Lue keskustelun säännöt.
Nykyäitiyden suuret paineet
25.04.2008 |
Täältäkin saa lukea erilaisista mielipiteistä mm. isomman lapsen viemisestä päivähoitoon vauvan tullessa jne. Olen itse kokenut ensimmäisen lapseni jälkeen synnytyksen jälkeisen masennuksen ja sen kautta käynyt omaa äitiyskuvaani läpi hyvinkin perusteellisesti. Toinen lapsi syntyi ensimmäisen ollessa alle 1,5 vuotias joten senkin suhteen kokemusta on siitä, kuinka rankkaa on kahden pienen hoitaminen. Sitten kun elämä voi tuoda eteensä ties mitä kriisiä...
Nykyäitiys on tasan tarkkaan vaativampaa kuin entisajan äitiys. Nykyään tietoa tulvii joka suunnasta, on tutkimusta siitä ja siitä.. neuvola ei enää ole ainoa paikka josta saa apua vaan toiset äidit ja netti tarjoavat erilaisia neuvoja - joskus hieman huonojakin.
Äitiys on ikään kuin kilpapeli, jossa jokainen laitetaan samalle viivalle riippumatta taustoista, perhetilanteesta jne. Siinä sitten arvioidaan imetystä, vauvan hoitoa, omaa jaksamista. Kun työelämä odottaa, saa miettiä ketä varten sinne töihin menee. Pitäisi tuntea syyllisyyttä sellaisista asioista, joista ei tarvitsisi.
Tärkeintä on varmastikin tajuta se, että jokainen perhe on erilainen. Jossain perheessä voidaan elää kriisin aikaa ilman että kukaan siitä tietää. Arvostelu ei ole asiallista jos ei tiedä syitä. Ja niitä ei tarvitse edes tietää, keskittyy omaan elämäänsä sitäkin enemmän.
Itse jätin nuo äitilapsikerhot sun muut. Niissä ei tullut kuin paha mieli. Aina oli muutama sellainen äiti, joilla on tarve olla enemmän, parempi kuin muut.
Eikä se vertailu siihen vauva-aikaan loppunut. Vasta kun esikoinen aloitti päiväkodin, alkoi sadella erilaisia asioita.. äitiys laitettiin taas seinää vasten. Mutta eipä ne päivähoidossakaan tiedä, mitä kaikkea perheessämme on sattunut vuosien saatossa. Tärkeintä on että itse tiedän, miten oma lapsi voi reagoida kaiken jälkeen.
Ei siis kannata vertailla omia ja toisten kokemuksia. Jokainen elää omaa elämäänsä ja senkin ajan kun miettii tekeekö jonkun asian toisten mielestä oikein, voi keskittyä itseensä naisena.
Kommentit (42)
jos katsotaan kansantaloudellisesti tai sosiaalipoliittisesti, lienee tämän päivän äitiys helpompaa kuin aikaisemmin, jos taas katsotaan sosiologisesti tai sosiaalipsykologisesti, äitiys ei ole koskaan ollut niin vaativaa kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sellainen tunne, että entisaikoja hehkutetaan liikaa.
Oma mummoni hoiti karjan ja toistakymmentä lasta, lämmitti vedet ja juoksi heti synnytyksestä päästyään navetoille. Vauva kapaloitiin ja jätettiin sänkyynsä maate, toivottiin, että unta riittäisi... Miniän osa ei samassa taloudessa isovanhempien kanssa välttämättä ollut helppo ja huollettavia ja ruokittavia riitti omienkin lasten lisäksi. Se mitä hehkutetaan tukiverkoksi, ei välttämättä ole ollut sitä. Miniällä on harvoin ollut sananvaltaa ja samanlaisia ihmissuhdesotkuja niitä on ollut ennenkin.
Äitini ja anoppini ikäpolvi synnytti 70-luvulla. Silloin ihmiset muuttivat paljon suurempiin kaupunkeihin, Ruotsiinkin vielä, ja isovanhemmat jäivät kauas. Jos joku jäikin talonpitoon maalle, samat miniä-anoppi-asetelmat sielläkin olivat. Äitiyslomaa oli pari kuukautta ja kunnallinen lastenhoito ontui. Pikkuvauvat oli jätettävä hoitoon, ei paljon puhuttu varhaisesta vuorovaikutuksesta ja äiti-lapsi-suhteen synnystä.
Nykyään eletään ristiaallokossa, toisaalta puhutaan paljon enemmän ihmissuhteista, tunne-elämästä, pehmeistä arvoista, toisaalta työelämä on ankarampaa ja epäsäännöllisempää, mikään ei ole pysyvää. Arvomaailma ei ole enää yksi ja sama, vaan meillä on suurempi valinnanmahdollisuus ja mahdollisuus hankkia ja saada valtavasti tietoa. Elämä on monimutkaisempaa ja tarvitaan erilaisia elämänhallintakykyjä.
Äitinä nyt on aiempaa paremmat mahdollisuudet vapaa-aikaan ja valita ura ja äitiys, jompikumpi tai molemmat. Mutta helppoa elämä ei välttämättä ole, vaan erilaista.