Meidän esikoinen ehkä sijoitetaan jonnekin.

Ja pahennatte vain tilannetta. Lapset tarvitsevat äitiään ja äiti tarvitsee lapsiaan. Ap. sinä olet ainoa äiti lapsillesi, heillä ei ole muuta äitiä. Ja sinä olet ihan ok. äiti, kunhan vain oppisit näkemään sen itsekin, etkä koko ajan vain leimaisi itseäsi mitä erilaisimmilla diagnooseilla, joita sinuun on lätkitty.



Ap. se sairaus et ole sinä. Sairaus ei päätä sinun puolestasi mitään, SINÄ päätät.

Jos yhtään lohduttaa niin et ole ainoa, joka on tuossa tilanteessa. Muutkin on selvinneet myös sinä ja perheesi selviätte. Sijoitus ei ole mikään maailman loppu.



Terveisin kymmenen vuotta kriisisijoitusperheenä toiminut

Jos olisit lukenut ketjun tarkkaan niin kukaan ei käskenyt äitiä pois kotoaan paitsi siinä tapauksessa että jommankumman (äiti tai esikoinen) pitää poistua kotoaan! Ap äiti kun on sitä mieltä että hän mielummin poistattaa lapsensa pois kotoa kuin itsensä mitä ajatusmallia tässä ketjussa on kummasteltu.

Jos kuule olisit ollut tosi masentunut, niin tuskin olisi sua seksi kiinnostanut...

Jos on masennustestissä kaikki muut kohat vinksallaan, mutta seksi sujuu, niin ei se tarkoita, että ihiminen ei olisi masentunut. Tosin se varmasti on yleistä, että seksi ei kiinnosta.

kin provo, kas. " aivan kauheeta" etc.

Vierailija:

Kun näkisit tämän kodin kaaoksen, et sanoisi että arki on normaalia. Vai onko normaalia se, että ainut kotityö jonka saan tehtyä on kerran päivässä laittaa lämmin ruoka ja siinä ohessa täyttää ja tyhjentää tiskikone? Onko se normaalia????

Just samat mäkin sain kotiäitivuosina tehtynä, ja olin vielä ylpeä itsestäni ;-) Lasten kanssa toki olin ja tein paljon kaikenlaista, luin, lauloin ym. kuten sinäkin. Muut kotityöt kuin nuo välttämättömät tehtiin viikonloppuna, enkä mäkään kauheasti viihtynyt kaaoksessamme, mutta siedin sitä kuitenkin.

Minulla on myös 4,5-vuotias poika, jonka huomiontarve on täysin rajaton ja on aina ollut. Mä olen asennoitunut niin, että mun homma on nyt huolehtia ja huomioida sitä poikaa ja hänen siskoaan, kaikki muu on toissijaista ja voi odottaa. Huomion antaminen on kieltämättä raskasta, mutta silti kannattavaa: häiriökäyttäytymiselle ei ole aikaa/tarvetta. Muutenkin hiukan ihmettelen missä välissä poika tekee nuo kaikki koiruudet mitä kerrot - jos et kerran tee muuta kotityötä kuin laitat ruoan kerran päivässä, eihän siihen niin kauan mene, vai?

Olen sikäli sinua helpommassa asemassa, että meillä lapsia on vain kaksi ja pikkusisko 2,5 v on lisäksi erittäin rauhallinen tapaus, joka viihtyy palapelien yms. parissa ja on varsin itsenäinen (hoitaa pukemiset, vessakäynnit ja lelujen keräämiset ym. itse). Mutta rauhallisiahan nuo tyttösikin ovat, kuten kerrot.

seksi maistuu (monille pikkulapsivaiheen äideille se on haave vaan...), isovanhemmat auttavat minkä voivat, MIKÄ ON SIIS ONGELMASI?? Ehkä tosiaankin kannattaisi keskittyä NAUTTIMAAN SIITÄ MITÄ SULLA ON? Siis ihan ihme paskaa!!

no jos jaksaa lapsille laulella ja soitella ja harrastaa seksiä, niin suoraan sanoen, ei nyt kovin masentuneelle vaikuta...

en jaksanut lukea koko ketjua, mutta miten paha lapsi voi olla, ettei äiti jaksa!! 4.5v muualle, koska äiti ei jaksa!!!!! haloo!!!!

sinä kerroit olevasi nuorimmaisen kanssa kotona joten väitän että aikaa on.



Uskon vakaasti siihen ettet osaa aikatauluttaa päivääsi oikein. Ruoat voi tehdä valmiiksi viikolla viikonlopuiksikin. Suuremmat määrät sellaisia ruokia joita voi pakastaa ja laittaa edellisenä iltana jääkaappiin sulamaan ja sitten vain lämmittää.



Toki masennuksesta en tiedä mitään että onnistuuko muu kuin seiniin tuijottelu.



Suurin ongelma on ap ja sitten vasta poika. Jos hänestä tekemällä tehdään ilkiö niin toki hän toteuttaa tuota tehtävää innolla.

Lapset ovat vain puolivuotta vanhempia kuin ap:n. Olen heidän kanssaan kotona ja mies yrittäjänä tekee pitkää päivää. Olen myös vuosia ollut masentunut ja monta kertaa miettinyt itsemurhaa. En voi sitä kuitenkaan lastemme takia tehdä. Meidän esikoispoika on myös vaativa vipeltäjä ja tytöt rauhallisempia vipeltäjiä.



4- ja 5-vuotiaat ovat iässä, jossa kaipaavat aikuisten jatkuvaa huomiota. Heillä on omia asioitaan, jotka haluavat jakaa ja ovat kiinnostuneita kaikesta uudesta. Samanlaista meillä on. Poika etsii kaapeista mielenkiintoisia tavaroita ja kiipeilee sinne tänne.



Ap saa todella hienosti apuja sukulaisilta, kaupungilta ja kaksi lapsista on päiväkodissa hoidossa. Ihmettelen, miksi poika pääsee yksin ulos, jos kerran kiipeilee katolla. Meillä on ulko-ovessa turvalukko edellisten asukkaiden toimesta ja käytämme sitä tarvittaessa, kun poika uhkaa lähteä ulos hölmöilemään. Miksi tulitikkuja ei ole laitettu lukittavaan kaappiin, jos poika kerran niiden kanssa leikkii?



Minä teen yleensä ruokia, jotka valmistuvat vartissa. Tiskikoneen täytän ja tyhjennän lasten syödessä aamupalaa. Suihkussa käyn yhdessä lasten kanssa. Lapset voivat touhuta tietämättäni, kun istun tässä tietokoneen ääressä, mutta tietokoneenkin voisin siirtää olohuoneeseen, missä ovat myös lasten lelut.



Minua masentaa kotimme sekaisuus, pölyisyys ja tahmeat sormenjäljet. Pää meinaa haljeta päivittäin lasten riehumisen ja kiukuttelun takia, mutta ovat he niin suloisia kuitenkin. Lohdutan kuitenkin itseäni sillä, että tätä kestää vain muutaman vuoden enää.



Ap, armahda itseäsi ja perhettäsi äläkä vaadi enää itseltäsi liikoja!

Tulisiko se yhteiskunnalle paljon kalliimmaksi, jos ap:n kotiin tulisi kokopäiväinen kodin- ja lastenhoitaja, joka tekisi kotityöt ja ap tekisi sen minkä pystyisi, eli laittaisi ruokaa, hoitaisi tiskit ja olisi lasten kanssa.



Ja vaikka tämä tulisikin kalliimmaksi, niin olisi silti tuhannesti parempi vaihtoehto kuin 4,5 v lapsen sijoittaminen muuhun perheeseen. Ratkaisu olisi kuitenkin vain väliaikainen ja voitaisiin tarvittaessa uusia.



Onhan ap perheineen hakenut niitä tuettuja lomia? Niistä varmasti nauttisi koko perhe, pojallekin olisi ohjelmaa ja kaikki on laitettu valmiiksi, ei tarvitse muuta kuin keskittyä yhdessä olemiseen.



T: yhden vilkkaan ja väkivaltaisen pojan äiti (muitakin lapsia on), jolla ei luojan kiitos ole masennusta, mutta ymmärtää ap:ta täysin. Jotkut helpommat hetket arjessa eivät poista sitä vaikeamman ajan tuskaa.

katolle kävelemään tai leikkiä tulitikuilla. Silloin on kyllä vika pahasti vanhemmissa!!!

Tuli vaan mieleen, että kuinka monta lasta teillä oikein on?



Tänään on ollut toinenkin ketju paljon ylhäällä. Siinä äiti-kiljunen on juuri tullut jätetyksi. Hän on jäämässä 5 lapsen yksinhuoltajaksi, eikä kenellekään kyllä ole tullut mieleen, että lapsista joku pitäisi lähteä sijoittamaan...Ja ymmärrän ap:n sairauden toki, mutta eikö mies ole ihan " kunnossa" ja vielä kaiken lisäksi hyvin vastuuntuntoinen ja voimakas isä?

Ja jos apuna on vielä kunnan perhetyöntekijä (kerran viikossa?), eno (tukihenkilönä tälle erityistarpeiselle lapselle) ja isovanhemmat, niin eikö siinä mies jaksaisi/pystyisi toimimaan vaikka yksinhuoltajana lapsille?



Eniten minulle tästä ketjusta pomppaa silmiin ap:n huoli omasta jaksamisestaan ja mielenterveydestään (ja sen pettämisen mahdollisista seurauksista). Tämä on oikein oikeutettu ja " hyvä" pelko! Ja se on syytä ottaa tosissaan...Liian paljon on näitä loppuunpalaneita äitejä, jotka tekevät epätoivoisia tekoja. Mutta miksi se oirehtiva lapsi pitäisi sieltä perheestä pois laittaa? Kun se ei varmaan ainakaan lapsen etua aja...Eikö ap itse voisi muuttaa muualle, kunnes saa itsensä vähän parempaan jamaan?



Ja siis tämä on vain yksi ehdotus, enkä tietenkään tiedä mitään teidän aktuaalisesta tilanteesta. Tuntuu vain, että lapsille olisi parasta olla samassa paikassa ja omassa kodissa, ja että kyllä yksikin (terve!) vanhempi voi kotia pyörittää, varsinkin jos saa tukea kunnalta ja suvulta.



terveisin: yksinhuoltaja itsekin

itse siellä poikani kanssa käyn ja minun on sanottu kasvattavani poikaani hyvin.

sokeri jätettiin pois ja siirrytään osittain strukturoituun päiväjärjestykseen.

hyviä apuja olen sieltä saanut, miten toimia, ettei poika jotain tyhmää saattaisi tehdä.

adhd lapsia aletaan tutkia vasta 5v. mutta kaikki tukitoimet ollaan saatu sitä ennen.

vaatii vanhemmilta voimia ja siihen ei kyllä pysty, jos on itse kovin masentynut. tippuu pohja pois.

Ano apua kotiin, esim. kodinhoitajaa. Älä anna lastasi pois!

meillä on ulkooven edessä oleva tuulikaapin ovi lukossa ja kylppärin ovenkin saa lukkoon. tällä hetkellä voi kylppärin ovea jo pitää auki, mutta pikkueteisen väliovi on oltava lukossa ja takuuvarmaa on ettei siitä kukaan ulos pääse ilman avainta.

Milloin ehtii lukea monesti päivässä tälle villikolle jos hän kerran on tarhassa?



Ei jaksa mitään muuta kuin ruoan ja tiskikoneen täytön ja tyhjennyksen?



Alkuun oli heivaamassa poikaa sijoitukseen ja loppupuolella väittää että olisi itse lähdössä jonnekin pois kotoa osastolle tms.



Mielenterveysongelmainen joka vaihtelee tarinaa miten sattuu sillä ristiriitaisuuksia on paljon.



Ap:llä taitaa aika kulua netissä ja silloin ei ehdi tekemään mitään järkevää.



Edelleen väitän että ongelmat on perheenäidin vääränlaisessa ajankäytössä ja mielenterveysongelmissa. Onhan se tutkittua että esim. skitsofreenikko sairastuttaa myös läheisiään.



Nuorimmat ei ole saaneet paljon palstatilaa, onko lapset arkoja ja pelokkaita ja eivät uskalla ilmaista tunteitaan ?



Toisaalta voisi olla parempi että ap saisi kotiapua, rinnalla kulkijan aikuisen kypsän äiti-ihmisen joka opettaisi kodinhoitoa ja selkeää rytmiä perheeseen. Perhetyöntekijä?



Tuli vielä mieleen että mistähän pojan oireilu johtuu, toivottavasti ei ole hyväksikäytetty niillä sukulaisvierailuilla tms. sillä aika paljon jo nykyisellään viettää aikaansa poissa

kotoaan.



Masentuneeksi ihmisesti ap ehtii kuitenkin aika paljon tämä myös hämää.

Onko ap ollenkaan ajatellut miltä lapsesta tuntuu jos te hylkäätte sen?

Lapsi todellakin reagoi vielä voimakkaammin siihen ties millä tavalla.

Tuon ikäinen lapsi pystyy jo ajattelemaan ja hänelläkin on tunteet. Te tuskin pystyisitte enää koskaan hoitamaan sitä lasta jos jonnekkin sen sijoitatte.

Teillä ei ole sen jälkeen enää mitään kontaksia lapseen ja lapsi tulee muistamaan tämän aikuisenakin että miksi hänet hyljätään ja muut lapset saavat jäädä.