Muita, joita ei kiinnosta työelämä? (olen kyllä töissä)

Ei kiinnosta yhtään ja joka päivä vähemmän,  mitä enemmän Suomea kiinnostaa kaikkien muiden paitsi työläisten edut. Kiitos taas aktiivimallista ja työläisten huomioimattomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Muakaan ei kiinnosta työelämä. Olen lähes maisteri. Voisin olla aivan hyvin työtön vaikka loppuikäni, ellei siihen liittyvä sosiaalinen stigma olisi niin paha. Työttömyyskorvauksilla ja toimeentulotuella tulisin aivan mainiosti toimeen, en ole koskaan ollut materian perään.

Nautin luonnosta, maalaamisesta, ulkoilusta, asioista joista ei taloudellisesti hyödy. Mutta kaipa minun pitää töihin ainakin hakea, vaikka se ajatuksena kuulostaa täydeltä pas*alta.

Oletko nainen? Olen miespuolinen vastine sinusta paitsi, että en maalaa. Pidän uusien asioiden opiskelusta, luonnosta ja luonnonvaraisten eläimien auttamisesta. En pidä työstressistä ja deadlineista. Unelma-ammatti olisi biologi, joka hoitaa luonnon eläimiä. Tämä ei valitettavasti tullut mieleen opiskelupaikkaa valitessa.

Itselle riittää osa-aikatyö. Se on vielä työtä jota voi tehdä yksin. Ja fyysisesti melko rankkaa ja se on Ok,

Koomekymmentä vuotta työelämää takana. Viitisentoista jäljellä. Työ on aina ollut enemmän tai vähemmän pakkopullaa. 100% rahan takia. Jos voittaisin Lotossa tms. kunnon summan rahaa, en todellakaan tekisi minuuttiakaan enää töitä.

Neljä ammattia takana ja ”same shit, different day”.

Haluaisin rauhassa puuhastella omiani, mutta jonkinmoisen elintason ylläpitämiseksi on pakko tehdä duunia, koska en halua olla mikään sossupummi, mikä ei voi omistaa yhtään mitään, mutta joka päivä töissä, on ollut takkuamista ja hukkaan heitettyä elämää kohdallani. Joka hemmetin kerta, kun töihin lähtee, ottaa päähän. Ja töissä odottaa vain ja ainostaan työpäivän päättymistä.

Vierailija kirjoitti:

Koomekymmentä vuotta työelämää takana. Viitisentoista jäljellä. Työ on aina ollut enemmän tai vähemmän pakkopullaa. 100% rahan takia. Jos voittaisin Lotossa tms. kunnon summan rahaa, en todellakaan tekisi minuuttiakaan enää töitä.

Neljä ammattia takana ja ”same shit, different day”.

Haluaisin rauhassa puuhastella omiani, mutta jonkinmoisen elintason ylläpitämiseksi on pakko tehdä duunia, koska en halua olla mikään sossupummi, mikä ei voi omistaa yhtään mitään, mutta joka päivä töissä, on ollut takkuamista ja hukkaan heitettyä elämää kohdallani. Joka hemmetin kerta, kun töihin lähtee, ottaa päähän. Ja töissä odottaa vain ja ainostaan työpäivän päättymistä.

Pitäisi keksiä pilleri, joka poistaa ketutuksen. Sellainen pilleri missä ei ole haittavaikutuksia.

Ei kiinnosta. Etätyöaika oli mahtavinta aikaa elämässäni. Tein toki työni, mutta samalla minulla oli paljon enemmän aikaa tehdä asioita, jotka oikeasti kiinnostavat.

Nyt kun täytyy taas mennä toimistolle ja hukata joka päivä 3 tuntia siirtymisiin (15 tuntia viikossa) tai odotteluun niin olen menossa kohti masennusta. Ei kiinnostaisi yhtään.

Täällä myös sama.

Olen kokki, mutta nyt ollut työttömänä ja elämä on helpompaa.

Ärsyttävät työ"kaverit" utelemassa heti aamusta kaiken mahdollisen.

Mietin, jos kouluttautuisin alalke, missä voisi olla yksin ja työskennellä ilman typeriä ihmisiä meluamassa vieressä.

Postinjakaja maybe 🤔

Introvertti N 39

Etätyön jälkeenkoenerittäin rasittavana muut työntekijät.

Masennus ja ahdistus siinä pisteessä, että on kohta haettava saikkua.

Töissä ja ei kyllä kiinnosta pätkääkään tämä orjana raataminen. Omaa elämää ei ole kun töiden jälkeen ei jaksa enää tehdä mitään. Lottovoittoa odotellessa.

Minua ei enää nappaa.

Olen opiskellut tuplamaisteriksi, työskentelen erityisasiantuntijana koulutustani vastaavassa työtehtävässä. Vakituinen työ julkisella sektorilla. Vieläpä unelma-alallani (jos sellaista nimitystä voi käyttää).

Työuraa on takana kaikkiaan jo yli 15 vuotta. 

Tätä harva haluaisi kuulla, mutta ns. parempikaan työ ei ole todellakaan mikään tae siitä, että viihtyisi työssään tai pitäisi työstään.

Ei, minun työyhteisöni ei ole kamala, vaan kannustava ja täynnä hyviä tyyppejä.

Ei, minulla ei ole ongelmia työnantajan kanssa.

Ei, työni ei itsessään ole kamalaa.

Siitä huolimatta olen vain yksinkertaisesti kyllästynyt työntekoon. En haluaisi enää tehdä töitä 8h päivässä, 5 pv viikossa. 

Haluaisin itse asiassa osa-aikaisen, fyysistä työtä sisältävän työn, jota voisi vain tehdä sen kummemmin miettimättä, ajattelematta tai jatkuvasti itseään omiin odotuksiin vertailematta. Voisi tehdä työvuoron loppuun ja that's it.

Neljä tuntia päivässä kolme kertaa viikossa olisi varmaan sopiva aikamäärä uhrattavaksi työlle. Palkaksi riittäisi jokin 600€/kk.

Nykyisen työni kautta olen saanut itselleni sellaisen taloudellisen turvan (maksettu omistusasunto, jonkin verran sijoituksia), että pienempikin ansiotulo riittäisi oikein hyvin, etenkin, kun saisin siihen rinnalle sovitellut päivärahat.

En käytä rahaa hirveästi, arvostaisin enemmän vapaa-aikaa.

Minusta tulisi oikein hyvä ja kiitollinen osa-aikatyötön.

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta. Etätyöaika oli mahtavinta aikaa elämässäni. Tein toki työni, mutta samalla minulla oli paljon enemmän aikaa tehdä asioita, jotka oikeasti kiinnostavat.

Nyt kun täytyy taas mennä toimistolle ja hukata joka päivä 3 tuntia siirtymisiin (15 tuntia viikossa) tai odotteluun niin olen menossa kohti masennusta. Ei kiinnostaisi yhtään.

Sympatiani! Luojan kiitos saan jatkaa etätöissä, toimistolle tulee raahatua näyttämään naamansa pari kertaa kuussa, mutta suunnittelen tekeväni ne mahdollisimma lyhyinä päivinä. Vaikka työnteko ei edelleenkään inspiroi, etätöissä työn tekeminen on sentään paljon mukavampaa kun ei ole työmatkoja ja häiriötekijöitä.

Tuttu juttu, ettei nappaa tippaakaan. Ja ammatikseni valmennan ja motivoin ihmisiä työelämään. :D

Olen ollut työelämässä parisenkymmentävuotta, enkä voi sanoa kertaakaan menneeni töihin innoissani. Aivan joka kerta olisin mieluummin jättänyt menemättä, jos ei olisi taloudellisia velvollisuuksia kannettavana.

Muuten olen hyvin utelias ja luovakin tyyppi ja mielelläni opin uutta ja testailen uusia asioita. Joka aamu pää on (ollut) täynnä kaikenlaisia ideoita ja kiinnostavia juttuja, joita voisi tehdä. Harmi vaan, että mistään niistä ei makseta ja jos maksettaisiin, ne muuttuisivat nopeasti työksi. Pikku hiljaa sekin ideavarasto on alkanut köyhtymään kun velvollisuudet syövät mehut.

Pitkään ajattelin, että ryhdyn yrittäjäksi ja saan muodostaa oman tekemiseni, ja sitä kautta rakentaa palveluita, jotka työllistävät minua verrattain vähän, ja aikaa jää kaikelle minkä koen tärkeäksi. Eli vähemmän työtä ja enemmän rahaa siitä panoksesta. Nyt kun olen päässyt pitkälle tässä (100-200€/h), enkä joudu enää työskentelemään kuin keskimäärin 10-20 tuntia viikossa, niin nekin tunnit imevät minusta kaiken elävän. Muuten, esim. pitkällä kesälomalla, olen hyvinkin aikaansaava ja tarmokas. Työ vaan tuntuu olevan jotain, mikä on täyttä pakkopullaa ja ihmisen kuiviin imevä voima. Ja olen oikeasti yrityänyt suhtautua siihen toisella tavalla ja muuttaa asennetta, ja toivoisin koko sydämestäni, että voisin nauttia työnteosta. Niin sanottu flow-tila olisi huikeaa kokea myös työssä, mutta nykyaikainen työelämä tarjoaa minulle vain säkillisen lyijyä perässä raahattavaksi.

Mä tavallaan pidän työstäni, mutta ongelma on se, ettei tänä päivänä se oikein riitä, että tekee oman perustyönsä hyvin. Sun pitää olla joka hetki kehittämässä toimintaa, heittämässä ideoita, osallistumassa jokaiseen palaveriin, pitää olla aivan jumalattoman kiinnostunut kaikesta, menossa eteenpäin, tekemässä myös jotain ylimääräistä, jotta sua pidetään töissä hyvänä. Tämä siis ihan perustason työssä, jossa on surkea liksa eikä mitään suurempaa vastuuta. Haluaisit vain käydä töissä ja tehdä OMAN työsi hyvin, mutta se ei riitä ja väsyt työelämään.

Miten tämä ihmisten keksimä oravanpyörä voisikaan sopia kaikille? Emme ole samanalaisia, joillekin sopii joillekin ei. Sama kuin esim koulutus yms., toiset oppii eritavalla ja toiset toisella, koulukaan ei sovi jokaiselle lapselle sellaisenaan. Ihmiset on tyhmiä kun ihan itse ovat keksineet tämän huonon systeemin missä ei voi olla vapaa, vaan orja eliitille.

Herkkänä tunnesienenä ei sovi minullekaan. Saan kyllä kiksejä ja fiiliksiä työstä välillä, mutta huonot puolet nostelee vähän väliä päätän.

Keksin aina jotain negatiivista ja en siedä kemiattomia kohtaamisia ihmisten kanssa eli niitä omasta mielestä ärsyttäviä ihmisiä.

Voittaispa lotossa. Vois tehdä jotain oikeesti kiinnostavaa ja harrastella. Loppuis työnteko seinään.

Oma ala enemmänkin ärsyttää nykyään pitkine työmatkoineen.

Mua ei haittaa käydä töissä, työkaverit on kivoja ja palkka ihan hyvä. En ole koskaan ollut kovin uraorientoitunut. Olen opiskellut paljon ihan vaan mielenkiinnosta, mutta työelämässä mulle riittää että saan jonkin laisen palkan ja että mua kohdellaan hyvin. Olen nuorena töissä videovuokraamossa, mitä jotkut pitivät kamalana p*skaduunina ja ilkkuivat, mutta mulle se oli unelmien työpaikka. En pidä työelämässä menestymistä minään kummoisena meriittinä, varsinkaan nykyään kun menestys on yhä enemmän kiinni siitä, kenen pyllyä lipoo. 

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä ihmisten keksimä oravanpyörä voisikaan sopia kaikille? Emme ole samanalaisia, joillekin sopii joillekin ei. Sama kuin esim koulutus yms., toiset oppii eritavalla ja toiset toisella, koulukaan ei sovi jokaiselle lapselle sellaisenaan. Ihmiset on tyhmiä kun ihan itse ovat keksineet tämän huonon systeemin missä ei voi olla vapaa, vaan orja eliitille.

Sanoisin että ainoa jolle sä olet orja on sun oma mielesi. Oon 40 v en oo tehnyt koskaan töitä. Asun omakotitalossa ja syön päivittäin ravintola lounas-ruokaa. Harrastelen mitä milloinkin ja elän täysin eri todellisuudessa kuin te työtätekevät. Ainoa ero minulla teihin on että olen cräkännyt oravanpyörä myytin ja te ette. Uskokaa itseenne kaikki on mahdollista.

Palkka vaan lähinnä kiinnostelee, kohta onkin taas palkkapäivä!

Jos mikään ei kiinnosta, ei mikään ala eikä mikään tekeminen, kyse voi olla masennuksesta. Vaikkei olo tuntuisikaan varsinaisesti masentuneelta, kannattaa selvittää voiko olla kyse siitä.

Ei kiinnosta sitten yhtään yksitoikkoinen raataminen. Liittyy todennäköisesti mun keskittymishäiriöön. Jotenkin mun sisäinen maailma on niin rikas ja tykkään jatkuvasti oppia uutta, ettei vaan ole tippaakaan mielenkiintoa tavalliseen työelämään. Sellainen kuihduttaa mun aivot.