Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Muita, joita ei kiinnosta työelämä? (olen kyllä töissä)
04.10.2014 |
Masentaa. En ole koskaan ollut kiinnostunut mistään töihin liittyvästä. Olen vain ajelehtinut johonkin koulutuksiin ja töihin. Aina vituttaa mennä töihin ja se on täyttä pakkopullaa. Opiskelen kolmatta ammattiani tässä sivussa, mutta tuskin sekään työ kiinnostaa. Olenko joku luonnonoikku? Haluaisin niin olla innostunut tai edes vähän kiinnostunut töistäni. Olen todella kateellinen ihmisille, jotka sanovat tykkäävänsä työstään!! Minä vain odotan eläkkeelle pääsyä. Siihenkin vuosikymmeniä...
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Se voi tuntua että töihin verrattuna ois kivempi vaan nukkua, löhötä sohvalla, ja katsella tv:tä ja käydä vaikka baareissa, mutta todellisuudessa jos elämä ois vaan tuota, niin alkais aika äkkiä puuduttaa ja tylsistyttää eikä se oiskaan enää yhtään kivaa.
Olen itse niin yksinäinen että työ pitää minut jotenkuten järjissäni. Ihan pelottaa ajatus elämästä ilman työtä, jota myös pitkälti teen yksin mutta yhteisössä kuitenkin.
Toisaalta kipu saattaisi nousta sellaiseksi että aktivoituisin etsimään kontakteja enemmän. Tässäkin on vähintään kaksi puolta. Mutta sitten rahaa olisi vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama. Ja kaiken huipuksi tykkään työstäni. En vain haluaisi olla sidottuna työnantajan palvelukseen silloin kun työnantajalle sopii. Tehtäväni vielä mahdollistaisivat työn teon joustavasti silloin kun itse haluan sitä tehdä. Ja olen valtiolla, eli ihan turha ehdottaa pomolle mitään joustoa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös sama.
Olen kokki, mutta nyt ollut työttömänä ja elämä on helpompaa.
Ärsyttävät työ"kaverit" utelemassa heti aamusta kaiken mahdollisen.
Mietin, jos kouluttautuisin alalke, missä voisi olla yksin ja työskennellä ilman typeriä ihmisiä meluamassa vieressä.Postinjakaja maybe 🤔
Introvertti N 39
Siivousala sopii introverteille.
Täällä yksi. Olen 48-vuotias, olen ollut töissä valmistumisestani asti ilman yhtään työtöntä aikaa. Inhonnut joka hiton päivää. Rahaa olen saanut ihan hyvin, ja sillä hankkinut kivan asunnon, auton, mökinkin. Mutta alkanut nyt keski-iässä tuntua, ettei mikään raha tai tavara voi kompensoida sitä, miten paljon se jokapäiväinen työ syö sielua. Eläkettä tässä vaan odottelen ja koitan tsempata itseäni jaksaa, jaksaa, koska en koe moraalisesti oikeaksi alkaa työttömäksi työkykyisenä.
Mulla ei olisi taatusti yhtään tylsää kyllä ilman työtäkään. Ei edes vaikka täytyisi luopua mökistä yms ja asua kerrostalossa kaupungissa. Olen sen verran älyllisesti utelias, että en koskaan kyllästyisi perehtymään internetin loputtomasta tietovarastosta kaikenlaisiin asioihin. Mulla on pitkä lista asioita joista haluaisin lukea lisää mutta en ehdi/viitsi/jaksa koska työ. Lisäksi voisin kokeilla erilaisia kuvataiteen muotoja, käydä vaikka jossain kursseilla kansalaisopistossa. Opetella tekemään käsitöitä. Opiskella jonkun uuden kielen. Jos tuntuisi olo hyödyttömältä, voisin mennä jonnekin vapaaehtoistyöhön auttamaan muita. Voisin ottaa itselleni haasteita myös erilaisista kuntoilusuorituksista, lyödä omia ennätyksiäni. Kokeilla olisiko minusta kirjailijaksi, kuten olen joskus nuorena haaveillut. Ei, ei minulla todellakaan olisi tylsää.
Johtajana it-alalla, teen töitä koska on pakko. Jos saisin lottovoiton en enää edes vilkaisisi mihinkään työhommiin päinkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi. Olen 48-vuotias, olen ollut töissä valmistumisestani asti ilman yhtään työtöntä aikaa. Inhonnut joka hiton päivää. Rahaa olen saanut ihan hyvin, ja sillä hankkinut kivan asunnon, auton, mökinkin. Mutta alkanut nyt keski-iässä tuntua, ettei mikään raha tai tavara voi kompensoida sitä, miten paljon se jokapäiväinen työ syö sielua. Eläkettä tässä vaan odottelen ja koitan tsempata itseäni jaksaa, jaksaa, koska en koe moraalisesti oikeaksi alkaa työttömäksi työkykyisenä.
Mulla ei olisi taatusti yhtään tylsää kyllä ilman työtäkään. Ei edes vaikka täytyisi luopua mökistä yms ja asua kerrostalossa kaupungissa. Olen sen verran älyllisesti utelias, että en koskaan kyllästyisi perehtymään internetin loputtomasta tietovarastosta kaikenlaisiin asioihin. Mulla on pitkä lista asioita joista haluaisin lukea lisää mutta en ehdi/viitsi/jaksa koska työ. Lisäksi voisin kokeilla erilaisia kuvataiteen muotoja, käydä vaikka jossain kursseilla kansalaisopistossa. Opetella tekemään käsitöitä. Opiskella jonkun uuden kielen. Jos tuntuisi olo hyödyttömältä, voisin mennä jonnekin vapaaehtoistyöhön auttamaan muita. Voisin ottaa itselleni haasteita myös erilaisista kuntoilusuorituksista, lyödä omia ennätyksiäni. Kokeilla olisiko minusta kirjailijaksi, kuten olen joskus nuorena haaveillut. Ei, ei minulla todellakaan olisi tylsää.
No tee sitten noita asioita. Käyn itse töissä ja silti pystyn harrastamaan kuvataidetta, käsitöitä, eläinten hoitoa, retkeilyä.
Ihan ihme uhriutumista
En usko että käyt töissä vaan kun et koe sitä moraalisesti oikeaksi olla työtön. Ihan höpönlöpöä. Kyllä aikuinen ihminen saa päättää ajastaan.
Myyt vaikka ne mökit ja talot ja Saat siitä rahaa lorvailuun. Mikä estää?
Ei oo tarkoitus vi**uilla mutta vähän vaan ravistella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi. Olen 48-vuotias, olen ollut töissä valmistumisestani asti ilman yhtään työtöntä aikaa. Inhonnut joka hiton päivää. Rahaa olen saanut ihan hyvin, ja sillä hankkinut kivan asunnon, auton, mökinkin. Mutta alkanut nyt keski-iässä tuntua, ettei mikään raha tai tavara voi kompensoida sitä, miten paljon se jokapäiväinen työ syö sielua. Eläkettä tässä vaan odottelen ja koitan tsempata itseäni jaksaa, jaksaa, koska en koe moraalisesti oikeaksi alkaa työttömäksi työkykyisenä.
Mulla ei olisi taatusti yhtään tylsää kyllä ilman työtäkään. Ei edes vaikka täytyisi luopua mökistä yms ja asua kerrostalossa kaupungissa. Olen sen verran älyllisesti utelias, että en koskaan kyllästyisi perehtymään internetin loputtomasta tietovarastosta kaikenlaisiin asioihin. Mulla on pitkä lista asioita joista haluaisin lukea lisää mutta en ehdi/viitsi/jaksa koska työ. Lisäksi voisin kokeilla erilaisia kuvataiteen muotoja, käydä vaikka jossain kursseilla kansalaisopistossa. Opetella tekemään käsitöitä. Opiskella jonkun uuden kielen. Jos tuntuisi olo hyödyttömältä, voisin mennä jonnekin vapaaehtoistyöhön auttamaan muita. Voisin ottaa itselleni haasteita myös erilaisista kuntoilusuorituksista, lyödä omia ennätyksiäni. Kokeilla olisiko minusta kirjailijaksi, kuten olen joskus nuorena haaveillut. Ei, ei minulla todellakaan olisi tylsää.
No tee sitten noita asioita. Käyn itse töissä ja silti pystyn harrastamaan kuvataidetta, käsitöitä, eläinten hoitoa, retkeilyä.
Ihan ihme uhriutumista
En usko että käyt töissä vaan kun et koe sitä moraalisesti oikeaksi olla työtön. Ihan höpönlöpöä. Kyllä aikuinen ihminen saa päättää ajastaan.
Myyt vaikka ne mökit ja talot ja Saat siitä rahaa lorvailuun. Mikä estää?
Ei oo tarkoitus vi**uilla mutta vähän vaan ravistella.
En jaksa töiden lisäksi oikein mitään muuta kuin töllöttää telkkaria ja suoratoistopalveluita. Imee henkisesti ihan kuiviin mun työ. Kesälomat on kuin paratiisiin olisi päässyt, mutta sitten se alkaa taas...
Ja kyllä minä oikeasti käyn töissä lähinnä siksi, että koen sen moraalisesti velvollisuudekseni. Koska jotenkinhan tätä yhteiskuntaa on pyöritettävä ja esim. oikeasti työkyvyttömät, eläkeläiset jne elätettävä, ja se onnistuu vain jos enemmistö ihmisiä käy töissä ja maksaa veroja. Jos itse lopettaisin työnteon, samaan aikaan kun muut edelleen joutuu sitä tekemään vaikka se on heille ihan yhtä vastenmielistä, kokisin olevani loinen ja tekeväni väärin. Toiset ihmiset on kai vaan enemmän periaatteen ihmisiä kuin toiset, ja mä olen aina ollut aika vahvasti sellainen, että teen sitä mikä on minusta oikein, vaikkei se olisikaan mukavaa.
Toki eläkkeelle jäämistä hieman aikaisemmin kuin 65-vuotiaana voin harkita juurikin omaisuuden myymisen turvin. Varmaan myyn Helsingin asunnon ja muutan mökille sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
perusta oma yritys :)
Tiedätkö sinä rakas ihminen mitä on yrityksen perustaminen tämmöisessä maassa ,kuin Suomi? Sitähän minäkin.
Minuakaan ei kiinnosta työelämä ja olen ajelehtinut tehdastyöhön, jota jaksan vain koska saan kuunnella podcasteja ja äänikirjoja koko päivän. Kunhan kädet tekevät työt, aivot saavat pohtia omiaan. Työ itsessään on aivan puuduttavan tylsää, mutta työkaverit ovat monesti mukavia ja rentoja kahvi- ja ruokataukoseuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi. Olen 48-vuotias, olen ollut töissä valmistumisestani asti ilman yhtään työtöntä aikaa. Inhonnut joka hiton päivää. Rahaa olen saanut ihan hyvin, ja sillä hankkinut kivan asunnon, auton, mökinkin. Mutta alkanut nyt keski-iässä tuntua, ettei mikään raha tai tavara voi kompensoida sitä, miten paljon se jokapäiväinen työ syö sielua. Eläkettä tässä vaan odottelen ja koitan tsempata itseäni jaksaa, jaksaa, koska en koe moraalisesti oikeaksi alkaa työttömäksi työkykyisenä.
Mulla ei olisi taatusti yhtään tylsää kyllä ilman työtäkään. Ei edes vaikka täytyisi luopua mökistä yms ja asua kerrostalossa kaupungissa. Olen sen verran älyllisesti utelias, että en koskaan kyllästyisi perehtymään internetin loputtomasta tietovarastosta kaikenlaisiin asioihin. Mulla on pitkä lista asioita joista haluaisin lukea lisää mutta en ehdi/viitsi/jaksa koska työ. Lisäksi voisin kokeilla erilaisia kuvataiteen muotoja, käydä vaikka jossain kursseilla kansalaisopistossa. Opetella tekemään käsitöitä. Opiskella jonkun uuden kielen. Jos tuntuisi olo hyödyttömältä, voisin mennä jonnekin vapaaehtoistyöhön auttamaan muita. Voisin ottaa itselleni haasteita myös erilaisista kuntoilusuorituksista, lyödä omia ennätyksiäni. Kokeilla olisiko minusta kirjailijaksi, kuten olen joskus nuorena haaveillut. Ei, ei minulla todellakaan olisi tylsää.
Niinpä, se ei tarkoita, että on laiska tai tyhmä, jos nauttii "jouten" olemisesta. Mieleltään uteliaat ihmiset keksivät aina mieluisaa puuhaa.
Minusta olisi ihanaa, jos olisin syntynyt upporikkaaseen sukuun perijäksi. Ei siksi, että välittäisin materiasta, vaan siksi koska silloin voisin tehdä haluamiani asioita. Ja silti olla hyödyllinen yhteiskunnalle. Minussa on vähän keksijän vikaa. Jos rahaa olisi loputtomasti, laittaisin keksintöni tuotantoon. Panostaisin tuotekehitykseen ja markkinointiin ja palkkaisin parhaat ihmiset yritykseeni. Nyt rutiköyhänä en uskalla lähteä yrittäjäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ainakaan ainut. Mutta miten tätä jaksaa eläkeikään saakka? Voiko omaa asennettaan muuttaa tai löytääkin työn, jossa viihtyy joka viikko?
Osa-aikatyö etänä. Teen tätä pelkästään rahan takia enkä suostu esim päivystäviin töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen siitä onnellisessa asemassa että oli taloudellisesti mahdollista tiputtaa työtunnit 20h/viikkoon eli käyn nykyään töissä marketin kassalla kolmena päivänä viikossa. En saa soviteltua päivärahaa koska vähensin tunnit omasta halustani, joten palkkani pieneni mutta lapsettomana elätän itseni näinkin. Ja todellakin nautin vapaa-ajastani.
Marketin kassan työ on siinä mielessä ihanaa että sitä voi tehdä osa-aikaisesti, rästitöitä ei kerry ikinä eikä työasioita tarvitse ajatella vapaa-ajalla. Ja koska minuakaan ei ole kiinnostanut mikään työ eikä uran luominen koskaan, niin olen oikein tyytyväinen elämääni näin ja toivoisin että muillakin jotka haluaisivat tehdä osa-aikatyötä olisi mahdollisuus tehdä niin.
Ei minuakaan kiinnosta mutta istun täällä jotta saa palkkaa😆Työni on suht vapaata.
Surkean kuuloista. Onko v.2014 aloittaja paikalla? Kymmenen vuotta kärvistellyt työpisteelläsi?
Ei itse työssä ole vikaa, mutta työpaikan ihmiset ja hierarkiat rasittaa. Mutta jos alkaa yksinyrittäjäksi niin rasitus on erilaista nimenomaan siksi kun niitä ihmisiä ja hierarkioita ei ole. On yllättävän vaikea motivoitua tekemään työtä vain itseään varten.
Vierailija kirjoitti:
Onko tää ihan muotiilmiö,että ei haluta olla työssä.
En usko, että kyse on mistään muoti-ilmiöstä. Iät ajat ihmiset ovat tehneet töitä vain siksi, että saavat leivän pöytään ja katon päänsä päälle. Nykymaailmassa siis töissä käydään rahan takia. Uutta ehkä saattaa olla se, että yhä useampi kehtaa sanoa sen ääneen, että rahan takia vain töitään tekee. Ja ehkä sekin, että nykyisin työelämä vaatii kaikenlaista sellaista, mitä esimerkiksi vielä 1980-luvulla ei työntekijältä vaadittu. Sen vuoksi moni ei työpäivän jälkeen jaksa tehdä oikein mitään.
Alue: Aihe vapaa
Ja tällä hetkellä olen työtön. Vietän päivät opiskellen eri asioita maan ja taivaan välillä ja hengaillen kissojeni kanssa. Mä olen tällainen hyödytön kävelevä tietosanakirja. :)