Lue keskustelun säännöt.
Miten unohtaa mies, joka ei halua minua?
04.10.2014 |
Pidän itseäni aivan säälittävänä tapauksena, ja haluaisin muuttaa käytöstäni. Aloin vähän yli vuosi sitten tapailemaan ihanaa miestä, ja alku oli lupaava, mutta jossain vaiheessa homma alkoi hiipua. Tiedän, että miehiä ei kannata sen kummemmin analysoida, sillä jos mies ei esimerkiksi pidä yhteyttä kovin aktiivisesti niin ei hän silloin ole kiinnostunut. Tämä mies ei vain halunnut minusta loppujen lopuksi sen vakavampaa kumppania.
Oman heikkouteni vuoksi ajauduimme kuitenkin tilanteeseen, jossa tapailemme edelleen silloin tällöin. Miehelle tämä järjestely on keino saada läheisyyttä, seuraa ja seksiäkin. Tilanne ei kuitenkaan ole tasapainoinen, sillä minä olen edelleen ihastunut häneen. Olemme molemmat tapailleet muitakin, mutta tämän miehen takia kukaan muu ei kiinnosta. Olen häneen ikään kuin koukussa, vaikka tiedän ettei tästä voi tulla mitään. Voisihan mies toki todeta, ettei parempiakaan ole tarjolla, ja haluaisi siksi sittenkin minut, mutta tiedän ettei sellainen voisi koskaan riittää minulle. Ei hän minua rakasta, vaikka lämpimiä tunteita välillämme onkin.
Olen monesti päättänyt, että nyt lopetan tämän tapailun ja annan miehenkin välillä tuntea miltä yksin jääminen tuntuu. Yritän keskittyä työntekoon, urheiluun, ystäviini... mutta mikään ei auta. En voi olla ajattelematta miestä. Hän on alitajunnassa koko ajan, ja olotilani on jatkuvasti murheellinen ja yksinäinen. En edes tiedä miten voin olla niin ihastunut ihmiseen, joka pitää minuun yhteyttä vain kun kaipaa minulta jotain! Jokainen ansaitsee parempaa, joten miksi en saa häntä mielestäni? Kamalinta on tietää, että silloin kun yhteydenpidossamme on pitkiä taukoja, hän todennäköisesti deittailee muita naisia.
Neuvoja siihen, miten miehen voisi kertakaikkiaan unohtaa? En halua sortua soittamaan tai viestittelemään enää kertaakaan, kun kaipaus kasvaa liian suureksi. Se perinteinen neuvo omaan elämään keskittymisestä ei vain toimi.
(Ikää minulla 26 ja miehellä 31)
Kommentit (118)
Vanha ketju mutta olen samassa tilanteessa :( elättelen toiveita että mies muuttaisi mieltään. .. Hän antaa ristiriitaisia viestejä ja pitää minua tällä tavoin "koukussa". Nyt en ole nähnyt häntä pariin viikkoon, miten pysyisi vahvana kun ikävä on :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama tilanen, mies vaan päättää milloin halua pittää yhdeyttä. Halua vaan sexsiä vaikka puhu aina niin kauniita sanoja . Muru....rakas...oon ihastunut. Mutta ei viedetä muuden aika kun vaan sänkyssä. Aina on kiire hommin takaisin. Mut oon niin ihastunut ja kärsin siitä.
Tässä teille vinkki:
Unohtakaa nuo jännämiehet jotka ei teitä rakasta ja antakaa kilttimiehelle tilaisuus. Siis oikeille kilttimiehille, ei palstan valittajakilttimiehille.
Aloituksen teksti on kuin minun kirjoittamani ja täysin samat iätkin! Olen roikkunut tässä löysässä hirressä jo useamman vuoden on/off-meiningillä. Pitäisi kyllä lopettaa mutta se on niin vaikeaa. Olisi ollut alusta saakka helpompaa jos mies olisi käyttäytynyt eri tavalla, eikä niin hyvin ja rakastavasti. Jos tämä olisi pysynyt pelkkänä seksinä eikä oltaisi vietetty yhdessä aikaa ja käyttäydytty kuin pariskunta.
Ahdistaa lukea tätä ketjua. Miksi miehet käyttäytyvät tällä tavalla?Itsekin olen vähän vastaavassa tilanteessa, sydänjuuriani myöten rakastunut paskiaiseen, joka ei välitä minun tunteistani vähääkään. Luultavasti tapailee jo uutta, mutta erotessa jätti kuitenkin toivon kipinän itämään ja jatkaa henkistä roikottamista löyssässä hirressä. En usko, että ikinä tunnen ketään kohtaan samalla tavalla, enkä pysty haluamaan ketään muuta. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka usein tapaatte näitä roikottajia? Onko miehille tyypillisempää pitää naista varalla paremman puutteessa?
Sama täällä😫 mies ei vastaa mun viesteihin välillä. Välillä estääki mut. Oon ihan rakastunut ja en vaan pääse irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lohdullista lukea että meitä on monta... Itselläni tämä tunne miestä kohtaan joka oli oikea ensirakkauteni, on kestänyt jo 20 vuotta... Repikää siitä. ;-) Silloin nuorena itkin pitkään hänen peräänsä. Mies siis alun perin teki aloitteen, itse en ollut hänestä kiinnostunut aluksi lainkaan... Vientiä riitti muutenkin. Jotenkin se kuitenkin vain sitten naksahti kun toinen oli niin sinnikäs. Molemmat seurustelimme tahoillamme, itse lopetin heti oman suhteeni mutta tämä mies ei (asuivat yhdessä). No lopulta uskoin että ei hän tosissaan minua halua ja pääsin jotenkin irti (kamalaa aikaa se oli mutta onneksi takana). Miehiä oli sen jälkeen mutta vain 2 sai minussa aikaan samanlaisia tunteita. Mutta ei niistä sen vakavampaa tullut. No tämän ensirakkauteni kanssa näimme kuitenkin aina joskus vuosien taukojen jälkeen. Mutta ei se johtanut vieläkään mihinkään. Itse olisin edelleen ollut valmis. Sitten päädyin naimisiin ja sain lapsen. Odottaessani lastani tapasin tämän miehen kerran ja ilmeisesti odotus aiheutti sen etten tuntenut häntä kohtaan enää samalla tavoin. Olin helpottunut, vihdoin pääsin hänestä! Paitsi etten päässyt... taas vuosien jälkeen tapasimme, miehen aloitteesta. Ja pam, tunteet tulivat takaisin. Eli nyt taas olen melko lailla alkupisteessä paitsi että elämä on tuonut kokemusta ja rauhaa siitä että jos jotain on tarkoitettu tapahtuvaksi, se tapahtuu, ennemmin tai myöhemmin.
Siis, voitte päästää rauhassa irti kun ajattelette että teidän aikanne tulee myöhemmin, jos tulee.
Tähän olisi kiva kirjoittaa onnellinen loppu, mutta sitä tuskin kohdalleni tulee. Molemmilla meillä on perheet ja mitään mullistuksia tässä tuskin tulee tapahtumaan.
Voitte myös ajatella että otattekin se miehen roolin eli te määräätte koska otatte yhteyttä ja yritätte sillä tavalla ottaakik langat omiin käsiinne. Kokeilkaa ainakin.
Tsemppiä! :)
siis mähän yritän päästä yhestä jätkästä yli , koska se tykkää mun parhaasta kaverista. ei kiva juttu. ja ku olin niin kuses siihen vast äsken , mut en voi tykätä siitä , jos tiiän ettei se kuitenkaa tykkää musta. parhaaks nään siis vaan etten ajattele sitä enää ja välttelen sitä kaikin tavoin. estäminen kaikkialla ois liian epäilyttävää, sillä sama kaveriporukka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä😫 mies ei vastaa mun viesteihin välillä. Välillä estääki mut. Oon ihan rakastunut ja en vaan pääse irti.
Ihan oikeesti et oo lopettanut yhteydenpitoa, vaikka hän on sut joskus estänytkin? Kuulostaa hurjalta. Onko tuo jo jokin pakkomielle rakkauden sijaan?
Oon ihan samassa tilanteessa. Pitkän tauon jälkeen uskalsin alkaa tapailemaan miehiä ja ihastuin minua 12 vuotta vanhenpaan mieheen. Tämä mies ei kuitenkaan selkeästi ole kiinnostunut minusta. Välillä ei vastaa viesteihini, joskus vastaus tulee päivien kuluttua. Nytkin on vain lukenut viestini, muttei vastaa. Hävettää ja tekisi mieli vajota maan alle. Mitä edes kuvittelin itsestäni? Tekisi mieli laittaa joku viimeinen viesti, mutta ehkä se on huono idea. Poistanko vaan numeron ja koitan unohtaa?
N25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju, mutta löysin tän nyt koska mulla on ihan täysin samanlainen tilanne! Tätä on kestänyt 10 kuukautta ja päätin kerran, että nyt saa riittää ja lähetin hänelle viestiä että en jaksa tätä enää ja kerroin rehellisesti kaiken. Hän ei oikein ymmärtänyt ja yritti välillä jutella silti. En ollut kahteen kuukauteen missään yhteyksissä häneen ja olin jo melkein päässyt yli täysin, kunnes aloimme jutella taas enkä pystynytkään kieltäytyä tapaamisesta. Toivon että olisin pystynyt, koska sama vanha ahdistus tuli heti kun nähtiin uudestaan, ja nyt hän vaikuttaa taas etäiseltä. Häntä kiinnostaa heti kun minä olen mennyt elämässä eteenpäin, enkä ymmärrä miksi en vaan voi olla vastaamatta hänelle.
Muuten voisikin ehkä unohtaa, mutta sain kuulla että hän aloittaa tänään mun työpaikalla ja on siellä töissä ainakin 6 kuukautta. Ollaan siis vuosi sitten tutustuttu töiden kautta, mutta hän ei ollut silloin siellä noin kauaa eikä hänen muutenkaan pitänyt enää tulla sinne takaisin. En tajua miten kestän tuon ajan, jos hän välttelee mua siellä. Inhottavaa tietää, etten ainakaan puoleen vuoteen tule pääsemään hänestä yli.
Vanha ketju, mutta pakko sanoa että samanlainen tilanne. Paitsi että mies on väittänyt kokoajan olevansa tosissaan kanssani ja haluavansa seurustella. Enpä usko. Nähdään vain kerran viikossa iltaisin hänen luonaan, hän nykyään lähes päivittäin vastaa minulle vasta vuorokauden päästä, jos ollaan sovittu näkevämme niin mies rikkoo lupauksen eikä nähdäkään.. tämä kaikki toistuu joka viikko. En voi ymmärtää, miten joku voi valehdella ja vedättää noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan tuossa taustalla toivo, että sittenkin mies tulisi "järkiinsä" ja sitouisi juuri minuun. Olisin niin ihana ja ainutlaatuinen lumihiutale, ettei mies ketään muita ajattelisi koskaan enää?
Samassa tilanteessa olen ollut eikä siihen auttanut muu kuin pistää välit täysin poikki. Blokkasin numeron, poistin somesta ja aloin elää kuin en olisi koskaan koko tyyppiä tuntenutkaan.
Olin siis korviani myöten ihastunut ja mies puolestaan olisi halunnut sellaisen suhteen, jossa olisin tilauksesta tullut hänen luokseen, kun hänellä kivassa nousuhumalassa alkaa panettaa.
Löytyi tää ketju kun googlettelin että miten unohtaa mies! Samassa tilanteessa. Oon ihastunut yhteen mieheen ja se ei tunne mua kohtaan samoin.
Piti ensin olla pelkkä seksisuhde. Hah, mitä itselleen valehtelua että se muka toimis niin. Aika nopeesti tuli tunteet mulla peliin ja miestä ei kiinnosta muu. Minkä pellen mä oonkaan itsestäni tehnyt, kun laittelen välillä viestiä ja ihan oikeesti tyrkytän itteeni ja seksiä. Ja todella kuvittelen että vielä se muhun ihastuu. No, ei ihastu, tiedänhän mä sen.
Nyt ois jotenkin kerättävä itsekunnioituksensa rippeet ja todella jättää tää mies omiin oloihinsa. Se ei enää itte ees laita mulle mitään viestiä enää, vaan se on pelkästään minä joka pitää yhteyttä. Vastailee kyllä kun jakselee. Huoh. Miten säälittävä sitä voikaan olla.
Tämä ketju on ihanaa vertaistukea. Kiitos. Nyt puoli vuotta kulunut, pikkuhiljaa alan päästä yli. Silti ajattelen miestä joka päivä. Hän jahtasi minua pitkään, sitten päädyttiin panemaan, ja sen jälkeen pani liinat kiinni. Hän ei kuulemma etsi eikä jaksa mitään, eikä halunnut enää edes puhua koko asiasta. Jätti minut kuin nallin kalliolle, eikä siis halunnut edes puhua asiasta. Miten arvoton minun täytyy olla, että ei halua edes puhua tapahtuneesta? Tai se, että hän ei JAKSA mitään. Jotenkin mieltä ylentävää Sai minut aivan sekaisin, nyt puolen vuoden jälkeen mietin häntä edelleen päivittäin, mutta parempaan päin ollaan menossa. Päivä kerrallaan. Ehkä joskus unohdan. Satuttaa vaan, että oli hänelle vain ajanvietettä.
Nettitteffeille vaan! Löytyy uusi ihana jota miettiä. Itse löysin oman kullan Suomi 24:n Romano-foorumilta.
Olet sairas, toivottavasti saat apua ongelmiisi.