Tulin sitte just jätetyks, puolessa välissä raskautta...

Voin vain kuvitella, millaisessa härdellissä hän on elänyt parhaan nuoruutensa lapsia pakonomaisesti hinkuvan vaimon vierellä.



Hattua nostan kun lopulta jaksaa lähteä elämään omaa elämäänsä. Vaimostaan hän eroon haluaa, ei lapsistaan.

Tiesin, että ap:n miehellä oli varmasti hyvät syyt toimia niinkuin toimi! Eli sympatiani nimenomaan ap:n miehelle!

Osaavat tuomita _syylliset_ ihan tuosta vaan.



Olisikohan rakentavampaa ajatella, että parisuhteessa ei ole " syyllisiä" vaan kaksi inhimillistä toimijaa, jotka myös virheitä tekevät?



En usko, että ap:n mies on puukko kurkulla pakotettu lapsia siittämään tai edes, että lapset on kovin huijaten tehty. Joku vastuu miehelläkin on!



Ihmettelen mikä ihmeet tarve on haukkua ja lyödä kovilla, kun toinen tulee tänne purkamaan ahdistustaan vaikeasta elämäntilanteesta! Syyllisten etsiminen on täysin epäolennainen asia tässä ketjussa. Tajuatteko kuinka pahasti voitte satuttaa jo nyt huonosti voivaa pienten lasten äitiä? Hän menee jo nyt jaksamisensa äärirajoilla. Onko täällä netissä jotenkin helpompi näyttää se raadollinen puoli itsestään?



Järkyttää oikeasti monien empatiakyvyttömyys! Ymmärrättekö oikeasti, että keskustelette täällä elävän ja tuntevan ihmisen kanssa, jolla mikä tahansa voi olla se kamelinselän katkaiseva viimeinen juttu.



Minusta on ollut ihana seurata monien ihanaa tukea ap:lle. Jos elää noin vaikeassa tilanteessa, siiät on ollut varmasti apua. Ei kaikkea voi kaataa läheistensä niskaan ja tämä on varmasti ollut helpottava purkautumiskanava.



Älkää pilatko sitä!



Ap:lle vielä kovasti jaksamista! Yritä olla välittämättä näistä huutelijoista. Elämäsi on täällä muutamien " kauniit ja rohkeat" , josta sitten huudellaan ymmärtämättä, että taustalla on ihan oikea vaikeuksissa oleva perhe.



Olet todella vakuuttanut minut, että selviät kyllä tästä vaikeasta paikasta. Ole itsellesi amollinen, äläkä yritäkään pystyä kaikkeen. Pidä ensisijaisesti nyt huolta itsestäsi, jotta jaksa huolehtia katraastasi!

Minusta on ihan asiallista, että joku nostaa esiin myös ap:n miehen näkökulman! Asioilla on kuitenkin aina kaksi puolta.

Tämä on ap:n tekstiä. Totta kai hän kertoo asian omalta kannaltaan. On täysin epäolennaista tässä kohtaa miettiä kuka on syyllisempi kuin toinen. Joka tarinassa on vähintäänkin kaksi puolta.



Sinänsä jaloa, että yrität puolustaa miestä täällä, vaikkei hän tätä ketjua edes lue...



Mieti kuitenkin, kuinka paljon oikeasti tiedät tästä perheestä. Oletko oikeasti kykenevä tietämään , kuitenkin vain nettikeskustelun perusteella, oikean " syyllisen" . Onko sellaista edes olemassa?Onko ollenkaan tarpeellista huudella ap:lle, että itse olet tilanteesi aiheuttanut vai voisiko vain tukea ihmistä vaikeassa tilanteessa. ja yrittää asettua hänen asemaansa? Syyllisten etsiminen on täysin epärelevanttia.



900

just tossa vaiheessa raskautta hormonit tosiaan hyrrää ja seksiä tekis mieli sikana! ja miehen on vaikea ymmärtää. Sori, sun miehes vielä vähemmän ilmeisesti.

Vierailija:

olen vähän samanlaisessa tilanteessa. Meillä on kolme lasta ja onneksi en ole siis raskaana, mutta mies todella yllättäin ilmoitti halustaan erota. On tosin halunnut erota lähes joka kevät viimeiset 10 vuotta, mutta on aina sitten toipunut jotenkuten jäämään. Tänä keväänä ei, eropaperit on olleet jo pitkän aikaa vetämässä ja asuntoasiat yms selvitetty.

Kamalaa on ollut. Uskoin avioliittoon ja uskoin että pystyn vaikka yksin pitämään tän homman kasassa. Olen elänyt jo vuosia kuin yh, mies paljon poissa töiden takia. En usko myöskään, että hänellä on toinen. Jos on, niin ei se ole syy, vaan miehen luonne ylipäätään. Ei ole onnellinen, vaan aina haluaa jotain muuta, kuin mitä on. On ihan tuulella käyvä kaikin puolin.

Olemme menossa jollekin parisuhdekurssille kesällä ja tarkoitus on lähinnä erota edes hyvin. Meillä ei ole riitaa kyllä nytkään. Hän vaan haluaa mennä, joten menkööt sitten.

Kyllä me selvitään ja on varmasti elämällä jotain hyvää odottamassa meillekin jossakin vaiheessa. Jos mieheen ei ole tuon vertaa luottamista, että vois katsoa perheen etua yli oman navan, niin saa sellainen mennäkin! Jaksamista sinne!

Toihan kuulostaa ihan kamalalle? Miten sä olet noin hyvin pää pinnalla? Vai oletko vielä matkalla pohjalle?

Miten sä tiedät, että sun miehelläsi ei ole toista naista? Uskotko siis kun sanoo vai onko vaan mahdotonta?

Ihmeellisiä miehiä sitä vaan onkin. Veikkaanpa, että aika harvassa ovat ne naiset ja äidit, jotka vaan noin lähtevät.

Toivottavasti miehesi osallistuu lastesi elatukseen, elämästä puhumattakaan. Teetkö vuorotöitä tms. vai oletko selkeästi päivätöissä. Jos mä eroaisin, en tiedä miten selvittäisiin kun mulla vuorotyö eikä mitään vuorotyöläisten päiväkoteja lähimaillakaan.

Tsemppiä sulle ja kivaa kevättä!

ihan siis kuin Äiti-Kiljusenkin.....

Vierailija:

Vierailija:

olen vähän samanlaisessa tilanteessa. Meillä on kolme lasta ja onneksi en ole siis raskaana, mutta mies todella yllättäin ilmoitti halustaan erota. On tosin halunnut erota lähes joka kevät viimeiset 10 vuotta, mutta on aina sitten toipunut jotenkuten jäämään.

Vierailija:

En tiedä minne muuallekaan purkaa...

Mies ilmoitti, että on lakannut rakastamasta mua. Raskaus on puolessa välissä ja lapsia on useampi jo ennestään. Tuntuu että mä tukehdun tähän paikkaan. On sellanen olo kuin mut olis hakattu sairaalakuntoon, henki ei kulje ja supistelee :(. Itkettää vaan koko ajan, enkä tiedä mitä tehdä. Putosin ihan tyhjän päälle, tää kaikki tuli ihan täysin puun takaa. Anteeks tää vuodatus, sattuu vaan niin hirveesti!!!

Mitä niin pahaa mä oon elämässäni tehny, että oon ansainnu tämän.

Yleensä, kun taustoja on vähän kaiveltu ja kuunneltu muukin kuin jätetyn naisen näkökulma niin on paljastunut juuri kiljusten tyylinen asetelema: perheessä on eletty naisen unelmien mukaan, naisen haluama lapsiluku, naisen haluama asuinalue, naisen haluamat harrastukset...ja jos mies on uskaltanut ilmaista eriävän mielipiteensä niin hups, ehkäisy petti, hups, mites tässä nyt näin.



Mulla tuli itseasiassa tämä heti mieleen kun luin ekaa kertaa äiti-kiljusen juttuja. Jo se, että perheessä on neljä lasta ja viide tulossa olisi painajaismaista melkein kenelle tahansa miehelle. En puolustele miestä, lähtökään ei ole oikein mutta usein ainoa vaihtoehto, ellei sitten kiikkuun vedä itseään.

Vierailija:

Putosin ihan tyhjän päälle, tää kaikki tuli ihan täysin puun takaa. Anteeks tää vuodatus, sattuu vaan niin hirveesti!!!

Mitä niin pahaa mä oon elämässäni tehny, että oon ansainnu tämän.

Olet painostanut miehesi kerta toisensa jälkeen uuteen lapseen vaikka hän on vihjaillut abortistakin? Puun takaa? Miksi valehtelet itsellesi?

Sitä pahaa olet elämässäsi tehnyt, että olet painostanut miestä johonkin jota hän ei ole selvästi halunnut. Oma vauvakuumeesi on mennyt muun perheen hyvinvoinnin edelle.

Voimia sinulle! Edellinen ei ollut kettuilua, vaan yritin avata silmäsi.

Kiitos kaikista haleista, rukouksista, voimista jne. !!!!

Teille, jotka jaksatte riehua tästä lapsiasiasta: Kaksoset saivat alkunsa pilleritauon (lääkärin määräämän, josta mies oli tietoinen) aikana ja tällä hetkellä pienimmäinen samalla tavalla (tosin seksiä oli vaan kerran ja sekin kuukautisvuodon aikana). En siis oo mitenkään voinu painostaa miestä " lastentekoon" . Joo rakastan lapsiani ja oon haaveillu isosta perheestä, mutta koskaan en oo salaa lapsia " tehny" , meille lapset on tullu. Se että kovassa vauvakuumeessa miettii kaikkia mahdollisia asioita ääneen, ei tarkoita sitä, että niitä toteuttais millään tavalla just siks, että asiaan tarvitaan 2 ihmistä. En jaksa enää jauhaa tästä asiasta, koska se ei oo tämän jutun ydin, eikä aiheuttaja millään tavalla. Jos mies olis ollu aikasemmin tyytymätön meidän asioihin, niin olishan voinu lähteä koska tahansa, joten kyllä tää kaikki tuli puun takaa. Eikä tässä oo eletty mitään " toisen unelmaa" , vaan normaalia perhe-elämää ennen tätä juttua.

ap

En mä oo täällä mun miestä haukkunu, enkä lynkannu, en edes syyllistäny, jos eivät " arvon" haukkujat sitä ole huomanneet!!!!

Oon purkanu omaa pahaa oloani, oon kertonu asioista, jotka on mua loukannu, oon hakenu tukea, oon hakenu tietoa käytännön asioista, oon hakenu ihmisten omakohtaisia kokemuksia ja oon hakenu purkukanavaa tähän vaikeeseen tilanteeseen. Kiitos teille rakkaat ihmiset, jotka ootte sen kaiken mulle suonu!!!



Viikonloppuna mies oli pinnakireellä lapsille ihan turhista asioista (huusi ku ei löytäny ulkoiluvaatteita). Sanoin, että nykyään vaatteet löytyy jokaisen omasta kaapista, ei lattialta (mies ei siis ollu katsonu kaapeista ja naulakosta, saati hyllyistä). Tarvitsin tavaroiden kantamisapua (kotoa parkkipaikalle), koska kädet oli täynnä ja osa todella painavaa tavaraa, mies ei suostunu auttamaan, vaan totes että kyllä sä itsekin saat kaiken kannettua. Ehkä pieniä asioita, mutta kyllä loukkaa tässä tilanteessa. En oo miestä painostanu äidilleen välimatkan takia, nyt saan avut työvuorojen hoitamiseks (välillä vuorot ilta-aamu, jolloin mies ei ehtis ku käydä kääntymässä äidillään, eikä sais nukkua kunnolla, mulla alkaa siis aamut aikasemmin ku miehellä).

ap

Vierailija:

Vierailija:

olen vähän samanlaisessa tilanteessa. Meillä on kolme lasta ja onneksi en ole siis raskaana, mutta mies todella yllättäin ilmoitti halustaan erota. On tosin halunnut erota lähes joka kevät viimeiset 10 vuotta, mutta on aina sitten toipunut jotenkuten jäämään. Tänä keväänä ei, eropaperit on olleet jo pitkän aikaa vetämässä ja asuntoasiat yms selvitetty.

Kamalaa on ollut. Uskoin avioliittoon ja uskoin että pystyn vaikka yksin pitämään tän homman kasassa. Olen elänyt jo vuosia kuin yh, mies paljon poissa töiden takia. En usko myöskään, että hänellä on toinen. Jos on, niin ei se ole syy, vaan miehen luonne ylipäätään. Ei ole onnellinen, vaan aina haluaa jotain muuta, kuin mitä on. On ihan tuulella käyvä kaikin puolin.

Olemme menossa jollekin parisuhdekurssille kesällä ja tarkoitus on lähinnä erota edes hyvin. Meillä ei ole riitaa kyllä nytkään. Hän vaan haluaa mennä, joten menkööt sitten.

Kyllä me selvitään ja on varmasti elämällä jotain hyvää odottamassa meillekin jossakin vaiheessa. Jos mieheen ei ole tuon vertaa luottamista, että vois katsoa perheen etua yli oman navan, niin saa sellainen mennäkin! Jaksamista sinne!

mitä apua saatte perheneuvolasta? eikö miehen asuntoasia todellakaan etene?

niin aina siellä on se uusi odottamassa. Jos lähtöä on tehty pitkään jne. niin viimeinen sysäys on se, että vihdoinkin on paikka (ja ihminen) mihin mennä. Tuon tyyppiset nyssykkämiehet eivät osaa aloittaa uutta elämää vaan tarvitsevat siihen se uuden.



Siksi ihmettelen niitä naisia, jotka vievät avioerotilanteessa kaiken minkä pystyvät. Miehet eivät pääse kunnollisen elämän alkuun ja se haittaa erityisesti LAPSIA.

Ens kerralla pitäis puhua siitä, että hoidetaanko meidän avioliittoa vai hoidetaanko meitä eroperheenä. Haastatteluiden ja viimekäynnin perusteella terapeutit olivat sitä mieltä, että eroon ei ole mitään " järkevää" syytä, vaan asiat saadaan kuntoon, jos vaan sille tielle halutaan lähteä. Jos meitä hoidetaan eroperheenä, niin yritetään meille luoda keskusteluyhteys näistä asioista, jotta saataisiin selkeyttä kysymksiin ja tunnepuoleen. Lapsille on joka tapauksessa luvattu myös keskusteluapua, josta sovitaan sitte kolmannella käyntikerralla. Myös mahdolliset terapiat ja kotiavut on luvattu järjestää tarpeiden mukaan.

Itsellä on todella ristiriitaiset tunteet ja seuraava käynti jännittää ihan hirveesti. Toisaalta mua on loukattu niin sydänjuuria myöten, että ajattelen ettei tästä tuu mitään ja toisaalta silti mietin avioliiton jatkamista, vaikka se ei viimekädessä edes mun päätös ole :(.

ap

tämän viikonlopun? Vietttääkö viikolla yöt luonasi? Sano miehellesi että muuttaa sinne äitinsä luo niin pääset sinäkin jatkamaan elämääsi. Ties kuinka kauan menee ennen kuin saa oman asunnon.

Sinun toipuminen erosta alkaa vasta kun mies muuttanut pois(kokemusta on).

Milloin sinulla on laskettu aika? Aiotko ottaa miehen mukaan synnytykseen?

Minä en usko että miehelläsi uusi nainen, miksi muuten viettäisi paljon aikaa teidän kanssa?

Voimia sinulle ja lapsillesi.

olen vähän samanlaisessa tilanteessa. Meillä on kolme lasta ja onneksi en ole siis raskaana, mutta mies todella yllättäin ilmoitti halustaan erota. On tosin halunnut erota lähes joka kevät viimeiset 10 vuotta, mutta on aina sitten toipunut jotenkuten jäämään. Tänä keväänä ei, eropaperit on olleet jo pitkän aikaa vetämässä ja asuntoasiat yms selvitetty.

Kamalaa on ollut. Uskoin avioliittoon ja uskoin että pystyn vaikka yksin pitämään tän homman kasassa. Olen elänyt jo vuosia kuin yh, mies paljon poissa töiden takia. En usko myöskään, että hänellä on toinen. Jos on, niin ei se ole syy, vaan miehen luonne ylipäätään. Ei ole onnellinen, vaan aina haluaa jotain muuta, kuin mitä on. On ihan tuulella käyvä kaikin puolin.

Olemme menossa jollekin parisuhdekurssille kesällä ja tarkoitus on lähinnä erota edes hyvin. Meillä ei ole riitaa kyllä nytkään. Hän vaan haluaa mennä, joten menkööt sitten.

Kyllä me selvitään ja on varmasti elämällä jotain hyvää odottamassa meillekin jossakin vaiheessa. Jos mieheen ei ole tuon vertaa luottamista, että vois katsoa perheen etua yli oman navan, niin saa sellainen mennäkin! Jaksamista sinne!

Siis heti silloin rykäistyään, että haluaa lähteä, olisi lähtenyt. Jos mies jättää perheensä toisen naisen takia, ei hän kotona nuku ja odottele oman kämpän saamista. Eihän se sopisi sille toiselle naisellekaan...