VANTUT Joulukuulle

Ei meinaa aika riittää millään tähän surffailuun, kun meidän lapset menee vasta 23 jälkeen nukkumaan. Jonskusta on tullut ihan mahdoton ton nukkumaan menon kanssa. Se leikkii, riehuu, laulaa, huutaa ja itkee vuoronperään tuolla sängyssään. Eilen meni 2,5 h sänkyynlaitosta nukahtamiseen. Jonsku nukkui sit yöunia vaivaiset 9 tuntia, mikä on musta aivan liian vähän ton ikäselle. Ja tää hulina on ainoastaan silloin, kun mies on kotona. Nyt, kun se on tänään yövuorossa, Jonskulla meni alle tunti nukahtamiseen, mikä on musta hyvä saavutus, kun se teki kakankin siinä välissä. Päikkäreitäkin Jonsku on vähentänyt. Se nukkuu yleensä 40-45 min, mutta tänään nukkui jopa tunnin, johtuen niistä lyhyistä yöunista. Mutta ehkä tää tästä. Me ollaan keksitty pari jippoa, millä yritetään asiaa korjata. Tarvii varmaan alkaa vähitellen herättelemään sitä aikasemmin aamulla, jotta yö alkais aikasemmin.



Quun Aatuhan on jo hirmu taitava poika. Sonja ei vielä osaa muuta, kun syödä nyrkkejään ja tarttua leluihin. Mahallaan se viihtyy jonkin aikaa kelluen ison mahansa päällä ja yrittäen työntää jaloilla itseään eteenpäin tuloksetta. Vielä ei meillä kieritä eikä kääntyillä, mutta kerkiihän sitä. Eikä tosiaan kannata välittää noista neuvolantäteistä. Teillä menee vaan kaikki niin hyvin, että se täti ei keksi muuta nipotettavaa, kun noi iänikuiset kasvukäyrät. Mitä sitten, jos ei nyt ihan jonkun käyrän mukaan kasvakkaan. Sonjakin on pituuteensa nähden pullea, mutta ei meidän täti pitänyt sitä ollenkaan pahana. Sanoi vain, että yleensä se menee just noin, että joko tulee enempi pituutta tai sitten enempi painoa. Ja musta pullukat vauvat on sulosia. :)



Sit täytyy alkaa harkitsemaan sitä nukkumista. Aamulla pitäis ehtiä Jonskun kanssa äiti-lapsijumppaan. Jospa nyt herättäis Jonskun vähän aikasemmin, jotta saatais tätä rytmiä vähän normaalimmaksi.



pesukarhu, Jonsku 2v7kk ja Sonja 3kk

Pesukarhu, täällä on aivan samanlainen unia karttava poika! Noel nukkuu yleensä 8.5-9.5h yössä, ja sitten päikkäreitä 1h-1h45min. Unimäärä jää selkeästi liian vähäiseksi, mutta minkäs teet, kun sisäinen kello herättää Noelin joka aamu viiden pintaan. Onneksi tällä hetkellä mun hormonaalinen sisäinen kello kulkee samassa ajassa, eli ollaan sitten kahdestaan pirteitä aamuviideltä :) (Ja rättiväsyneitä aamukahdeksaan mennessä...)

Nyt luovuttiin yhdestä tiukasta periaatteesta, eli alettiin iltapalalla sallia kirjan tuonti pöytään. Se auttaa siihen, että Noel suostuu syömään ison kipollisen puuroa voisilmän kera, sen normaalin puolikkaan leivänpalan sijaan. Täydellä mahalla nukkuu selkeästi paremmin - viime yönäkin klo 20-06!!! Se on meille jo mahtava saavutus.



Noelilla on enää ensi viikko hoitoa, ja seuraavalla viikolla kaksi päivää. Sitten poika jääkin kotiin äitin kanssa. Meillä piti olla osa-aikainen hoitopaikka tiedossa tammikuulle, mutta tänään juuri kuulin, ettei ainakaan vielä ole paikkaa. (Pph:lla kun ei voi osa-aikaisena jatkaa palkkauksen takia.) Näyttää siis siltä, että Noelin on jäätävä kotiin kokonaan, mikä tarkoittaa aika hektistä kevättä. Toivottavasti tuleva pikkusisko on parempiuninen kuin veljensä!



Mä en uskalla kauheasti suunnitella joulua ennen ensi viikon lääkärineuvolaa, joka on raskausviikoilla 35+6. Noel syntyi jo 38+4, ja jos lääkärin mukaan tämä on jo lähtökuopissa, saattaa mennä juuri joululle. Pitää siis tehdä ruokia pakkaseen, jos alkaa näyttää siltä, että jo jouluna tulisi lähtö. Kerrankin on siis hyvä syy toivoa, että vauva syntyisi aikaisintaan rv39+ :D



Kandi & Noel 1v11kk+ (ja Sofia rv35+)

Rupesi tuo Noelin unimäärä kuulostamaan vielä todellisuuttakin hurjemmalta... Kyllä Noel nukkuu päiväunia aina enemmän kuin tunnin, eli keskimäärin 1h30min-2h15min. Yhteensä unta tulee ~11h päivässä, tai vähän vähemmän.

Meillä käytössä on olleet Aqualan L tai joku rasvaisempi perusvoide (rasvaisemmat ei imeydy niin hyvin kuin toi), Daily Lasten hoitovoide tms. ja suihkun jälkeen ihan baby oil (mies käyttää myös itelleen joskus, laitetaan heti suihkun jälkeen vielä vähän kostealle iholle, loistavaa myös kuiville kiharille hiuksille, tekee niistä tosi pehmeät ja kun ei laital iikaa niin ei tule rasvaisen näköiset) ja suihkun jälkeen vähän kostealle iholle Ceridal-öljy (myydään suihkupullossa, käy ilmeisesti myös korvien putsaamiseen, ei olla testattu, myös hyvä hiuksille).



Kandi: Meillä on tuttien roskiin heittämisen jälkeen siirrytty myös kello 5 aamuherätyksiin, aaargh! Niiden öiden jälkeen se ei haittaa, kun D on nukkunut koko yön vinkasemattakaan (mitä tapahtuu jo pari kertaa viikossa!), mut joskus kyllä ottaa päähän. Ihan selkeesti on vielä väsynyt klo5, kun herääminen tapahtuu itkun kanssa..

Mihis kaikki taaperot on kadonneet?



Pikaisesti ensin omaa napaa.. Flunssa iski, yskä on niin paha että pari kertaa on pitänyt oksentaa päälle ja yllättäen aina pahimpien yskänpuuskien jälkeen supistaa niin maan penteleesti.. Kuume nousi eilen ja tänään olisi pitänyt olla viimeinen työpäivä. Yh. No, kunhan tästä tokenen, käyn viemässä pullat ja siivoamassa pöydän jne. Nyt on vain pakko levätä ja toivoa että tää menisi nopeasti ohi. Tuossa about tunti sitten Oona heräsi itkemään - eli kuumehan se nousi neidillekin. Huomenna sairastetaan sitten molemmat kotosalla.. Saa nähdä kuin rankka setti on tiedossa, isukki on työmatkalla 7-16 ja sitten menee vielä yövuoroon 19->.. huoh.



JENNIN D oli luopunut tuteista - onneksi olkoon! :) Meilläkin se ois tähtäimessä tässä joulun pyhinä. Saas nähdä kuin käy.



HERMIONE - milloin Milon vatsa tähystetään? Tsemppiä kovasti teidän perheelle!



SERE - olipa kiva kuulla teistäkin PITKÄSTÄ aikaa! :) Huiskutuksia!



OSSE, VIIPERO, PESUKARHU & Q - ihana kuulla teidän arjesta! Mahtaa olla hulinaa.. kohta meilläkin. ;)



MIAMIK - meillä leivottiin pipareita itsenäisyyspäivänä mummolassa ja se oli Oonasta kovin hauskaa! Varsinkin kun sai maistaa taikinaa.. ;)



LYCKALLE & Höpikselle huiskutukset myös! Tiedän tuon tunteen että aika ei tunnu riittävän mihinkään kun on töissä jne.. Koitahan sinnitellä, mutta pidä huoli että perheen kanssa tulee vietettyä yhteistä aikaa! :)



Ok, nyt vissiin pitää tehdä panadol hot höystettynä hunajalla, jos vaikka sais pari tuntia nukuttua.. Toivottavasti Oonakin. Terkut kaikille!



Mammis + Oona 1v 8kk zzz + O rv 33+2 viettää hiljaiseloa masussa

Mun on ihan pakko tulla tänne nyt purkamaan vähän itseäni, ei oo oikeen muutakaan paikkaa.



Mistäs sitä alottais.. Noh ihan ensiks ahdistaa tää ettei Neaa saa liikkumaan. Tammikuussa on taas neuvola ja jos ei siihen mennessä liiku, joudutaan fysioterapiaan. Mä en todellakaan haluis sinne mennä ja oon sitä mieltä että jokainen liikkuu kun siltä tuntuu, neuvolassa vaan ovat eri mieltä. Ja millä ihmeen ajalla mä muka ehtisin siellä käymään? Vinkkejä otetaan vastaan siitä millä auttaa pientä liikkumaan..



Toisena avautumisen aiheena on yksi meidän koirista. Mulla ei enää hermot, kärsivällisyys tai yhtään mikään kestä. Koira kärsii tajuttoman pahasta eroahdistuksesta, vetää hihnassa eikä tykkää vieraista koirista. Eroahdistuksen takia mä en voi lähteä käymään edes kauoassa, ilman että pelkään saavani häädön kun koira huutaa, raivoaa ja haukkuu. Ollaan jo pidemmän aikaa etsitty koiralle uutta kotia, kukaan ei vaan sitä halua. Tai joo, ihmiset haluis sen ilmaseks koska ei ole rahaa maksaa koirasta, mutta just siks en sitä ilmaseks anna kun ei tiedä mihin se sit joutuu. Jos ei ole varaa maksaa koirasta yhtään, mites käy kun on asiaa lääkäriin? Eräskin pariskunta olis koiran halunnut, olivat valmiit siitä maksamaan, mutta heillä ei ollut mitään kokemusta kouluttamisesta. Lisäksi olisivat halunneet tämän meidän nartun uroksensa kaveriks ja olisivat halunneet teettää pentuja niillä. Ei, ei, ei.



Kolmanneksi yksinäisyys. Mua ahdistaa olla vaan kotona. Koiran takia en pääse mihinkään eikä mulla olis edes mitään paikkaa mennä. Mä en tiedä onko kenellekään muulle käynyt niin, mutta kun lapset tekee suht nuorena niin kaverit hylkäs eikä halunnut Joelin syntymän jälkeen pitää enää yhteyttä. Ei ole ketää kenen kanssa jutella, ihan yksin oon ollu. Nyt alkaa pää sekoamaan kun melkeen pari vuotta ollut vaan kotona, juttukaverina ainoastaan oma äiti ja mies. Edes shoppailemassa ei huvita yksin käydä. Ahdistaa ihan kamalasti.



Ja viimeisenä avaudun omasta avomiehestäni, lasten isästä. Mä en enää jaksa. Miehen mielestä hänen ei tarvitse töiden jälkeen hoitaa lapsia tai kotia. Ja vapaapäivät on vapaita, ei lasten ja kodin hoitoa. Mulla kun kuulemma on kahden lapsen kanssa aikaa kotona tehdä kaikki. Sit kun toinen lapsista on kamalan villi, vilkas ja jokapaikkaan kerkeävä, toista taas sais kantaa koko ajan kun ei yksinään viihdy ni munhan pitäis olla super-nainen ehtiäkseni kaikkeen. Kaikkea apua saa pyytää tosi monta kertaa.

Kun mä en käy töissä -> mä siis toisin sanoen vaan makaan päivät kotona ja munhan pitäis ehtiä siivota, pestä pyykit, lenkittää koiria ymymym mutten niitä ihan laiskuuttani hoida. Eihän mulla ole kun kaks pientä lasta joiden hoitoon ei mies voi osallistua kun ei iltaisin töiden jälkeen jaksa. Mä valvon joka yö tytön kanssa monta tuntia ja herään aamulla ensimmäisenä Joelin kanssa. Tuntuu siltä että kaikki jää mun vastuulle.

Ja nyt vetoaa aina siihen, että olishan mulla mahdollisuus nukkua päivällä. Millähän muulla ajalla mä ehtisin tekemään kaiken tai edes syömään kun lasten unien aikana? Muutaman kerran kun oon nukkunut päikkäritmiehen ollessa vapaalla ja hän on vahtinut lapsia, on lapset olleet "nätisti". Käyttäytyvät siis hänen mukaansa aina näin -> mulla siis on päivisin hyvin aikaa hoitaa koti hommat ym Ei ymmärrä että ei ne lapset ole läheskään aina samanlaisia..



Ymmärränhän mä senkin, että 12 tunnin työpäivän jälkeen, varsinkaan tollasen henkisesti ja välillä myös fyysisesti raskaan työpäivän jälkeen ei innostais hoitaa lapsia tai siivota, mutta ei muakaan huvittais nousta montaa kymmentä kertaa yössä viemään Joelia takasin sänkyyn (opetellaan nukkumaan isojen sängyssä) ja siihen päälle syöttämään tyttöä. Pakko se on silti tehdä. Suututtaa ihan tajuttomasti.



Ai niin, vielä yks juttu. Miehen mummo kuoli juuri ja tänään oli hautajaiset. Aluksi oli suunnitelmissa, että minä ja Nea lähdetään mukaan Utäjärvelle(tyttöä ei voi jättää yöks hoitoon kun ei oikeen nuku) ja Joel olis jäänyt mummille. Sit paljastuikin, ettei mua ollutkaan kutsuttu eikä hautajaisiin haluttu huutavia lapsia! Miehen isä perusteli sillä, että kun enhän mä kuulu sukuun ni mitä mä siellä tekisin?? Mä luulin, että miehen isän puolelta suku tykkäis musta mut ei näköjään. Kaks lasta siihen sukuun tehneenä mä en kuulukaan sukuun. Eihän me naimisissa olla mut silti.





Eiköhän tää ollu tässä. Kiitos kun sain avautua ja purkaa tuntoja...

Piti tulla äkkiä Hennan viestin luettuani kirjoittamaan. Ensinnäkin tosi iso halaus sulle. En oikein osaa sanoa mitään neuvoja sen kummemmin, toivottelen vain hirmuisesti voimia vaikeaan elämäntilanteeseen. Miehesi käytös on mielestäni ihan väärin, sinä teet kovaa työtä kun hoidat kodin ja lapset ihan yksin, hänen pitäisi siinä yrittää kyllä olla apuna ja arvostaa myöskin sitä mitä sinä teet. Täytyy sanoa että itse en tiedä miten sitä jaksaisi, jos mies ei olisi niin paljon apuna lasten kanssa kuin mitä on. Meilläkään mies ei kyllä kotitöihin osallistu juurikaan, mutta se että hän on esimerkiksi vauvan kanssa kun teen kotitöitä, auttaa jo hirmu paljon. Olisi tosi tärkeää että löytäisit jostain ystävän/ystäviä jotka olisi samassa elämäntilanteessa. Löytäisiköhän tämän saitin kautta sellaisia sieltä teidän lähistöltä? Tai jostain perhekahvilasta tms.? Tsemppiä oikein kovasti, ja muista että täältä löydät aina vertaistukea, vaikka ei se tietysti ihan oikeaa seuraa aina korvaakaan.



Nyt en ehdi enempiä, sen verran tuohon unikeskusteluun vain, että meidän Aleksilla on taas entistä enemmän unet kadoksissa. Toissa yönä nukkui 8 tuntia (22-06) ja viime yönä 7 (23-04, valvoi 2 tuntia, sitten vielä 06-08...) Ja päikkärit on yleensä sen 1,5 tuntia eli melkoisen vähillä unilla täälläkin pärjätään. Meillä tosin saattaa tuo isoveljeksi tulo sekoittaa edelleen pojan elämää ja sen kautta unia myös.



Viipero, Aleksi 1v1kk ja vauva 5vk

On tullut viime aikoina oltua tosi vähän koneen äärellä, mutta nyt jokunen sana tyttösen ja meidän kuulumisia.



Ensin kuitenkin HENNALLE lämmin halaus ja voimia! Ihan niin kuin Viipero tuossa edellä kirjoitti, niin miehesi käytös on kyllä tosi huonoa. Meilläkin mies on todella uupunut töiden jälkeen ja monesti nukahtaa sohvalle. Silti on joka päivä edes pienen hetken tyttösen kanssa ja käy kaupassa yms. Minä teen sitten kotona sen mitä ehdin ja viikonloppuna yhdessä. Voisitteko saada jonkun isovanhemmista hoitamaan lapsia vaikka pariksi tunniksi, jotta pääsisitte kotoa yhdessä ja saisitte jutella rauhassa? Neuvolasta ehkä voisit saada vinkkiä missä voisit tavata samassa elämäntilanteessa olevia nuoria äitejä. Ja sitten tytön liikkumisesta. Me saatiin fysioterapiasta jumppaohjeita kotiin. Voisin koittaa niitä muistella ja kirjoittaa sulle vaikka sähköpostiin, jos annat osoitteen?



Nukkumisista olitte jutelleet. Meillä on myös lapsukainen, joka nukkuu kaiketi aika vähän. Eilen illalla nukahti noin 21.30 ja heräsi 6.15 eli vajaat 9 tuntia yöunta. Päikkärit on usein noin 1,5 h mutta tänään sippasi jo ruokapöytään, joten toivottavasti nukkuu parisen tuntia.



Meidän perhe on sairastanut enemmän ja vähemmän viimeiset kaksi viikkoa. Tyttösellä alkoi sairastelu nuhalla, joka yltyi kunnon räkätaudiksi ja tarttui sekä mieheen että minuun. Tämän viikon maanantaina neidin maha oli sekaisin koko päivän ja vielä eilen parit ekat kakat oli ihan vetistä. Illalla näytti jo paremmalta ja tänään on kaikki ihan ollut ihan ok. Mies sai samaisen taudin ja on ollut töistä poissa tällä viikolla. Hänellä olisi hirveästi hommia, joten kurjaa katsella kun kotona olo ei tunnu hyvältä mutta eihän sitä kipeänäkään voi töitä tehdä. Tyttönen on ollut tosi pirteä ja syönyt sekä juonut hyvin koko viikon. Tiedä sitten mikä pöpö masussa kiusasi. Marssin eilen luontaistuotekauppaan ja nyt on jääkaapissa kunnon mh-bakteerit koko perheelle. Alkaa hermot mennä sairasteluun ja haluan saada meidät kaikki kuntoon ennen vauvan syntymää. Niin, lisähuolena tosiaan tässä on sellainen, että toisesta korvasta oli toissayönä tullut jotain töhnää ulos. Soitin putkituksen tehneelle lääkärille ja nyt laitellaan pari päivää tippoja korviin ja jos töhnää tulee lisää, niin haetaan antibiootit tyttöselle.

On vaan aikamoinen haaste laittaa kertakäyttöpipetistä tippoja, koska sitä pitää puristaa ihan kamalan kovaa ja neiti pistää kaikin voimin vastaan.... Onneksi mies kotona niin ehkä jotenkin saadaan homma hoidettua...



Oltiinkin siis pitkästä aikaa tänään ihmisten ilmoilla tyttösen kanssa ja käytiin aamusta perhekerhon joulukirkossa ja joulukahvilla. Jännitin vähän miten tyttönen malttaa istua kirkossa paikoillaan, mutta siellä oli niin paljon kauniita valoja ja kynttilöitä, että ihmeteltävää riitti ja kaikki meni ok.



Minä pääsen huomenna itsekseni ihmisten ilmoille eli menen työpaikan pikkujouluihin. Ihanaa!



Nyt lepäämään ja iltapäivällä neuvolaan. Ihan kivaa mennä itsekseen käymään. Tyttönen kun aina sählää siellä jotain, joten puolet keskittymisestä menee hänen touhujen vahtimiseen. ;)



Hyvää mieltä ja oloa kaikille!



T. iida-linnea, tyttönen 1v 7 kk huomenna ja "klasu" 37+4

Meillä mies tekee äärimmäisen rankkaa ja pitkää työpäivää ja silti jaksaa vielä iltaisin auttaa minua asioissa mitkä päivällä on jäänyt tekemättä. Mies on sitä mieltä ettei mulla ole yhtään sen helpompaa kotona kuin hänellä töissäkään. Nyt hän on ollut vielä ihan superavulias kun minä poden pahoinvointiani ja väsymystä. Vie koiran ja Milon ulos ihan mukisematta ja tekee vielä meidän remppaa sen kaiken päälle.

Kuulostaa tosi kohtuuttomalta käytökseltä sinua kohtaan, kyllä ne kotiasiat ovat yhteisiä siitäkin huolimatta että mies on töissä. Sinäkin teet kotona ihan täyttä työpäivää ja vielä kaiken lisäksi ympäri vuorokautista. Tuossa vaiheessa kyllä nostaisin asian pöydälle ja pistäsin miehen ruotuun.



Ja kyllä on outoa käytöstä miehen suvulta. Että sinä et muka kuulu sukuun vaikka kaks muksua sinne olet pyöräyttänyt.



Kyllä sun kannattaisi hommata itsellesi jostain äiti lapsi seuraa. Ei mullakaan niitä kavereita ole pahemmin näkynyt Milon syntymän jälkeen kun kaikki viettää railakasta sinkkuelämää ja opiskelee ym. muuta. Aika yksin minäkin olen ollut. Ja varsinkin kun omat vanhemmat asuu 150 km päässä ja sisko myös. Mutta me ollaan Milon kanssa käyty perhekahvilassa ja sitten tietenkin enskatreffeillä (kiitos siitä kaikille teille Pirkanmaan enskoille!) Nyt pari näistä Toijalan kavereista saa vauvat kevään aikana joten vähän sellaista seuraa täältäkin alkaa jo löytymään :) ja minä en ole edes kovin nuori enää kun ens vuonna paukkuu 30 mittariin.



Jaksuja sinulle hirveästi sinne! Ja tänne saa kyllä aina purkautua jos siltä tuntuu :) Ja koita jutella sen miehesi kanssa ja sanoa ettei sinunkaan voimat ole mitenkään ehtymättömät ja tarvitset oikeasti välillä lepoa. Levännyt äiti on aina parempi kuin loppuun uupunut :(



Mammis kyseli siitä tähystyksestä. Se menee nyt kai ens vuoden puolelle kun on niin hidasta toimintaa miehellä kun se muka kerkiä soittelemaan päivällä vakuutusyhtiöön ;) Mutta Milolla alkoi uusi lääkitys ja on nyt paljon parempi. Syö aika hyvin ja nukkuu paremmin kuin kukaan :) Ihme juttu että kun Milo siirrettiin omaan huoneeseen viime vkloppuna niin poika vetelee sikeitä mukisematta aamuun asti ja siloin kun herää niin ei edes herätä minua vain leikkii onnellisena pehmojen kanssa omassa sängyssä. Ja niin ylpeänä juoksee joka ilta omaan sänkyynsä nukkumaan. Me ollaan mietitty miehen kanssa että onko joku vaihtanut meidän lapsen :D





Hermione ja Milo 1v 10kk

Mutta mun piti tulla Hermionelta kyselemään tosta Milon lääkityksestä yms. Kun Aino tuntuu taas hukanneen uniaan ja ruokahaluaan, mitkä jo keväällä oli refluksin "oireina" kun sitä alettiin epäillä. Ainolla vaan on ollut periaatteessa jatkuvasti lääkitys refluksiin (siis ihan parin päivän taukoa lukuun ottamatta), mutta jotenkin tuntuu, että oireet olis silti palanneet/ pahentuneet taas ihan viime aikoina. Tällä viikolla on aamut alkaneet joka päivä viimeistään kuudelta, eilen ja tänään ainakin jo 5.30... Ja päikkärit on silti lyhyitä, siis Ainolle, ja kaikki kiukuttaa tietenkin, kun jatkuvasti väsyttää ja öisin itkettää about kerran tunnissa jne... Ei meillä koskaan koko yötä inahtamatta nukuta, mutta ei tääkään normaalia ole. Mites Milon refluksia nyt hoidetaan? Teillä sentään on vakuutus, meillä jäi ennen syntymää ottamatta ja jälkeen ei enää saatu :(



Nyt pitää sännätä putsaamaan ja puunaamaan kylppäriä, joku tulee huomenna taas katsomaan asuntoa. TOivottavasti huominen katsoja ostais jo pois.



Palajan paremmalla ajalla, jos sitä joskus on =)



t. Ope ja Aino 2v2kk

Ihana alkuun lämmin halaus ja paljon, paljon voimia Hennalle!!! Olen muiden kanssa samaa mieltä, että jos vaan jostain löydät voimia, niin nyt vaan etsimään äitien ja lapsien seuraa perhekahviloista, puistoista jne. Uskon kyllä, että on helpommin sanottu kuin tehty, mutta lopputulos vois olla ihan hyvä. Miehellesi jonkun kyllä tarttis "vähän" paukuttaa järkeä päähän. Suostuisko lähtemään juttelemaan jonkun kanssa? Liikkumisesta en kyllä osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta eiköhän tosiaan kukina ajallaan lähde. Saisitko jonkun jumpparin käymään teillä kotona, jos teidän on vaikea lähteä sakilla sinne fysioterapiaan?



Opelle tsemppiä, kyllä se teidän kodin uusi omistaja varmasti löytyy! Joko arvioinnit on tehty? Mulla alkoi viime yönä arviointistressi: valvoin reilun tunnin aamuyöllä. Torkat pitäs olla kirjoitettuna tai siis koneelle naputeltuna maanantaina. No, onhan tässä vielä aikaa... Ja sitten olis tuo joulujuhlaesitys - ei ede spuhuta siitä... ;D



Jennin D:lle onnea tutittomuudesta ja samalla nimpparionnea!



Kiva, että Serekin oli pitkästä aikaa pistäytynyt!



Mä aloin selaamaan pinoa ja siis häh! Enkö mä ole todellakaan kirjoittanut vielä kertaakaan tässä kuussa?!?



Jotenkin nyt tuntuu tyhmältä alkaa kommentoida reilun viikon takaisia juttuja, joten vilkutuksia vaan kaikille!!!



Vaikka AA ei olekaan tällä puolella pistäytynyt, niin onnittelen kuitenkin täällä koko perhettä!!!



Meidän kuulumisista sen verran, että Emmi on nyt reilun viikon ollut päiväkuiva. Ollaanhan sitä harjoiteltukin, mutta tuntui jo ettei tuo ikinä opi. Mutta sitten viime viikon alussa hoidossa sanoivat, että Emmille vois viedä pikkaireita sinne, kun vaipat on päivällä kuivia. Ja niinpä siitä saakka Emmi on pitänyt vaippaa vain unilla ja pihalla. Joskin eilen ja tänään on ulkoiltukin ilman vaippaa. Tänään jouduttiin tulemaan kakalle kesken lumitöiden ja puistosta palattiin pulkan kanssa aika haipakkaa, kun neidille tietty iski pissahätä. Mutta ennätettiin! =) Yks ilta hän jo oli sitä mieltä, että yöksikin pitäs saada jo pöksyt, mutta siinä vaiheessa ei todellakaan ollavielä. Hirvee ahdistus iski tyttöön samana iltana, kun tuli pisuhätä, eikä äiti enää vienyt potalle. Melkein kyynel herahti tytön silmään, kun hän totesi: "pisu tuli vaippaan". Ja minä sitten lohduttelemaan, että kyllä se kuule vielä yöllä saa tullakin.



Yöt on olleet aika hulinaa tän viikon. Sunnuntaina Emmiin iski flunssa ja alkuviikosta hänen vieressään piti nukkua yöllä, kun uni ei tullut ja nenää piti niistää. Viime yö jo meni sitten ilman rauhoitteluja. Kiukkua on ollut ilmassa ihan riittämiin ja tiistain neiti oli kotona huilimassa isänsä kanssa, kun oli vähän kuumettakin. Ja tänään sitten paljastui asian oikea laita: päikyillä oli toinen korva alkanut taas vuotaa. Tänään laitettiin vaan tippoja korviin ja huomenna päästään omalle korvalääkärille. Pitäs vaan muistaa, että tietyn rajan yli menevät kiukut tarkoittaa Emmillä aina korvia. =S



Muuten tuo likka on iha hurahtanut joululauluihin. Heti kun herää tai tullaan hoidosta, hän toteaa, että loolulaaluja eli hän tahtoo laulaa ja kuunnella joululauluja. Ja nehän täällä on nyt soineet viikon. =) Ja kuperkeikan jälkeen isänsä opetti tytölle kiepin käsistä roikkuen. "piäppiä" pitääkin nyt tehdä ihan koko ajan. =)



Nyt kuitenkin taas nukkumaan, että aamulla jaksaa. Lumista joulunodotusta kaikille!!!



-Amy ja Emmi 2v 1,5kk-

Josko hetken kerkeis kirjoittaa, pienempi nukkuu ja Eetu kattoo Autot-elokuvaa, ylläripylläri!



Meillä on kaikki alkanut sujumaan hienosti täällä, vaikka onhan tää aika hulinaa, ja väsyttävää, ja olis kiva kun sais nukkuukin joskus. Mutta minuuttiakaan en vaihtais pois! On noi molemmat pojat kyllä niin rakkaita (hyvässä kuin pahassakin) ja ihania! Mä oon nyt siis ollu tän ja viime viikon poikien kanssa kolmistaan päivät, kun mies palas töihin, ja ihan hyvin ollaan pärjätty (hengissä ollaan!). Ja enää ei oo kuin viikko niin sitten mies on meidän kanssa koko joulun. JEE!



Joulusta puheenollen, mulla on kaikki lahjat vielä ostamatta... Kun piti ne tosiaan marraskuun palkasta ostella, mutta tulikin jotain muuta, niin jäi kauppaan. Mutta tänään ollaan menossa kauppaan, niin täytyy nyt sitten ostaa. Suurinpiirtein kyllä tiedän mitä ostan, mutta...



Eemeli on nyt alkanut potea vatsaansa, siis on kovia väänteitä, itke ei, mutta vääntää ja huomaa selkeesti että sattuu. Tänään sitten aloitin Cuplatonit, katotaan josko niillä sais apua pienen olotilaan.



Eetu on ollut tosi ihana pikkuveljeään kohtaan. Silittelee ja pusuttelee kovasti. Mutta niinkuin sillon (noin pari kk sitten) sanoin, niin tais olla vaan meillä tyyntä myrskyn eellä se seesteinen olotila. Sillä nyt on kyllä saanut (ekat tuli jo ennen vauvan syntymää) muutaman TOSI rajun raivarin, ja niihin ei auta muu kuin pitää kiinni, ja oottaa että huuto lakkaa... huoh!



Eilen käytiin koko perheen voimin pulkkareissulla (Eetu pulkassa ja vauva vaunuissa) ja mä sitten totesin miehelle, että meidän ostamasta seisomalaudasta ei oo kyllä mitään hyötyä talviaikaan täällä maalla... Täytyy nyt alkaa uudelleen miettimään noita ulkoiluja...



Sitten on munkin pakko marmattaa teille vähän... Oon useesti (varmaan liian usein!) kertonut "ihanasta" "anopista"... Eilen appiukko soitti ja kysyi vihaiseen tyyliin, että miksei heille ole puhuttu mitään ristiäisistä, kun miehen velikin niistä tietää (tulee yhdeksi kummeista!, ehkäpä tietää sen takia...) Mies totes, ettei olla niistä itekään tiedetty kuin eilisestä! Piti olla 4.1, mutta papille ei sopinut sillon kun on lomalla, joten pidetään ne 11.1. Ja toisekseen ei niistä tiedä kukaan muu vielä kuin me, kummit ja mun vanhemmat (joilla ristiäiset siis pidetään!). Ja saatiin itekin vasta keskiviikkona päätökseen, kun saatiin vasta pappikin kiinni! Toi puhelu oli kyllä niin "anoppia" kuin voi olla!!! Appiukko ei olis ite tolla tavalla soittanu ja kyselly!



Mutta joo se "omasta navasta"



AA:lle suuren suuret onnittelut suloisesta tytöstä! Oli muuten hyvä päivä syntyä...



Hennalle paljon voimia tilanteisiin! Ja toivottavasti kaikki kääntyy vielä parhainpäin.



Amyltä piti kysyä, että mitenkäs ootte lomalla nyt joulun aikaan? Jos vaikka tulisitte meillä käymään? Mites Bejbi?



Jennin D on luopunut tuteista! Hienoa ja ihanalta kuulosti että D vihdoin alkanut nukkumaan kunnolla!!! Onnittelut siitä!



Osse oli kyselly unenlahjoista, mulla ei oikeestaan oo niihin mitään sanomista, meillä kun Eetu nukku suht hyvin, ja tää toinen nukkuu miten sattuu... Mutta voisin kysyä sellaista, että missä vaiheessa ootte alkaneet nukuttaa massullaan? Mä oon nyt pari yötä antanut Eemelin nukkua mahallaan, ja mennyt kohtuu hyvin... Sairaalassa sanoivat, että voi aloittaa nukuttaa mahallaan vaikka vastasyntyneestä... Mutta silti se askarruttaa...



Joo, mutta nyt en muista enää muuta...



napero ja pojat 2v10kk ja 4vkoa



tässä vielä kuva meidän Eemelistä (nimi vaihtuu sitten ens kuussa...)
!http://www.vauva.fi:80/perhe/perheshowimage?id=3171d10c-c834-11dd-8e79-…!

Ensin alkuun..



HENNA Olen kaikkien muiden kanssa samaa mieltä että miesi on TODELLA kohtuuton! Olen itsekseni miettinyt monesti lukiessani kuulumisianne että kuinka ihmeessä oikeen jaksat?? Koirat vie jo oman aikansa, ja siihen lapset vielä päälle. Olet kyllä oikeesti rautaa! =)

Ja mitä tuohon koira asiaan tulee, mun mielestä sellainen ihminen joka ei lemmikistään voi/halua maksaa, ei sellaista ansaitse. Siis juurikin tuota ajatellen että mitäs sitten kun pitää lääkäriin mennä...ja muutenkin ei koiran tai minkään muunkaan eläimen hoitaminen ole ilmaista!

Mulla alkaa sappi kiehua kun eläimen oikeuksista puhutaan, ja ne ihmisten jotka eivät kunnioita lemmikkiään saatikka hoida niitä hyvin, saisivat mun puolesta painua...

Ohhoh, johan mä nyt tässä aloin avautua =D

Mutta, Henna, isosti toivon että teillä asiat selviää!!



Sitten omaa..tai Höpiksen napaa. Täällä käydään jotain ihmeen kamppailua joka päivä. Uhmaa on kovasti päällä, ja tarhan täditkin kertoo kuinka jalkaa polkien Höpis käskee EI,EI

Ruoka ei maistunut viikkoon, mikä on todella ihme lapselta joka söi ennen ihan mitä vaan, sitruunasta lähtien...Lääkäri sanoi tämän kuuluvan ikään/uhmaan ei vakavaa. Nyt jo onneksi saadaan nauttia taas siitä että ruokaa pyydetään lisää!



Putket laitetaan korviin juuri joulun alla, ja nyt jo huokasen helpotuksesta jospa tämä kipuilu sitten saisi pisteen. Olen kuullun muuten sanonnan että "jos on vaikea uhma niin helppo murrosikä" Ja mä pidän tästä kiinni!! =)



Kiitos JENNIlle rasvavinkeistä!! Huomasin että meillähän oli juuri tuota Ceridal suihketta-korviin käytetty=toimii! No nyt sitä sitten suihkimaan Höpiksen iholle. Ja innoissani sitä puristelin myös omaan tukkaani (omistan ei ehkä niin suomalaisen hiuksen-karhea,kihara ja kuiva) Toimi loistavasti,ihanan pehmeät tuli-KIITOS VINKEISTÄ!!



IIDA-LINNEA Toivottavasti teilläkin loppuu nuo sairaudet!! Mitä ihmettä tyttösen korvista vuoti? Onko se normaalia putkituksen jälkeen??

MAMMIS Oletko vielä töissä, vai jo mamma-lomalla?

HERMIONE Hauska kuulla että "joku on vaihtanut teidän lapsen" ;)

Tsemppiä siihen Milon tähystykseen, ja kiitos vielä sinullekkin MHB vinkeistä. Kävin ostamassa sitä Probiootti plussaa, ja tiedän että se auttaa

OPE Toivottavasti asunto myydään!

AMY Onnea päiväkuivuudesta! (kuulostaapa hassulta) Voi toista kun "pisu tuli vaippaan". hienoa että tyttö on itsekin noin innoissaan uudesta asiasta!

NAPEROllahan on oikea "unelma anoppi". Johan saatte vastasuudessa olla nopeita että ehditte ilmoittaa hänelle asioista tarpeeksi ajoissa ;)

Ihanan suloinen vauva teillä!



Tidii, aika täynnä Pakko jatkaa töitä!



Piparkakkujen tuoksua kaikille!



Lycka töissä ja Höpis unilla tarhassa

Tyttönen meni ajoissa päikkäreille ja lähdetään hänen kummien luo kyläilemään heti kun herää. Pari kommenttia/kysymystä kuitenkin heitän ilmoille ennen kuin kone sulkeutuu. =)



Lycka, soittelin tyttösen putkituksen tehneelle lääkärille ja hänen ohjeiden mukaan ollaan laitettu vuotavaan korvaan korvatippoja. Tilanne näyttää rauhoittuneen niin avulla, joten emme ole ab-kuuria aloittaneet. Varsinkin, kun tyttösellä oli ripuli, niin en todellakaan halunnut lisää mahavaivoja lääkkeestä. Lääkärin mukaan flunssien yhteydessä korvista voi tulla märkää ja jos räkäisyys jatkuu/lisääntyy niin on merkki tulehduksesta. Tyttönen ei valita korviaan, joten jospa tauti olisi takana päin. Masupöpö on ainakin mennyt pois, joten eiköhän tämä elämä tästä taas normalisoidu.



Hermione, miten te olette antaneet jauhemaiset mh-bakteerit milolle? Luontaistuotekaupan täti kehoitti sekoittamaan probiootti baby-jauheen pieneen määrään vettä/maitoa. Minusta se jauhe vaan paakkuuntuu kovin helposti ja jotenkin tuntuisi näppärämmältä sekoittaa ruokaan.



Nyt hetkeksi pitkälleen. "Klasu" melskaa parhaillaan ihan mahdottomasti tuolla mahassa, joten istuminen vähän työlästä.



Leppoisaa viikonloppua kaikille!



T: iida-linnea, tyttönen 1v 7kk zzzzz ja "klasu" 37+6 jumppaamassa

IIDA-LINNEA Vastaan vaikka kyssäri olikin Hermionelle :)

Meillä myös käytössä nuo jauhemaiset mhb.t. Laitan illalla (kun suosittelivat illalla annettavaksi) Höpiksen puuron päälle sosetta, ja soseen päälle jauheen. Kuumaan ruokaan sitä ei saa laittaa, mutta meillä menee hyvin näin alas se.veteen tosiaan klimmpiytyy (mikä sana) =D

Ja hyvä jossei tyttöselle tarvitse antibiottia antaa, masu menee entisä sekaisemmaksi :( Jännityksellä odotan Höpiksen putkitusta-vaikka hyvin se menee! Saatan ehkä sitten olla "hieman harmiksi" sinulle, kun kyselen kuinka teillä tehtiin putkien jälkeen :)

Pitääkö kylvyssä ja suihkussakin käyttää muuten sitten sitä pantaa ja siliconia?



Lycka

Tulkaahan kertomaan kuulumisia, teitä kaivataan!:)

Lyhyesti uusiksi. Ja tosiaan käynyt kuten Amylle, enkä ole joulukuussa ehtinyt muka kuulumisia kirjoittaa..



Naperon Eemeli se on suloinen!! Ja ihan äidin näköinen:)



Lycka, mä en ole pantoja ja silikonia käyttänyt. Kaksi korvalääkäriä suositellut tekemään vanusta pallon johon bepanthenia ja pallo korvaan. Hyvin toiminut ja tuntuu mukavammalta varmasti lapselle. Uitu, suihkussa käyty ja kylvetty näin:). Nyt putket jo tippuneet ja terveenä onneksi pysytty silti. (Täytyy koputtaa puuta kop kop) Tavallisesti suihkussa käydessähän korvia ei tartte suojata, mutta meidän pikkumies seisoo aina ihan suoraan veden alla ja oli pakko suojata kun korviin olisi muuten mennyt kauheasti vettä. Ja kun korvat tulehtuu, alkaa märkää erittymään. Se usein aiheuttaa kivun ja paineen korvassa. Kun putket on laitettu, pääsee märkä valumaan ulos ja näin kipua/painetta ei usein synny ja selvitään jopa ilman lääkekuuria.



Henna, jaksamista sulle!! Mä kans nostan sulle hattua, koska mulla ihan kädet täynnä yhden pojan ja pienen koiran (4,5kg) kanssa mukamas. Jo ulkoilun jälkeen kun pitää poika riisua ja putsata sekä koiran tassut pestä, niin on jo melkoista. Ja olen samaa mieltä muiden kanssa että miehen asenne pitää muuttua! Meillä mies tekee kans aika pitkää päivää välillä ja töissä stressiä alaisten ja muiden kanssa. Silti jaksaa joka ilta leikkiä pjan kanssa ja antaa kaikki ruoat sekä hoitaa pesut ja nukkumaan viennit. Hoitaa aina illan että on heillä omaa aikaa lapsen kanssa. Vien O:n nukkumaan vain silloin itse kun mies työmatkalla.



Meille ei kuulu kummempia, arki rullaa tasaisesti kerhoille ja ulkoillen. Käydään noin 3 päivänä viikossa kerhossa, joskus vähemmän kun muuta ohjelmaa ja vieraita tms. Miehellä onneksi alkaa loma 21.12 ja onkin sitten 2 viikkoa meidän kanssa=) IHANAA! Saadaan kenties tehtyä talo valmiiksi kun muutamia listoja puuttuu ym. Ja tietysti saadaan sitä yhteistä rauhallista aikaa.. Ainoa mitä nyt puuttuu, on LUMI:( Sitä kaivattaisiin kovasti!



Nyt pakko lopettaa kun O vielä nukkuu, niin saan jotain tehtyä sillä aikaa. Mies pelaamassa ja ollana kaksin kotona. Oikein ihanaa viikonloppua kaikille ja joulun odotusta,



Aurora Ja O 1v10kk (tänään) zzzzzzzzz

Ope. Milolla oli hetki sitten lääkityksessä taukoa ja Milon tila paheni aika reippasti :( Mutta nyt sitten tähystetään se masu. Mikä on mielestäni hyvä juttu. Suosittelisin sitä myös teille. Se selventää paljon että mikä on homman nimi. Jos vaikka vaiva on niin paha että se vaati jonkun operaation. Tietenkin se on vähän huono juttu että kun ei ole vakuutusta niin tähystykseen pääsy on aika hidasta. Mutta pidät vain pintasi lääkärissä käydessä että pääsette tutkimuksiin.

Niin ja refluksivaiva on kuuluisia siitä että siinä on pahenemis kausia jolloin tuntuu ettei edes lääkitys riitä. Silloin pitää vain yrittää syöttää vähähapposia ruokia. Kannattaa Googlata refluksi niin saat tietoa siitä että mitä silloin kannattaa syödä. Meillä tämä systeemi ei oikein toimi koska Milolla on niin vähän ruoka aineita että hänen täytyy vain syödä edes sitä mitä saa. Mikä lääkitys Ainolla nyt on? Meillä vaihdettiin kokeeksi Nexium-jauheeseen, ennen sai Losec Mupsia. Voi kokeilla myös välillä eri lääkettä. Kannattaa mainita idea lääkärille jos ei hän muuten tajua.



Mh- pöpöistä. Meillä saatetaan vain heittää jauheet Milon suuhun ja vettä tai mehua perään jos on kiire. Muuten sitten jonkun kylmän soseen kanssa. Mutta veteen sekoittaminen on ihan tuskaa kun se vain klimppiintyy.



Ja aina kannattaa antaa mh-pöpöt _illalla_! Ne tehoaa silloin parhaiten :)



Nyt menen seurustelemaan vanhempieni kanssa kun he ovat meillä vkloppu kylässä :) Niin ja pitäkää peukkuja mulle! Maanantaina on ultra mikä ratkaisee jatkuuko mun raskaus vielä onnellisesti vai palaanko taas kuumeilemaan :(



Terveisin Hermione ja Milo :)

Hennalle kovasti voimia! Mä en ehkä saa kannatusta sanomalla tätä, mutta eikö olisi nyt aika luopua siitä koirasta, tavalla tai toisella? Jos kukaan ei raukkaa huoli ja olette jo pitempään etsinyt, pitäisikö teidän miettiä sitä ihan lopullista luopumista? Mun mielestä olisi kuitenkin vastuullisempaa viedä koira eläinlääkärille kun antaa huonoon kotiin (tai edes vähän epäilyttävään), ja ulkopuolisen silmään vaikuttaa nyt siltä, että se koira on viimeinen pisara tuossa kaikessa. Tai se on ainakin ainut asia, johon pystyt ihan varmasti itse vaikuttamaan. Tietäähän sen, miten vaikea tyhjästä on nyhjäistä kavereita, eikä se mieskään muutu ehkä ihan hetkessä. Sinuna harkitsisin vakavasti, josko koiran pitäisi päästä keinolla tai toisella pois teiltä. Oma terveys on kuitenkin tärkeämpi kuin koiran! (Ja sanon tämän kahden kissan omistajana, eli lemmikkieläimen omistajan tunteet tietäen.)

Ja miehellesi voisi tehdä ihan hyvää hoitaa lapsia ihan yksinään joskus, vaikkapa täyden päivän ajan viikonloppuna. Olisikohan mahdollista kokeilla? :P



En ehdi kirjoitella enempää, meillä on vieraita kylässä. Piti vaan äkkiä Hennalle vastailla.



Kandi & Noel, ihan pian 2v. (ja Sofia 36+)

Voi Henna, tuli niin paha mieli sun puolesta. :( Mutta en tosiaan osaa/uskalla mitään ehdotonta ratkaisua sun tilanteeseen keksiä. Yks ehdotus mulla on tohon äiti- ja lapsiystävien löytämiseen: onko teillä lähellä jotain avointa päiväkotia tai vastaavaa? Me ollaan nyt muutamia kertoja käyty poikien kanssa sellasessa, ja siellä on tosi paljon kivaa puuhaa ja mikä parasta, seuraa! Ollaan otettu ihan lounasruoka mukaan niin ollaan voitu olla rauhassa koko aamupäivä leikkimässä. Pikku-quu ainakin jo selvästi tykkää tollasesta "kerhoilusta", kuten ilmeisesti Auroran O:kin. :)



Tänään oli taas yks niistä päivistä, kun voi vaan ajatella, että vitsit miten toi lapsi voikaan olla samaan aikaan niin rakas ja niin raivostuttava! Siitä lähtien kun vietiin mies töihin iltapäivällä, quu oli ihan mahdoton. Yhden jutun nyt vaan mainitakseni, se mm. kurotti keittiön korkealta tasolta yhden vielä kasaamattoman piparkakkutalon seinistä ja juoksi karkuun ja rikkoi sen tuusannuuskaksi... Grrr!!! Hitsi kun se vaan tajuais, miten kiva juttu siitä vois tulla! Mutta eihän se vielä tiedä edes, mikä piparitalo on. Moneen kertaan oon miehelle viimepäivinä iloinnut, että kiva laittaa kaikkia joulujuttuja nyt, kun on ensimmäinen joulu, kun quu selvästi alkaa oppia näitä jouluperinteitä. Ollaan askarreltu ikkunoihin yhdessä tonttuja, joulukuusi ja lumihiutaleita. Ekana adventtina laitettiin vähän joulukoristeita ja sit tietty on joulukalenterit sun muut niin kuin varmaan teillä muillakin. Kauheesti Joulupukki tuntuis kiinnostavan, kun quu koko ajan kyselee, että missä se Joulupukki asuu ja mitä se tekee siellä jne. Eilen selitin sille nukkumaan mennessä koko stoorin Joulupukista ja reestä ja Petteri Punakuonosta ja sitä se jäi sitten itsekseen pohdiskelemaan sänkyyn. Aamulla se heti toisti kaikki mitä olin sanonut ja sit kysyi ihmetellen, että mitä se punakuono tarkottaa. :) Sit oli pakko jo kaivaa netistä vähän kuvia tolle Herra Uteliaalle, ja katsottiin yhdessä Petteri Punakuono -kuvia ja mm. sitä, miten Joulupukki lähti reen kyydissä matkaan Korvatunturilta. Siitä on muuten yks kiva video osoitteessa www.joulupukki.fi.