VANTUT Joulukuulle

Välillä aina mietin, että mitenköhän paljon quu näistä jutuista sisäistää, mutta nykyään on hauskaa, kun senkin saa selville, nimittäin quu ystävällisesti briefaa kaiken aina pikkuveljelle. Eilen se mm. kertoi hyvin tosissaan, että "Niin kato, tontut kurkkii ikkunoissa ja sit ne kertoo Joulupukille onko ollu kilttejä lapsia ja sit Joulupukki ehkä voi tuoda lahjoja." Hihii! :) Aatu puolestaan on alkanut ihailla isoveljeään ihan mahdottomasti. Aina kun quu tulee juttelemaan sille, Aatu alkaa hekottaa ihan täysiä ääneen. :))))))



Pakko vielä nurista sellaisesta asiasta, että mulla on koko ajan jotenkin tosi huono olo ja närästää. Ihan kuin nää joulujutut, tuoksut ja jopa valot oikein pahentaisi sitä, kun oon kaks kertaa kärsinyt alkuraskauden kuvotuksesta just tähän aikaan. :) Kuten Pesukarhu (jolla vähän vastaavaa oloa) viime viikolla kuvaili tätä tunnetta, kun oltiin tonskiemme kanssa baby biossa, niin tuntuu oikeesti ihan kuin olis raskaana! Mulle gyne sanoi, että pitää tehdä raskaustesti ennen kuin voi alottaa minipillerit tai laittaa hormonikierukan. Naureskelin vaan sille, että joo, niin varmaan, mutta kyllä mä lopulta sit menin ja tein yhden testin viime viikolla, kun tuli niin kuvottava olo ja ajattelin, että pakko se on varmistaa, vaikka mahdollisuudet olis ehkä one in a zillion. Mutta siis en ole raskaana. ;) Varmaan vaan oma hormonitoiminta on lähdössä käyntiin tai jotain.



Nyt täytyy mennä katsomaan, saisko tota piparkakkutalokatastrofia jotenkin pelastettua...



AA:lle suurensuuret onnittelut pienen tyttären syntymästä!!! Ihanaa, miten onnelliselta kuulostatkaan! Kaikkea hyvää teidän perheelle!



Hermionelle voimia maanantaiksi. Mä niin toivon, että teidän unelma toteutuisi!



-Q- ja pojat 2v4kk ja 4kk

Vihdoin tälle puolelle kirjoittelemassa, kiitos onnitteluista.

Kuten teidätte meille syntyi 7.12.2008 ihana pieni tyttövauva yhtä helposti kuin Ainokin aikoinaan.



Tässä harjoitellaan elämistä ihan hirmuisen uhman omaavan 2-vuotiaan ja pienen vauvan kanssa.



Elämä on alkanut kulkemaan tosi kivasti vaikka "sohvilla" ei vielä oikein mitään rytmiä olekkaan. Tosi kiltti vauva ja nukkuu paljon, tuntuu jopa että liikaa, ainakin yöllä. Saan rampata pumppaamassa maitoa alakerrassa kun sitä tulee ihan liikaa.



aino ei siis usko mitään ainakaan normaalilla äänellä tai kauniisti pyytämällä, aina pitää korottaa ääntä, täällä lasketaan kymmeneen noin 30 kertaa päivässä etten vaan hermoistuisi liikaa.

Mitään kauheita mustasukkaisuuskohtauksia ei ole tullut mutta kyllä äitiä koetellaan ja huomiota haetaan tavalla tai toisella.

Noin 5 minsaa sitten piirsi keittiön mattoon !!!!



Sen verran kommentoin vaikka olenkin aika pihalla jutuista: Hennalle voimia elämä on joskus tosi rankkaa !



Q: mä ihan hirveellä jännityksellä luin sun viestiä tosta testistä oikein jänskätti !



nyt hakemaan pikkuinen yläkerrasta ja vaihtamaan sille vaippaa ja laittamaan tissi suuhun.



aa ae 2 pv vajaa 2-vuotta ja sohvi 8 vrk

Ihan pakko oli tulla nopsaan vaan toteamaan että minä myös ilmoittausun mystisestä pahoinvoinnista kärsiväksi, en tiedä onko se fyysistävai psyykkistä mutta melkein pari kuukautta on jo oksettanut enemmän tai vähemmän ja kyllä se raskaustestikin tuli jo tehtyä eikä meille ole enempää näitä ihania pieniä valvottajia sen mukaan tulossa..voiko se vaan johtua siitä että on tosiaan kahtena jouluna krsinyt ihka oikeasta raskauspahoinvoinnista:)



Nyt lasten pariin..

Ja kiitos kaikille vertaistuesta. Nyt on kuitenkin ajauduttu siihen tilanteeseen, että ero taitaa olla edessä :( Suru on kova ja lasten puolesta harmittaa. Mies näin vaan yhtäkkiä ilmoitti eikö nyt ole eilisen jälkeen ilmoittanut itsestään. Onneksi mun äiti hoitaa Joelia eikä Nea niin kauheesti vielä ymmärrä vaikka äiti itkee päivät. En pysty nukkumaan enkä syömään, tää epätietoisuus on pahinta. Vaikka melkeen tiedän etten enää saa miehen kainalossa olla, silti jotenkin toivon että tulis järkiinsä ja palais mun ja lasten luokse. Haluisin hoitaa tämmöset asiat puhumalla, kun kuitenkin väitti vielä meitä rakastavansa enemmän kun mitään muuta. Tulee paha olo kun Joelkin kyselee missä isi.. Eipä nyt muuta....

Ikävä kuulla että asiat on mennyt noin ristiin :( Ei voi muutakuin toivoa että miehesi vielä tajuaisi mitä on menettämässä. Ja jos hän kerran sinua niin paljon rakastaakin. Itse olen kokenut avioeron ja se oli kyllä melkein pahinta minun elämässäni, eikä meillä ollut edes lapsia.

Voimia ihan hiveästi sinulle!





Omaa napaa. Ei meille tule sitten vieläkään tonskaa... Eilen ultrassa löydettiin kaksi kuollutta pientä vauvan alkua. Suuri on suru.. Voi kun olisin edes toisen heistä saanut pitää.. iso yllätys oli se että niitä olikin kaksi, mutta se ainoastaan selvitti sen miksi minulla oli niin kova pahoinvoiti ja väsymys. Mutta kun meillä ei ole suvussa ainoitakaan kaksosia. :O Nyt sitten alkavat tutkimukset, ja tällä hetkellä ei ole edes halujakaan tulla raskaaksi, joten hetkeksi laitamme vauvahaaveet jäihin :( En vain enää uskalla.. menettäminen on aina niin kauhean rankka kokemus :(





Hermione ja mailman rakkain Milo 1v 10kk

Hermionelle suurensuuri halaus... Ei löydy sanoja millä lohduttaa, olkapääni voin vaan antaa mille surra... Toivottavasti jaksatte silti toivoa elämään! Voimia!



Hennalle samoin vielä jaksamisia, elätte kyllä tosi vaikeeta aikaa, toivottavasti saatte silti asiat kuntoon. Edes jollain tavalla!



Tänne ei kummempaa, täällä on ihan ihmeellisen hiljaista, kun eemeli nukkuu ja Eetukin on päikkäreitä yrittämässä. Saa nähä koska simahtaa. Heräs "jo" klo 7.30 (nukkunut nyt vauvan tulon jälkeen ainakin puol ysiin ellei jopa puol kymppiin!!!) Ja oli ihan hyväkin että heräs noin aikaisin, kun tänään on kauppapäivä, pitäs taas selviytyä kaupunkiin klo 16... Huoh!



Meillä on alkaneet iltakitinät eemelillä, ja kyllä päivälläkin huudetaan! Aloitin hälle cuplatonitkin pe, mutta saapa nähä koska auttaa... Ei ainakaan vielä oo näkynyt merkkejä... Muuten on kyllä tosi rauhallinen vauva (ainakin vielä) ja kovasti jo yrittää seurailla mitä ympärillä tapahtuu, huomenna olis neuvolakin, ihanaa kun pääsee kattomaan miten on kasvanut!



Mutta nyt on pakko alkaa tekemään jotain... Mä oon nyt eilisen ja tän päivän "vapaa-ajat" ettinyt kestovaippoja, jos sais vaikka tilattua niitä tänään...



napero ja pojat 2v10kk ja 1kk

piti mun laittaa valokuvakin meidän pojista..
!http://www.vauva.fi:80/perhe/perheshowimage?id=215ae454-cb5b-11dd-bec0-…!

Täytyy äkkiä tulla kuulumisia kertoileen, kun toi Emilia nyt ainakin vähä aikaa varmaan viihtyy tossa lattialla leikkimässä.



Kommentoin nyt pikaisesti mitä muistan.



Hennalle iso halaus ja kovasti voimia eroprosessiin!



Hermione, et voi ymmärtääkään miten pahoillani olen! Siis mulla tuli oikein itku, kun luin sun kuulumiset. Miten se elämä voikin olla noin epäreilu! Kovasti jaksuja teille! En yhtään ihmettele, ettei voimia ole alkaa tonskaileen heti uudelleen. Voi kun mulla tuli niin paha mieli, voin vain kuvitella teidän fiilikset.



Osse, kyllä nää meidänki nappulat on niin erilaisia! Ja pojalla oli just tota herkkäunisuutta, päivisin nukkui aivan onnettoman vähän, mutta yöllä sit uni maistui. ja mun muistaakseni Eemeli kuitenki oppi aika pian siihen, että syötön jälkeen se siirrettiin omaan sänkyyn nukkumaan. Oiskohan ollu reilut 2kk, kun vihdoin mukisematta sinne jäi. Ja sit onkin ollu sen jälkeen ongelmaton nukkumisen suhteen.



Naperolla IHANAT pojat!! :)



Kylläpäs Q:n pienin on taitava, kun jo pyörii!! Ja hei, samaa pahoinvointia täällä! Mua oikein heikottaa ja hajut tekee huonoo. En oo raskaustestiä edes tehny, kun muistan että Eemelin syntymän jälkeen oli kans tällasta aina ennenku menkat alkoi. Tosin nyt niitä menkkoja ei oo näkyny...



Pitiköhän mun muuta nyt sit kommentoida. Ai niin, Q:lle vielä, että kylläpäs meidän nuorimmaiset painii vähä eri sarjoissa! Emilia on vasta 5870g ja ikää kuitenki 4kk!!! On kyl semmonen hoikkeliini, tarvis aloittaa kiinteiden syöttäminen... Oon vaan vähä laiska siinä puuhassa...



Viiperolle tsemppiä mustiksen kanssa! Toivottavasti helpottais pian!



No niin, sit äkkiä omia kuulumisia.

Eemeli on edelleen ihana isoveli. Mitä nyt uhma pahenee päivä päivältä, mutta kun se tosiaan on aina ollu niin temperamenttinen, niin ei tämä nyt vielä niin pahalta tunnu. Lähinnä huvittaa ne lattialle heittäytymiset :) Ja sit se on alkanu laulamaan hirveesti. Ja kaikkia mahdollisia biisejä. Tiedättekö Kim Heroldin Social butterfly biisin? Eemeli kuuli sen yks päivä radiosta ja sen jälkeen rupes laulaan, et "ee-e, oo-o soo-soo-so bää-bäb-bää" Vähän mua nauratti! Ja sit se tosiaan laulaa aina kaupassa, kaikki tutut aina tietää missä me ollaan, kun pojan laulu raikaa. Ja isosti! Sil on niin vietävän hyvä muisti, että sen lauluvarasto on aika laaja!

Sit se tietty ilostuttaa pikkusiskoo päivittäin halimalla ja pörisyttelemällä, Emilia nauraa sille ihan erilailla kun esim. mun hauskuutuksille. Sit ne monesti makaavat vierekkäin lattialla ja kikattelevat yhdessä :D Jotenkin niin hellyttävää ja ihanaa katsottavaa. Kai niillä sit on alusta saakka joku yhteys :)



Emilia on ihana, helppo murunen. Mutta kyllä niin äitin vauva. Oltiin joulostoksilla keskiviikkona ja miehen vanhemmat oli täällä lapsia kattomassa. No, eihän tyttö ollu suostunu syömään tuttipullosta (vaikka on kyllä ennenki syöny) eikä suostunu nukkumaan. No, voi sitä hetkee ku me tultiin ja se sai tissin suuhun. Hyvä että henkee kerkes välillä vetää, kun söi niin tosissaan tissiä. Pikku tissimaakari :D

Ei vielä käänny mahalleen, mutta mä huomasin sunnuntaina, et sille oli tullu jo eka hammas! Kauheeta, miten se on jo niin iso tyttö!



No joo, mut nyt lapset heräs niin tarvii mennä. Oikein rauhallista Joulunaikaa teille kaikille!



-Larsku, Eemeli 2v2kk ja Emilia 4kk

Iloa ja surua näköjään kuuluu vanttujen elämään! Voimia erityisesti Hermionelle ja Hennalle murheisiinne. Ja Hermionelle sanon, vaikka taatusti tiedätkin sen, eikä se tässä hetkessä paljon lohduta, että maailmassa on jo "valmiina" paljon lapsia vailla rakastavia vanhempia ja sisaruksia. Voihan se tonska tulla joskus, kun aika on sopiva, toisellakin tavalla. Vaikka ei se tietenkään ole sama asia...



Henna, toivottavasti saisit asiat järjestykseen tavalla tai toisella. Ja jospa se miehesikin jotenkin miettisi asioita tahollaan, ja joko sinä tai joku muukin saisi hänetkin tajuamaan, että lapset ovat pieniä vain hetken ja sitten taas elämä on aivan toisenlaista. Teilläkin taatusti lapsista tulee keskenään tosi läheisiä ja saavat paljon seuraa ja iloa toisistaan vielä tulevina vuosina, kun ikäero on niin pieni. Joku viisas on jossain sanonut, että pienten lasten vanhemmilta pitäisi lailla kieltää eroaminen... Valitettavasti vaan sellaista lakia ei vielä ole kukaan laatinut!



AA:lle suuren suuret onnittelut toisesta rinsessasta! Kateeksi käy ;)



Enpä ole taas aikoihin ehtinyt mitään meidän kuulumisia laittaa, mutta jos nyt jotain välillä. Nyt on hetki "aikaa", kun olen ollut Ainon kanssa sairaslomalla pari päivää kotona. Neidillä on jälleen jonkinsortin räkätauti päällä, ja lisäksi jo ennen flunssan puhkeamista Ainolla on vatsa ollut omituisesti löysällä jo pari viikkoa. Sikäli omituista, että kakka on siis ihan liejua, mutta tulee silti vaan 1-3 kertaa päivässä, eli ei sikäli ole taas mikään "normaali" ripuli... No, katellaan nyt ja torstai-aamuna menevät vielä iskän kanssa käymään varmuudeksi lääkärissä "tsekattavana".



Koko syksy on ollut enemmän ja vähemmän hektistä aikaa, ei paljoa ole ehtinyt mitään "sosiaalisia suhteita" kukaan meidän perheessä hoidella. Päivät menee töissä ja Ainolla päiväkodissa missä onneksi myös viihtyy tosi hyvin. Mies raataa raksalla, ja käy kotona välillä vaan kääntymässä. Ainokin selvästi huomaa, että iskä on paljon pois ja ottaa ilon irti niistä hetkistä, kun iskä on kotona. Iskä ei saisi silloin tehdä mitään muuta, kuin leikkiä Ainon kanssa :)



Päiväkodissa oli viime torstaina joulujuhlat, minne sentään ehdimme koko perhe :) Aino oli kovasti "harjoitellut" lauluja ja leikkejä kotona etukäteen, mutta h-hetkellä iski pieni "ramppikuume" =) Eli ekan puolen tunnin laulut ja leikit meni kiehnätessä äidin jaloissa, tuolilla ja sen takana ja iskän jaloissa ja ties missä, vaikka selvästi näki miten Ainon olis kovasti tehnyt mieli mukaan leikkimään =DD Ja kaiken huipuksi vielä tilanne oli järjestetty niin, että äidit saivat myös koko ajan osallistua "esityksiin", mutta silti Aino lämpesi mukaan vasta loppumetreillä ;) Joulupukkikin juhlassa vieraili, ja kyllä Ainokin sitä tuijotti jokseenkin ihmeissään, mutta ei kuitenkaan kauheesti pelännyt. Joskaan kukaan ei kyllä olettanutkaan, että yksikään muksu olisi ihan joulupukin lähelle uskaltautunut :)



Jotain pitänyt kommetoidakin, mutta enhän mä nyt taas mitään muista... Joululaulut on meilä, kuten monella muullakin, sekä kuunneltuina että laulettuina suuressa suosiossa. Ja Aino muistaa ainakin pätkiä tosi monista lauluista, myös hieman oudommista. Yks ilta lauleskelin täällä sitä "Joulu saapuu jokaiselle", ja sen jälkeen Ainokin on sitä aina välillä toistellut.



Muistaako/ tietääkö muuten joku kokonaan "pikkukoira" -laulun sanoja? Aino tykkää sitä lauleskella, ja päiväkodissa kans leikkivät ja laulavat usein pikkukoiraa. Mutta mitä kaikkea ja missä järjestyksessä ne koirat tekee siinä laulussa? Ensin ainakin "pikkukoiraa laulaa hau-hau-hau, venyttelee kaulaa hau-hau-hau..." ja sitten ihan lopussa "pikkukoira maahan kellahtaa." Siinä välissä muistaakseni mennään eteenpäin ja taaksepäin ja hypitään ahssusti ja pyöritään ympäri, mutta missä järjestyksessä?



Nyt taidan tehdä hetken jotain muuta ja samalla lueskella ketjua taaksepäin, että muistan mitä on pitänyt kommentoida ;)



t. Ope ja Aino tasan 2v2kk

Ensin itsekkäästi omaa napaa.. Tänään on eka virallinen äippälomapäivä! JEY! :) Käyn vielä PE töissä siivoamassa pöydän ja jätän sinne tietokoneen + puhelimen, sitten aion "lomailla" ihan kunnolla. Vein Oonan hetki sitten varakodille (pph:n oma lapsi on nyt vuorostaan kipeänä) ja sinne jäi iloisena ulos leikkimään. Neiti saakin "spesiaalihuomiota" kun hoitajia on 2 ja lapsia oli vain 4. :) Lyhyempi päivä tänään kun vein 9.30 ja haen joskus 15 aikaan. Huomenna pidetään vapaapäivä hoidosta ja mennään papan kanssa IKEAan etsimään neidin huoneeseen pöytää ja tuoleja. Meillä on tosiaan sairasteltu sitten ihan kunnolla. Blaah, eikö tää ikinä lopu!? Nyt on mieskin (joka sairastaa ehkä sen kerran vuodessa) ollut kuumeessa ja ihan kaput pari päivää. Onneksi Oonalla ei tosiaan se kuume kestänyt kuin sen vuorokauden, yskäkin alkaa vähän hellittää kiitos "astmalääkkeiden".. Ja piti mennä kylpylään tms viime vkonloppuna.. ei päästy kylpylään ei.. Eli sairasteltiin koko perhe vuoronperään. Meidän piti mennä ihan vaan Vanajanlinnaan kahdestaan yöksi ja Oonan mummolaan. No, ehkä joskus.. sit kun lapset on 15v. ;)



HENNA - vähän sanattomaksi vetää nuo sun kuulumiset. :( Toivon että pääsisitte miehesi kanssa keskusteluyhteyteen ja välttäisitte eron. Toivon myös että löytäisit äitikavereita (juuri esim perhekahvilan, neuvolan tms kautta) ja saisitte koira-asiatkin "järjestykseen". Itsekin koirarakkaana voin vain kuvitella miten vaikea tilanne tuo on. Neea varmasti alkaa liikkumaan omalla ajallaan, mutta ajattele positiivisesti että fyssarista voi olla kyllä hurjasti apujakin. Voimia!!!



AMYN Emmi on päiväkuiva! WAU! Onnittelut! Kuulostaapa hienolle..



NAPERO oli laittanut Eemelistä & pojista niin ihanat kuvat että! :) Ah kun sitä jo haluaisikin oman vauvan syliin.. Masullaan nukuttamisesta, meillä Oona alkoi nukkua masullaan n. 2kk iässä, silloin kannatteli jo tosi hienosti päätään ja parin yön vahtimisen jälkeen sitten nukkuikin aika monta kuukautta masullaan ja nukkuikin siitä lähtien tosi hyviä unia.



LYCKA - meilläkin on EI EI-kausi meneillään.. ;) Ja ruoka ei maistu yhtä hyvin kuin muutama viikko sitten.. No, itse olen ajatellut että näitäkin kausia vaan tulee ja menee.. Kunhan nyt jotain kuitenkin syö ettei kuihdu ihan kokonaan. ;) Tsemppiä teille putkitukseen.



HERMIONElle pahoittelut vielä tällekin puolelle - että elämä osaa olla epäreilu! :(



Nyt taitaa heilua imuri & luutu ja lähden asioille.. Huiskutuksia & mukavaa päivää kaikille ja voikaa hyvin!



Mammis + Oona leikkimässä varakodilla kamujen kanssa (+O rv 34+2)

Pikkukoira laulaa hau hau hau, venyttelee kaulaa hau hau hau. Pikkukoira laulaa hau hau hau venyttelee kaulaa hau hau hau. 2. Pikkukoira kulkee eteenpäin, pikkukoira kulkee taaksepäin, pikkukoira pyörii ympäri, pikkukoira hyppää hassusti. 3. Pikkukoira kuopii maata näin, pikkukoira nyökkää ymmärtäin. Pikkukoira häntää heilauttaa, pikkukoira maahan kellahtaa.



Näin ainakin meillä, versioitahan voi olla monia.



Jos joku muistaa meidät niin meillä menee oikein hyvin R:n kanssa kahdestaan, isä siis ulkomailla. Luen edelleen tiiviisti eidän juttuja, linjoilla ollaan vaikka en jaksa koskaan tänne kirjoittaa.



Hyvää Joulua kaikille!!



Elovena ja R 1v 10,5kk

Kiitos, nyt päästään leikkimään yhdessä pikkukoiraa :) Ja kiva kun poikkesit!



Tänään just kauppareissulla miehen kanssa naureskeltiin tota neitiä, joka laulaa nykyään aina ja jatkuvasti, että ei ne varmaan ikinä moista uskois päiväkodissa ;) Käytiin tilaamassa uuden kodin yläkerran laminaatit!



Huomenna vielä töihin ja päiväkotiin, sitten alkaa jo Ainon loma, mun pitää käydä vielä todistukset jakamassa lauantaina ;) Tiedä sitten, miten tässä "lomaillaan", mies varmaan ainakin raksailee ihan jouluaattoa lukuunottamatta ja kaipa sinne itsekin voisi jossain välissä mennä, Aino menee sitten mummille (anopille) hoitoon tai mummi tulee meille. Aino vaan on nykyään "päättänyt" ettei mummin kanssa "tarvii" käydä päiväunille... Vaikka on ihan väsynyt ja unen tarpeessa, niin mummilassa parina viikonloppuna ei ole suostunut millään nukahtamaan....



Nyt pitää maksaa pari laskua ja siivota kaaos täällä huushollissa... Miten voi olla, että muutamassa tunnissa iltaisin täällä aina "räjähtää pommi" ja joka paikka on kaaoksessa?! ;)



Että ei siis mulla mitään oikeeta asiaa edes ollut, kunhan jaarittelin ;)



t. Ope ja Aino 2v 2kk Zzzz...

Napero kyseli masullaan nukuttamisesta. Meidän poitsu on nyt jo muutaman viikon ajan nukkunut mahallaan joka yö, ja päivälläkin, koska nukkuu siinä asennossa tosi paljon paremmin. On nostanut jo pidemmän aikaa päätään tosi hyvin ja jaksaa sitä jo jonkinverran kannatellakin. Aleksia en olisi uskaltanut kovin pienenä mahallaan nukuttaa, koska lääkärithän suosittelevat vauvan nukuttamista selällään kätkytkuolemariskin takia (ja kätkytkuoleman suurimmat riskitekijät ovat juuri mahallaannukutus ja tupakointi raskauden aikana.) Nyt oon vaan jotenkin niin paljon rennompi, ja se että näin me nukutaan kaikki paremmin, vaikuttaa tietysti asiaan. Ja yöt menee perhepedissä vierekkäin, joten sikälikin luotan herääväni jos vauvalle tulisi jokin hätä.



Hermione (tai Ope tai Karssuli), satutko tietämään mitään faktaa, onko tehty esim. tutkimuksia siitä, kuinka todennäköistä on allergian ilmeneminen toisella lapsella? Olisi kiva tietää jotain prosenttilukuja, kuinka moni perheen lapsista on allerginen jos esimerkiksi molemmat vanhemmat atoopikkoja (mies allerginen kissalle, minä heinille, siitepölylle ym.) Ihan vain mielenkiinnosta kyselen..



Täällähän on moni valeraskaana näin joulun alla ;) Täälläkin pahoinvointia ilmassa, tosin se johtuu antibiootista jonka sain eilen kohtutulehdukseen. Toissailtana nousi korkea kuume ilman flunssan oireita, ja eilen alkoi mahakipu, joten menin päivystykseen valmis diagnoosi mukanani. Aleksin synnytyksen jälkeen sairastin nimittäin myöskin kohtutulehduksen ihan samoin oirein. Tosin nyt tulehdusarvo oli kavunnut jo aika korkealle, joten onneksi menin enkä lykännyt asiaa, muuten olisin voinut joutua jouluksi vauvan kanssa sairaalaan tiputukseen :/

Mulla tosiaan toinen noista antibiooteista jotka sain, aiheutti joskus aikoinaan ihan järkyttävän pahoinvoinnin ja oksentelun. Nyt on jonkinverran etovaa oloa, mutta onneksi lievänä - ainakin vielä. Oon yrittänyt syödä kovasti ettei ainakaan tyhjään mahaan menisi nuo mömmöt. Kuurit kestää koko ens viikon, ei kiva :(



Oikein hyvää joulunalusaikaa kaikille, nyt jo toivottelen jos en enää ehdi kirjoitella. Pojista vielä sen verran, että Aleksin mustasukkaisuus on hieman laantunut, yhteiselo sujuu jo kohtuu hyvin. Vauvalla masuvaivoja edelleen, mutta ehkä ovat vähän lievenemään päin. Mukavasti siis menee :)



Viipero, Aleksi 2v1kk ja vauva 6vkoa

Tällekin puolelle.. Heti ekana ennen kuin kommentoin mitään - jos joku on kiinnostunut ostamaan edullisesti käytetyt tuplat (X-adventure twinco 100e), kertokaa ihmeessä. Mun piti ne ostaa kaverilta, mutta tässä kauheesti pähkäiltyäni, ei hankita tuplia toistaiseksi ja jos sitten päädytään ne hankkimaan sitten kun vauva on maailmassa niin tilaan netistä vähän toisenlaiset..



Oma napa - muuten kaikki suht ok, paitsi että jalat alkaa olla taas niin turvoksissa että oksat pois. Valkoisia pilkkuja pohkeet ja nilkat täynnä ja sukka kuin sukka jättää 0,5-1cm syvät urat alle 2 minuutissa.. Plääh. Paineet vähän nousussa, mutta jospa tuleva rentouttava vkonloppu auttaisi. Lähdetään kolmestaan miehen ja Oonan kanssa yöksi Vanajanlinnaan, saas nähdä miten neiti reissussa taas villiintyy. ;) Jos sitten alkuviikosta jaksaisi tehdä parit jouluruoat niin se ois sit siinä.



ELOVENA oli piipahtanut - kiva kuulla teistä - toki kun jaksat niin tule kertomaan vähän tarkemmin teidän kuulumisia! :)



OPE - meillä taitaa räjähtää se sama pommi joka ilta.. ;)



Kiva kuulla VIIPEROsta ja pojista! :) Toivottavasti vauvelin masuvaivat todellakin jo helpottavat ja mukavaa että Aleksin mustasukkaisuuskin on vähän laantumaan päin.



Jees, nyt jotain murkinaa ja soffalle pötköttään miehen kainaloon.. voikaa hyvin ja ihanaa joulun odotusta!



Mammis + Oona 1v8kk zzz + O iltajumpallaan rv 34+4

Mä olen urakoinut ihan hiki hatussa koko illan. Tai oikeestaan päivästä saakka. Päätettiin miehen kanssa eilen illalla, että nyt on sopiva hetki vaihtaa Emmin sänkyä, kun koko perheellä on parin viikon loma alkamassa. Töitten jälkeen sitten suhasin Ikeaan hakemaan sänkyä, patjaa jne. Siellä oli muutama muukin... ;) Ei siinä muuten mitään, mutta kun olin saanut raijattua kaikki osat ja itseni kassoille, niin johan tuli joku tietoliikennesolu, eikä kassoilla käynyt lainkaan kortit. No, mulla oli kyllä ihan riihikuivaa mukana, mutta suomalaisella perusluonteella ei näköjään kukaan saa päästä pois jonosta, jos itsellä ei ostaminen onnistu. Voi helkkari! No, sitten solmut aukes ja noin puolen tunnin (tai ainakin niin pitkältä aika tuntui) jonottamisen jälkeen pääsin pihalle ja sitten suhaamaan kotopuoleen.

Matkalta piti soittaa Emmin hoitoon, että nyt hiukan aikataulu pissii, voiko ipana olla vähän myöhempään siellä. Ja tokihan se onnistui.



Sain sitten Emmin haettua ja hetki oltiin kotosalla. Olin aiemmin sopinut, että Emmi menee yökylään mun vanhemmille, kun miehellä on läksiäiset vanhasta työpaikastaan, ja mulla olis ollut ringetteharkat ja aamulla pitää vielä käydä joulukirkossa ja jakamassa todistukset. Kun sain ipanan mummulaan, aloin kasata neidin uutta sänkyä ja samalla sitten piti järjestää koko huone uusiksi ja vähän muitakin huoneita samalla. Useampi tunti meni ja ringette vaihtui hikoiluun kotona. Hiki siis on, mutta nyt on valmista. Sas nähdä mitä ipana sanoo huomenna. Kerroin kyllä jo tänään, että huomenna on uusi sänky odottamassa. Miehen kanssa naureskeltiin, että siinä loppui sitten rauhalliset illat ja yöt. Ja voin jo kuvitella, kuinka ipana kinkkaa unipussinsa kanssa meidän makuuhuoneeseen ja hihkuu matkalla, että Äiti helää! Isi helää! =D



Emmin hoidossa oli joulujuhlat tiistaina ja mukavaa oli. Ainon tavoin Emmiäkin kovin ujotti alkuun. Onneksi ekan ohjelman jälkeen askarreltiin ja sitten herkuteltiin ipanoiden itse leipomilla pipareilla ja tortuilla. Muut kun oli nopeammin syöneet, alkoivat melskata ympäriinsä, mutta Emmi nakerteli rauhassa omia herkkujaan. Ja lopuksi sitten hänkin uskaltautui laulamaan Joulupuu on rakennettu. =)



Nyt huomaan, että ajatukset on mukavasti olleet mukavissa asioissa. Alkuviikko kun meni miettiessä Hermionen ja Hennan uutisia. Molemmille ihan hurjasti voimia!



Noiden uutisten lisäksi sitten meidän koulua kosketti läheltä tuo keskiviikkoinen tulipalo, josta on uutisoitu. Useampi oppilas joutui evakkoon ja yksi joukkuekaverini menetti kotinsa kokonaan. Noita kaikkia asioita miettiessä tuntui kovin epäreilulta itse valmistautua hyvillä mielin jouluun. Mutta elämä jatkuu kaikesta huolimatta, eikä mun murehtiminen ketään auta. Mutta siis kaikki nämä kovia kokeneet tutut ovat kyllä nyt lämmöllä mielessäni!



Napero, me nähtiin Bejpin kanssa viikonloppuna ja juteltiin, että mielellämme tultais teidän veljeksiä katsomaan. Sovitaan tarkemmin tekstareilla...



Nyt pikasuihkuun ja sitten katsomaan Brokeback Mountainia. Edelleen suloista joulunodotusta kaikille! Kyllä mä vielä ennen joulua ainakin piipahdan...



-Amy ihan yksin kotona-

Mä en yhtäkkiseltään tiedä mitään prosenttilukuja tuosta mahdollisuudesta mutta kyllä se on lähinnä siitä kiinni onko allergia perityvää laatua vai jostakin muusta asiasta saanut alkunsa. Eli meille lääkäri sanoi että meille ei pitäisi välttämättä syntyä toista allergikkoa koska Milon allergiat on saanut alkunsa rajuista ab-kuureista. Silti olen varautunut siihen että toinenkin(jos sellainen meille joskus syntyy) on allergikko. Sitä ajattelin heti alkaa ehkäisemään kunnon mh-bakteereilla kun vaavi kotiutuu sairaalasta. Eli alan antamaan vauvalle Bifidobacterium Infantis- mh-bakteeri valmistetta heti kotiuduttuaan. Se on kaikista paras valmiste pienelle vauvalle.

Susittelisin sitä myös teille käytettäväksi koska olet ab-kuurilla ja imetät. Se suojelee hyvin pienen vauvan immuni puolustusta ja auttaa masuvaivoihin :) Ja varsinkin kun teidän Aleksi oli allerginen. Meidän Milon allergiahan puhkesi kun minä sain ab-kuurin rintatulehdukseen :(



Terveisin Hermione jolla on kaverina lasillinen ihanaa Chablista, pieni lohtu tämäkin lohtu :( ja Milo zzz..

Mäkin oon ihan varautunut siihen että vauvastakin tulee vielä allergikko, saa sitten olla ainakin positiivisesti yllättynyt jos niin ei käy :)

Hyvä tietää että allergiat voi saada alkunsa muustakin kuin perimästä. Meillä tosin perimä allergiaan melko vahva kun kummatkin jollekin allergisia ollaan.

Kiitti mhb-vinkistä, taidankin hakea noita, on pitänyt aloittaa mhb:n anto, mutta ei oo saanut aikaiseksi kun ei muka kerkiä lähteä niitä metsästämään. Tosiaankin olisi hyvä ollut aloittaa ajoissa, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan :)



Voimia ja jaksamisia sulle vielä, toivottavasti pystyt kaiken surun keskellä edes vähän nauttimaan joulunajasta ja siitä että saat viettää sen ihanan Milo-pojan kanssa. Toivottavasti ensi jouluna teillä on jo jos ei sylissä asti niin ainakin kohdun suojassa toinen pikkuinen.



Viipero (Aleksi isin kanssa ulkona ja vauva zzzzzzz

Jospa sitä pitkästä aikaa kirjoittelisi tännekin puolelle. Kohtahan sitä saa tänne siirtyä kokonaankin.



Jospas siirtyis kommentteihin heti. En tiedä onko enää ajankohtaistakaan kommentoida joihinkin, mutta teenpä nyt kuitenkin niin.



Osse: Kyllähän nuo Rajun unet kuulostaa aika vähäisiltä, mutta kuten itsekin sanoit niin yksilöllisiä eroja löytyy paljon. Ja musta kuulostaa ihanalta, että nuo yöt menee niin hyvin. Ja eikös Raju ollutkin hiukan yliaikainen? Monesti vain hiukankin yliaikaiset vauvat on virkeempiä heti alusta alkaen.



Jenni: Onnea vaan D:n tutittomuudesta ja aika oma-aloitteinen poika teillä, kun itse ilmoitti että tutin syönti saa nyt riittää. Meilläkin ollaan oltu ilman tuttia nyt jo varmaan nelisen viikkoa. Ja hyvinhän se meni, muutaman kerran Helmi on kysellyt tutin perään, muttei siitä mitään huutoa ole tullut , vaikkei sitä ole saanutkaan. Nää on taas kerran niitä asioita, joita äiti pelkäs ihan kauheesti, mutta menikin sitten tosi hienosti.



Iida-Linnean tyttönen on päässyt isojen tyttöjen sängyn makuun. Meillä on siirrytty kans isoon sänkyyn ihan Helmin omasta aloitteesta. Itse olisin odottanut rauhassa niin kauan kunnes vauva olisi välttämättä pinniksen tarvinnut (meillä on sellainen vauvan rottinki-sänky, joten siihen ois mennyt kai ainakin 4 kuukautta). Yhtenä iltana vaan kun pinnikseen tyttö laitettiin niin huusi vaan että toiseen, toiseen. Meillä kun iso sänky oli jo valmiiksi Helmin huoneessa. Annettiin sitten mennä toiseen sänkyyn ja siellä on nyt nukkunut reilun pari viikkoa. Alkuun meni ihan hyvin, mutta nyt hän on sitten tajunnut, että sieltähän pääsee itse pois. Nukahtaminen onkin nykyään ihan mahdotonta. Sängystä tullaan pois kymmeniä kertoja ja huudetaan ihan tosissaan. Toisaalta lohduttavaa kuulla, että aika monella muullakin oli näitä samoja ongelmia. Että oisko joku vaihe sitten vaan näillä pari-vuotiailla. Helmihän pitkän aikaa nukahti itsekseen ihan helposti. Nyt pitää olla vieressä tai sitten alkaa huuto. Ja tuo sängystä pois juokseminen. Nukuttaminen / nukahtaminen saattaa kestää parikin tuntia. En tiedä sitten tuliko liikaa muutoksia kerralla (tutti pois ja sängyn vaihto) vai mikä on?! Mutta ei viitsis nyt enää uudelleen ottaa pinnistäkään käyttöön, joten kai tässä on vaan kestettävä. Ja täytyy sanoa, ettei kyllä kovin johdonmukaisia olla oltu tuossa nukuttamisessa. Välillä en pysty tyttöä huudattamaan ja silloin istun vieressä niin kauan kuin nukkumatti tulee ja joskus taas huudatan ja juoksutan tyttöä eli istun oven ulkopuolella ja kannan tytön sänkyyn aina kun tulee ulos huoneestaan ;-/ No nyt ollaan täällä mun vanhemmilla tää joulunaika ja nukutaan kaikki samassa sängyssä olosuhteiden pakosta. Tämän takia ajattelin, etten viitsi niin kauheesti unikouluttaa tyttöä ennen joulua, kun täällä nukkuminen on taas ihan erilaista. Nyt kun mennään kotiin niin sovittiin miehen kanssa, että otetaan itseämme niskasta kiinni ja pidetään unikoulua, kun eihän mulla ole tuntitolkulla aikaa istua Helmin sängyn vieressä sitten kun vauva on syntynyt. Oiskos jollain kokemusta mikä toimis? Tuo huudattamnien ja aina sänkyyn vienti vai oisko joku lempeämpi konsti?



Eikä Helmi muuten edes nuku koko yötä, kun saadaan uni tulemaan vaan sitten pitää yöllä herätä. Ja nyt ollaan otettu väliin, kun mulla ei kerta kaikkiaan ole energiaa rauhoitella tyttöä uneen omassa huoneessaan. Tästäkin ois tietty hyvä päästä eroon ennen vauvan syntymää. Mutta joulun jälkeen sitten...... :-)

Serekin oli piipahtanut. Tsemppiä teille talotaisteluun. Noi on inhottavia juttuja mutta toivottavasti kaikki selkiää paremmin päin.



Kiva kuulla, että tonska-perheissä arjet sujuvat. Ja Viiperon pojun mustasukkaisuus on ohi menemässä. Teilläkin oli tuota samaa uniongelmaa :-/



Hennalle paljon voimia vaikeaan tilanteeseen! Toivottavasti teidänin asiat selviää suuntaan tai toiseen.



Lyckan ja Amyn tytöillä on ollut korvaongelmia. Meillä ei onneksi ole ollut kuin kaksi korvatulehdusta. Toinen vuosi sitten synttäripäivänä ja toinen sitten viime jouluna. Eli tällainen juhlapyhäsairastelija meillä. Lääkäri nauroikin että onneksi nyt joulun jälkeen on pitkä arkijakso eli pääsiäisenä sitten... No ei onneksi tullut pääsiäisenä. 2-vuotissynttäritkin Helmi oli kipeänä, muttei mennyt kuitenkaan korviin. Joulun kannalta näyttää ainakin vielä hyvältä tuo terveystilanne, mutta ehtiihän tässä vielä jonkin taudin kehittää :-) Ajattelin jo , että Idaltahan saadaan vesirokko jouluksi, mutta pieniä laskelmia tehtyäni totesin ettei se varmaan ole mahdollista.



Mammis ja Amy oli olleet Ikeassa ostoksilla. Mäkin olin kaverin kanssa eilen, ei taidettu kuitenkaan olla Amyn kanssa samassa Ikeassa, me oltiin Raisiossa, mutta sielläkin oli jokin pankkikorttiongelma. Onneks ei ollut sitten enää kun me ehdittiin kassalle. Ostin pikkukrääsän lisäksi Helmin huoneeseen pöydän ja kolme tuolia. Ja vauvakin sai uuden pinnasängyn suojan.



Tuota uniongelmaa lukuunottamatta meillä menee oikein hyvin. Helmi on lopettanut päiväkodissa tuossa marraskuun loppupuolella. Kotona on viihtynyt ihmeen hyvin. Toki olen kehitellyt meille aika paljon ohjelmaa. Kolmesti viikossa ollaan alettu käymään avoimessa päiväkodissa, missä on oikein kivaa. Kavereita ja kaikkea tekemistä mm. pipareita leivottiin ja kortteja on tehty. Loppuaika menee kivasti puistoissa ja pihalla temutessa. Sanoja tulee ihan älyttömästi ja toistelu on ihan mahdotonta. Tosissaan saa miettiä mitä sitä suustaan päästää. Isiltä on mukavasti opittu ja aika toistuvassa käytössä sana muija, kivakiva. Meilläkin asustaa melkein päiväkuiva tyttö. Hiukan mentiin takapakkia, kun päiväkoti loppui eikä hetkeen oikeen pottailu kiinnostanut, mutta sitten ostin pöntönpienentäjän ja siinä on nyt taas alettu enemmän käydä.



Hermionelle vielä tätä kautta suuren suuret halit! Ootte olleet ajatuksissa!



Jospas sitä jättäis muillekin hiukan tilaa. Oikein hyvää joulua kaikille Vantuille, jos en ennen joulua palstaudu!!!



Jepsis rv 36+1 ja Helmi 2v2kk

kirjoitin eilen vaikka mitä, mutta näköjään tänne ei ole tallentunut mun tekstit... no, ihan kivasti meillä menee, eiköhän se nukkuminenkin tuosta parane pikkuhiljaa. Tänään poika on kyllä vedellyt jo parit reilut 3h unet, iltatorkuskelua odotellaan tässä vielä.



Monet enskalapset on jo siirtyneet isojen sänkyyn ja niin mekin tänään sit käytiin katsomassa typylle uutta sänkyä. Viimeinen kannustin oli eilen illalla, kun menin typyä isin nukutuksen jälkeen vielä rauhoittelemaan ja tyttö istui pimeässä huoneessa pinniksen laidalla jalat sängyn ulkopuolella... eli alkaa olla aika. Aika moni on tainnut hankkia sen Roope & Riikka jatkettavan, josta saa sit kerrossängynkin, mutta onko muita hyviä kerrossänkymalleja tullut vastaan? Typyn serkulla on ikean liukumäellinen parvisänky ja mies ihastui ajatukseen, että tytöllekin hommattais liukumäellinen... itse en ole hirveän innostunut, mutta harkittiin nyt tätä: http://www.enfantti.fi/product_info.php?cPath=33_96&products_id=1141

ja ehdottomasti ilman noita tekstiilejä... :) siihen saisi sitten toisen sängyn alle pienemmälle jatkossa. Mietityttää vain, kuinka siirto pinniksestä 2m pitkään sänkyyn onnistuu. Onko kukaan tehnyt suoraan tuollaista siirtoa?



Jaahas, typy tuli pihalta "mörköjä metsästämästä", joten täytynee lähteä iltapalalle ja saunomaan...



-Osse, typykkä 2v1kk ja poju 5vk+