Tulin sitte just jätetyks, puolessa välissä raskautta...

Ensinnäkin oma mielipiteeni viikko-viikko systeemistä: se on todella rankkaa lapsille. Erään ystäväni lapsi " harrasti" sitä muutaman vuoden kunnes lapsi itse sanoi ettei jaksa enää. Oli liian rankkaa pakata laukku joka sunnuntain ja " muuttaa" toisen vanhemman luokse. Mutta te teette sellaiset ratkaisut kuin teistä tuntuvat parhailta, lasten kannalta tietysti.



Ja sinusta, ap, on minulle jäänyt mielikuva, että olet kaiken surun keskellä kuitenkin vahva ja viisas nainen! Jaksat hoitaa lapsesi nyt ja tulevaisuudessa, aivan varmasti! Uskon, että koet tällä hetkellä niin rankkoja aikoja ettei moni tällä palstalla pysty edes kuvittelemaan.



Toivotan sinulle, lapsillesi ja miehellesi Herran siunausta ja johdatusta! Enkelin olkoon perheesi seurananne!



Rukoilen puolestasi ja lähetän sinulle monta monta halia!



Olet mahtava nainen! Pärjäät kyllä!

Ensinnäkin oma mielipiteeni viikko-viikko systeemistä: se on todella rankkaa lapsille. Erään ystäväni lapsi " harrasti" sitä muutaman vuoden kunnes lapsi itse sanoi ettei jaksa enää. Oli liian rankkaa pakata laukku joka sunnuntain ja " muuttaa" toisen vanhemman luokse. Mutta te teette sellaiset ratkaisut kuin teistä tuntuvat parhailta, lasten kannalta tietysti.



Ja sinusta, ap, on minulle jäänyt mielikuva, että olet kaiken surun keskellä kuitenkin vahva ja viisas nainen! Jaksat hoitaa lapsesi nyt ja tulevaisuudessa, aivan varmasti! Uskon, että koet tällä hetkellä niin rankkoja aikoja ettei moni tällä palstalla pysty edes kuvittelemaan.



Toivotan sinulle, lapsillesi ja miehellesi Herran siunausta ja johdatusta! Enkelin olkoon perheesi seurananne!



Rukoilen puolestasi ja lähetän sinulle monta monta halia!



Olet mahtava nainen! Pärjäät kyllä!

t: 410 ja 411



ps. anteeksi kirjoitusvirheet, samalla pitää huolehtia lasten iltapalat ja nukkumaanmenot

Liian näkyvää kun ap laitoit sen toisen ketjun!!!

Se mikä toimii toisella, ei toimi välttämättä toisella!!!

Olemme yksilöitä ja jokainen tekee omat ratkaisunsa, niin lasten asumisen kuin muunkin elämänsä kanssa.





Te saatte homman toimimaan kunhan sinun ja miehen välit säilyy hyvinä tai edes siedettävinä. Ja muistakaa se, lapset AINA edelle.

Mikä on lasten etu, niin toimitte. Mutta sinun ei tarvitse olla super-mamma ja jaksaa yksin. Anna miehen auttaa jos hän on siihen valmis.

Erehdyksen kautta oppii ja kokeilla pitää. Etukäteen ei voi tietää.

Sinä huomaat lapsiesi kautta mikä teidän perheelle on parasta.

Onko se viikko-viikko-systeemi vai joku muu. Kaikki järjestyy.

Toisilla onnistuu viikko-viikko ja toisilla ei.

Nyt hoidat itsesi kuntoon niin pystyt olemaan hyvä äiti lapsillesi.



Ja ne raha-asiat selvität ja paperille KAIKKI mitä sovitte.

Muista päivämäärät ja allekirjoitukset!



Rakkaat ja osaaottavat rutistukset ap:lle!

Koitahan jaksaa ja näytä mistä mamma on tehty.

Ei ainakaan paperista!

Tää päivä on menny ihan " pihalla" , koko päivän oon vaan maannu sohvalla, välillä silmät ummessa ja välillä silmät auki. En oo jaksanu tehdä yhtään mitään. Nyt illalla käytiin taas miehen kanssa keskustelemassa ja sain jopa purkaa omaa kiukkua, ilman että mies pillastui. Puhuttiin näistä viikko-viikko asioista ja sovittiin että lasten ehdoilla mennään, puolin ja toisin joustetaan, eikä riidellä vaan yhteisymmärryksessä tehdään päätökset. Tarkemmin voidaan sopia, sitten ku se asunto löytyy. Mies lupasi auttaa kaikella tavalla lasten kanssa ja tosiaan " ykköskoti" on mun luona, mutta yhteishuoltajuus on molempien mieleen. Mies lupasi myös tarvittaessa auttaa, jos väsähdän ja haluan tuulettumaan. Oli ihmeellistä puhua näistä asioista, mutta ihan rauhassa se tehtiin ja hyvällä yhteisymmärryksellä sen jälkeen ku olin päästelly höyryjä ulos.

ap

Ekaa kertaa tähän ketjuun kirjoitan. Riipaiseva tilanne sinulla:( Suljen sinut ja teidät rukouksiini! Ole siunattu kaiken tämän keskellä. Sinä selviät kyllä!!! Itke ja sure kaikessa rauhassa, anna kaikkien tunteiden tulla juuri sellaisena kuin ne tulee.



Muistan teitä.

äiti-kiljunen:

Tää päivä on menny ihan " pihalla" , koko päivän oon vaan maannu sohvalla, välillä silmät ummessa ja välillä silmät auki. En oo jaksanu tehdä yhtään mitään. Nyt illalla käytiin taas miehen kanssa keskustelemassa ja sain jopa purkaa omaa kiukkua, ilman että mies pillastui. Puhuttiin näistä viikko-viikko asioista ja sovittiin että lasten ehdoilla mennään, puolin ja toisin joustetaan, eikä riidellä vaan yhteisymmärryksessä tehdään päätökset. Tarkemmin voidaan sopia, sitten ku se asunto löytyy. Mies lupasi auttaa kaikella tavalla lasten kanssa ja tosiaan " ykköskoti" on mun luona, mutta yhteishuoltajuus on molempien mieleen. Mies lupasi myös tarvittaessa auttaa, jos väsähdän ja haluan tuulettumaan. Oli ihmeellistä puhua näistä asioista, mutta ihan rauhassa se tehtiin ja hyvällä yhteisymmärryksellä sen jälkeen ku olin päästelly höyryjä ulos.

ap

Silti muistutan, että laittakaa kaikki sovitut paperille, niin vältytte monelta turhalta kinalta.

Aika on vielä nuori, mutta sitten tulevaisuudessa:)

Edelleen isot halaukset lähtee täältä.

-414-

Mies on ollu hämmästyksestä soikeana ja tänäänki kysyi, että kenen kanssa sä oikeen oot jutellu? ;) Tuntui hyvältä olla " varma" asioistaan, lämmin kiitos siitä teille!!!



417 Tiedoks vaan, että lapset on nukkumassa.



Nyt aion nollata tilannetta ja katsoa pari komediaa, josko sais ajatukset vähän muualle.



ap

Petyin pahasti, perheneuvolasta ei soitettu tänään, odotin koko päivän sitä puhelua (en uskaltanu soitella kellekään, jos olisivat soittaneet samaan aikaan). Huomenna soitan sinne soittoajalla ja selvitän auttavatko vai ei. Tylsä juttu, ku luvataan sieltä päin soittaa ja mitään ei tapahdu :(.

Kävin päivällä vähän tuulettumassa ja sen jälkeen vaan kaupassa. Ilta on menny normaalirutiineilla. Mies on nyt ilmoittanu itsensä pois- muuttaneeks isännöitsijäntoimistoon, mutta vielä täytyy hommata vuokrasopimus pelkästään mun nimiin.

Äsken juttelin (tuomari) ystävän kanssa puhelimessa ja kerroin kaikki asiat mistä ollaan miehen kanssa sovittu, hän piti niitä järkevinä ja hyvinä asioina sekä lupas tarvittaessa antaa lainopillisia neuvoja.

On tää kaikki vaan edelleenki niin käsittämätöntä, ihan ku jonku muun elämää vaan ei mun.

Ei yhtään huvittais jäädä lasten kanssa asumaan tänne, missä oltiin kokonainen perhe ja nyt eroperhe. Haluaisin itsekin muuttaa, vaan tähän hätään se ei oo järkevää/mahdollista :(.

ap

Tärkeintä on että vauva syntyy ja arki + muut jutut rullaa. Miehellä on varmasti iso kriisi ja sinä et voi sille mitään. Miehet on usein tuollaisia ettei ne osaa käsitellä asioita ja sit kaikki lopulta kaatuu päälle. Hae ilman muuta apua itsellesi. Pääset nopeammin jaloillesi kun saat puhua jonkun ammattiauttajan kanssa. Miten synnytys? Haluaako mies tulla mukaan ja aiotko ottaa?

En oo oikein vielä osannu päättää. Olishan se tuttu ihminen, eikä tarttis yksin kärvistellä tuskissa, mutta ahdistaako se sitte liikaa mua. Toisaalta, unohtuukohan kaikki noi pahat asiat hetkeks, onhan syntymä joka kerta ihme ja uuden elämän alku.

Oon salaa ajatellu (ehkä naivia ja tyhmää???), että jos otan miehen mukaan synnytykseen, niin jotenki herkistyy ja palaa perheen luo. Nää on niitä miljoonia ajatuksia/asioita, joita mun päässä pyörii.

Toisaalta, jos en ottais miestä mukaan synnytykseen, niin koska hän sais luotua ensimmäisen kunnon kontaktin vauvaan.

Ihan joka tapauksessa mies on kuitenki luvannu viedä minut sairaalaan konstilla millä hyvänsä, ettei mun tarvii yksin taksilla lähteä.

ap

Itsellä oli ihan samanlaiset tunteet. Mies kyllä palasi takaisin ja minä otin. Nyt menee hyvin ja on mennyt jo 1,5v

Eli, millainen jumala sinulla miehenäsi on? Onko hän niin hyvä ihminen ja sinulle se juuri sopiva, että sinun pitää roikkua hänessä?



Ok, minä elän onnellisessa parisuhteessa, eikä ole kokemusta tuollaisesta, mutta olen sitä mieltä, että jos ja kun rakastan miestäni niin valtavasti, haluan myös hänen olevan onnellinen. Jos mies huomaa, ettei voi minun kanssani olla onnellinen ja löytää onnensa jostain muualta (lue rakastuu toiseen), niin minä suon hänelle sen onnen, ja ihan siitä syystä, että rakastan häntä. Turhat haihattelut (pettämiset tai muut), ovat sitten tietenkin jo toinen juttu.

Kaksi onnellista ihmistä eronneena on lapsillekin paljon paljon parempi juttu, kuin se onneton pariskunta, jossa vaimo yrittää kynsinhampain pitää miehestään kiinni.



Olen seurannut tätä ketjua alusta asti ja pyydänkin ap:ta kertomaan, miksi ihmeessä roikut sinulle rakkaassa ihmisessä, josta sinä teet onnettoman ja joka voisi olla onnellinen muualla?

Onko se rakkautta vai omistushalua?

Tota minäkin sydämestäni toivon, että kaikki menis vielä hyvin.

Muutitteko erilleen ja palasitte yhteen, vai saitteko asiat kuntoon saman katon alla? Mikä oli sun miehen " syy" lähteä, kriisikö vai joku muu juttu? Miten sun mies päätyi palaamaan kotiin?

ap

ja hän hakee pelastusta erosta tai sitten on pettänyt

hyvän yön halaus.

Vaikeampaa se on, jos osuu kohdalle. Mutta siinä 506 (vai mikä se numero oli?) on kuitenkin ihan oikeassa, ettei roikkuminen auta mitään, pitkittää vaan tilannetta. Jos toinen on päättänyt mennä, se menee. Ja kun jossain vaiheessa pystyy taas järkevästi ajattelemaan, niin niinhän se on että aika harva haluais olla parisuhteessa, jossa toinen on pakosta (ts. vain siksi ettei satuttais toista).

Paljon halauksia ja voimia.

täältä maalta toivottelee levollista yötä, hyvää mieltä ja kauniita unia! *halaus*