina:)

pöllähdetään vain.



Ja kyllä voi olla täynnä, jos Itä-Suomeen asti menee (ihmisten ilmoilta). Siinä matkalla on pakko käydä syömässä.



Ja se " täynnä oleminen" voi olla myös hienovarainen vihje, ettei kykene syömään niitä itäsuomalaisia " herkkuja" .

Vierailija:

Aina pitää olettaa että vieras ottaa kahvia ja sitä on alettava laittaa vaikka olisi myöhä tai olisi itse juuri juonut. Vieras itse kieltäytyy jos ehdottomasti ei halua kahvia. Jos alkaa kysellä haluatko kahvia, se on sama hkuin sanoisi että en viittis sun takia vaivautua, mutta jos nyt välttämättä haluat eli vieras on epätoivottu.

onko nälkä, haluaako kahvia tms. Jos hän sanoo, ettei halua mitään, niin se myös tarkoittaa sitä. Mä myös aina sanon, että jos en tajua kysellä/tarjota tarpeeksi usein, niin meillä saa ihan suoraan pyytää. Meidän vieraat kyllä saa suun auki.

Kyllä miekin usein sanon, että ei miuta varten tarvii keittää, mutta en silti oo jääny kokonaan ilman koskaan (siis täällä kotiseudulla). Se on siis kohteliasta täällä vaan sanoa niin ja epäkohteliasta jos isäntäväki siihen luovuttaa.



Oon kyllä huomannu, että kun meen vaikka pääkaupunkiseudulle, niin siellä ei ihan samalla lailla pelata (tietysti ihmisestä riippuen) tai jos meen täällä jonkun muualta tänne muuttaneen opiskelukaverin luokse, niin ne ei kanssa " tuputa" .



Jos meille tulee vieraita, jotka sanoo, ettei niitä varten tarvii kahvia keittää, niin kysyn, että mites sitten teetä (myö kun ite harvoin kahvia juodaan). Joka tapauksessa, jos ei vieraalla kiire ole, niin jotain tarjotaan. Hassulta tuntuis muuten.



Ap:lle sanoisin, että älä sitä termaria raahaa. Maassa maan tavalla, täällä on näin ja siellä on niin ja jos nyt oot siellä, niin sitte täytyy sanoa suoraan mitä haluaa eikä loukata toisia.

Vierailija:

ja kyllä meillä nämä jutut menee ihan ilman kiemuroita. Vieraiden tullessa kysytään, ottaisitko kahvia. Jos vieras sanoo, että joo, niin keitän, jos että ei kiitos, niin en, ja jos sanoo että jos sinäkin juot niin sitten mietin olenko niin ähkyssä etten mitenkään jaksa kahvia :) Jos vieras sanoo, että en juo kahvia, niin kysyn ottaako teetä ja alan sitä laittaa.

Minusta on tosi epäkohteliasta alkaa vain väsätä kahvia vieraalta kysymättä. Itse olen joutunut tosi ikäviin tilanteisiin, kun olen esim juuri juonut kahvia ennen kyläilyä enkä mitenkään pysty enää juomaan kuppiakaan ilman että alan hypellä seinille. Ja näissä tyrkkypaikoissa ei sitten sitä teetä yleensä ole vaihtoehtona... Siinä sitten valitset, oletko töykeä ja ilmoitat jämäkästi että älä nyt minulle ainakaan keitä, vai oletko töykeämpi ja jätät pöydässä juomatta :(

Vierailija:

Aina pitää olettaa että vieras ottaa kahvia ja sitä on alettava laittaa vaikka olisi myöhä tai olisi itse juuri juonut. Vieras itse kieltäytyy jos ehdottomasti ei halua kahvia. Jos alkaa kysellä haluatko kahvia, se on sama hkuin sanoisi että en viittis sun takia vaivautua, mutta jos nyt välttämättä haluat eli vieras on epätoivottu.

Tosta tulis miulle tosi vaivautunu olo. Inhottava sanoa siinä pöydässä, että anteeks, mut mie en kyl juo ollenkaan kahvia. Vetelisin varmaan vaan sen kupin kuin pakko ois.

ydän ääressä keskustelemassa vai miten. ei pahalla. mutta oikeasti kiinnostaa. minusta noloa istua vain, mistä edes tietää että koska on lähdön aika, kun odottaa vain sitä tarjoilua. mistä tietää että sitä ei tule

metsäläinen.

Ongelmaa ei ole jos vieras suoraan kertoo, että ottaako tarjottavia vai ei.

Jos olet kiertelemällä tai suoraan kieltäytynyt, niin turhaan istut tarjottavia odottelemassa.

Yksinkertaista, eikö vain?

Kotiinlähdön aika on, kun on aika lähteä, eli on jotain muuta tekemistä tai juttu loppuu :)



Tuo ajoitus on muuten jännä juttu, jos minulle tarjotaan kahvia heti kun tulen ovesta, se tuntuu töykeältä, aivan kuin heti tarjottaisiin ruokaa että nopeasti lähtisin. Mutta brittiystäväni kokee tosi töykeänä jos EI tarjota teetä tai kahvia heti ovella.

tyrkyttää kättä, antaisi olla rauhassa

mutta se ei ole enää vieraanvaraista jos kestitset silti vaikka vieras ei halua mitään.

Ap:n tapauksessa hänen sanomisestaan saa kuvan ettei halua kahvia jos ei isäntäväki itse juo.



Tosin itse isäntänä sanoisin vielä tuossa tapauksessa, " että ei me nyt juoda, mutta ei siitä mitään vaivaa ole ja nopeasti tuo tippuu, pistänkö tulemaan"

Jos sen jälkeen vieras kieltäytyy, en kahvia keitä. Kysyisin kyllä vielä, että haluaako jotain muuta, mutta en siihen vieraalle tarjottavien tupiuttamiseen mitään suhtettomia aikoja alkais käyttämään.



Länsisuomalainen myös

" Otan jos isäntäväkikin ottaa" . Eli tarkoittaa, että kyllä se kahvi maistuisi. Minä aina kysyn, että keitetäänkö kahvit. Monesti varsinkin isovanhempani vastaavat, että ei heidän takiaan tarvitse, jos emme itse juo. Siihen aina vastaan, että totta kai juomme itsekin (vaikka olisimme vasta juoneet). Koska tiedän, että juovat sitä kahvia kuitenkin. Mielestäni on kohteliasta kuitenkin kysyä keitettäisiinkö ne kahvit... Varsinkin vähän oudommista ihmisistä ei voi tietää juovatko edes kahvia, jolloin antaa heille tilaisuuden toivoa jotain muuta, esim. " Ei kiitos kahvia, mutta olisiko teetä/mehua?"

Vierailija:

opetelkaa juomaan kahvia edes kupillinen, kuuluu sivistykseen. vähän sama kuin saunasta kieltäytyminen, ei se suomessa käy

Kyllä sen nyt vaan on pakko käydä, etten juo kahvia, minä kun saan sen verran pahat oireet kofeiinista.

Se vasta on töykeää, että sen jälkeen, kun vieraalle on tarjottu ensin kahvia ja sitten teetä, aletaan kovaan ääneen päivittelemään, että onpas se nyt kumma ihminen, kun ei kumpaakaan juo. Ja loppuun nauretaan, että kyllä sekin vielä oppii juomaan, kun vähän kasvaa.

Vähän sama kuin vaadittaisiin, että pähkinälle pahasti allerginen " maistaa" jotain, missä on pähkinää. Isäntäväellä ei kyllä silloin järki paljon päätä pakota.

Ja voisin itse vastata, että " voin juoda, jos tekin juotte, mutta ei mun takia tarvii alkaa keittämään" JA TARKOITTAA SITÄ! Jos taas haluiasin kahvia, sanoisin, että " voisin mä kupin ottaa" ..



Tän palstan perusteella, ei paljon uskalla puolituttuja kylään kutsua, kun pitää osata jopa (kaiken muun lisäksi) lukea niiden ajatukset.

kysytään, juotko kahvia vai teetä. Eli on ilmanmuuta selvää, että jotain tarjotaan. Tunnen oloni jotenkin epämiellyttäväksi ja tunnen olevani " vaivoiksi" , jos kysytään, juotko kahvia. Tökerö kysymys mielestäni.

En ole jäänyt ilman kahvia tai muita tarjottavia kertaakaan kyläillessä. Ok, töissä joskus, mutta ei ole haitannut. ;)

Meillä ei jää ilman jos sanoo kursaillen että vain jos isäntäväkikin..

Saattaa jopa iskeä itä-suomalaisuus pintaan ja alan tuputtaa kaikkea muutakin mitä talosta löytyy tarjottavaksi kelpaavaa jopa häiriöksi asti, sillä meillä on monesta kulttuurista tuttuja ja heillä on ihan erilaisia käyttäytymiskoodeja joita en osaa tulkita ja sit alan tuputtaa varmuudeksi että jos nyt kuitenkin.



Yleensä vain ne itä-suomalaiset käy kursailematta sit toisella tuputuskerralla kahvipöytään ja syövät sen tyhjäksi, ja emäntänä jään tyytyväiseksi. ;)

kylässä pyytämään kahvia kun ei sitä tajuta tarjota.

Isovanhempani olivat Karjalasta ja tuli niin elävästi mieleen tuo tuputuskulttuuri. Ikinä ei uskottu, kun yritin jostain kieltäytyä. Melkein tuli tippa silmään tässä heitä muistellessa.