Tulin sitte just jätetyks, puolessa välissä raskautta...

...olen kuullut ammattilaisten mielipiteitä siitä, että viikko-viikko ei välttämättä ole lapsen kannalta paras ratkaisu, vaikka se " reilulta" kuulostaakin vanhempien kannalta. Ymmärtääkseni lapselle on parasta, kun hänellä on selkeästi yksi KOTI. Musta sellainen kuulostaisi järkevältä, mitä joku ehdottikin, että lapset olisivat isällään vähän pidempiä jaksoja esim. ke-su, miten sopisitte...mutta ei välttämättä niin, että viikko siellä, toinen täällä.



Nyt voi toki joku silmät leiskuten vastata, että " miksi isä saa päästä helpommalla lasten kasvatuksessa" jne...mutta elämä ei aina ole reilua ja ainakin mun mielestä nyt on tärkeintä kuitenkin miettiä, mikä on lapsille mahdollisimman kivuton ratkaisu. Ja niin ap tuntuu ajattelevankin.



Enkuleita vielä yksi parvi lisää ;)

Vierailija: miksi ei vois olla niin että vanhemmat

muuttavat eikä lapsi? Ai niin, koska se on niin raskasta ja ikävää aina vaihtaa majaa.

tarvetta leimallisesti " omalle kodille" ja " etäkodille" . On oma huone, omat tavarat, ystävät naapurissa (harvoin saadaan ihan sitä viereistä kämppää sille toiselle vanhemmalle). Kyllähän sen tietää jokainen aikuinenkin, joka on joskus aloittanut seurustelun; jossain vaiheessa alkaa käydä todella raskaaksi kahden kodin välillä seilaaminen. Aina on se lempipaita tai ne tärkeät paperit toisessa osoitteessa, ja sitten sitä muutetaankin yhteen seurustelukumppanin kanssa. Kyllä lapsella on hyvä olla vain yksi KOTI, siis se ensisijainen koti, toki etäkotikin on sitten tärkeä ja siellä on omia tavaroita ym. Sitä paitsi ei liene edes taloudellisesti realistista, että sekä sinä ap että miehesi asuisitte VIIDELLE lapselle riittävän suurissa kodeissa, sellaisissa, joissa molemmissa todella voisi olla tasapuoleisesti tilaa, omat huoneet tai ainakin sängyt ja omat tavarat kaikille viidelle lapselle.



Vaikka nyt tuntuu, että kaikkein tärkeintä olisi, että asiat jatkuvat lapsille mahdollisimman samanlaisina, että he esim. viettävät sen puolet ajasta isänsä kanssa/luona kun nytkin ovat isän jatkuvaan läsnäoloon tottuneet, niin asiat kuitenkin tulevat MUUTTUMAAN, mikäli ero toteutuu. Kuukausien ja vuosien saatossa ne vain väistämättä muuttuvat. Teille tulee uusia suhteita, ehkä vielä uusia lapsiakin. Lapset eivät jaksa jatkuvasti mennä reppu selässä kodista toiseen. Jossain vaiheessa homma miltei väistämättä selkiytyy niin, että toinen koti on lasten koti, toinen etäkoti, jossa he käyvät tapaamisissa, eivät asu vakituisesti. Tärkeintä on, että näitä tapaamisia on tarpeeksi ja ne ovat sitten laadultaan hyviä, eli isä on 100% läsnä. Minä suosittelen, yh:na itsekin, ehdottomasti noita tapaamisvkonloppuja (joka toinen vkonloppu) + yhtä arki-iltaa viikossa. Ja sitten tietysti lomia, juhlapyhiä ja muita tapaamisia sen päälle sovitusti. Se on lapsillekin selkeämpää ja helpompaa.



Ja näille, jotka kyselevät, miksei aikuiset reissaa kotien väliä? No, ihan kaunis ajatus, mutta täysin epärealistinen. Ihanko tosissaan ne aikuiset asuisivat toistensa kodeissa joka toisen viikon? Mites sitten, kun kummallakin on uudet kumppanit ja vaikka uusia lapsia. Muuttaako koko perhe aina kumppanin exän luo joka toiseksi viikoksi? Juupa juu. Toimisi varmaan käytännössä tosi hyvin...Nämä viikko-viikko-systeemit ovat osoittautuneet aika kestämättömiksi järjestelyiksi pitkällä aikavälillä oli reissaajana kumpi tahansa osapuoli (lapset tai aikuiset). Ammatti-ihmisetkin suosittelevat koti-etäkoti-järjestelyä, ja tapaamisia, ei 50-50 luonapitoa.

Ei nyt tarvitse tietää mikä olisi paras vaihtoehto viiden vuoden päästä. Niitä sopimuksia voi tosiaankin muuttaa ja luultavasti täytyykin muuttaa kun lapset kasvavat ja tilanteet muuttuvat.

up

up

Ei kai hänelle ole sattunut mitään?

Ihmettelen näitä miestä symppaavia tyyppejä- ap;lla 4 lasta, raskaana, vuorotyö, saikulla käsittääkseni jaksamissyistä itsekin- on suorastaan väkivaltaa pyytää tuossa tilanteessa ap,ta tukemaan miestään tai hoitamaan yhtään mitään miehen puolesta. Jos mies on masentunut- hänen on itse hakeuduttava hoitoon. Koska jos elämä olisi yhtään reilua, miehenhän olisi jo aikaa sitten pitänyt vähentää työstressiään tavalla tai toiselle ja järjestää muutenkin elämänsä voidakseen olla perheensä tukena myös henkisesti. Ap; ei tarvitse olla mikään yli-empaattinen uhrautuja todellakaan.

Toisekseen eron jälkeen on tietytsi lasten parhaaksi kaikki minkä vanhemmat pystyvät hoitamaan yhdessä ilman sossuja ja lakipykäliä; jos esimerkiksi lasten hoito sujuu työvuorojen mukaan sehän on hienoa- ja varmasti lasten parhaaksi. Ihme tarve säätää kaikkien perheiden elämä samaan muottiin joillakin:(

Kun mun ystäväni erosi, sossut paheksuivat että mikäs ero se on kun lasten isä kävi lapsia hoitamassa lasten omassa kodissa ja äidilläkin oli helpompaa + halvempaa eli kaikki voivat paremmin. Kateudestako se kumpuaa vai mistä? vai että jos ihmiset on niin fiksuja että osaavat edes erota hyvin ja hoitaa lapsiaan arjessa ilman sossujen kaavakkeita niin uhkaako se sossujen olemassaoloa vai huono-osaisempia yksinhuoltajia vai mitä?

Vierailija:

just. ihan oikeasti kunnollinen koulutus, ammatti ja itsetunto kantavat elämässä. on jotain muutakin kuin se mies ja lapset.

Anteeks taas pyytelen!!! Tää mun netti ei oo taaskaan toiminu, sen saa joskus toimimaan hetkeks aikaa irrottamalla kaikki johdot ja laittamalla takas. Toimii jonku aikaa ja sitte sammuttaa itse itsensä :(. Yritän jostain repiä rahat siihen uuteen mötikkään, että saa netin toimimaan sillon ku itse haluan.



Oon ollu todella paljon töissä, oman työvuorolistan lisäks teen keikkatöitä, joten kotona oon käyny nyt vaan nukkumassa (on mies saanu olla rauhassa lasten kanssa). Tiedän ettei näin voi kauaa jatkaa etten mä aja itseeni loppuun, mutta nyt tällä hetkellä tää on tuntunu hyvältä ratkaisulta. Lasten kanssa voin olla vapaapäivinä (en oo lapsiani hylänny) ja keikattomina päivinä (normaalivuorojen jälkeen) ja mies voi sitte halutessaan tehdä niitä ylitöitä. Näin ku mä teen myös ylitöitä, ei tarvii miehen asua työpaikallaan ja tappaa itseään ylitöillä.

Joku ehdotti, että etsin miehelle asuntoa, mutta siinä kyllä kulkee mun raja, mulla ei resurssit riitä siihen tän kaiken lisäks ja miks tekisin tän miehelle liian helpoks??? Nää on miehen asioita/" kasvukipuja" , niin kyllä sen sillon täytyy itse asiansa hoitaa, sama ku pureskelis lapselle ruuan valmiiks ettei lapsen tarvii käyttää omia hampaitaan. Enpä jaksa uskoa, että jos mä olisin se joka lähtee, niin mies etsis mulle asuntoa. En oo roikkunu miehessä millään tavalla, vaan oon nyt eläny omaa elämääni tässä sen minkä pystyn, vaan lasten asioista puhutaan, ei mistään parisuhteesta. En oo miestä millään tavalla pakottanu jäämään, vaan oon antanu asua tässä ku on itse sitä halunnu ja auttaa lasten kanssa (jos ei auttais lasten kanssa, en katselis tämmöstä asumisjärjestelyä).

Hullua tässä kaikessa on se, että mitä vähemmän ollaan miehen kanssa nähty, niin sitä enemmän se on alkanu kutsua mua " kullaksi" (kulta sitä ja kulta tätä... ). Pätkin taas tän viestin ja jatkan uudella.

ap

Tiedän jojotuksen, enkä kiinnitä mitenkään huomiota " kulta" -sanaan, vaan oon niinku sitä ei olis sanottukaan.

Itsekseni vaan pohdin, voiko miehellä todella olla vielä tunteita mua kohtaan, vai onko vaan vanha tapa (tosin se tapa on sitte välillä ollu kadoksissa ja tullu nyt taas uudestaan). Ääneen en tästä asiasta puhu. En oo uskaltanu edes kysyä mieheltä mihin tästä lähdetään, hoidetaanko avioliittoa vai eroperhettä, tänään saan sitte sen " sangollisen kylmää" vettä perheneuvolassa. Jännittää ihan hirveesti taas se perheneuvolaan meno (mitä yllätyksiä tällä kertaa tulee), vatsa on ihan solmussa :(. Oon kyllä jollain tavalla valmistautunu siihen eroperheenä hoitamiseen, mutta on se silti isku vasten kasvoja ku toinen sen ääneen sanoo. Enpä mä voi yksin olla naimisissa, joten mulla ei paljonkaa tähän asiaan oo sanottavaa. Raivostuttaa vaan se, että miks on niin vaikeeta luopua yhteisistä vuosista ja tulevaisuuden suunnitelmista sekä rakkaudesta toiseen.

Lähden kohta sinne perheneuvolaan ja iltapäivällä menen taas keikalle. Tuun myöhään kotiin, mutta toivon, että saisin tän pirskatin netin toimimaan sillon.

ap

Annetaan ap:n rauhassa surra. kyllä hän sitten tulee kertomaan kun asiat on edenneet. Kovasti vaan voimia Äiti Kiljuselle.

YYYAAAAWWWNNNNN:0000

Mua ainakin ihan aidosti kiinnostaa näiden naisten ja äitien pärjäämistarinat ja -konstit!



Kertokaa siis ihmeessä lisää, älkääkä välittäkö noista lapsellisista ja kitkeristä kommenteista.

Mies ahdistuu että tätäkö tämä, ei tunne edes kotia omannäköisekseen.

Ainut vaihtoehto on pako ja äkkiä, näistähän on esimerkkejä kun mies lähtee roskista viemään eikä enää palaa esim. Sällylän mies. Hyvä kun lähti, sai vielä pojankin ja tyydyttävän elämän.

Sällylä tosin ei ollut lihava vetelys, taisi olla liikaakin menossa.

pysyy tää ylhäällä niinkin...

mielestäni jo pitkään masentunut ja loppuunpalanut, mutta ei ole suostunut etsiytymään mihinkään hoitoon. Huolestuttaa sekä perheen että miehen että itseni puolesta. Miehen isä kuollut, kun hän oli lapsi, ja luulen, että osansa on sillä, ettei ehkä oikein tiedä, kuinka perheenisänä kuuluisi olla.

äiti-kiljunen:

Mies täyttää 33v. ja kolmenkympin tienoilla ei ollu minkäänlaista kriisiä (mitä kyllä ihmettelin). Välillä mietinkin, että onko tää kolmenkympin kriisi jälkijunassa vai joku kolmevitosen kriisi etukäteen. Tuntuu, että koko paketti on niin monen asian summa (ikäkriisit, " elämän saavutukset" , liiallinen töiden/ylitöiden tekeminen, perustyytymättömyys, mun raskaus, todellisen/kunnollisen ystävän puute jne. ).

ap

Jos teette 50-50 niin mies ei maksa sinulle elareita ja et saa muita kuin lapsilisät. Suosittelen yhteihuoltajuutta mutta lapset sinulla pääsääntöisesti. Tarkoittaa et saat täydet elarit + lapsilisät ja mies voi silti halutessaan pitää lapsia kuinka paljon haluaa. Tämä on itsesi kannalta paras ratkaisu. Jos mies saa aunnon läheltä ja haluaa olla lastensa kanssa niin se on ihan ok. täysin viikko-viikko systeemiä en kuitenkaan suosittele ja eihän se tulisi edes kunnolla vuosiin toimimaan koska saat vauva. Vauvaa ei voi isälle noin vain antaa jos imetät. Saat mieheltä minimissään elarit 118eur x 5 joka kuukausi ja jos suostut viikko-viikkoon niin et mitään ja sinun täytyy vastata kaikista kuluista itse. Kaikki täytyy laittaa lastenvalvojan luona paperille sillä heti kun miehesi tapaa uuden naisen niin en usko et haluaa maksaa...tarkoitan jos haluaa vielä joskus uuden perheen ja lapsia niin kai ymmärrät et yhteiset lapset on ne joista yritettään säästää rahallisesti koska sinä olet äiti ja sinulla on heistä ensisijainen vastuu...luulisin myös et viikko-viikko systeemissä miehellä on helpompi hakea huoltajuutta myöhemmin jos välit tulehtuvat ja voit helpommin menettää lastesi huoltajuuden. En usko et haluat lapsiasi vain joka toinen viikonloppu. Varsinkin jos mies tienää enemmän kuin sinä ja on lasten elämässä tasapuolisesti mukana niin voi hyvinkin onnistua. eli älä suostu.

Ollaan saman tuloisia miehen kans.

ap

Kyllä se vaan on niin että lapsille koti ja toinen voi sitten olla heidän kanssaan arjessa niin paljon kuin on mukana- mut KOTI voi olla vaan yhdessä paikassa, sitten on kakkoskoti jonka merkitys on eri. Vuoroviikkosysteemi palvelee vain aikuisen, ei lasten etua. Jos mies on yhteistyökykyinen ja muuttaa lähelle, hänhän voi ottaa lapset kanssaan ulos, tms että saat levätä, siivota tai mennä yksin jonnekin ja palauttaa lapset kotiin iltatoimille. Jos lasten paarsta haluaa ajatella. Vuoroviikkosysteemi on mun mielestä vähän kuin taistelis omistusoikeudesta lapsiin- ositetaan talo ja lapset. Mut ihminen tarvitsee eheyttä ja juuret. ja nimenomaan lapset. Älä suostu vuoroviikkosysteemiin!!!!