Tulin sitte just jätetyks, puolessa välissä raskautta...

Älä nyt masennu,kyllä tää tästä.....





























provoksi paljastuu:/

Noh, mulla ainakin on.

Ja mitä hiton väliä vaikka tää olisi vuosituhannen provo? Ei sillä, että tää ap. on kyllä kirjoitellut tällä nimimerkillään jo aika kauan muille palstoille ennen tätä ketjua, mutta voihan olla, että nyt sitten on päässä naksahtanut...

Vaan silti, mitä helvetin väliä? Luuletko että sä tulet saamaan mitalin, jos sä nyt keksitkin joskus jonkun provon? Varsinkin kun selvästi olet niitä tyyppejä, jotka käy aina huutamassa jokaiseen ketjuun " Provo" !

Mutta onnea vaan, jos ei sulla parempaa tekemistä elämässäs ole. Ja ennen kaikkea siitä, jos tällainen tilanne mikä ap:lla on , on sulle ihan uskomaton, ja tosielämässä tuntematon.

Vierailija:

Älä nyt masennu,kyllä tää tästä.....

provoksi paljastuu:/

Ensinnäkin iso halaus AP:lle.



Olen itse käynyt läpi samat jutut. Kuin omaltä näppikseltäni olisi tullut. Tosin odotin vasta 3 lasta, olin raskaana 5kk:lla, kun mies tuli sanomaan, ettei enää rakasta minua. Kun sitten sieltä aikani kaivelin, niin työkaverihan se sitten siellä työpaikalla oli alkanut tuntumaan kiinnostavammalta.



Kävin läpi samat vuoristoradat kuin sinä ja samallalailla hain apua meille, jota mies ei sitten ottanyt vastaan. Menin itse perheneuvolaan ja kävin siellä juttelemassa useita kertoja. Ja sekin auttoi todella paljon. Teidän tapauksessa olisi tärkeää, että lapsetkin voisivat saada apua.



Välillä kaikki tuntui olevan paremmin, sitten taas tipuin kovaa ja korkealta. Samoja vinkkejä annan kuin muutkin, keskity itseesi ja lapsiin, ennenkaikkea siihen syntymättömään. Alkoi hymyilyttää, koska muistin ostaneeni itsellenikin kukkia. Kampaajalla käynti piristää myös kummasti. Itse kerroin asiasta myös monelle, ettei tarvinnut yrittää ystäville tai läheisimmille työkavereille esittää, että kaikki on hyvin.



Meillä mies teki myös (tiedostaen tai tiedostamattaan) tuota jojoamista. Toivonkipinä silloin ja tällöin ja sitten taas kuraa niskaan. Heti kun näytti, että olin etääntymässä siitä, tuli hellyyttä ja lupauksia, että voi nämä asiat tästä helpottaa. Varo sitä, siinä hajottaa helposti itseänsä lisää. Meillä asia ratkesi siten, että jouduin kesken työpäivän lähtemään sairaalaan kovien supistusten takia. En ilmoittanut hänelle mitään, vaan hän sai kuulla asiasta omalta äidiltään, jonka olin pyytänyt hakemaan lapset hoidosta. Siitä alkoi hidas ja takkuinen tie takaisin yhteiseen elämään.



Mies on edelleen samassa työpaikassa ja välillä on niin vaikeaa luottaa, mutta näin olen halunnut. Nyt on vaan sitten itselle tullut se tilanne, ettei itselläni mikään tunnu miltään. Eli nyt toisin päin. Tiedän tämän menevän ohi, mutta sain sen viimein kakaistua ulos. Mies on nyt vuorostaan aivan paniikissa. Itselläni ei ole toista, mutta en ole tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen. Eli jos jatkatte, muttette riitele kaikkea suhteen arkea uusiksi vaan sinä joustat ja annat anteeksi, voi itsellesi tulla samankaltainen tilanne eteen.



Ironista tässä meidän tilanteessa on se, että mies kehtasi riidan päätteeksi tokaista (kun siis olin tämän kertonut), että miten saatoin tehdä tällaista, hänellä kun on kaikenlaista uutta ja mielenkiintoista työsaralla tulossa. En malttanut olla huomauttamatta, että kun itse kuulin nuo legendaariset " En rakasta sua enää" -sanat, oli itsellänikin jotain uutta tulossa... ;) Nyt kipuillaan sitten minun oikeuttani onnellisuuteen, tasapuoliseen arkeen ja siihen, että minuakin saa välillä väsyttää ja joskus perhe voi tuntua vankilalta. Mutta uskon, että me tästä selvitään himpun verran vahvempina.



Itsekin muistan kirjoitelleeni tänne suurimmassa hädässä yöllä, kun ystäville en voinut soittaa ja sain myös paljon positiivista energiaa. Kiitos siis siitä kaikille. :)

muine viesteineen, jotta asiayhteys ei katoais.

Enkä oo itse " unohdellu" pillereitä, oon tässä ketjussa kertonu miten meidän " vahingot" on saaneet alkunsa.

Kiitos teille, jotka ette vääntele mun asioita ja irrota niitä asiayhteyksistään pilkataksenne, vaan ootte oikeesti tukena!!!

ap

Oletko tätä miettinyt äiti-kiljunen

saatteko muuta apua kuin keskusteluapua perheneuvolasta? VOIMIA!!!

potki se ukko nyt pihalle...mua alkaa jo kyllästyttää tää juttu. Se on ilmoittanut haluavansa eron. Anna sen mennä!

Perheneuvolassa siis käytiin ja keskusteluiden jälkeen toinen terapeuteista kysyi mieheltä, että olisko mahdollista jarrutella asioita ja miettiä kunnolla, sekä alkaa hoitaa avioliittoa. Tähän mies sanoi hakevansa avioeroa, jotta sais kämpän nopeemmin. Tuli täytenä yllätyksenä, koska oltiin puhuttu asumuserosta ensin.

Järkytyin siitä valtavasta itsekkyydestä, mies voi noin vaan ilmoittaa hakevansa avioeroa tollasen syyn takia :(!!!

Terapeutit olivat sitä mieltä, että mies tarvitsisi ammattiapua ja tilanne pitäis selvittää, eikä eroon oo mitään " järkevää" selitystä.

Miehen velvollisuudeks jäi myös puhua lasten kanssa asiat, selittää tilanne (oli sovittu, että olis hoitanu sen mun eilisen iltavuoron aikana), mutta ei hoitanu sitä, olis voinu myös tänään mun iltavuoron aikana, vaan ei hoitanu sitä. Lykkää koko ajan lasten kanssa keskustelua, vaikka terapeutit sanoivat sen olevan äärimmäisen tärkeää lapsille :(.

Mies ei suostu ottamaan apua vastaan. On luvannu käydä perheneuvolassa nää sovitut käynnit, vaan pitääkö lupauksensa.

Kysyin mieheltä taas tänään, että miten voi just nyt tehdä näin, niin nyt on kuulemma oikea aika ajatella itseään ja omaa onneaan.

ap

voi muuta sanoa kun lukee ap aikaisempia kirjoituksia.

Haluan käydä perheneuvolassa, jotta saadaan joku piste tälle asialle ja voidaan lasten kanssa aloittaa " puhtaalta pöydältä" sekä saada joku selitys tälle asialle, jos se on edes mahdollista.

ap

Tää stressi vie hengen. En oo vielä pyytäny sairaslomaa, yritän jotenki sinnitellä tän nukkumattomuuden kanssa ainakin vähän aikaa vielä, kunnes raja tulee vastaan ja se varmaan tulee uudessa listassa, koska mulle on laitettu niin epäinhimilliset työvuorot.

ap

aika sitten. Aikani odotin ratkaisuja ja konkreettisia tekoja. Kun ei niitä tullut sanoin, että nyt loppuu saatana tämä vehtaaminen ja elämä jatkuu. Niin on jatkunutkin, yhdessä ollaan vielä 4 vuotta tuon episodin jälkeen ja ihan mukavasti pyyhkii.

Naurettavaa ehkä, että joku seksiasia voi olla niin tärkee, mutta ku hormonit hyrrää kaikesta tästä paskasta huolimatta (raskaudesta johtuen) ja tuskin kukaan huolii tämmöstä naista :(.

ap

vähän vokottelet, ihan varmasti. Ties mitä tekisi teidän suhteellenne pienet panot;)

ap

ja takuulla sinut joku ihana mies vielä huolii!

mites lapset jakselee?

millaista työtä teet, kun vuorot on epäinhimilliset?

Lapset on hämillään edelleen ja oon rohkaissu heitä puhumaan asioista ku siltä tuntuu.

Oon hoitoalalla töissä.

ap

Toiseksi, hävetkää te jotka kehtaatte lyödä lyötyä... Jos viestiketju teitä kyllästyttää, niin pakkokos sitä on käydä lukemassa? Antaa tän ketjun olla AP:n purkukanava, jollainen se ainakin aluksi sai olla. Kyllä vihaksi pistää, jos AP nyt ei enää uskalla käydä täälle kertoilemassa kuulumisiaan/purkamassa tunteitaan, vain sen takia että jotkut pikkusieluiset ilkeilijät tulevat tänne haukkumaan ja vääntämään tikusta asiaa/mustamaalaamaan.



Ja te jotka jauhatte miesten " huijaamisesta" lapsen hankintaan... Kyllä se lapsen alulle paneminen vaatii KAKSI ihmistä. Sattuu vaan oleen NIIN MIESTEN TAPAISTA paeta vastuutaan, kun vahinko on sattunut. Ja syyttää sitten vahingosta naista. Jos mies ei halua lapsia, niin ainut 100% varma keino välttyä siltä on selibaatti!!!



AP:lle tosi paljon voimia! Sä olet vahva nainen ja sä selviät! Älä välitä näistä paskan puhujista ja muista, jotka koittaa sua lannistaa. Heillä ei oo kaikki kotona! Jos vielä uskallat, käy ihmeessä purkaa tunteita/kuulumisia tänne. Sulla on paljon " tukijoukkoja" , myös meitä hiljaisija (jotka taustailemme yleensä) ja muistamme sua ja perhettäsi rukouksissa ja ajatuksissamme! <<<halaus>>>

Toivottavasti keksisit jonkin keinon päästä siitä miehestäs, niin että muuttaisi sitten vaikka sinne äidilleen odotteleen sitä asuntoa eikä sitten kiduttaisi sinua siellä kotona.

Isosti haleja ja älä välitä noista vinkujista. Tulehan kertomaan taas miten voit.

Voimia sinulle äiti-kiljunen! Minä ymmärrän hyvin tarpeesi saada viides lapsi. Minullakin on haaveissa neljäs. Mies ei haluaisi, mutta minä en ymmärrä mitä väärää siinä on haluta iso perhe. Minä aion mieheni kanssa vielä monet kerrat asiasta keskustella, sillä minun mielestä meidän molempien pitää olla lapsilukuun tyytyväisiä, katsotaan sitten mihin ratkaisuun päästään.



Epäilijöille! VAHINKOJA sattuu ehkäisyn kanssa, tiedoksi vaan. Tiedän monta tapausta, joissa ehkäsy pettänyt, vaikka oikein käytetty. Ja AP:llahan oli " lupa" tähän viimeisimpään lapsoseen. Ja kaikki ei ole aina naisen vika ehkäisyn pettämisessä. Jos harrastaa seksiä niin on otettava huomioon se mahdollisuus, että voi tulla raskaaksi!



Toivon, että tulet silti kirjoittelemaan kuulumisiasi ja purkamaan mieltäsi. Älä lue tai vastaa noihin ilkeisiin kirjoituksiin.



Muista, että täällä on myös meitä tukijoita! :)