Muita, joita ei kiinnosta työelämä? (olen kyllä töissä)
Masentaa. En ole koskaan ollut kiinnostunut mistään töihin liittyvästä. Olen vain ajelehtinut johonkin koulutuksiin ja töihin. Aina vituttaa mennä töihin ja se on täyttä pakkopullaa. Opiskelen kolmatta ammattiani tässä sivussa, mutta tuskin sekään työ kiinnostaa. Olenko joku luonnonoikku? Haluaisin niin olla innostunut tai edes vähän kiinnostunut töistäni. Olen todella kateellinen ihmisille, jotka sanovat tykkäävänsä työstään!! Minä vain odotan eläkkeelle pääsyä. Siihenkin vuosikymmeniä...
Kommentit (132)
Ap on jo 10 vuotta lähempänä eläkeikää. Paitsi toisaalta se on kyllä noussut kymmenessä vuodessa...
Työ on pakkopullaa ja käyn siellä vain ansaitakseni rahaa elämiseen. Olen koko työurani laittanut puolet palkasta sijoituksiin. Nykyään raha tekee itsekseen lisää rahaa niin, että voin tehdä vähemmän sitä pakkopullatyötä. Jos laittaisin jatkuvasti koko tilin ns haisemaan, niin joutuisin raatamaan aina kuolemaani asti. Tämä tietysti vaatii jonkin verran kurinalaisuutta ja sitä että on vähään tyytyväinen.
Itse tykkään kyllä nykyisestä työstäni (ihan mukavaa ja huiput työtoverit) mutta olen aina ihmetellyt suuresti niitä ihmisiä, jotka syventyy juttelemaan töistä vapaa-ajalla ja pitää ammattia ihmisen avainominaisuutena. Uskon itse viihtyväni työelämässä juuri siksi, että osaan tasapainottaa sen vapaa-ajan kanssa. Ai kamala, jos pitäisi alkaa avantosaunassa tai kävelyretkellä pohtia, miten selvitänkään ongelman x asiakkaan y kanssa ja kuinka hoidan asian z ajankohtaan å mennessä
Töissä kansainvälisessä yrityksessä, mikä työllistää muutaman tuhat ihmistä ympäri palloa oli työhyvinvointi kysely muutama vuosi sitten.
Yksi kysymys liittyi työmotivaatioon ja vapaasti suomennettuna kuului "miksi juuri sinä käyt töissä?" Vastauksen pystyi valitsemaan viidestä eri vaihtoehdosta. Siellä oli näitä kliseitä, kuten tykkään työstäni, haluan kehittyä urallani ym. Viimeisenä oli muu ja vapaa vastaus kenttä.
Mikä mua tässä suuresti ihmettytti oli että yli 90% suomalaisista oli vastannut vapaa vastaus kenttään ja kommentit liittyivät kaikki samaan aiheeseen. Eli työssä käydään vain ja ainoastaan rahan takia. Jos rahaa olisi ei tultas töihin enään ym...
No ei tuo mulle yllätyksenä tullut. Kuuluin tuohon 90% vastaajista. Mutta se mikä sai mut ihmettelemään oli että muista maista vastaukset olivat hyvin erillaisia. Missään muualla tuota kohtaa(muu) ei ollut vastannut yli 60%. Jenkkien luku oli alle 30%, mikä oli vielä ihmeellisempää.
Tätä koitti johtoryhmä ton jälkeen uusinta kyselyillä selvittää, miksi just meillä suomalaisilla on ns "huono työmotivaatio".
En tiedä selvisikö ikinä. Lähdin itse sieltä menemää juurikin kyseisen syyn takia kun työ ei kiinnostanut yhtään. Tosin ei kyllä kiinnosta tää nykynenkään.
No ei todellakaan kiinnosta, 27v sama työpaikka.
Ehkä meidän kaikkien kandee jäädä kotiin ja ulista täällä että mitä teen kun viis senttiä rahaa ja koko suku ruokittava loppukuun uhuu
En viihdy kylläkään nykyisessä työssäni.
Olen pesijänä tehtaassa , koska oman alan töitä ei ole löytynyt.
Työ on fyysisesti todella raskasta ja palkka on pieni. Samaa toistoa päivästä toiseen.
Viikonloppuna lähtee hakemukset pk seudulle, oman alan töitä siellä on jonkun verran. Täällä pohjoisessa ei ole.
2 vuotta olen kitunut täällä. En opiskellut tätä varten. Vaikka onhan tämä nyt parempi kun ei työtä ollenkaan. Mutta nyt saa luvan riittää.
Mulla vähän samaa. Ei ikinä oikein kiinnostanut opiskella ja mikään työkään ei tuntunut ns omalta. Olen koko työurani vain pyrkinyt hakemaan töihin missä palkka on hyvä ja stressikerroin mahdollisimman pieni. Nyt ihan perusduunarihommia missä suht hyvä palkka (6k/kk).ja helpohkoa hommaa, ainoa miinus vuorotyö. Esimies suunnilleen joka kerta kun jutellaan tiedustelee onko mulla minkäänlaisia urasuunnitelmia. Vaan ei kiinnosta yhtään hakeutua johonkin kirjoituspöydän ääreen ns asiantuntijatyöhön kun palkkakin varmaan jäisi pienemmäksi
Yleisesti ottaen ei kiinnosta, mutta yksittäiset tehtävät usein alkaa kiinnostaa. Ja kun kiinnostun, kiinnostun pakkomielteisesti enkä lopeta ennenkuin homma on hoidettu maaliin saakka. En kuitenkaan pysty itse hallitsemaan tätä kiinnostusta. Se joku tapahtuu tai ei tapahdu, mikä on äärimmäisen turhauttavaa työelämässä jossa pitäisi olla tuottava kuin liukuhihnalla 9-17:00.
Minua kiinnostaa vain se raha. Paraskin harrastus menee pilalle jos siitä tulee työ. Työ on liian pakkotahtista ja muiden sääntelemää että siitä koskaan voisi nauttia. Harrastuksissa parasta on se, että se ei ole työtä.
Vierailija kirjoitti:
Töissä kansainvälisessä yrityksessä, mikä työllistää muutaman tuhat ihmistä ympäri palloa oli työhyvinvointi kysely muutama vuosi sitten.
Yksi kysymys liittyi työmotivaatioon ja vapaasti suomennettuna kuului "miksi juuri sinä käyt töissä?" Vastauksen pystyi valitsemaan viidestä eri vaihtoehdosta. Siellä oli näitä kliseitä, kuten tykkään työstäni, haluan kehittyä urallani ym. Viimeisenä oli muu ja vapaa vastaus kenttä.
Mikä mua tässä suuresti ihmettytti oli että yli 90% suomalaisista oli vastannut vapaa vastaus kenttään ja kommentit liittyivät kaikki samaan aiheeseen. Eli työssä käydään vain ja ainoastaan rahan takia. Jos rahaa olisi ei tultas töihin enään ym...
No ei tuo mulle yllätyksenä tullut. Kuuluin tuohon 90% vastaajista. Mutta se mikä sai mut ihmettelemään oli että muista maista vastaukset olivat hyvin erillaisia. Missään muualla tuota kohtaa(muu) ei ollut vastannut yli 60%. Je
Minä olen ikäni ollut kv-yrityksissä töissä ja mielestäni suomalaiset vaan omaavat sellaisen perusnegatiivisen elämänasenteen. Mistään ei innostuta ja iloa näytetään vaan humalassa. Työkin on vain välttämätön paha. Muissa maissa oikeasti se työ on monelle ihan intohimo tai ainakin enemmän positiivisen puolella kuin negatiivisen. Suomalaiset yleensä etsii kaikista tilanteista vikoja ja negatiivista, muualla elämä kaikinpuolin vapaampaa ja rennompaa. Kulttuuriin kuuluu vahvasti. Mielestäni suomalaiset työntekijät ovat yleisesti myös laiskoja. Tauot on tärkeitä ja se, ettei tule tehtyä yhtään minuuttia yli työajan töitä.
Mä rakastan työtäni, mutta vihaan työelämää. Näin on ollut jokseenkin aina, mutta nyt siten jälkeen viha työelämään kohtaan on paljon suurempi kuin rakkaus ammattiani kohtaan. Jokainen sairastuu täällä aivan väistämättä.
Monesti töitä ilmoitellaan mukavimmalla hommalla mitä siihen työhön kuuluu, mutta totuus onkin se, että sitä on vain joku 5% työajasta ja suurin osa työajasta kuluu epämiellyttäviin hommiin joita siihen on ympätty tehtäväksi. Näistä ei tietenkään mainita mitään työpaikkailmoituksessa...
Esim. eräällä tehtaalla oman työpisteen kaikkien tehtävien lisäksi oli ympätty toisen työpisteen aikaa vievät lopetustehtävät, vaikka ei tahtonut keritä omiakaan hommia tekemään, josta johtuen aina oli hirvittävä ruuhka ja painostaminen ylitöihin. Täysin järjetöntä!
Jep. Taas unelmoin lottovoitosta. Ostaisin metsää ja hoitelisin sitä. Ei ihmisiä riesana!
Vierailija kirjoitti:
Töissä kansainvälisessä yrityksessä, mikä työllistää muutaman tuhat ihmistä ympäri palloa oli työhyvinvointi kysely muutama vuosi sitten.
Yksi kysymys liittyi työmotivaatioon ja vapaasti suomennettuna kuului "miksi juuri sinä käyt töissä?" Vastauksen pystyi valitsemaan viidestä eri vaihtoehdosta. Siellä oli näitä kliseitä, kuten tykkään työstäni, haluan kehittyä urallani ym. Viimeisenä oli muu ja vapaa vastaus kenttä.
Mikä mua tässä suuresti ihmettytti oli että yli 90% suomalaisista oli vastannut vapaa vastaus kenttään ja kommentit liittyivät kaikki samaan aiheeseen. Eli työssä käydään vain ja ainoastaan rahan takia. Jos rahaa olisi ei tultas töihin enään ym...
No ei tuo mulle yllätyksenä tullut. Kuuluin tuohon 90% vastaajista. Mutta se mikä sai mut ihmettelemään oli että muista maista vastaukset olivat hyvin erillaisia. Missään muualla tuota kohtaa(muu) ei ollut vastannut yli 60%. Je
Epäilen kyselyn tulosten johtuvan siitä yhdistelmästä, että suomalaiset ovat kansainvälisellä mittapuulla älykkäitä ja poikkeuksellisen, jopa raadollisen rehellisiä. Suorapuheisuutta ja vilpittömyyttä myös ihaillaan meillä paljon ja kehotetaan puhumaan suu puhtaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Itse tykkään kyllä nykyisestä työstäni (ihan mukavaa ja huiput työtoverit) mutta olen aina ihmetellyt suuresti niitä ihmisiä, jotka syventyy juttelemaan töistä vapaa-ajalla ja pitää ammattia ihmisen avainominaisuutena. Uskon itse viihtyväni työelämässä juuri siksi, että osaan tasapainottaa sen vapaa-ajan kanssa. Ai kamala, jos pitäisi alkaa avantosaunassa tai kävelyretkellä pohtia, miten selvitänkään ongelman x asiakkaan y kanssa ja kuinka hoidan asian z ajankohtaan å mennessä
Jos mä mietin vapaalla ihan muita kuin työasioita, niin sitten työpäivänä olen kuin puusta pudonnut. En muista, mitä olin viimeksi tekemässä ja mitä pitää nyt tehdä ja miksi.
Ei ole koskaan työ ollut intohimo. Siispä olen pyrkinyt edes maksimoimaan tulot, vapaa-aikaa unohtamatta.
Onnistuin saamaan myös yksityisen eläkevakuutuksen työnantajan piikkiin. Sen turvin jäljellä enää 108 kk töitä, sitten - arrivederci!
Ei kiinnosta ei