Muita, joita ei kiinnosta työelämä? (olen kyllä töissä)

Työ oli ennen yksinkertaisempaa. Oli duunarit ja päälliköt ja duunarit teki sen mitä käskettiin ja sillä hyvä. Nykyisin se duunari tekee saman mitä ennen teki 10 henkilöä ja mahdollisesti vielä ne päällikön työt.

No mun osalta voin sanoa, että työhaluttomuus kumpuaa ihan siitä, että ennen sentään palkalla tuli toimeen ja siitä työssäkäynnistä hyötyi sen verran, että oli varaa esim. matkusteluun, palveluihin kuten kosmetologiin jne. Nykyään pieni palkka ei riitä mihinkään. Miksi raataa, kun ei siitä hyödy? Tuilla saa saman elintason. Rahat riittää välttämättömään, mutta ei mihinkään muuhun.

Minua tökkii työyhteisöt, kuppikunnat ja juoruilu. Voi kunpa saisikin vain hoitaa työnsä. Ehkä keikkailu voisi olla ratkaisu tähän. Eikä varmaan tarvitse sen kummemmin kertoa, millä alalla olen. 🤣

No joo, en töihin menisi huvikseni jos ei siitä maksettaisi eli ihan rahan takia sitä teen. Olisi tietysti mukavaa jos olisi niin kiinnostava työ, että sitä tekisi vaikka huvikseen. Kiinnostaisi jossain vaiheessa ehdottaa työnantajalle josko voisi jäädä tekemään esim. 3-4pv viikossa työaikaa, palkka riittäisi ja jäisi enemmän aikaa muuhun. En halua käyttää suurta osaa elämästä työhön.

Liian hyvin on asiat meillä kun porukka ei enää halua tehdä töitä. Ei elämä ole koskaan ollut pelkkää nautiskelua ja "huippua". Enimmäkseen se on ihan arkista puurtamista, joskus kivaakin , enimmäkseen vähemmän. Mutta näin se vaan on ollut koko ihmisen historian. Ilman työtä ei mistään olisi tullut mitään, ilman työtä ei meillä olisi tätä yhteiskuntaakaan. Nyt on vaan liian paljon tullut näitä vapaa matkustajia jotka haluaisivat vaan nauttia ja olla. Se nyt ei vaan onnistu. Tehkää velvollisuutenne, muuten saatte edelleen jatkossakin päällenne halveksuntaa, jos lusmuilette ihan vaan  pelkästä laiskuudesta.

Ei kiinnosta yhtään. Yrittäjäksi voisin alkaa jos olisi rahaa niin ettei tarvi pelätä tyhjän päälle putoamista 

           ihanaa olla eläkeläinen   saa olla rauhassa

Juu ei kyllä kiinnosta. Se tunne kun on opiskellut yliopistossa vuosia ja päätyy alan töihin, joista toteaa heti ettei sovi itselle sitten ollenkaan... Pahempaa kuin aiemmin tekemäni ns. paskaduunit, vaikka palkka on lähes kaksinkertainen. Jo opintojeni aikana mulla oli koko ajan takaraivossa toinen ala ja työ, joka tuntui ainakin teoriassa kuin minulle tehdyltä, mutten uskaltanut ottaa riskiä hypätä sinne. Nyt olen päättänyt tehdä sen ja sijoittaa loput opintolainani alan koulutukseen. Pidän sormet ristissä etten tee tälläkin kertaa virhettä.

Juu, ei kiinnosta. jollakin on vain itsensä elätettävä ja sen takia sitä töissä sitten käydään.

En ole oikein koskaan tiennyt mitä haluaisin tehdä siinä mielessä. Taidan olla enemmän taiteilijatyyppi, mutta siihen taas liian introvertti ja yksityinen.

Kadehdin niitä, jotka kokevat intohimoa työtään kohtaan. Olette onnekkaita.

Ei tietenkään kiinnosta. Miksi tuhlata yksi ja ainoa elämä epämiellyttäviin asioihin, joita ei halua tehdä ja tehdä niistä vielä ensisijainen prioriteetti, jonka pitäisi mennä kaiken muun edelle. En taatusti jätä mitään mukavaa väliin tai siirrä eteenpäin sen takia, että aamulla pitäisi mennä töihin. Tai sen takia, koska työaika ei ole vielä päättynyt. Saatika ole selvinpäin siksi että töissä ei saa olla päihtynyt.

Kyllä se kiinnostaa vaikka vapaa-aika on mulle tärkeämpää. Mun nykyisessä työssä vapaa-aikaa töiden jälkeen jää runsaasti ja jos joskus joudun työtttömäksi niin laitan hakemuksia vain sellaisiin työpaikkoihin ettei mun vapaa-aika kärsi.

Olen psykologi enkä tykkää ihmisistä enkä töistä. Olen hyvä työssäni koska käyttäydyn niinkuin hyvän psykologin kuuluu. Lopettaisin heti jos taloudellisesti voisin. Saa kivittää, ei tunnu missään. 

Sama juttu

Vierailija kirjoitti:

Täällä sulle sieluntoveri!

Täällä myös

Siihen on hyvä syy, miksi ihmiset ovat aina inhonneet työntekoa. Sehän on pahimmillaan todella luonnotonta touhua, ei ihmistä ole tarkoitettu olemaan toimistorotan uraputkessa suurta osaa elämästään. Töitä tehdään lähinnä rahan ja yhteiskunnan pyörimisen, eli pakon vuoksi. En toisaalta osaa myöskään olla kateellinen työstään nauttiville tai työnsä kautta elämäänsä eläville, pääasia että kukin on itse tyytyväinen. Minä vaan en ole koskaan tuntenut erityistä vetoa työelämää tai työuraa kohtaan. Ei niissä ole mitään hohdokasta. Kaikki se työntekoon kulutettu aika on pois muun elämäsi elämisestä, eikä käteen jää välttämättä mitään muuta kuin se palkka. Palkan vuoksi olen tosin työntekoa pohtinut, koska pelkillä sosiaalituilla ei kyllä elä kovin herroiksi 2020-luvun Suomessa, jossa elinkustannukset ovat kohonneet paljon sitten 2010-luvun. Mielikuvitus ja tiedonjano takaavat aina sen, ettei vapaa-ajalla tule koskaan tylsää, ja musiikki on tärkeä harrastus sekä henkireikä. En periaatteessa tarvitsisi työntekoa elämääni sisällön puolesta. Sosiaalinen stigma ei minua kiinnosta, Suomessa kun työtöntä ei kuitenkaan saa syrjiä tai pahoinpidellä työttömyytensä vuoksi. Mahdolliset halveksunnat ja muun sosiaalisen painostuksen jätän omaan mitättömään arvoonsa.

Töitä tehdään rahan takia. Jos rahaa saisi ilman työntekoa, luultavasti silti tekisin töitä, mutta huomattavasti vähemmän ja jotain aivan erilaista. Itse ainakin haluan olla hyödyllinen itselleni ja ympäristölleni, mutta nykyinen työni ei tuota mitään muuta kuin rahaa. Ihmiset ovat keksineet typerän järjestelmän, josta kaikki kärsitään.

On. Aika monessa työpaikassa missä olen ollut pätkätöistä johtuen, olen ymmärtänyt täysin syyn miksi ne potee sitä ainaista työvoimapulaa. Työolot ja johtamistaidot on olleet ala-arvoisia. Ja siinä myös suurin syy miksi monet on ennemmin elämäntapa työttömiä kuin siinä huonossa ja epäterveessä työyhteisössä, ja pääsääntöisesti huonolla palkalla. Jos se työ on pelkkää nälän sanelemaa pakkoliikettä ja todella vastenmielistä, niin voi vaan kuvitella että mikä on sellaisen työyhteisön motivaatio ja työteho.

Upp

Täällä yksi. Työ on aina ollut vain keino ansaita rahaa. Joskus tehnyt rikoksia, vaikka ollut töissäkin. Nykyään ei työnteko enää kiinnosta sitäkään vähää.

M54

Vierailija kirjoitti:

Katsopas, en olekaan ainoa!

Olen kohta 40 v. ja inhoan syvästi töissäkäymistä. Tuntuu että elämäni on pilalla, kun täytyy käydä töissä. Työelämä imee mehut, ihan totaalisesti, rnkä työpäivien jälkeen jaksa tehdä muuta kuin palautua. Ei johdu huonosta kunnosta eikä työn fyysisestä kuormittavuudesta, vaan siitä että näivetyn henkisesti kun joudun tekemään töitä, siis toistamaan päivästä toiseen samoja muiden sanelemia työtehtäviä, jotka eivät voisi oikeasti vähempää kiinnostaa.

Enkä ole edes laiska! Olen hyvin ahkera ja toimelias, ja teen pitkäpiimäisiä ja raskaitakin hommia, mutta vapaa-ajalla ja omasta halusta, kun mulla on motivaatio, into ja tavoite siihen. Työelämässä ei ole mitään mikä motivoisi tai innostaisi. Ei koskaan, ei mitään.

Kadehdin niitä, jotka tulevat innolla työhönsä ja saavat työelämästä sisältöä elämäänsä, jopa nauttivat työstään.

Enkä voi vilpittömästi käs

 

Kuin omia ajatuksiaan lukisi..