Palaan takaisin tänne : (
Hei vaan! Plussasin tuolta toukokuista, mutta eilen tuli keskenmeno rv 6+4. Tämä oli ensimmäinen plussani ja taustalla pitkä ja kivinen tie lukuisine hoitoineen. Torstaina kävin ultrassa ja syke just ja just näkyi, mutta alkio oli liian pieni viikkoihin nähden. Piti seurata tilannetta, mutta luonto päätti toisin.
En toivo tätä kellekään, henkisesti tosi raskasta, vaikka alussa olikin.
Kommentit (4)
Muistan tunteen vieläkin - itse monien hoitojen, myoman poistojen yms. jälkeen menetin pikkuiseni suunnilleen samoihin aikoihin. En ole ikinä kokenut mitään niin kovaa ja kesti varmaan ainakin puoli vuotta, että alkoi helpottaa. Vieläkin välillä ajattelen, miksi niin kävi ja millainenkohan kaveri se olisi ollut, jos olisi voinut jatkaa elämäänsä. Kävin juttelemassa terapeutinkin kanssa, mikä oli hyvä juttu, koska en jotenkin enää jaksanut käydä asiaa läpi läheisten kanssa, hekin olivat niin surullisia ja usein myös rasittavan kannustavia.
Lääkäri sanoi, raskauden alku on hyvä merkki - ainakin tietää, että hedelmöittyminen, kiinnittyminen yms toimivat ja että aika suurella todennäköisyydellä jatkossa onnistuu. Se auttoi meitä jatkamaan, tosin pidettiin kyllä hyvä kesätauko silloin hoidoissa. Jatkon suhteen on varmaan vaan tehtävä siltä kuin itsestä oikealta tuntuu. Meillä onnistui sitten myöhemmin, tosin aikaa ja rahaa paloi jo niin paljon että melkein jo menetin kaiken toivoni. Nyt on 3v villi poika, jota katselen kiitollisena jokainen päivä.
Paljon voimia sinulle surusi keskellä, pidä huolta itsestäsi.
Maarit
Maarit: ihanaa, kun jaksoit kirjoittaa tarinasi. Onnistumiset antavat aina toivoa myös muille. Tänään on jo hiukan parempi päivä, kuin eilen. Vähän kyllä epäilin ennen keskenmenoa, ettei kaikki ole kunnossa muutenkaan, koska rinnatkaan eivät olleet tippaakaan kipeät.
Aion pitää kesän nyt taukoa hoidoista, ettei loma mene pilalle.
Helmivenla: jaksamista sinulle myös, varmasti rankkaa, jos tämä oli sinulle jo kolmas keskenmeno. Voin vain kuvitella. Joko lääkäri tutkisi, mistä keskenmenot johtuvat?
Pahoittelut keskenmenostasi! Voin vaan koittaa kuvitella miltä tuntuu tuossa tilanteessa! Ehdin jo lukea tuolta sun plussaamisesta aiemmin ja sain siitä toivoa itsellenikin, että oireettomuus ei välttämättä ole huono merkki. Vaikka valitettavasti se sitten sun kohdalla olikin. :(
Kiitos kommentoinnistasi tuolla toisessa pinossa! Täällä näyttää vähän huonolta tilanne, kun viivat testeissä haalistuu päivä päivältä. Toisaalta, jos ei ole kestääkseen, niin menköön jo heti alkuunsa eikä sitten kun on jo oikein jollain viikolla raskaana. Sitten se vasta koville varmasti ottaakin!
Voimia sulle jaksaa nousta tuosta ja kuten joku tuossa edellä kirjoitti, niin toivoa on kun kerran kertaalleen munasolu on hedelmöittynyt ja kiinnittynyt!
Killa
Kyllä se on vaikeaa.. On se niin väärin, kun kauan odotetun plussan saa, niin sitten vedetään taas jalat alta. Keskenmeno on aina vaikeaa, vaikka tuleekin alussa. Minulla tämä oli jo kolmas. En kyllä enää ikinä uskalla iloita plussasta, kun aina saa pettyä. Jos jotain positiivista yrittää hakea, raskaus kuitenkin voi alkaa, ja toivottavasti myös ensi kerralla kestää loppuun asti. Mutta kyllä mulla ainakin tää ottaa kovemmalle, ku ois ollu vaa suoraa nega.