Miten unohtaa mies, joka ei halua minua?

Mulla ollut muutama näitä, miehet ovat tykänneet mutta ovat melko nopeaan todenneet, että meistä ei tule paria, mutta muuten kyllä seura (fuckzone) kelpaa. Itse olen ollut molempiin ihastunut ja olisin halunnut enemmän. No toisen blokkasin hetkeksi aikaa puhelimesta ja kun unblokkasin, niin eiköhän sieltä tullut heti jotain viestiä. Vastasin ensimmäiseen viestiin ja kun seuraavassa viestissä  toinen kyseli yksityisemmin mun elämästä, en enää vastannut tuohon viestiin. Joku piru iski, että enpäs enää vastaa. Luen sun viestin ja sä näet, että olen lukenut, mutta en enää vastaa. Ja nyt kun olen ollut vastaamatta useampia viikkoja, niin enpä enää tiedä edes mitä vastaisin.  Että eiköhän se ollut siinä, toivottavasti.

Samalla tavalla toimin toisen kanssa. Hän kyseli kuulumisia ja vastasin heti. Toisessa viestissä sitten pyydettiin drinkille ja siihen en enää vastannut yhtään mitään. Iski taas se piru, että kysele vaan drinkille, mutta en edes viitsi vastata. 

Voi olla, että näistä miehistä vielä kuuluu, kun niitä ottaa päähän, että en vastaa. Aattelin tehdä samalla tavalla jatkossa. Vastaan yhteen viestiin, sitten ei mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohtakaa tuollaiset miehet, parempiakin on olemassa.

No niin juuri, mutta miten??

Haluan myös tietää, miten se unohdus käy. Näemme töissä silloin tällöin, törmäämme kaupassa, asumme samalla seudulla. Olen viettänyt aikaa ystävien kanssa, tavannut uusia tuttavuuksia ja lopputulema ensitapaamisella turn off. Kun en vaan saa työstettyä häntä pois mielestäni. Tunne oli niin vahva, ettei se katoa ihan pienten tuulien mukana.

Minulla on sama tilanne olen pitkään tykännyt/rakastanut yhtä mutta hän ei ole halunnut minua. Näemme joka pv. koulussa ja  aloimme seurustella mutta sittn häntä alkoi kaduttaa ja erosimme. En saa häntä mielestäni. En tiedä jutellaanko täällä mutta jos jutellaan niin voitteko kertoa pari vinkkiä mte unohdan hänet.

papapapanomies se on eri mies. Mitäs lähdit lutkailemaan, pilluasi jakelemaan. Kyllä panomiehelle vakipano kelpaa. Jätä pillerit ja puhko kumit, yhteinen vauva ratkaisee kaikki ongelmanne. 

Kiva että kymmeniä naisia samassa tilanteessa. Onko tämä sitä mistä lassukat puhuu, että alfat pyörittää näitä tavallisia naisia, jotka sitten roikkuvat toivotaan-toivotaan-asenteella lahkeessa. 

Onko niin, että kun kauniimpi nainen laittaa rumemman miehen friendzonelle, niin komeampi mies pitää tavisnaista fuckzonellaan. 

Johtuuko tästä myös, että nainen en enää kiihotu tavallisesta miehestä, kun kerran saanut unelmamunaansa. Jotenkin surullista, sekä tavisnaisten, että heidän tulevien puolisoiden kannalta.  :(

Niin :( Miten te olette päässeet yli?

Sama tilanne täällä. Mies kyllä kai tykkäsi ja piti yhteyttä ja esitteli jopa äidilleenkin. Mutta suhteen laadusta ja tunteista ei puhuttu. Kysyessä kierteli ja saattoi sanoakin että ei jotenkin ehkä pysty sitoutumaan. KAKSI kertaa jatkoimme kuitenkin kun kuvittelin että kyllä se minuun vielä rakastuu. No eipä rakastunut. Seksi kelpasi ja hengailuseura. Erittäin paska olo kun asiasta moneen kertaan väännettiin ja kerroin etten halua mitään vakipanokuviota. Erinäisistä syistä johtuen kumpikaan meistä tuskin löytää ketään muutakaan mutta en silti halua että joku tyytyy minuun jos ei rakasta.

Vierailija kirjoitti:

Hanki laastarisuhde. Panette kuin kaniinit sen uuden miehen kanssa, niin jopa unohtuu tämä edellinen. 

Jaa että pitäisi hyväksikäyttää toista miestä ja sitten jättää kuin nalli kalliolle?

Vierailija kirjoitti:

Mulla ollut muutama näitä, miehet ovat tykänneet mutta ovat melko nopeaan todenneet, että meistä ei tule paria, mutta muuten kyllä seura (fuckzone) kelpaa. Itse olen ollut molempiin ihastunut ja olisin halunnut enemmän. No toisen blokkasin hetkeksi aikaa puhelimesta ja kun unblokkasin, niin eiköhän sieltä tullut heti jotain viestiä. Vastasin ensimmäiseen viestiin ja kun seuraavassa viestissä  toinen kyseli yksityisemmin mun elämästä, en enää vastannut tuohon viestiin. Joku piru iski, että enpäs enää vastaa. Luen sun viestin ja sä näet, että olen lukenut, mutta en enää vastaa. Ja nyt kun olen ollut vastaamatta useampia viikkoja, niin enpä enää tiedä edes mitä vastaisin.  Että eiköhän se ollut siinä, toivottavasti.

Samalla tavalla toimin toisen kanssa. Hän kyseli kuulumisia ja vastasin heti. Toisessa viestissä sitten pyydettiin drinkille ja siihen en enää vastannut yhtään mitään. Iski taas se piru, että kysele vaan drinkille, mutta en edes viitsi vastata. 

Voi olla, että näistä miehistä vielä kuuluu, kun niitä ottaa päähän, että en vastaa. Aattelin tehdä samalla tavalla jatkossa. Vastaan yhteen viestiin, sitten ei mitään. 

Mäkin oon tehny samaa naisille. Jostain syystä olen saanut mulkun maineen.

Minä katkaisin välit siihen asti ainakin että olen unohtanut hänet. Tuijotin aina vain puhelintani ja odoti että hän vastaisi viesteihini, mutta eipä vastannut. Hän vain leikki tunteillani. Nyt olen jo pitkään yrittänyt unohtaa hänet mutta ei se ole helppoa. Ja sitten vain katkaisin välit kokonaan.  

Sama tilanne hän löysi ekana uuden ja sitten hän vasta tuli luokseni. Mutta jätti minut noin vain ja sanoi että oli virhe seurustella se loukkasi minua. Estin hänet somessa ja puhelimeen kirjotin hänen yhteystietoihin älä soita tai vastaa. Haluan unohtaa hänet. Miten?

Minulla auttaa joskus kun kirjoitan kaikkia tunteitani esim. paperille tai tietokoneelle.

Olen juuri eilen tullut samaan tilanteeseen. Mies myönsi minun olevan laastarisuhde hänelle ja ettei todellisuudessa välittänyt, vaikka vietti aikaa kanssani kuukausia ja piti niin hyvänä. Poistin numeron, laitoin estot someen, vihaan ja ajattelen vittuuntuneena, kerroin ystävilleni, ajattelen miehen huonoja puolia ja uskon karman antavan hänelle takaisin jossain muodossa. Jos oikein koston enkeli haluaisin olla, voisin kusauttaa työasian salassapidon rikkomisesta.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 14:56"]Sun vaan täytyis löytää uusi rakkaudenkohde, ei kai se unohtaminen oikein muuten onnistu ja paljon muuta tekemistä ja kavereitten kans oleilua, yksin jos on tulee varmasti kelailtua sitä tyyppiä, kokemuksesta tiedän ja sen, että se on pirun hankalaa saada mielestä.

Ja mulla tekee hankalaks vielä se, et on yhteinen lapsi, kun joutuu olemaan tekemisis, vaikka ei huvittais ja aina sen näkemisen jälkeen ahdistaa taas, kun toinen on niin kylmä paska.

Meillä myös yhteinen lapsi ja asioita vaikeuttaa se, että mies yrittää pussailla kun käy katsomassa lastaan, vaikka minä olen sanonut, että en enää halua jatkaa epämääräisessä suhteessa.. Naimisiin ei minun kanssa halua.

Ilmeisesti siis toivotte että mies kuitenkin jossain vaiheessa muuttaa mieltään ja rakastuu kun olette vain tarpeeksi kärsivällisiä?

Sitten kun sen on saanut taottua kalloonsa että tuo on vain toiveajattelua, niin kyllä se välien ja yhteydenpidon katkaisu vaan auttaa. Mies tai siis sen aiheuttamat tunteet on vähän kuin huumetta; nollatoleranssi on paras keino vaikka tuleekin vieroitusoireita. Mies saa oman itsen tuntumaan jotenkin paremmalta ja ihmeellisemmältä, mutta mies käyttää tätä vain tyydyttääkseen tarpeitaan, kunnes tapaa jonkun jota oikeasti pitää ihmeellisenä. Teitä se pitää siihen liian tylsänä/epämielenkiintoisena/tavallisena/epävarmana ripustautujana joka ei välitä itsestään. Kokemusta on... (olen siis myös nainen)

Ei ihme että miehet valittavat kun eivät löydä naispuolista kumppania. Tämänkin ketjun perusteella todella moni hedelmällisessä iässä oleva nainen roikkuu pelimiehen ringissä ja kuvittelee että homma voi kehittyä vakavaksi suhteeksi. Huoh.

Jätätte vastaamatta pelimiehen viesteihin ja otatte luettavaksi jonkun hyvän kirjan niin ei ajatukset juokse koko ajan saavuttamattoman unelman luokse.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aika samantyyppinen tilanne, paitsi että alunperin kumpikin lähdettiin siitä, että suhteesta ei tule mitään kestävää. Jotenkin vaan omat tunteet silti menivät kummallisesti liian pitkälle. Ikinä ennen ei ole minulla käynyt näin, ja olen jo vähän keski-ikäisempi ihminen... Joka tapauksessa päätin nyt päästää irti ja tein mentaaliharjoitteita, joissa mm. katson miehen perään kun hän lähti edellisen kerran ja ajattelen, että nyt tuo lähti eikä enää palaa. Kuulostaa yksinkertaiselta, ja muutaman päivän jälkeen kun olin kuvitellut tämän tilanteen ja ajatellut tuon ajatuksen, olin jo tavallaan hyväksynyt, että tuossa se menee, enkä enää häntä näe. Nyt on mennyt jo 3 viikkoa ilman sitä pakottavaa ahdistavaa tunnetta, koska olen hyväksynyt, että en enää näe häntä. Ollaan lähetelty pari tekstaria tämän luopumisen jälkeen eikä minun enää tee mieli viestitellä enempää! So simple. Mitä ei ole tarkoitettu, ei ole tarkoitettu.

Juuri näin! Ihan kuin omasta kynästäni. "Tämä loppuu kohta, mitään tulevaisuutta meillä ei ole".

Silti lähdin omasta liitostani!

Vierailija kirjoitti:

Pidän itseäni aivan säälittävänä tapauksena, ja haluaisin muuttaa käytöstäni. Aloin vähän yli vuosi sitten tapailemaan ihanaa miestä, ja alku oli lupaava, mutta jossain vaiheessa homma alkoi hiipua. Tiedän, että miehiä ei kannata sen kummemmin analysoida, sillä jos mies ei esimerkiksi pidä yhteyttä kovin aktiivisesti niin ei hän silloin ole kiinnostunut. Tämä mies ei vain halunnut minusta loppujen lopuksi sen vakavampaa kumppania.

Oman heikkouteni vuoksi ajauduimme kuitenkin tilanteeseen, jossa tapailemme edelleen silloin tällöin. Miehelle tämä järjestely on keino saada läheisyyttä, seuraa ja seksiäkin. Tilanne ei kuitenkaan ole tasapainoinen, sillä minä olen edelleen ihastunut häneen. Olemme molemmat tapailleet muitakin, mutta tämän miehen takia kukaan muu ei kiinnosta. Olen häneen ikään kuin koukussa, vaikka tiedän ettei tästä voi tulla mitään. Voisihan mies toki todeta, ettei parempiakaan ole tarjolla, ja haluaisi siksi sittenkin minut, mutta tiedän ettei sellainen voisi koskaan riittää minulle. Ei hän minua rakasta, vaikka lämpimiä tunteita välillämme onkin.

Olen monesti päättänyt, että nyt lopetan tämän tapailun ja annan miehenkin välillä tuntea miltä yksin jääminen tuntuu. Yritän keskittyä työntekoon, urheiluun, ystäviini... mutta mikään ei auta. En voi olla ajattelematta miestä. Hän on alitajunnassa koko ajan, ja olotilani on jatkuvasti murheellinen ja yksinäinen. En edes tiedä miten voin olla niin ihastunut ihmiseen, joka pitää minuun yhteyttä vain kun kaipaa minulta jotain! Jokainen ansaitsee parempaa, joten miksi en saa häntä mielestäni? Kamalinta on tietää, että silloin kun yhteydenpidossamme on pitkiä taukoja, hän todennäköisesti deittailee muita naisia.

Neuvoja siihen, miten miehen voisi kertakaikkiaan unohtaa? En halua sortua soittamaan tai viestittelemään enää kertaakaan, kun kaipaus kasvaa liian suureksi. Se perinteinen neuvo omaan elämään keskittymisestä ei vain toimi.

(Ikää minulla 26 ja miehellä 31)

Kuule sinä olet vielä tosi nuori. Ei sinun tarvitsekaan häntä unohtaa, vaan opetella elämään ilman häntä ja antaa elämälle mahdollisuuden näyttää mitä sillä on annettavana. Voi vielä käydä niin että 10v kuluttua ole tosi kiitollinen että et hänen kanssaan enää ole. Elämä voi tuoda tullessaan vaikka mitä ihanaa ja suurta kun annat sille mahdollisuuden.

Sehän se juuri olisikin se pointti. Miten unohtaa ja päästä eteenpäin.

Tätä keskustelua on mielenkiintoista, mutta kipeää lukea. 

Itse olen päätynyt tapailusuhteeseen, johon en koskaan ajatellut päätyväni. Tätä on nyt jatkunut viitisen kuukautta - kuukauden tauolla. 

Mies etsii lähtökohtaisesti kumppania eikä ole koskaan sanonut, että haluaisi ottaa minut kevyesti. itse olen kyllä tätä hänelle spekuloinut, mutta hänen vastauksensa on ollut, että "ei hän vielä tiedä". Eli minusta tuntuu, että hän nimenomaan haluaa ottaa minut kevyesti ja tunnen itseni "ihan kivaksi" "paremman puutteessa". Olen miettinyt onko syy on siinä, että suhtautumisemme on kovin erilainen. Minä haluan huumaa ja enkä pelkää hypätä suhteeseen kun minua kiinnostaa toinen ihminen. Hän puolestaan on harkitsevampi ja edellistä seurustelua edelsi vuoden tapailu (liekö oli samanlaista vehtailua kuin meillä). Mietin toistuvasti, että tuhlaan aikaani tämän ihmisen kanssa ja pelkään toki kuollakseni, että turpaan tulee niin että lätisee, varsinkin kun tunteeni ovat aika voimakkaat. 

Laitoin homman jo kerran tauolle, mutta enpä pystynyt viiden viikon aikana häntä unohtamaankaan, vaikka kokeilin distraktoitua panokaverin kera.

Seksin suhteen oli tämän tapailun kanssa oli taukoa jo ennen mietintäaikaa. Tauon jälkeen hän oli kovin ilahtunut alkaessamme taas pitämään yhteyttä ja se olikin tiivistä  aina siihen asti, että harrastimme taas seksiä. Edellisten treffien päätteeksi kevyesti sanottuna hyökkäsimme toistemme kimppuun ja seksi oli mitä nautinnollisinta pitkään aikaan. Ehdottomasti myös hänen mielestään. Tämän jälkeen hän taas vetäytyi. Hän oli aamulla todella sulkeutunut. Hän tuntuu haluavan, mutta ei haluakaan. 

Että mitäs tästä pitäisi päätellä? Hyvä seksi oli vaan liikaa hänelle? Minä olen vain yksinkertaisesti väärä hänelle kun "hän ei tiedä"?