Tulin sitte just jätetyks, puolessa välissä raskautta...

Tule kertomaan kuulumiset!

Jos joku asia nyt lähitulevaisuudessa olisi toisin, niin siitä voitte sopia keskenänne väliaikaisesti ja sopimuksen lisäksi. Mutta niin ei kannata tehdä että sopii nyt jotain ja kuvittelee että sen voi sitten muuttaa. Todennäköisesti ei voi.



Miksi haluat viikko-viikko? Haluatko elää niin kunnes lapset lähtee kotoa? Vaikka sopisitte joka-toinen-viikonloppu, ei se estä isää näkemästä lapsia vaikka joka päivä. Mutta se ei velvoita ketään muuhun, kaikki sen yli on vapaaehtoista molemmin puolin.

Sen sijaan jos sovitte nyt viikko-viikko, niin oletko varma että kaikki jaksavat niin 18 vuotta. Minulle kuulostaa vähän rankalta matkalaukkuelämältä.

Tavallaan se ei lohduta ollenkaan. Kun itse olin samassa tilanteessa kanssasi 7 vuotta sitten (tai siis siinä mielessä samassa, että monen vuoden liitto loppui kuin seinään, ennen vastuuntuntoinen mies alkoi käyttäytyä täysin päättömästi lapsen ollessa vasta sylivauva jne...) minua kauhistutti, kuinka paljon saman läpi käyneitä ympäriltä löytyi. Jotenkin se oli tosi lohdutonta, että tällaista sattuu niin monelle naiselle, ja usein todellakin ilman mitään erityispiirteitä miehessä tai liitossa, jonka perusteella " tämä oli arvattavissa" . Ihmiset muuttuvat, palavat loppuun, elämäntilanteet, tarpeet ja toiveet muuttuvat, ihmiset kokevat henkilökohtaisia kriisejä ja kaikki tämä muuttaa heitä, heidän käytöstään ja ihmissuhteita heidän ympärillään.

Kun itse kärvistelin eron aiheuttamassa tuskassa, minusta oli tavallaan ihan kamalaa kuulla, miten moni muukin sen tuskan oli läpikäynyt.



Toisaalta kuitenkin se antoi toivoa. Kaikki nämä ihmiset olivat selviytyneet, ja monet olivat myöhemmin paljon tyytyväisempiä elämään. Sain aitoa välitystä, ymmärrystä ja empatiaa, joiden arvoa ei pidä vähätellä kun henkisesti sattuu. Ja ennen kaikkea sain vinkkejä ja apuja; niin henkiseen prosessiin kuin käytännön asioihin.



Ihan hyvä ap, että löysit tämän kanavan. Varmasti tästä on sinulle monenlaista apua (saat purkaa tuntojasi, saat tukea, saat vastauksia käytännön asioihin).



Eipä tässä ole mitään sellaista sanottavaa, jota ei olisi jo sanottu. VOIMIA, HALAUS ja kaikkea muutakin hyvää taas tähänkin päivään!

vähän niin kuin ystävyyssuhteetkin.

Jos lapsilla on aina tavarat matkalaukussa, niin ei hyvänen aika. Mieti miten juureton olo. Missä on varsinaisesti koti? Ei missään? Kaikkea pitää olla kaksi kappaleta.



Yksillä tutuilla lapset asuu yhdessä paikassa ja aikuiset vaihtuu. Mutta heillä isot lapset, odotettavissa vain muutama vuosi.

Miten perustat uuden perheen jos joudut joka toinen viikko asuun muualla?

PUF....





Siis piti kommentoida,että eikö tuo viikko-viikko-systeemi käytännössä menis niin,että ne ns. rakkaimmat lelut ym kulee mukana ja muut,vaatteet ym. on n. puoliksi? Meillä tuo ysteemi alkamassa...ja vähän jännittää,miten sujuu...

Ei kai aikuiset nyt reissaa,lapsihan sitä kotia vaihtaa viikottain,ja sehän voi olla myös rikkaus???

Naapurimme erosivat. heillä 2 lasta, riitaisa ero. Ensin lapset olivat isällään joka toisen viikonlopun ja lomilla jotain ja muistaakseni yhden arki-illan. Isä maksoi elatusmaksuja ja äiti sai lapsilisät. Pariskunta oli kuitenkin nin riitainen ja tämä systeemi ei toiminut, joten isä pyysi siirtyä viikko-viikkosysteemiin. Näin tehtiin, isä maksaa EDELLEEN elatusmaksuja, minimisumman, mutta isä voi kuulemma periaatteessa vaatia itselleen tällöin puolet lapsilisistä. En tiedä vaatiko. joka tapauksessa hirveä tappelu aina joka pienestäkin asiasta.



Meillä myös miehelläni lapsi nuoruuden avoliitosta joka on meillä viikko-viikko. Mies ei maksa elatusmaksuja, mutta jakavat kustannuksia äidin kanssa. Toimii välillä paremmin ja välillä huonommin. Uskoisin rehellisesti että meidän tilanteessa lapsi voisi paremmin jos olisi täällä vain joka toisen viikonlopun koska isänsä teke niin paljon töitä, että lapsi on pitkälti minun kanssa täällä ollessaan.



Tuohon vanhemmat muuttaa viikko-viikkosysteemiin en suostuisi ikinä.

Olen joskus teininä asunut väliaikaisesti eri paikoissa kun ei ollut omaa asuntoa. Sitä ei voi kuvitella miltä tuntuu kun ei kuulu minnekään. Kaikki tärkeät asiat pitää olla mukana repussa, ja käytännössä ne tärkeät sitten mahtuukin sinne reppuun.



Eikös aina sanota että lapset tykkää turvallisuudesta, ennustettavuudesta, rutiineista, että mikään ei muutu ja kaikki on aina samalla lailla.

voi olla aika raskas kokemus pienelle lapselle (en nyt muista mikä ikäisiä lapsenne ovat). Ja erityisesti vielä syntymättömän vauvan kohdalla täysin poissuljettu systeemi pitkään aikaan. Sopimuksen toki voi tehdä niinkin että lapset ovat isällään " pitkän viikonlopun" , vaikkapa keskiviikosta sunnuntaihin. Lapsilla olisi selkeä koti sinun luonasi mutta saisivat viettää riittävästi aikaa isänsäkin kanssa.



Voimia sinulle hurjasti!

ä pidäkään. Ja toisaalta yhteistä elatusvelvollisuutta on eronneillakin edessä lasten täysikäisyyteen asti, joten ei todellakaan kannata kuvitella, että asiat olisivat samoin vielä 10 vuoden kuluttua.

itellaan;oli lapset sit minkä ikäisiä tahansa.



Ok jos joillakin toimii mut... :(

ne asuvat eri osoitteessa...Mä toivon ainakn,että tämä toimii meillä koska tuleva exäni on hyvä isä ja minä hyvä äiti ja pystymme sopimaan ja joustamaan tarpeen mukaan. Mä olin joku öpaut miljoonas kirjoittaja...)))

Olen varmaan jotenkin perinteinen äiti mutta minusta lapsella pitää olla koti. Voi aikaa viettää muuallakin ja siellä voi olla tosi hyvä olla (isällä, mummolassa) mutta täytyy tietää mikä on koti.

Miten tuonikäinen siihen suhtautuu?

muuttavat eikä lapsi? Ai niin, koska se on niin raskasta ja ikävää aina vaihtaa majaa.

PAUKSESSA VOIMIA SINULLE! Olet hieno, rohkea nainen, kun pystyt toimimaan ja ajattelemaan järkevästi tässäkin tilanteessa. Anna itsellesi kuitenkin myös mahdollisuus surra ja levätä. Ehkä nuo tapaamisasiat ym voisi odottaa. Niissä kuitenkin tehdään sopimusta vuosiksi eteenpäin. Se ratkaisu, mikä tuntuu tässä vaiheessa toimivalta, ei välttämättä ole enää yhtä toimiva muuttuvassa tilanteessa.

Ja toimiiko se yhtä hyvin kuin tällä hetkellä näyttää, jos vanhempien välit kiristyvät tai mukaan tulee uusia puolisoita, lapsia, jne.

Vierailija:

tänne vastaavassa tilanteessa? mulle ei tulis mieleenkään. hajoisin paloiksi ja hakisin apua,mut en ikinä täältä!!!!en vilkaisisi nettiin päinkään.

Kyllä, voisin kuvitella että vastaavassa tilanteessa olisin netissä suunnilleen aina. Ja kyllä, voisin kuvitella kertovani tilanteestani, ihan vain työstääkseni tunteitani ja päästelläkseni höyryjä.

Ruotsissa. Laitettiin vanhemmat elämään tuota viikko-viikko tai kk-systeemiä. Kokivat sen aivan äärettömän rankaksi, puolen vuoden kuluttua jo aivan hajalla. Joten miten lapsi sen jaksaa? Joku tuolla päivitteli, että " ei kai nyt vanhemmat reissaa" ; no miksi ei, eikö vanhempien kuuluisi tehdä se raskaampi osa??



Toiseksi, tuokaa systeemi ei automaattisesti vapauta elatusmaksuista, jos puolisoilla on selvät tuloerot.