Ex mies sai vauvan

Tää on feikki-Ikis. Oikea Ikis kirjoittaa laadukkaampaa tekstiä. 1/5 ap

Meiiläkin on miehen ja kolmen lapsen tapaamiset loppuneet, koska uuden miehen mukaan lähtenyt äiti ei kestänyt kun exänsä viimein jatkoi elämäänsä.
Minut haukuttiin huoraksi, perheenrikkojaksi, kaikki mitä tein oli jollain tavalla väärin. Lasten äiti kannusti lapsiansa tekemään ilkivaltaa minulle, tämä johti mm. 2v vanhan autoni maalipinnan tärvelemiseen. Välit saatiin hetkeksi kuntoon, mutta kuten joku jo edellä sanoi niin jokin muuttuu lasten ja isän välillä. Tapaamiset harvenivat, lapset ovat alkaneet muistuttaa hyvin paljon äitiään. Katkeruus on siirtynyt siis jo lapsiin, eikä isällä ja lapsilla ole enää mielenkiintoa nähdä toisiaan.
Minulla ja miehellä ei ole lapsia.

Huh huh ap :/ Anna nyt ex miehen hyvänen aika elää omaa elämäänsä. Eikö ole hyvä että hänellä menee hyvin?  En voisi olla enempää samaa mieltä tuosta että omalla ilkeällä käytöksellä käy korkeintaan niin ettei lapsesi ole kovinkaan toivottu vieras miehen uudessa perheessä.

Minullekin kävi näin aikoinaan kun aloin tapailla miestäni jolla oli silloin kaksi kouluikäistä tytärtä. Ensi alkuun menikin ihan hyvin ja tytötkin tuntui minusta ihan tykkäävän. Äitinsä vastusti kuitenkin suhdettamme rajusti (heidän erostaan oli tällöin noin 5v) ja alkoi minun mustamaalaamiseni. Hän sai tytötkin minua vastaan ja vaati miestä eroamaan sillä perusteella etteivät tyttäretkään minusta pidä ym. Tyttöjen vierailut meillä alkoivat olla minulle aina vain vaikeampia ja vaikka yritin suhtautua heihin neutraalisti niin en voinut sille mitään että etukäteen jo inhotti kun tiesin että ovat tulossa viikonlopuksi. Näinä viikonloppuina olin koko ajan vähän varuillani ja usein lähdinkin muualle viikonlopuksi. Tytöt esim. vahtivat tekemisiäni ja sanomisiani jatkuvasti ja kertoivat heti äidille joka nosti joka asiasta metelin. Jos olin vaikkapa kieltänyt tyttöjä napimasta leivonta aineksia kesken leivonnan, niin äitinsä väänsi asian niin etten anna tytöille ruokaa kun ovat nälissään vaan syön itse kaiken yms. Näitä esimerkkeja on loputtomasti aivan pienistä ja arkisista asioista. Nämä kuitenkin vaikuttivat siten että tyttöjen vierailut alkoivat ahdistaa minua ja myös miestä.

Viimeisin niitti oli kun tytöt rikkoivat veitsellä viiltelemällä minun uuden nahkalaukun! Olivat kertoneet äidilleen että minulla on merkkilaukku ja äiti oli käskenyt tuhota sen ellen anna laukkua tytöille! Toinen tytöistä olikin kysynyt laukkua omakseen ja olin kieltäytynyt. Tästä seurasi se että kallis laukku löytyi täysin raadeltuna vaatehuoneen lattialta :/ ja se vahingonilo mikä tytöistä oli nähtävissä kun löysin laukun... Äiitnsä oli sanonut että se huora on isänne rahoilla ostanut itselleen kalliin laukun joten se kuuluu teille. Näin tyttäret kertoivat isänsä heitä kuulustellessa. Itse mietin monesti eroa, onko tämä suhde tosiaan tämän arvoista kun minua kerran näin vihataan ja pilaan vaan kaiken. Mies onneksi tajusi todellisen tilanteen ja oli puolellani, eipä hänen exänsä edes yrittänyt peitellä sitä että halusi tyttöjensä kääntyvän minua vastaan.

Tyttärien vierailut meillä vähenivät heidän ollessa teini ikäisiä. Äitinsä yritti viimeiseen asti vedota mieheen että mikäli tytöt ovat hänelle tärkeitä niin mies jättää minut koska tyttäretkin minua vihaavat eivätkä halua tulla meille. Kun ei jättänyt, alkoivat lapset käydä aina vain harvemmin meillä. Tuntuu silti pahalta että minua pidetään tähän syypäänä vaikka äiti itse tuhosi tyttäriensä suhteen isäänsä. Nyt ovat jo aikuisia mutta välit isäänsä ovat viileät. Olisin niin toivonut että he olisivat nyt vanhempina osanneet ajatella asiat itse eivätkä uskoa kaikkea mitä äitinsä sanoo tai käskee. Miehellekin tämä oli toki rankkaa mutta koskaan ei antanut yhtään saumaa sille että ex vaimo voisi uhkailuillaan ja likaisella pelillään lasten kautta vaikuttaa meidän suhteeseemme. Myös mieheni on sanonut että kyllä suhtautuminen ja tunteet omiin lapsiin muuttuvat tämmöisen seurauksena. Kun omassa lapsessa alkaa näkyä ex puolison ikäviä luonteenpiirteitä, jotka ovat pilata nykyisenkin parisuhteen, on ehkä mahdoton väittää että rakastaisi entisiä lapsia aivan yhteä paljon tai samalla tavalla kuin uusia.

Et sinä määrää ex miehesi elämästä. Miksi yrität uskotella että "ei saanut muutakaan naista" tai "ei olisi taatusti halunnut vauvaa". Onko liian tuskallista ajatella että löysi ihanan puolion ja halusi tämän kanssa lapsen/lapsia? Olitko ajatellut että sinä ja perhe-elämä kanssasi oli jotain niin maan mahtavaa ettei mies voi enää kokea mitään parempaa? Te olette eronneet johon lienee jokin syy. Kirjoittamasi perusteella voin kyllä arvata... Mikset voisi vain onnitella perhettä vauvasta ja olla iloinen että exäsi on päässyt elämässä eteenpäin? Viaton se pieni vauva on sinun katkeruuteesi ja siihen ettei elämä mennyt niinkuin sinä ajattelit. Kyllä ex miehesi rakastaa tuota pientä otusta varmasti koko sydämestään vaikka sinä kuinka yrittäisit sen mitätöidä ja uskotella oman lapsesi olevan jollain jalustalla. Tälle et voi mitään joten jos vaan jatkaisit elämääsi ja antaisit exän tehdä samoin? sinullahan oli myös uusi parisuhde, ihana lapsi ja olet onnellinen? mistä tuo ilkeys ja katkeruus sitten kumpuaa? Kaikkea hyvää sinulle AP kuitenkin <3

Miten voit puhua ex miehesi puolesta, että teidän yhteiset lapsenne ovat tärkeämpiä hänelle kuin uusi vauva? :o Eiköhän mies itse tiedä, ketä on tärkein ja luultavasti kaikki ovat yhtä tärkeitä. Kuulostat siltä, että et ole päässyt yli exästäsi.

Hahah, katkeralta kuulostaa ap :)

Luulempa ettei sinun geeniperimääsi kantava äpärälapsi ole muuta kuin ikävä lovi lompakossa ja tärkeys järjestyksessäkään ei yltäne tuoreen rakkauden hedelmän tasolle. Sori vaan. Tämänhän tiedät ja sehän taitaa v*tuttaakin vai mitä?

Oletpas katkera.

Ei se uusi vauva tee teidän yhteisestä lapsesta hänelle yhtään vähempiarvoista. Varmasti rakastaa molempia ihan yhtä lailla, vaikka vauvanhoito vie aluksi paljon aikaa. Mutta sen sinä varmaan tiedätkin, olethan ollut vauvan äiti itsekin.

Ehkä teille tuli ero, koska luulet tietäväsi kaiken niin hyvin ex miehesi puolesta. Mies raukka ei varmaan, koskaan itse saanut päättää mitään, koska kyllähän sä nyt tiedät paremmin mitä se haluaa.

Mieheni kirjaimellisesti vaihtoi yli 10 vuotta nuorempaan muutama vuosi sitten. Meillä on kaksi yhteistä lasta. Uudella vaimolla yksi lapsi ja nyt heille syntyi yhteinen. En vielä tiedä mitä ajattelisin. Vauva vasta viikon ikäinen :)

Taitaa olla liian tuskallinen ajatus todeta että exäsi on todella halunnut vauvan VAIMONSA kanssa tehdä, ihan ilman sinun lupaasi ja hyväksyntääsi.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 18:17"]

Oletpas katkera.

Ei se uusi vauva tee teidän yhteisestä lapsesta hänelle yhtään vähempiarvoista. Varmasti rakastaa molempia ihan yhtä lailla, vaikka vauvanhoito vie aluksi paljon aikaa. Mutta sen sinä varmaan tiedätkin, olethan ollut vauvan äiti itsekin.

[/quote]

Meillä se teki. Tapaamisia haluttiin vähentää, eikä isä enää osallistu lasten koulujuhliin tai yleensä yhtään mihinkään. Aina voi tehdä uusia, parempia lapsia.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 18:19"]Mieheni kirjaimellisesti vaihtoi yli 10 vuotta nuorempaan muutama vuosi sitten. Meillä on kaksi yhteistä lasta. Uudella vaimolla yksi lapsi ja nyt heille syntyi yhteinen. En vielä tiedä mitä ajattelisin. Vauva vasta viikon ikäinen :)
[/quote]

Ehkä se kymmenen vuotta nuorempi olikin parempi kumppani miehellesi. Mitä väliä vaikka olisi kymmenen vuotta vanhempi, jos teidän juttu ei hänestä enää toiminut ja mies kokee uuden vaimonsa siksi "oikeaksi".

Aika huono provo. Ei kukaan oikeasti noin ajattele.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 18:23"]Aika huono provo. Ei kukaan oikeasti noin ajattele.
[/quote]

Ikävä kyllä näitä katkeria ex ämmiä löytyy.

Katkeraa on ap, katkeraa... kalkki on vaan nieltävä ja katsahdettava viimein eteenpäin omassa elämässä. Mitäpä jos äitinä joka haluaa lapselleen parasta, alkaisitkin elää omaa elämää, itsenäisenä vahvana naisena ja äitinä joka ei perusta kaikkea elämässään lapseen ripustautumiseen ja exän kyttäämiseen.  Kirjoituksessasi on sairaalloisia piirteitä, syötät kaiken sen myrkyn omalle lapsellesi ja puhuit ääneen tai et lapsi kyllä tajuaa sun mielipiteet ja varmaan oikein haluat lapselle ne syöttää totena.. Otappa ap ittees niskasta kiinni ja elä omaa elämää ja anna muiden elää omaansa, lapsesi on exällesi tärkeä myös mutta exä elää omaa elämää myös joten et voi kuvitella että hänellä ei ole oikeutta saada muita lapsia rakastamansa naisen kanssa, ajatus on sairas herää jo..

Onneksi asia ei sinulle kuulu ollenkaan.

Haha, oletko vähän provo vai sekopäinen?

Meillä miehelle meidän kaksi lasta tärkeintä maailmassa. Aiemman avioliiton lapsi rakas mutta etäinen ja ei niin tärkeä.

Faktahan on että vaikka mies vastuunsa lapsestanne kantaisi ja toki roolinsa hyvin hoitaisi ym. niin varmastihan tämä uusi (ja mahdolliset tulevat) lapset menevät jollain tasolla ohi ex puolison tekemistä mukuloista. Tätähän itse voit vahvistaa olemalla oikein näkyvästi katkera ja vaikeuttamalla tuoreen perheen elämää. Mieskin todennäköisesti katuu vain että koskaan edes tutustui sinuun ja kyllä se välittyy lapseenkin. Et omalla katkeralla käytöksellä aja lapsesi etua, vaan päinvastoin!

Lähipiiristä havaittua tämä. Joskus ex nainen mustasukkaisuuksissaan tekee miehen ja tämän uuden puolison/perheen elämästä niin helvettiä, että aiheuttaa omalla käytöksellään miehen välejen viilenemisen mahdollisiin yhteisiin lapsiin. Eräskin tapaus jossa ex vaimo uhkaili tyyliin "joko meidän lapset tai vaimosi+uudet lapset" kääntyi siihen että mies ei tavannut enää entisiä lapsia.

Koita päästä yli katkeruudesta ja tekaise itsekin vielä muutama muksu! sisarukset on rikkaus eikä mikään taakka joka on pois jotakin toiselta.

ymmärrän oikein hyvin että ap:n ex on onnellinen uudessa suhteessaan ja vauvastaan kun vertailukohtana on sekopäinen AP! samaa mieltä edellisten kanssa että vaikeutat lapsesi tilannetta omalla katkeralla käytökselläsi. Ei lapsesta tule ainakaan yhtään sen tärkeämpää miehelle tuolla tavalla.