Lapsetttoman ikävä lapsen luo ;(

Kunhan sisäistää sen, että se ystävän tai tuttavan raskaus, joka kirveltää on voinut olla sekin monen vuoden yrityksen takana. Ehkä olisi helpompi olla onnellinen toisen puolesta. Ja siitä kun ihminen hieman kehittyy eteenpäin tajuaa, ettei ole syytä miksi ei voisi iloita muiden raskauksista.

uudestaan raskaana kun lapseton pystyisi taas järkytykseltään tapaamaan ?

Vierailija:

Kunhan sisäistää sen, että se ystävän tai tuttavan raskaus, joka kirveltää on voinut olla sekin monen vuoden yrityksen takana. Ehkä olisi helpompi olla onnellinen toisen puolesta. Ja siitä kun ihminen hieman kehittyy eteenpäin tajuaa, ettei ole syytä miksi ei voisi iloita muiden raskauksista.

Eikä se lapsettoman omaa tuskaa lievennä yhtään, onko ystävän raskaus alkanut ekasta vai 30. kierrosta. Täytyy vain olla aikuinen ja hyväksyä se, että toisella on vaikea vaihe elämässä ja kunnioittaa hänen päätöstään ottaa etäisyyttä. Eipä siinä oikein muuta voi.

Vierailija:

uudestaan raskaana kun lapseton pystyisi taas järkytykseltään tapaamaan ?

t. toinen ex-lapseton



Miksi tosiaan vain lapsettomien pitäisi niellä se oma katkeruutensa ja yrittää nauttia toisten onnesta, miksi ei vaadita sitten myös sitä, että lapsellisetkin yrittäisivät hieman asettua niiden lapsettomien asemaan ja ymmärtäisivät heitä?!

veikkaisin ja nuollaan haavoja siellä sohvannurkassa.

Vierailija:

t. toinen ex-lapseton

Miksi tosiaan vain lapsettomien pitäisi niellä se oma katkeruutensa ja yrittää nauttia toisten onnesta, miksi ei vaadita sitten myös sitä, että lapsellisetkin yrittäisivät hieman asettua niiden lapsettomien asemaan ja ymmärtäisivät heitä?!

Lapseton saa olla katkera eikä tarvitse nauttia toisten onnesta väkisin. Sen kun myöntää itselleen, niin olo helpottuu hieman.

Vierailija:

veikkaisin ja nuollaan haavoja siellä sohvannurkassa.

Ehkä se sitten on noin. En vain ymmärrä miksi märehtiä asiaa kun pienellä aivotoiminnalla omassa päässään ymmärtäisi ettei ole mitään surtavaa.



Ymmärrän surun oman syntymättömän lapsen takia, en surua toisen syntyneen lapsen tai raskauden takia. - 26, lapsettomuudesta kärsinyt

Vierailija:

Ehkä se sitten on noin. En vain ymmärrä miksi märehtiä asiaa kun pienellä aivotoiminnalla omassa päässään ymmärtäisi ettei ole mitään surtavaa.

Ymmärrän surun oman syntymättömän lapsen takia, en surua toisen syntyneen lapsen tai raskauden takia. - 26, lapsettomuudesta kärsinyt

Surua siitä, ettei ole omaa lasta. En ole ikinä ollut surullinen muiden lapsista, en vain ole kyennyt olemaan onnellinen heidän puolestaan tai iloitsemaan asiasta. Eri juttu.

mikset? Lapsi ei ole esine vaan elävä olento.

Ymmärrätkö mitä ajan takaa?

en vain ole kyennyt olemaan onnellinen heidän puolestaan tai iloitsemaan asiasta.

Vierailija:

mikset? Lapsi ei ole esine vaan elävä olento.

Ymmärrätkö mitä ajan takaa?

en vain ole kyennyt olemaan onnellinen heidän puolestaan tai iloitsemaan asiasta.

Miksi sinun on vaikea käsitellä muiden negatiivisia tunteita? Ne ovat täysin luonnollisia eikä niissä ole mitään väärää.

Saa tuntua pahalta ja pitää käydä tunteet läpi. Muttei jäädä siihen negatiivisuuteen makaamaan.





Ei ole negatiivista " sanoa" elävälle olennolle, että en ole surullinen siitä että sait elämän ja synnyit. En vain pysty iloitsemaankaan puolestasi.



Vaan se on jotakin hyvin, hyvin itsekästä ja jopa julmaa. Ja osoitus siitä, ettei ymmärrä sitä mitä niin kovasti kaipaa, uutta elämää.

Vierailija:

Saa tuntua pahalta ja pitää käydä tunteet läpi. Muttei jäädä siihen negatiivisuuteen makaamaan.

Ei ole negatiivista " sanoa" elävälle olennolle, että en ole surullinen siitä että sait elämän ja synnyit. En vain pysty iloitsemaankaan puolestasi.

Vaan se on jotakin hyvin, hyvin itsekästä ja jopa julmaa. Ja osoitus siitä, ettei ymmärrä sitä mitä niin kovasti kaipaa, uutta elämää.

Viikon? Kuukauden? Puoli vuotta? Kun se ei ole muiden päätettävissä, vaan jokainen käsittelee sen surunsa eri tavalla. Ei siinä ole muilla mitään nokan koputtamista.

Eikä kukaan sano tuolla tavalla kenellekään. Ne ovat tunteita, tuntemuksia ihmisen sisällä. Eivätkä ne tee kenestäkään yhtään sen itsekkäämpää tai julmempaa.

tai annetaan negatiivisille tunteille semmoinen valta, että toisen on oman jaksamisensa nimissä pakko katkaista? Siinä menee sitten ystävyys, eikä lapsen saaminen ole yhtään sen lähempänä tai kauempana edelleenkään.



Itselläni yksi läheisimmistä ystävistäni katosi elämästäni yhtäkkiä sillä tavalla ja sellaisessa vaiheessa, että en voi tulkita sen johtuvan muusta kuin minun äidiksi tulostani. Ja ei, ei oikein heru ymmärrystä.

Vierailija:

tai annetaan negatiivisille tunteille semmoinen valta, että toisen on oman jaksamisensa nimissä pakko katkaista? Siinä menee sitten ystävyys, eikä lapsen saaminen ole yhtään sen lähempänä tai kauempana edelleenkään.

Itselläni yksi läheisimmistä ystävistäni katosi elämästäni yhtäkkiä sillä tavalla ja sellaisessa vaiheessa, että en voi tulkita sen johtuvan muusta kuin minun äidiksi tulostani. Ja ei, ei oikein heru ymmärrystä.

Eli olet itse katkera tilanteesta. No, ajattelepa asiaa näinpäin. Ystävälläsi on varmasti vielä vaikeampaa kuin sinulla.

Jos ystävyys ei kestä irtiottoa, niin ei se mitään ystävyyttä ole koskaan ollutkaan.

kaveri vaihtoi numeronsa ja miehen numeron salaiseksi, yms. - että melkeinpä luulen, ettei meidän ystävyys kestä tätä, vaikka se kyllä oli ihan ystävyyttä. Kaveri ei koskaan puhunut lapsettomuudesta suoraan, mutta rivien välistä tulkitsin, että niin oli asiat. Ja toivoi vieläpä erityisesti poikaa, joka minun esikoisenikin oli.

Ehkä heidän biologinen lapsettomuutensa on lopullista, ja esim. ovat adoptoimassa. Kuka tietää?

Ensinnäkin, pahoittelut ettet ole vielä saanut lasta, mutta toivon myös telle onnea lapsen muodossa tai muutoin.



Mun työkaveri kärsi lapsettomuudesta 7 vuotta, mutta asia oli kaikkien tiedossa, ja se helpotti asiaa. Kun itse tulin raskaaksi, ei ollut helppo kertoa työkaverille, että olen raskaana, mutta en myöskään hehkuttanut raskautta hänelle (tosin eipä se nyt niin auvoista muutenkaan ollut kaikkien vaivoineen).



Eli josko kertoisitte tärkeille ihmisille lapsettomuudesta jossain vaiheessa, ja unohtakaa kyläilyt, jos ne tuntuu kestämättömiltä.

Lainaus; " Miksi tosiaan vain lapsettomien pitäisi niellä se oma katkeruutensa ja yrittää nauttia toisten onnesta, miksi ei vaadita sitten myös sitä, että lapsellisetkin yrittäisivät hieman asettua niiden lapsettomien asemaan ja ymmärtäisivät heitä?!"



Ystävä/tuttavapiirissäni on yksi varmasti fyysisistä syistä lapseton pariskunta. Epäilen kyllä tuttavapiirissämme olevan myös kaksi muuta pariskuntaa. Jotenkin tuntuu siltä ettei lapseton pariskunta halua ns. avaitua minulle ns. lapselliselle omista ongelmistaan. Tuntuu etteivät he pidä minun kanssa keskustelua, arasta aiheesta, lainkaan hedelmällisenä.



Minulla ei ole kokemusta siitä miltä tuntuu kierto kierron perään pettyä, ettei taaskaan tärpännyt, tunteesta mikä tulee kun näkee onnellisen pariskunnan lapsenvaunuja lykkimässä jne.. Mutta minulla kykenen samaistua tunteeseen, ainakin jossain määrin, mitä he tuntevat . Minä tiedän mitä he eivät ole saaneet kokea. Minä tiedän mitä tuntuu kun pieni taapero juoksee aamulla sänkyyn viereeni ja minä osaan kuvitella miten kovasti he toivovat että jonain päivänä heidänkin kaulaan kietoutuu pienet kädet jotka kuiskaavat " äiti" tai " isi" . Osaan kuvitellla miltä tuntuu katsoa kännissä olevaa odottavaa äitiä, joka kiskoo tupakkaa kuin viimeistä päivää ja miettiä että mikä oikeus tuolla on tulla äidiksi ja miksi minä en pysty.



Itse olen sisäistänyt sen, että onnellinen on se lapsi, jota on sydämmellä odotettu. Oli se saantitapa sitten synnytys, sektio tai adoptio. Saantitavalla ei ole minulle merkitystä. Äidiksi ei tulla, äidiksi kasvetaan. Minä en tule enää lapsia saamaan kohdustani.



Pikkukakkosemme on Erittäin vaikeasti allerginen, mies ei halua enää uudelleen tähän allergiasuohon, missä nyt rämmimme ja josta joskus ehkä toivottavasti nousemme. Lapseni saa edelleen kovat oireet jos hän saa ruokaa iholleen, esim. maidosta nousee palovammatyyppiset muutokset iholle, voitte kuvitella mitä se tarkoittaa normaalielämässä että pienikin hippunen lapsen iholla on katatrofaalinen. Vaatii ympäristöltä, sekä kanssaihmisiltä melkoista huomiota ettei lapsillakaan jotka ovat ympärillä ole elintarvike jäämiä missään, eivätkä he ole siirtäneet niitä käsissään millekkään kodin/ympäristön pinnoille. Eläinpölyllisiä ihmisiä emme saa kotiimme kutsua, emmekä heillä vierailla, puhumattakaan elämän raskaudesta toistuvien ruokakokeilujen kanssa jotka pistävät yöelämämme melko poikkeuksellisiksi jne..



Olenkin alkanut miettiä adoptiota yhtenä vaihtoehtona. Toinen yhtä vahva vaihtoehto on sijaisperheeksi ryhtyminen. Minä haluan tähän taloon enemmän lapsia, mutta kuten allergologimmekin sanoi, jos itse lapsia teemme niin mahdollisuudet saada lähes terve ja siedettävät allergiat omaava lapsi on olematon.



Oli helpottavaa lukea että muitakin " lapsellisia lapsettomia" on. Kun järjen ja sydämmen ääni sanoo että lapsia saa tulla, on kuitenkin monet konstit lapsen saamiseksi. Lasta odotetaan kuitenkin loppujen lopuksi sydämmellä, ei kohdulla ja äidiksi kasvetaan, kuten perheeksikin. Ymmärrän toki lapsettomien halun kokea lapsen potkut sisällään, synnytyksen, imetyksen yms. ihanuuden/kamaluuden mutta niin ainutlaatuisia kuin ne hetket ovatkin niin ne eivät minun mielestäni tee kenestäkään automaattisesti äitiä. Äiti on se turvallinen aikuinen, joka on vierellä puhaltamassa kipua pois kun on tehnyt kipeää, äiti on se jonka syliin kiivetään höpöttämään salaisuuksia, äiti on se jonka syliin oksennetaan kipeänä, äiti on se joka pyörittää taukoamatta pyykkikonetta, äiti on se jonka syliin halutaan kun on paha olla ja loppujen lopuksi äiti on se jolle soitetaan kun koko maailma tuntuu potkivan päähän jne..



Minulla on aina ollut mutu, että teen vain tyttöjä, joskus minulle joku ennustaja lupasikin vain tyttöjä. En ole koskaan haaveillut pojasta toki sellainenkin olisi olut ok, mutta olen iloinen pikkuprinsessoista. Kääk, enhän minä osoisi leikkiä poikien leikkejä, vaikka melkoinen poikatyttö aikoinaan olinkin. ;o)



T:nro 16