Tulin sitte just jätetyks, puolessa välissä raskautta...

Tulin niin iloiseksi tuosta sinun sisunpuuskasta! Olen seurannut päivittäin miten pärjäilet ja miettinyt välillä töissäkin tilannettasi. Itsekin eronneena tiedän että se on todella raskas prosessi. Tunteet heittelee laidasta laitaan, ja tuntuu että elämä pitää aloittaa kokonaan alusta mutta kun ei tiedä miten ja mistä aloittaisi.

Aluksi sisunpuuskat tulee ja menee melkein saman tien mutta kyllä se sisu sieltä jäädäkseen tulee. Ja ajan myötä huomaat että selvisit voittajana :) Sinä nimittäin olet se joka tästä selviää jaloilleen. Mies huomaa jossain vaiheessa mitä on menettänyt ja tajuaa oman surkeutensa.



Tsemppiä ja hyvää kevättä :)

Sa kylla selviat! Muista vaan pitaa itsestas huolta. Se on nyt tarkeinta.



Enkeleita ja Jumalan siunausta sinulle ja perheellesi.

Saisi sitten mies levätä sen ajan.



Saattaa kuulostaa ihan tyhmältä, mutta oletko mielestäsi työkuntoinen? Se pari viikkoa saattaisi tehdä ihmeitä teidän koko perheelle.

uskon et aina mahdollisuus estää ero on et mies pääsee pois kaikesta 2 viikoksi. Tällöin vastaa vain sms-viesteihin ja älä soita. Mies pääsee todella tippumaan ja kohtaamaan todellisuuden. Hae saikkua, saat sitä varmasti ja työnantajakin ymmärtää tilanteen. Sanot vaan et 4 lasta kotona,yksi vatsassa ja mies lähti, et sun pää hajoo. Niin kauan kun kriisi on akuutti vaiheessa eikä mies pysty sitä purkamaan mitenkään elämällä normaalia arkea, ei mitään tule tapahtumaan.

niin sinun pitää saada lapsille paikka vuoropäiväkotiin.

En vaan tiedä onko järkevää tuon 2,5kk takia vaihtaa lasten päivähoitopaikkaa, jos saa muuten järjestettyä hoidon.

Voimia sinulle raskaaseen aikaan, mutta kyllä se aurinko vielä paistaa risukasaankin.

Täsmälleen samaa mieltä teidän kanssa oon ja siks en oo pystyny mitään niin " dramaattista" tekemään, kuten viskaamaan miehen tavaroita säkkiin ja käskeä häipymään. Viime viikon aikana (miehen kanssa keskusteltuani asioista) alkoi mulla vahvistua tunne miehen masennuksesta. Oon puhunu siitä miehelle, mutta hän on sitä mieltä ettei vika ole hänessä vaan minussa (vaikkei mitään oleellista muutosta oo tapahtunu), tarvitsee ilmeisesti omalle pahalle ololleen " kasvot" ja kukas se siinä lähimpänä onkaan...

Mies ei suostu mihinkään hoitoon, saattaa kuulemma harkita sitten ku on päässy muuttamaan pois. Perheneuvolaan on luvannut lähteä, mutta meidän asioiden hoitaminen siellä näyttää vaan venyvän. Soitin taas tänään sille " meidän henkilölle" , eikä oo paikalla, jätin taas vastaajaan viestin ja turhautuneena odottelen jotain tapahtuvaks.

Mies pakenee kaiket illat töihin (tekee hulluna ylitöitä). Miehelle meidän lasten hoitaminen on kuulemma ok mun töiden takia, pelkään vaan, että jaksaakohan ku tekee niin hirveesti ylitöitä kaiken tän lisäksks. Miehellä on pakonomainen suhtautuminen töihinsä (firma kaatuu, jos hän ei tee näitä juttuja), hän on sanonu jaksavansa aina töissä, työt ei kuulemma tuota mitään ongelmaa, vaan kaikki muu.

Miehen puheet on myös hyvin ristiriitaisia ja mieli ailahtelee koko ajan. Mies tulee mun kanssa toimeen ihan hyvin, muttei haluais kuulemma nähdä mua. Luulenpa, että mun näkeminen (sairastin esikoisen jälkeen erittäin vakavan synnytyksen jälkeisen masennuksen, josta toivuin hyvin ja nopeasti, joten omaa kokemusta on) " todistaa" miehelle ettei kaikki ole hänessä kunnossa (vaikka niin haluis) ku ehkä tunnistaa samoja väsymisen oireita itsessään ku sillon aikoinaan minussa. Ehkä hirvee ylitöiden painaminen on miehelle vakuuttelua siitä ettei mikään oo vialla. Minut pitää " raivata" pois tieltä etten vaan puutu työntekoon. Nää on mun näkemyksiä/tuntemuksia tällä hetkellä ja olo on avuton, koska mies ei halua apua eikä päästä lähelleen. Odottelen vaan sitä perheneuvolaa, että edes jotain tapahtuis.

Kiitos ku jaksatte myötäelää tätä asiaa mun kanssa!!!!

ap

Kävin tänään lääkärissä ja sovittiin, että menen töihin, mutta jos en jaksa/kykene olemaan siellä, niin saan sitte tarvittaessa sairaslomaa. Nyt ainakin tuntuu, että haluan mennä töihin, riittää tää asioiden pyörittely. Niin kauan tää " homma" polkee paikoillaan ku mies on ilman asuntoa, joten voin olla töissä poissa toisen nenän edestä. Ku molemmat ollaan töissä, ei tarvitse paljonkaan toista nähdä. Riitaa ei onneks ole vieläkään tullu, joten asioista sopiminen on helpompaa. Mies ku haluaa olla lasten kanssa, niin otan avun vastaan ja samalla rakennan omaa uutta elämääni eli vahvistan itseäni henkisesti, jotta muuton tullessa en sitte romahda uudestaan (ainakaan näin paljon).

Mies on tän viikonlopun äidillään lasten kanssa ja mä laitan tuulemaan kotona (teen siivoushommia, jotka on jääny rästiin) ja järjestelen paikat uuteen kuntoon, on sitte vähän helpompi aloittaa " uus elämä" .

En jää jojotettavaks ku oon töissä, ei tarvii miehen pahemmin katsella mua ku käyn kotona vaan kääntymässä ja vietän sen ajan lasten kanssa. Näillä eväillä mennään tää lyhyt aika ennen äippälomaa, toivottavasti kämppä löytyy siihen mennessä, jos ei niin sitte on pakko tehdä muita järjestelyitä. Jos mies väsähtää kokonaan lapsiin, niin sitte taas katsotaan asiaa uudestaan. Tiedän, että kaikki on sitä mieltä, että miehen on muutettava pois, mutten halua heivata äidilleen, koska voi olla helpommin näin lasten kanssa (äidiltä vähän liian pitkä välimatka ku auto ei aina käytettävissä) ja näin saan tehtyä omat työvuorot.

Nyt on jo vahvempi olo ku viime viikolla, joten uskon että selviän jollain tavalla siitä huolimatta, että tää muutto venyy. Töissä saan ajatukset muualle ja siten vähän kohotettua itsetuntoa. Oon jollain tavalla sisäistäny nyt tän asian, että jos en kelpaa niin antaa olla.



Joku taas kyseli tästä viidennestä lapsesta: ei vahinko, harkittu vuosi, miehen suostumus lopettaa ehkäisy ja yhdessä harrastettiin seksiä.

Ei, mies ei harkinnut mitään eroa siinä vaiheessa ku lasta puuhailtiin, oon kysynyt.

ap

Tsemppiä ja haleja ap:lle;)

jos ukkoosi joskus törmäsin, kuristaisin siihen paikkaan!!! Vittu mikä paska saatana!!!

Olen lievästi sanottuna järkyttynyt! Ole vahva ap, lastesi takia!! Ja itsesi tietysti.

vastuutonta ja epäkypsää, saattaa olla kuitenkin, että takana on " pelkkä" uupumus, loppuunpalaminen. Se saa ihmisen puolustautumaan, vaikka läheisiäänkin vastaan - käyttäytymään poikkeavasti kaikin tavoin.



Olisiko mahdollista, että patistaisitkin miehesi YKSIN psykologin/psykiatrin pakeille? Kenties työterveyslääkärin? Mielialalääkkeet ovat hyvä ensiapu, niillä saa jalan avannon reunalle - sitten voi miettiä joko terapiaa, työpaikan vaihdosta jne.

Loistavaa! Tuosta sinun toipumisesi ja vahvistumisesi alkaa. Mukavaa viikonloppua sinulle ap!







" Oon jollain tavalla sisäistäny nyt tän asian, että jos en kelpaa niin antaa olla."

eiköhän ap:lla ole nyt muutakin tekemistä elämänsä kanssa kuin roikkua täällä koko ajan! Hienoa, että ihmiset jaksavat pitää ketjua yllä, mutta se ettei ap ole kirjoittamassa tänne joka päivä tai tunti ei tarkoita sitä, että olisi provo.

ap:ha oli aluksi saikulla.

en jaksais selata kaikkia sivuja läpi päivittääkseni tietouteni, kun konekin raksuttaa niin hitaasti

Samaa jaksan minäkin jauhaa kuin edelliset:



Ukko veks kämpästä HETI

ja sä pärjäät kyllä, elämä kantaa!



Voimia kovasti!

Joka ilta tullut jo tavaksi käydä lukemassa kuulumisesi, joten pidetään ketju korkealla. Voimia tähän päivään ja tuleviin.



Muista, aika parantaa haavat, muttei (miehen) tyhmyyttä :)

muuttunut? Kun puhuit siitä asumuserosta,niin eikö se nyt ala olla aika selvää mitä teille tapahtuu....mä ainakaan jaksaisi tuota soutamista ja huopaamista kovin pitkään enää. ja onko miehesi ilmoittanut olevansa halukas menemään terapiaan ym apujuttuihin jo itsensäkin vuoksi?

Tuli ihan paha mieli kun luin miten huonoon kuntoon olet mennyt. Toivottavasti hait sairaslomaa ja toivottavasti äitisi taas auttaisi.

Mun nettiyhteys on temppuillu sen hiton langattoman mötikän takia, nyt vihdoin ja viimein pääsin tänne, kirjotin tunnin mun viestiä ja se hävis jonnekin. On itkettäny muutenki ja tää oli viel kaiken huippu, taivaan tuuliin koko asia!!!!

Joudun lähtemään iltavuoroon, joten en ehdi uudestaan kirjottaa just nyt sitä viestiä, mutta todella toivon/rukoilen, että tää netti toimis vielä iltavuoron jälkeen. Ei oo tällä hetkellä varaa ostaa uutta langatonta mötikkää.

Asiat on todella huonosti, sinnittelen jollain tavalla ja mietin pyydänkö sairaslomaa vai en. Paljon on tapahtunu näinä päivinä ja asiat on menny huonommaks.

ap

Jos viesti häviää niin voit sitten lähettää sen uudelleen.