Nykyäitiyden suuret paineet

että nuo tuntemukset kumpuavat sinusta ja heikosta itsetunnostasi?

Elintaso on kohtuullinen, vaikka ei töissä välillä kävisikään. Yhteiskunnan suojaverkko on kattava. On kotihoidontuet ja subjektiivinen ph-oikeus, neuvolat ja ilmaiset terveyspalvelut.



Isommilla paikkakunnilla on kerhoja ja harrastusmahdollisuuksissa on runsauden pulaa.



Hyvä kysymys on silti se, että miksi niin moni äiti kuitenkin voi pahoin?

Kun näistä äitiysasioistakin on niin kovin monta mielipidettä, että takuuvarmasti JOKU aina paheksuu... Tietysti ennenvanhaankin äitejä paheksuttiin, mutta koska tiedonvälitys oli heikompaa, niiden ei tarvinnut itse tietää kaikesta siitä. Toista on täällä netissä.

Entisaikaan hoidettiin ison lapsikatraan ohella myös maatilan eläimet ja talo. Ei puhettakaan mistään virikehoidosta. Ei ollut pesutorneja, astianpesukoneita, itkuhälyttymiä, neuvoloita, sodastreameja sun muita. Kuitenkin äidit hoitivat hommansa ja kasvattivat mallikelpoisia kansalaisia. Nykyään ei tahdo saada normaalia lasta kukaan aikaiseksi, on erityislapsia, add:ta, adhd:ta, terapiaa vaativaa, jne. Äidit ei jaksa, vaikka elämä on helpompaa kuin koskaan ennen. Jos itse ottaa stressiä jostain kilpavarustelusta, niin ei ehkä ole kypsä äidiksi.

kuin esim. omalla äidilläni 70-luvulla.

Vauva 3-kuisena hoitoon naapurin tädille, koska äitiysloma ei ollut tuon pidempi. Työmatkat polkupyörällä suuntaansa, illalla harsovaippojen pesua ja maidon keittämistä seuraavaksi päiväksi hoitoa varten.

Vauvan heräilyt ja huudot ihan normaalisti, rintaruokinta aina kun vain oli kotona.

Tämä kaikki siis parikymppisenä tytönhuitukkana, jolla lähimmät sukulaiset monen sadan kilometrin päässä ja mies vuorotöissä eikä rahaa juuri ollenkaan.

Hetken päästä lapsia kaksi ja sama rumba jatkuu.



Tuolloin ei kellään tainnut olla aikaa tai mahdollisuutta masentua synnytyksen jälkeen, koska oli pysyttävä hengissä!

Välillä vähä ihmetyttää, kuinka vaikeaa ja kamalaa kotiäitien elämä tänä päivänä on. Kuljetaan autolla, käytetään kertakäyttövaippoja, maidot saa valmiina tetroissa, jos rintamaito ei riitä, samoin lasteruuat halutessaan.

On isot kodit ja parempi talous, miehet useimmiten aivan eri tavalla mukana perhe-elämässä... Mitä meiltä puuttuu?? Kotona saa majailla kolme vuotta kolmen kuukauden sijaan!!

Ongelma taitaakin olla siinä, että elämä on liian helppoa ja siksi on aikaa miettiä täysin tyhjäpäisiä ' kuka on toista parempi äiti' - asioita ja tehdä kärpäsestä härkäsiä.

Ennen ei ollut aikaa vatvoa netissä ja puistoissa mitään jonninjoutavia. Samoin ei tapeltu miehen kanssa siitä kuka pyyhkii pöydän aamiaisen jälkeen sillä molemmilla oli niin paljon tekemistä esim maatilalla ettei tarvinnut tapella siitä kumpi saa maata sohvalla ja kumpi joutuu raatamaan sen kaksi minuuttia. Ennen oli varmasti masennusta ja väsymystä ja pahaa oloa ihan yhtä lailla, mutta kun ei ollut vaihtoehtoja niin oli joko pärjättävä tai kuoltava pois.

Suurimmalla osalla nykyäideistä ne omat vanhemmat, eli mummolat sijaitsevat aika lähellä. Lastenhoitoapua saa ja usein myös ystäviä löytyy, ja heidän kanssaan on mahdollista istua kahvittelemassa kärryjen kanssa ja pyöriä kaupoilla. Ainakin, mikäli katukuvaan on uskomista. Kotiäitiys taitaa olla elämän helpointa aikaa. (Lukuunottamatta lapsen koliikkia tai jotain vakavaa, hoitoa vaativaa sairautta. Nämä tietenkin asioita erikseen. Puhun kuitenkin pääsääntöisesti ' normaali' vauvoista.)



Sitten täälläkin haukutaan ja mollataan niitä isovanhempia, jotka aikanaan ovat tehneet helvetillisen työn kasvattaessaan meitä ja rakentaneet työllään sen hyvinvointivaltion, jonka eduista saamme nauttia. Kitistään, kun mummo antoi 1-vuotiaalle karkin, vaikka MINÄ kielsin. En ihmettele, että mummot joskus kilahtavat. ;)



Monelle tekisi hyvää vähän vilkaista joskus peiliin, ja miettiä, miten eri tavalla asiat voisivat olla.

ei ne äidit yksin kaikkea hoitaneet. Heillä oli apunaan isovanhempia mahdollisesti samassa pihapiirissä asuvia sisaruksia.

Lastenhoitovaatimukset myös olivat melko lailla erilaisia kuin tänä päivänä. Ei lapsille mitään virikkeitä tarvinnut järjestää eikä harrastuksista huolehtia. Riitti että lapset leikki käpylehmillään ja keskenään juoksentelivat pitkin metsiä.

Veikkaan että monessa perheessä vierailisi lastensuojelun työntekijä jos alettaisiin hoitamaan lapsia samalla tavalla kuin joskus ennen on tehty ;)

Ei luoteta enää siihen omaan päähän ja maalaisjärkeen, yritetään tehdä asiat niinkuin muutkin vaikka resurssit eivät riittäisikään. Onneksi itse olen pitänyt oman pääni enkä ole mennyt kotkotuksiin mukaan, meillä hyvinvoivat lapset ja aikuiset!

Ennen asuttiin samassa taloudessa mutta nykyään eri puolella maata. Minun ystävistäni kenenkään isovanhemmat eivät asu niin lähellä että olisivat perheen arjessa oikeasti läsnä.

Ja kylla se lähtee tietty myös itsestä eli jos on epävarma ja heikko itsetunto, niin lähtee mukaan tuohon loputtomaan kilpavarusteluun, jossa ei voittajia ole. Kyllä nykyään pääsee helpolla - jos vain jättää nuo turhat höpötykset omaan arvoonsa ja on vain äiti - omanlaisensa äiti.

Vierailija:

kuin esim. omalla äidilläni 70-luvulla.

Vauva 3-kuisena hoitoon naapurin tädille, koska äitiysloma ei ollut tuon pidempi. Työmatkat polkupyörällä suuntaansa, illalla harsovaippojen pesua ja maidon keittämistä seuraavaksi päiväksi hoitoa varten.

Vauvan heräilyt ja huudot ihan normaalisti, rintaruokinta aina kun vain oli kotona.

Tämä kaikki siis parikymppisenä tytönhuitukkana, jolla lähimmät sukulaiset monen sadan kilometrin päässä ja mies vuorotöissä eikä rahaa juuri ollenkaan.

Hetken päästä lapsia kaksi ja sama rumba jatkuu.

Tuolloin ei kellään tainnut olla aikaa tai mahdollisuutta masentua synnytyksen jälkeen, koska oli pysyttävä hengissä!

Välillä vähä ihmetyttää, kuinka vaikeaa ja kamalaa kotiäitien elämä tänä päivänä on. Kuljetaan autolla, käytetään kertakäyttövaippoja, maidot saa valmiina tetroissa, jos rintamaito ei riitä, samoin lasteruuat halutessaan.

On isot kodit ja parempi talous, miehet useimmiten aivan eri tavalla mukana perhe-elämässä... Mitä meiltä puuttuu?? Kotona saa majailla kolme vuotta kolmen kuukauden sijaan!!

Ongelma taitaakin olla siinä, että elämä on liian helppoa ja siksi on aikaa miettiä täysin tyhjäpäisiä ' kuka on toista parempi äiti' - asioita ja tehdä kärpäsestä härkäsiä.

Luin n. viikko sitten tuota kestovaippa-ketjua, jossa joukko hurjistuneita kotiäitejä oli sitä mieltä, että on aivan järkyttävän suuri työ laittaa käytetty vaippa pesukoneeseen ja siitä narulle kuivumaan. :D

Jep jep.. Äitini juuri hipelöi meidän vaippojamme ja taivasteli, kuinka kauan kesti, että saatiin näin helppoja ja järkeviä tuotteita.



Olennainen ero on ehkä se, että meidän vanhempamme oikesti ajattelivat lasten parasta. Kaikki työ tehtiin sillä periaatteella, että muksuilla on joskus helpompaa ja paremmat eväät kuin itsellä. Meidän aikakauttamme leimaa kuitenkin sellainen itsekkyyden ilmapiiri, ettei ole tosikaan.

Esim. juuri niinkin pieni juttu, että mieluummin jätämme lapsillemme ristiksi järkyttävät jätevuoret, kuin että kierrättäisimme vähän ja käyttäisimme kestotuotteita. Se, mikä minulle on helpompaa just tässä ja nyt, ratkaisee.



Erikoista on se, että suurin osa meistä, 20-40-vuotiaista nykyvanhemmista on luultavasti saanut alkunsa puolivahingossa, koska perhesuunnittelukin oli vähän eri luokkaa. Lapsia tipahteli lyhyin väliajoin ja silti heidän tulevaisuuttaan ajateltiin eri tavalla kuin nyt, kun jokaisella on paljon suurempi mahdollisuus itse kellottaa lisääntymisensä.

Olen minäkin ollut väsynyt ja jopa masentunut (työuupumuksesta) tällä vuosituhannella, vaikka tiedänkin monen asian olevan paremmin kuin minun ollessani pieni lapsi 60- ja 70-luvuilla. Meistä äideistä kai aika monet kokevat jonkinlaista riittämättömyyttä kotona ja/tai töissä, olipa vuosikymmen ja olosuhteet mitkä tahansa. Ja lähes kaikki silti onnistumme vanhempana ihan hyvin.

kaikki olisi nykyaikana helppoa, mutta olosuhteita siitä ei voi syyttää.



Itseään kyllä, jos on pakko olla kaikki uusinta ja hienointa; asunnot, autot, vaatteet ym. eikä uskalleta elää välittämättä muiden mielipiteistä.

Jokaisessa ajassa on omat haasteensa, mutta nykyään kyllä löytyy aika paljon niitä auttavia tahoja, jos apua kaipaa ja osaa tai viitsii hakea.

Aloittajan kommentti nykyäitiyden vaikeudesta ei mielestäni ole todellakaan aiheellinen, korvien välissä on vika, ellei käsitä, miten paljon asiat ovat muutamassa vuosikymmenessä helpottuneet.

Jotain positiivista sentään joskus.



Jätä sinäkin ap kilpavarustelu ja mahdottomuuksiin pyrkiminen muille niin huomaat eläväsi rikkaampaa eläämää. Tsemppiä.

Imetin sen verran kun imetin, korvikkeella loput. Päiväkotiin vein, kun tarve oli. Tee sinäkin kuten itsestä (ja lapsesta) parhaalta tuntuu. Ei ole olemassa vällttämättä yhtä oikeaa ratkaisua.

että teit ihan oikein, kun lopetit kerhot ym. jos niissä tulee paha mieli.

Turha ketään bessewissereitä on sietää, parempi luottaa vain itseensä.

Siinä olen kanssasi samoilla linjoilla, että nykyäitejä syyllistetään liikaa kaikesta, koska valinnanvaraa on liikaa.

Ennen lähes kaikkien tuli toimia samalla tapaa, jotta katto pysyi pään päällä, joten ei ollut varaa suomia toisten ratkaisuja.

Mutta yritetään sulkea silmät ja korvat turhalta kritiikiltä, esim. tämän palstan lukeminen on täysin turhaa, jos kokee jostain huonoa omaatuntoa. :D

siis vissiin 6, 13 ja 15 ;D



Ja minustakin on hienoa huomata, että täällä on muita samoin ajattelevia.

aikaa vatvoa oman pään sisäisiä juttuja ja sitten masennutaan. Meilläkin on suvussa 21 lapsen äiti (isoisän äiti), pienessä köyhässä torpassa asunut ja kaikki piti tehdä itse.



Oma äitini 60-luvulla vei minut 2-kuisena hoitoon ja sitten pyörällä kolmivuorotyöhön sairaalaan. Sitten muutaman vuoden päästä rakensivat omakotitalon hartiapankilla eli työpäivän jälkeen minut mukaan rakennustyömaalle ja taloa rakentamaan. Sitten isäni perusti vielä firman ja sen kirjanpidon äitini hoiti siinä oman työnsä ohessa (ilman alan koulutusta). Ei masennuksesta tietoakaan, ei olisi ollut aikaa. Eikä isäni todellakaan osallistunut taloustöihin.



Minun elämäni on ihan toisenlaista, helppoa muuten mutta pätkätyökurimus tuo tiettyä epävarmuutta.

Ehkä juuri tunnolliset äidit sen huomaavat. Esim. 70-luvulla muksut heitettiin takapenkille sikin sokin ja ja ei kun liikkeelle. Nykyään jokainen muksu täytyy köyttää penkkiin kiinni pienemmillekin autopätkille ja siinä on kuules kanssasisaret melkoinen työ, eikö vain? Hikihatussa saa vääntää, kääntää ja tehdä vaikka minkälaisia akropatialiikkeitä, että muksut ovat rivissä takapenkillä.



Monet tarinat olen kuullut 70-lukua aikaisemmilta ajoilta, jossa mummeli kertoo, että lehmät piti lypsää. Muksut vain heinäkasalle leivänkannikkaa järsimään ihan 1-vuotiaasta lähtien sinne pyörimään eikä kukaan heitä ollut valvomassa. Eikä äidin tarvinnut muiden pahoista katseista välittää. Se oli ajan käytäntö.



Nykyään on niin paljon kaikennäköisiä sääntöjä sääntöjen perään, että varmasti tunnolliset äidit ovat melkoisessa solmussa niitä selvittäessään. Tukiverkot ovat mitättömiä ja sukulaiset voivat olla yli 200 km päässä. Kuten meilläkin. Ennen suku asui samalla alueella ja lapset juoksivat vapaana paikasta toiseen. Vanhemmat saivat rauhassa hoitaa askareitaan, vaikkakin niitä paljon olikin.



Tottakai nykyaikana on hyvä, että lapsien perään katsotaan ja heidän turvallisuuttaan ja hyvinvointiaan seurataan, mutta se tekee äidin elämästä vaikeaa. Tätä ei voi kukaan muu tietää kuin äidit, jotka sen on kokeneet. Mun oma mieskään ei välillä tajua, miten rassaavaa tämä yksinäisyys ja arjen pikkuaskareista selviäminen kolmen lapsen kanssa on. Se on rutiineja, rutiineja ja vielä kerran rutiineja...



Pitäkäämme yhtä siskot.