Tulin sitte just jätetyks, puolessa välissä raskautta...

Kun olet kirjoittanut sen valmiiksi, valitset yläreunan valikosta Muokkaa, Valitse kaikki, ja sen jälkeen Muokkaa-Kopioi.



TÄmän jälkeen avaat tänne kirjoituskentän, kirjoitat otsikon, ja tässä viestikentässä painat hiiren oikeanpuoleista nappia, ja siitä tulevasta valikosta valitset " liitä" tai " paste" .

Toivottavasti tästä saa edes jotain selvää, en jaksa enää kirjottaa niin pitkästi ku 2 kertaa tänään menny kaikki hukkaan :(.



Eilinen perheneuvolakäynti oli raskas, mies ilmoitti hakevansa avioeroa, jotta sais nopeemmin kämpän itselleen. Tuli siis taas turpaan oikein urakalla. Oltiin yhdessä sovittu ettei avioeroa, vaan asumusero ensin ja sitte avioero, jos on pakko.

Mies onnistui loukkaamaan monella tavalla; oli kuulemma viikko sitte ehdottanu mulle seksielämän jatkamista vaan mun mieliks (en oo pyytäny ehdottelemaan) ja synnytykseen voi tulla mukaan katselemaan (jos haluun), en mä mitään yleisöä kaipaa vaan tukea ja ihmisen joka haluaa olla läsnä tärkeässä asiassa. Mies jatkoi loukkauksia koko eilisen illan ja itketti mua oikein urakalla.



Perheneuvolakäynti oli hyvä, pääasiat: Mies pantiin miettimään asioita, miehelle tarjottiin apua (olivat sitä mieltä, ettei mies oo kunnossa, vaan masentunu ja yliväsyny), mulle luvattiin apua, meille tarjottiin mahdollisuus avioliiton pelastamiseen (olivat sitä mieltä, ettei eroon oo oikeaa syytä, vaan asiat saadaan kuntoon) ja lapsille annetaan apua.

Anteeks, että tää on näin sekava, en jaksa kolmatta kertaa selostaa niin tarkasti.

Kiitos ku jaksatte tukea, tällä hetkellä on todella vaikeeta!!!

Keikun tässä vielä vähän aikaa, jos joku teistä sattuu olemaan viel hereillä.

ap

ollut oikein apua :(



Koita jaksaa!Jaksuja ja haleja!

Pää on ihan sekasin, en oo nukkunu moneen yöhön (opamoxista huolimatta) 2-3 tuntia kauempaa ja töissä yritän sinnitellä. Oon todella pahoillani, että tuli niin sekava selostus.

Ahdistus on ollu eilisen jälkeen todella kova, koska tuntuu, että mies on vetäny vessasta alas meidän avioliiton nopeuttaakseen omaa kämpän saantiaan (sekin tuli vaan yhtäkkiä ilmotusasiana perheneuvolassa).

Lohduttavaa oli se, että ammatti-ihmiset näki saman, minkä itse oon miehelle sanonu, eli mies ei oo kunnossa. Masentavalta tuntuu se kuinka pitkälle mies on valmis menemään tässä asiassa ja keinoja kaihtamatta, jotta saa sen mitä just nyt haluaa, ei siis ajattele tällä hetkellä järjellä ollenkaan.

ap

Mutta voiko siihen luottaa...

ap

Tänään aamullakin sain haistaa paskan. Pikaisesti nähtiin nyt ku tulin töistä ja oli ihan inhimillinen, eli ailahtelee ihan koko ajan ääripäästä toiseen.

Jos pystyn, niin yritän huomenna selostaa tarkemmin sen perheneuvolakäynnin uudestaan. Ei enää aivot toiminu riittävästi, jotta teksti olis ymmärrettävää :(.

ap

kaikesta huolimatta.

En vaan jaksa enää tämmöstä kakkaa ja tunteilla jojottamista.

ap

toivottavasti saisit nukuttua!

Kerroin tänään lähimmälle esimiehelle töissä tän asian siltä varalta, että joutuisin ottamaan sairaslomaa tän unettomuuden takia ja oli todella ymmärtäväinen.

ap

en tiedä voisiko olla teillä sama kun kaverin miehellä.

Siis töissä ystävä mies tapasi uuden osaston johtajan ja pojat sitten rupesivat yhdessä vääntämään töitä ja tekemään tulosta ollakkaseen " firman paras osasto" . Pomo joka itse oli maanis-depressiivinen veti kaverin miehen mukaan tähän armottoman kovaan oravanpyörään ja häntä haittasi että kaverin miehen " piti välillä olla kotonakin" ja sanoi useasti kuinka taitaa nyt vaimon nalkutus uhkata uraa. Kaverin mies otti tämän aika raskaasti ja antoi vaan enemmän ja enemmän duunille. No, erohan se meinasi siitä tulla kunnes pomo jysähti depression puolelle ja teki itsemurhan. Kaverini mies oli täysin tyhjän päällä niin henkisesti kuin ihan fyysisestikkin poikki.



Kun sai etäisyyttä töihin niin paraneminen alkoi ja ovat edelleen naimisissa ja eropuheet unohtuneet.



Mietin vaan kun se sun mies näyttää niin olevan kiinni töissä että voisiko ollan jotain samansuuntaista?

Miehen pomo on sovinistisika, joka avoimesti kertoo vaimonsa työn olevan vähäpätöisempää ku oma työnsä (vaimo tyytyy siihen) ja odottaa tottakai, että työntekijätkin on samaa mieltä, jaksaa aina piikitellä miestä, että mies on tossun alla ku vaimo ei täyspäiväsesti yksin huolehdi kaikesta perheeseen liittyvästä.

ap

koska se joka on liian syvällä työssään ei sitä itse silloin näe vaan usein vasta kun se burn-out on ajanut kaikki muut pois ja itse tippuu syvään masennukseen. Mutta ennen sitä uskoo kaikkien muiden olevan syynä ahdistukseen ja työ ratkaisu kaikkiin ongelmiin.



Mutta sulle, ap kovasti tsemppiä vaikka se niin laihalta kuulostaakin. Ei ole helppoa elämä sulle mutta onhan sulla kohta 5 ihanaa lasta :)



Tule taas huomenna kertomaan lisää.



813

yrittäjä on oman itsensä pomo.

En kyllä enää tuossa vaiheessa väkisinkään haluaisi sitä avioliittoa kasata jos mies on noin lähtö tunnelmissa. Mitkä syyt käskisi jäädä? Sitten loppu elämä elettäisi siinä vaimon tahdosta(ko)? Olisiko hyvä mieli..rakastava suhde? Mitenkä se miehen onni?



Mä näen tämän tilanteen siten että sen miehen nyt vain tarvii saada se oma asunto, oli miten oli.. ja jos teidän on tarkoitettu vielä olevan perheenä, elävän yhdessä avioparina niin se tulee sitten mutta se ei tule nyt. Oikeesti se on niin tulehtunut se tilanne siinä nyt ja mies ei sitä vaihtoehtoa näe mutta jos hän sen asunnon saa ja sen irtautumisen niin tilanne voi olla toinen.



Älä sinä ajattele nyt saatko joskus miestä enää tai seksiä tms. aivan varmasti saat, ne on ehkä nyt toisarvoisia asioita tässä.



Jos välität miehestäsi niin tuet siinä asunnon hankinnassa ja teette sen yhdessä ja pidätte välinne kunnossa,, näin saatte ne asianne paremmiksi.

min haluaa tavata lapsiaan paljon, tulee elämään sellaisia helpotuksia, joita ydinperheellinen ei ymmärrä. Elämän rytmi muuttuu. Mietipä ap, jos miehesi on lasten kanssa tulevaisuudessa vaikkapa yhden arki-illan ja joka toisen viikonlopun kokonaan, miten paljon saat silloin aikaiseksi ja levättyä SÄÄNNÖLLISESTI. Esim. näin: keskiviikkoisin mies hakee lapset koulusta/päivähoidosta ja sinulla on koko ilta aikaa. Menet ruokakauppaan ja hoidat isot ostokset ilman yhtäkään lasta jaloissa, kärryissä tai vaunuissa. Jos et ole autoileva, voit ottaa vaikka tyhjät vaunut mukaan ja ladata ne täyteen ruokaostoksia. Sitten tulet kotiin ja hoidat pyykki- ja tiskirumbaa koko alkuviikon edestä, eikä kukaan keskeytä sinua moneen tuntiin tai vaadi mitään hoitoa/huomiota. Tämä siis joka keskiviikko. Lisäksi ne viikonloput. Perjantaina tulet töistä kotiin, siivoat kodin jälleen ihan rauhassa, hoidat loput pyykki- ja tiskirumbat (joita ei ihan hirveästi ole, sillä olet keskiviikkona saanut hoitaa niitä ihan rauhassa), sitten käyt saunassa/kylvyssä/pitkässä suihkussa ja pistät sohvalle pötkölle. Luet naistenlehtiä ja juot lasin viiniä. Lauantaina nukut pitkään. Sitten onkin taas koko lauantai aamupäivä aikaa olla tehokas: jos vielä keksit kotitöitä tai muita hoidettavia asioita, ei kun ihan rauhassa hoitamaan. Voit taas käydä kaupassa ja kaupungilla ostoksilla ilman yhtäkään lasta. Ja illalla ehdit vielä harrastaa, tavata kavereita, käydä vaikka elokuvissa, saunoa, ihan mitä vaan, mikä sinua nyt rentouttaa. Ja sunnuntaina on vieläkin päivä, jolloin voit sekä tehdä niitä kotitöitä että rentoutua. Koska sinulla, kohta viiden lapsen äidillä, on viimeksi ollut 2,5 VUOROKAUTTA aikaa tehdä ihan rauhassa kotitöitä ja levätä? Ajattele, että jatkossa sinulla on näitä viikonloppuja kahdesti kuussa!

Perusarki on tietysti yh:na rankempaa ilman toisen aikuisen apuja, mutta vapaata, jolloin asioita saa hoidettua ihan eri tavalla, on toisaalta paljon enemmän kuin kenelläkään ydinperheellisellä. Kun saa yhtenä iltana viikossa ja kahtena viikonloppunakin kuussa touhuta ja rentoutua ihan miten huvittaa, on niitä hommia perusarjessa vähemmän ja vastaavasti energiaa enemmän!



Joten kyllä sinä pärjäät, kävi miten kävi.



Iso tsemppi sinulle minultakin, ja se paljon parjattu HALIKIN!

Meillä oli alunperinkin ollut puhetta, että ainakin 3 lasta. Ajankohta oli näissä asioissa se miksi mies empi ja jälkeenpäin ei olla kaduttu.

Eikä tämä homma ole lapsista kiinni.

ap

Ei mies sinua voi lapsiluvun takia jättää, hän vaikuttaa semmoiselta vastuuttomalta tyypiltä, joka jättäisi vaimonsa vaikka tällä olisi vain yksi lapsi. Ja lasten tekoon tosiaan tarvitaan kaksi...

tulee olemaan, kun maksaa elareita viidestä lapsesta :). Voipi olla aika heikot markkinat uutta puolisoa etsiessä :). Sinä kyllä pärjäät!!

Kyllä se siitä, koita jaksaa! Juuri luin tämän pitkän ketjun, ja itketti sinun puolesta. Voimia ihan hirveästi, kyllä se siitä, menet pahimmat hetket vaikka minuutti kerrallaan eteenpäin, pikkuhiljaa alkaa elämä voitaa! Ansaitset niin paljon paremman miehen, ja joskus sen vielä saat. Naiset on rautaa, miehet mulkkuja!