Tulin sitte just jätetyks, puolessa välissä raskautta...

Lapset on nyt nukkumassa ja on jotenki todella tyhjä olo. En saanut ketään kiinni neuvolassa soittoajalla ja huomenna pitäis aamulla raahautua siihen tokaan ultraan, taidan siellä sitte kysellä vähän apuja ja neuvoja.

Tossa naaman edessä odottais kiisselikulho, mutta vieläki ajatus syömisestä tökkii todella pahasti, en oo saanu syötyä yhtään mitään vaik tiedän, että vauvan takia pitäis edes vähän jotain.



Päässä pyörii miljoona ajatusta ja tuntuu, että sydän pomppii ulos rinnasta.

ap

huomaathan itsekin miten hän hallitsee sinua tulemalla vuoroin lähelle ja vetäytymällä heti taas kauemmas. Tuollainen jojottelu hajottaa sinua ja pitää sinut jatkuvassa epävarmuuden tilassa. Huomaatko: heti kun eilen aloit sisuuntua ja suunnitella elämää ilman miestä (tämä näkyy sinusta ulospäin, vaikka et miehellesi olisi mitään ajatuksistasi puhunutkaan), hän sekoittaa pasmasi suukottelemalla otsaasi. Ja jälleen sinä alat pohtia: " Ehkä sittenkin, ehkä hän sittenkin haluaa minut, rakastaa minua, ei kai hän muuten suukottelisi..." Muutut jälleen taipuisaksi ja haluat miellyttää.



Älä lähde miehen jojoleikkiin mukaan. Älä hempeile. Ole kohtelias, mutta viileä. Säilytä itsekunnioituksesi ja todellakin " paina kaasua ja mene ohi" , kuten eilen niin sattuvasti itse sanoit. Jos joskus myöhemmin tulet katumapäälle, niin ainahan voit peruuttaa... Mutta nyt, ajattele vain itseäsi ja lapsiasi. Älä anna miehesi hallita sinua ja ajatuksiasi käytöksellään.

Nyt vasta vastailen sinulle.

Olen todella pahoillani, että elämä ampuu noin kovilla tällä hetkellä!

Tunnut kuitenkin todella järkevältä ja uskonkin, että selviydyt tästä kriisistä hienosti, on sen lopputulos sitten mikä tahansa.



Jotenkin tuntuu kirjoituksistasi, että kriisin pohjimmainen syy on jokin muu kuin teidän avioliiton " huonous" . Viisi lasta, vuorotyö, ylityöt jne. Johan vähemmästäkin ihminen väsyy. Miehesi on ehkä niin loppu (masentunut?) ettei keksi muuta ratkaisua tilanteesta irtipääsyyn kuin lähtemisen. Helppo ratkaisu on se, että vierittää syyn toiseen, eikä mieti asiaa sen pitemmälle. Jotenkin tämä eroilmoituksen yllättävyys kertoo muusta kuin oikeasti tahdosta erota sinusta. Toisesta naisestakin tietysti voi olla kysymys, mutta luulisi, että sen huomaisit muistakin merkeistä, jos sellainen olisi.



Toivottavasti saatte apua perheneuvolasta.



Ehkä se etäisyyden ottaminen ei olisi yhtään huono juttu tässä tilanteessa. Mies pääsisi vähän miettimään asioita kauempaa. Aina kun ei näe metsää puilta ja joskus täytyy mennä kauas, jotta näkee lähelle.



Joka tapauksessa. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!

Toivottavasti tilanne purkaantuu jollain tavalla ja pääset jatkamaan elämääsi!

Haleja ja voimia. Tilanne vaatii totuttelua ja kipuilua, mutta kyllä se aurinko vielä paistaa sulleki taas. Lapset säälittää eniten, mutta itsekin eronneena kaksosten äitinä voin sanoa, että kyllä nekin uuteen tilanteeseen tottuu ja selviää, kunhan sinä saat apua ja tukea, että jaksat heitä tukea ja ottaa kiukuttelut ja surut vastaan. Vaikka sulla onkin paska mies, niin lapset on sitäkin ihanempia ja rakkaampia.

Luin ketjun läpi, ja onneksi nuo ääliövastaukset jäivät tuonne alkupäähän. Ei ole reilua lyödä lyötyä!



Sinä olet nyt varmasti pahimmassa vaiheessa, ajattele että tästä se vain helpottaa. Vaikka ei olisi surua mukana, on elämänmuutos aina rankka, ja menee hetki ennen kuin uuteen tilanteeseen tottuu.



Todellakin, miehesi on Paska. Jotenkin minulle tuli sellainen olo noista viesteistäsi, että hänellä on huono omatunto koko jutusta, ja omalla käyttäytymisellään yrittää saada sinut reagoimaan tietyllä tavalla ja hyökkäämään, ja kaikella tällä hakee oikeutusta omaan käyttäytymiseensä ja vahvistusta päätökseensä. Älä anna hänelle sitä iloa. Ole oma surullinen itsesi, muta älä lähde mukaan hänen hölmöilyynsä. Näytä tunteesi, mutta älä räyhää, sen jälkeen hänelle olisi kovin helppoa koko ero. Pysy lujana!



Ennen pitkää aurinko paistaa risukasaan, ja tulet toteamaan että sinulla ja lapsilla on todellakin parempi ilman häntä.



Olen todella pahoillani puolestasi, mutta uskon, että ennen pitkää huomaat että parempi näin. Tulet elämässäsi vielä saamaan paljon rakkautta! Ajattele, että olet saanut toisen mahdollisuuden aloittaa kaiken alusta.



Voimia!

Oikein hyvää yötä kaikille!!! Luomet painuu kiinni, onneks sain omalta lääkäriltä soittoreseptillä pienen pakkauksen opamoxia(saa käyttää lääkärinmääräyksestä raskauden aikana) ja äiti haki apteekista, toivottavasti se antaa edes vähän unta.

ap

Viikko-viikko jutussa ajatuksena oliskin, että mies muuttaa tähän todella viereen ja lapsilla olis yks yhteinen huone sänkyineen+tavaroineen ja avaimet (saisivat olla kummassa kodissa tahansa) ja täällä sitten vähän enemmän tilaa, tosin ei nytkään kaikille omaa huonetta. Ehkä tää on liian vaaleanpunaisten lasien läpi katsottua ja utopiaa ;(, mutta ainakin pyrkimys on, että täällä toki on ns. " ykköskoti" , mutta myös olis miehen luona lasten koti (eikä mikään retkeilymaja, jonne levitetään vaan patjat lattialle). Todellakaan lapsista ei juurettomia haluta, eikä niitä reissaamaan laiteta, mies on hakenu asuntoa tästä samasta taloyhtiöstä ja naapuritaloista. Tokihan nää asiat varmaan selkenee vasta sitten ku se asunto löytyy ja tiedetään välimatkat.

Jaa-a saapi nähdä mitä tää elämä vielä eteen heittää, onneks kuitenki voidaan puhua asioista ainakin tällä hetkellä ja totisesti toivon ettei näistä asioista tarttis koskaan riidellä. Todella toivon, että mies on tosissaan tässä lapsiasiassa, eikä ala liukenemaan (Se murtais lapset, isä on kuitenki ollu aina tärkeä ja iso osa heidän elämää).

ap