Tulin sitte just jätetyks, puolessa välissä raskautta...

Ei ole pakko lukea.

Ap:lle varmaan aika tärkeä paikka jossa voi purkaa tuntojaan ja saada tukea, kannustusta jne. Terapeuttista.

Katsokaa muutkin noita vastauksia nostojen aikoihin, aina sitä lällynlällyä halausajattelensinuarakkaudellayritäjaksaarukouksia- teemaa.

Ei jotenkin vaan käy tämän palstan pirtaan, että joku noin hörhö saa noin paljon sympatiaa ja halauksia. Eli todennäköisesti ap vastailee itselleen nostellakseen aloitustaan, joku muutama hörhö toki voi mukana ollakin.

Voisiko joku teistä vittuilijoista vastata? Miksi on niin vaikea uskoa,että tuollaista voisi tapahtua? Miksi on niin vaikea sietää kannustusta ja myötätunnonosoituksia? Ja ihan viimeiseksi; miksi notkutte täällä lukemassa ja kirjoittelemassa noita " ajatuksianne" , mitä se teillä palvelee?

Vierailija:

Katsokaa muutkin noita vastauksia nostojen aikoihin, aina sitä lällynlällyä halausajattelensinuarakkaudellayritäjaksaarukouksia- teemaa.

Ei jotenkin vaan käy tämän palstan pirtaan, että joku noin hörhö saa noin paljon sympatiaa ja halauksia. Eli todennäköisesti ap vastailee itselleen nostellakseen aloitustaan, joku muutama hörhö toki voi mukana ollakin.

vittuilupalstana, missä jokainen luuseri voi loistaa sontatunkion kukkulalla. Kilpaillaan, kuka osaa ilkeimmin vastata.

Onhan se paha huomata, että joku ketju ei etenekään niin, että he voisivat purkaa siihen omaa pahaa oloaan.

Ei aleta tappelemaan näiden luusereiden kanssa vaan tuetaan ap:ta.



Antaa heidän räkyttää, mutta ei anneta heidän provosointiyritystensä onnistua. Heillä on itsellään ihan tarpeeksi paha olo jo siitä kun huomaavat, että heidän ilkeilynsä ei onnistu.

lkjöl

Ja surullista minusta on, ettei joidenkin mielestä halaukset ja muu lämmin osanotto ja tsemppaaminen ovat niin kaukaa haettua toimintaa ihmisten välillä, että tämän ketjun on sen tähden pakko olla provo ja ap varmaan vastailee itse itselleen...Lyön vetoa, että yksikään näistä provoa huutelevista haukottelijoista ei itse ole kokenut eroa, jossa pitkaikainen elämänkumppani vain yllättäen päättää lähteä!



En itse ole mikään hali-hali-tyyppi, ja olen monessa kohtaa kokemuksen syvällä rintaäänellä kehoittanut ap:ta myös muuttamaan käytöstään (mitään tai ketään, ap:n toipumista varsinkaan, ei auta esim. tuo miehen perään haihattelu ja hänen paluunsa toivominen), mutta vastoin normaalia keskustelutyyliäni tälläisillä palstoilla, olen tähän ketjuun reagoinut hyvin voimakkaasti ja henkilökohtaisesti ja toivottanut muutamanakin päivänä ap:lle voimia ja haleja ynnä muuta lässyä. Syy: olen ollut tuossa tilanteessa itsekin, ja tiedän miten HELVETISTI se sattuu. Miten ristiriitaisia tunteet ja ajatukset ovat, miten yksinäiseksi sitä itsensä tuntee ja hämmentyneeksi.

Vinkit ja kokeneiden neuvot ovat silloin kultaakin kalliimpia, mutta ennen kaikkea sitä vaan tarvitsee haleja ja sitä, että joku jaksaa sanoa " Mä ymmärrän ja olen sun puolella" ja " Kyllä se siitä vielä..." !



Ne, joita vituttaa tämä ketju, voivat ihan rauhassa poistua sitä lukemasta tai mieluusti koko palstalta; vaikkapa viettämään laatuaikaa sen läsnä olevan ja toistaiseksi täydellisen miehensä kanssa. Mun mielestä tärkeintä on, jos tämä ketju yhtään auttaa ap:ta tai muita hänen tilanteessaan kärvisteleviä.

Minulle itselleni tekee hyvää huomata että ihmiset eivät ole ainoastaan ilkeitä, vaan myös hyviä, ihan ventovieraita kohtaan ilman mitään omanvoitonpyyntiä.

Olen pahoillani niiden puolesta joilla on itsellään niin paha olla että siihen ei voi uskoa vaan pitää yrittää myrkyttää toistenkin päivä.



Joten taas kerran: ap voimia sinulle, seuraan kuulumisiasi ja elän myötä. Sinä selviät tästä, ja ehkä tämän myötä voimaannut ja löydät itsesi eri tavalla (niin minulle kävi)

Olin raskaana ja mies teki tosi paljon töitä ja vapaa aikanaan halusi tavata kavereitaan ja rentoutua. Musta se oli kurjaa kun oli esikoinen ja sit olin mahan kanssa kotona. Tämä kiristi välejä ja miehellä oli samaan aikaan joku kriisi ( lähellä 30v ). Mies lähti mutta ei vuokrannut asuntoa vaan meni isälleen ja kävi kyllä päivittäin esikoista katsomassa. Itse olin ihan hajalla ja sit aloin toimia eron eteen. Annoin miehelle etäisyyttä, en soitellut, enkä sit enää vaatinut keskusteleen. Noin 2 viikon kuluttua halusi tulla takaisin. Miehellä oli ehtoja joihin sanoin ettei käy. No mies jäi ilman ehtoja ja menimme pariterapiaan jossa kävimme n. vuoden kerran viikossa. Lapsen syntymän jälkeen tilanne kärjistyi kerran kun lapsi oli 6kk ja se kriisi käytiin vielä läpi ennen kuin päästiin eteenpäin. Ei tosiaankaan ollut helppoa mutta nyt ne asiat on takana päin ja niihin ei enää palata oikeastaan edes ajatuksen tasollakaan. Ehkä voisit ehdottaa miehelle et menisi nyt alkuun vaikka sinne äidilleen ja pitäisi vaikka 2 viikkoa ihan täys taukoa niin saisi ajatuksena kasattua. Vihaisena ei kannata tehdä suuria ratkaisuja elämässä. Kaksi viikkoa on lyhyt aika mut ajatukset voi selkeentyä kun on kunnon etäisyys.

Vierailija:

Eli, millainen jumala sinulla miehenäsi on? Onko hän niin hyvä ihminen ja sinulle se juuri sopiva, että sinun pitää roikkua hänessä?

Ok, minä elän onnellisessa parisuhteessa, eikä ole kokemusta tuollaisesta, mutta olen sitä mieltä, että jos ja kun rakastan miestäni niin valtavasti, haluan myös hänen olevan onnellinen. Jos mies huomaa, ettei voi minun kanssani olla onnellinen ja löytää onnensa jostain muualta (lue rakastuu toiseen), niin minä suon hänelle sen onnen, ja ihan siitä syystä, että rakastan häntä. Turhat haihattelut (pettämiset tai muut), ovat sitten tietenkin jo toinen juttu.

Kaksi onnellista ihmistä eronneena on lapsillekin paljon paljon parempi juttu, kuin se onneton pariskunta, jossa vaimo yrittää kynsinhampain pitää miehestään kiinni.

Olen seurannut tätä ketjua alusta asti ja pyydänkin ap:ta kertomaan, miksi ihmeessä roikut sinulle rakkaassa ihmisessä, josta sinä teet onnettoman ja joka voisi olla onnellinen muualla?

Onko se rakkautta vai omistushalua?

Miten naiivi voi olla? Et ole koskaan siis kokenut yksipuolisen rakkauden tuskaa? Tai eron tuskaa kun vielä rakastat toista mutta häne ei enää sinua? Mitä roskaa, että suot hänelle onnen toisen kanssa siksi että rakastat häntä? Miten voit väittää ettet kuitenkin salaa toivoisi, että mies huomaa virheensä (vaikka hän ei ole täydellinen, te kuitenkin kuulutte yhteen jne.) ja jättää sen toisen ja palaa Sinun Ainoan Oikeansa luokse.

On helppo ajatella idealistisesti ja ylevästi, kun kuvittelee tilannetta. Todellisuus on valitettavasti raadollinen, raaka, repivä järjetön. Sanon tämän ihan kokemuksesta.

Ei ole itseään kohtaan järkevää ja hyväksi alentaa itseään ja rukoilla toista takaisin (en siis väitä, että ap tekisi näin, vaan puhun yleisesti), yrittää järjestää tilanteita, joissa miehen on pakko olla perheen kanssa jne.



Itse en kyennyt aikoinaan päästämään exääni pois, vaan halusin hänet meille esim. jouluksi ja se oli kyllä ihan yhtä helvettiä.



Toivoa saa, mutta väkisin ei toista voi pitää, se kannattaa muistaa.



Ap:lle sanoisin, että ei vielä kannata päättää, otatko miestä synnytykseen. Saattaa olla, että loppujen lopuksi et halua häntä sinne. Sä olet tässä prosessissa vielä niin alussa. Viha miestä kohtaan tulee paljon myöhemmin, mutta kyllä se sieltä tulee.

lll

505, Kiitos ku kerroit miten teille kävi, kuulostaa niin tutulta, Kaikkea hyvää teille jatkoon ja toivottavasti teille ei enää ikinä uudestaan käy niin, toivoa siis on!!!



Täällä teille näitä syvimpiä tunteita kertoilen (pakko saada purettua niitä), mutta miehessä en " roiku" (vaikka sydäntä raastaakin). Oonhan omalta osaltani jo viimeviikolla selvitelly niitä asioita ja jopa patistellu miestä tekemään oman osansa selvittelyistä/paperiasioista. Omassa päässäni (ja täällä) näitä toiveita elättelen (ja käyn tunteita läpi), miehelle oon hyvin neutraali ja hänen kanssaan puhun lähinnä käytännön asioista ja lapsista. Vaikka salaa toivonkin, en ruikuta, en anele, vaan oon ihan neutraali.

Eikä mies oo mulle mikään jumala, rakkaus ei vaan häviä hetkessä, tällä hetkellä tunteet on vielä niin pinnassa, että sitä toivoo kaiken normalisoituvan. En myöskään tee miestä " onnettomaksi" (niinku joku arveli), mies sanoo että on turta ja ei tunne rakkautta mua kohtaan niinku ennen (yleensä uupumuksessa/masennuksessa tunteet häviää, eikä kykene nauttimaan mistään), koska mun mielestä tää kaikki hyvin pitkälti vaikuttaa sairastumiselta, on mun sen takia vaikea luopua omista tunteista miestä kohtaan. Hankala selittää, mutta toivon, että edes joku ymmärtää mitä tarkotan.

Uskon siis miehellä olevan vielä tunteita mua kohtaan ja toivon niiden heräävän, kunhan mies saa asiansa kuntoon. Jos näin ei käy, niin varmasti omatkin tunteet miestä kohtaan ajan myötä alkavat hiipua. Tätä asiaa olis edes vähän helpompi käsitellä, jos olis " vaan" nämä olemassaolevat lapset, eikä tätä raskautta. Oon kyllä kiitollinen/onnellinen tulevastakin vauvasta, mutta pelottaa ihan hirveesti arjessa selviytyminen neljän lapsen ja pienen vauvan kanssa. Päässä pyörii: Yksin valvottujen öiden jälkeen; miten jaksan siivota, miten jaksan pestä kaikkien pyykit (niitä ku tulee paljon), miten jaksan/saan raahattua vaunujen kanssa näin isolle porukalle ruuat kaupasta, miten jaksan laittaa ruokaa ja ennen kaikkea miten jaksan huomioida isompia lapsia, niin etteivät tunne jäävänsä huomiotta????

Tätä taakkaa mielessäni pyörittelen kaiken muun lisäks. Ennen ollaan miehen kanssa tehty yhdessä, nyt pitäis selvitä kaikesta yksin.

ap

Hyvin voin kuvitella ap:n sekavat ajatukset. Ja kun ihmisellä on on paljon mielessä, ei kaikkea saa kirjoitettua juuri siinä järjestyksessä ja niillä sanoin kuin haluasi. Ja tuskin se on tarkoituskaan.



Tsemppiä ja voimia! Varmaan kannattaa miettiä sitä, että pitäisitte ihan sen hetken ilman mitään yhteydenpitoa. Varmaan saman katon alla asioita on vaikea ajatella realistisesti. Silloin miehesikin voisi kunnolla keskittyä miettimään, haluaako hän ihan oikeasti tätä..

Kuvittelisin siis että sinun häärääminen hänen parantamiseksi ei nyt auta. Sinä et häntä voi parantaa!!! Paina se mieleesi ja muista se.

Voi olla että hän toipuu ja muuttaa mielensä, mutta se ei tapahdu mistään mitä sinä voit tehdä, eikä sinun kanssa ollessa ja asuessa. Muutenhan se olisi jo tapahtunut, comprende?

Hänen täytyy nyt tehdä jotain, hänen täytyy mennä lääkäriin, terapeutille, muuttaa pois, selvittää päätään, jotain.

Jos hän sitten jonkin ajan kuluttua pyytää sinua terapeutille kanssaan selvittään asioita, voithan mennä. Vain sinä, ei lapset.



parhaiten hän tajuaa lasten arvon kun joutuu elämään ilman niitä. Valitettavasti. Ja sinun ja vauvan arvon kun ei olekaan paikalla kun vauva syntyy, kun häntä hoidetaan. Hän ei varmasti vielä myöskään tajua koko asian valtavuutta.

Itselläni ei ole lähellekään vastaavanlaisia kokemuksia, mutta voin vain etäisesti kuvitella, miten raskasta sinulla tällä hetkellä on. Hyvin kuitenkin tsemppaat ja kirjoituksistasi päätellen näet jo jonkinlaista valonpilkahdusta tunnelin päässä. Ota elämä yksi päivä, yksi asia ja ehkä yksi haastekin kerrallaan, pikkuhiljaa se vuori siitä edestä alkaa huveta.



Naisia syytetään aina solidaarisuuden puutteesta (toisiaan kohtaan), mutta minusta on hienoa, että tässä ketjussa sitä on ollut runsaasti. Tukea, neuvoja ja lohdutusta. Hyvä ap, hyvä te, jotka olette olleet tukena!

Viestiesi perusteella mies on hyvä isä ja rakastaa lapsiaan joten jos olisi ihan normaali tilassa tuskin ajattelisi jättää 5 lastaan. Kannattaa työntää mies tosiaan kokonaan pois ja vaikka ehdottaa sitä ettei tulisi edes käymään 2 viikkoon. Lapset kyllä selviää siitä kun sanotte vaikka et isi on kipeänä. Tämä voisi todella auttaa miestäsi kun olisi rauhaa ja etäisyyttä miettiä elämäänsä. Auttaisi varmasti myös sinua. Ihan hirveä lukea tätä kun se muistuttaa niin omaa tilannettani. Minulla oli vain se ero ettei ollut sukulaisia tai vahempia tukena vaan olin oikeastaan vain yhden ystävän varassa. Olin tosi yksin asian kanssa mutta jotenkin vain selvisin kuitenkin.

kone rikki, on valitellut aikaisemmin ettei aina toimi.



Toivotaan kuulumisia, milloin viimeksi muuten kävi täällä?

Jos tää ei nyt tuu läpi, niin mä kuolen :(. Aloitan taas alusta.

ap

Jos viesti katoaa palauta se uuteen viestiin Ctrl ja V.

Lähetä välillä ja kirjoita loppuun jatkuu hetken kuluttua....



Saadaan me muutkin jotain odotettavaa :)