Tästä on keskusteltu ennenkin, mutta selittäkääs nyt vielä.. Lapsista ja rahanmenosta.

Jos lapsi pitää harrastuksesta ja kyseessä on vielä teini, niin tottakai hän saa harrastaa. Mun mielestä on kurjaa kun on perheitä missä lapset oikeesti haluaisivat harrastaa, mutta vanhemmat kieltäytyvät maksamasta harrastusta.



Mielummin lapsi jonkun harrastuksen pariin kuin että koko ajan notkuu jossain kartsalla, kyllä siellä voi notkua vaikka nyt kerran viikossa tai parikin harrastaisi jotain muuta kuin sitä kartsaa.

kaiken maailman raportteja pitää kirjoittaa ja käsin kirjoitetut ei todellakaan kelpaa opettajalle. Ja jos/kun perheessä on kolme lukiolaista niin yhdellä tietokoneella ei todellakaan pärjää.

kun lapset on teinejä.

Minusta tuntuu aika hurjalta ajatella että menot tästä vielä kasvaa.

Nyt maksan kahden lapsen päivähoidosta 500 €/kk

Lisäksi vaatteisiin ja kenkiin kuluu paljon rahaa lasten kasvaessa nopsaa. Sitten kun vielä ostaa lapsille uusia pyöriä, luistimia, suksia ja leluja niin kyllä sitä rahaa pieniinkin kuluu.

Tuleeko sitten konkurssi kun lapset kasvaa?

Kyllä ne lukiotehtävät on kärpäsen pieru siitä ajasta, minkä se teini koneellaan viettää.



Yks kone perheessä riittää ihan hyvin ja onhan esim. koulun atk-luokka käytettävissä myös!

Miksi se ei ole jo käytössä?

musiikkiharrastukseen meni 1000 markkaa lukukausi, balettiin toinen, mopo maksoi 5 000 markkaa, bensat ties miten paljon, vaatteet 500 mk kuussa, meikit, leffat yms.

Mä sain viikkorahaa murrosiässä 200 markkaa/kk ja siitä kustansin leffat, meikit ym. Vanhemmat osti vaatteet, kk-lipun (tais olla jotain parisataa mk) ja vaatteet ehkä 200 mk/kk (merkkivaatteet ei kiinnostaneet). Harrastuksiin meni noin 200 mk/kk. Eli minun kk-kulut ilman lukiokirjoja oli alle sen mitä sulla yksi harrastus... Ja musta toikin oli silloin jo paljon, eikä vaatteista ym. ollut pulaa!

musiikkiharrastukseen meni 1000 markkaa lukukausi, balettiin toinen, mopo maksoi 5 000 markkaa, bensat ties miten paljon, vaatteet 500 mk kuussa, meikit, leffat yms.

Eihän niihin lapsiin mene kouluikäisinä sen enempää rahaa kuin pienempänäkään jos ei sitä rahaa ole perheessä enempää käytettävissä.

Jos varaa on, niin viimeistään teini-ikäiseen saa menemään ihan miten paljon tahansa. Meillä lapset 7-23v. ja kolme vanhinta jo opiskelemassa tai työssä.

Sille, joka väitti, että eivät pärjää omillaan opiskelijoina, jos kotona asuessa on liikaa annettu, kerron ettei ainakaan meillä ole pitänyt paikkaansa. Kotona asuville on maksettu kaikki heidän haluamansa harrastukset, kuljetettu, maksettu ajokortit, vaatteissa ei ole myöskään tingitty jne. Opiskelijoina ja itsenäisinä ovat osanneet hoitaa raha-asiansa mallikelpoisesti ja lisärahoitusta elämiseensä ovat hankkineet tunti- ja loma-aikaisilla töillä.

Selvisi kas jälleen yksi syy, mihin sitä voisi käyttää.

Selvisi kas jälleen yksi syy, mihin sitä voisi käyttää.

Toki on hintavia merkkejä joilla laatu ei ole yhtään parempaa kuin halpismerkeillä, mutta oman kokemukseni mukaan esim. takeissa on isoja eroja, halvoista kangas kuluu ja napit irtoilee ihan eri tahtiin kun kalliimmissa. Ja tietysti oikein megakalliit on harvemmin niin hyvälaatuisia kuin mitä hinnan perusteella voisi olettaa, eli merkkilisää on paljon. Paras hinta-laatusuhde on varmaan tuntemattomammilla, mutta keskihintaisilla tai vähän kalliimmilla valmistajilla.

Nuortenvaatteiden ei kyllä tarvitse minustakaan kestää ikuisuuksia, koska maku ja tyyli muuttuvat nuorilla yleensä niin usein, ja pienemmät lapset taas kasvavat nopeasti joten käyttöikä ei ole pitkä ja vaatteet kuluvat kun leikeissä likaantuvat ja hajoavat. Eikä aikuisenvaatteidenkaan tarvitse tietysti ikuisia olla, jos haluaa uusia vaatekaappinsa sisältöä usein.

Mutta saa siis vanhempana pistää parastaan, jotta saa lapsensa tajuamaan, että merkkivaatteessa maksaa enempikin merkki kuin laatu ja ylipäänsä tarvitsee ostaa riittävän laadukkaita vaatteita, ei mitään ikuisesti kestäviä, kun ei niitä ikuisesti kuitenkaan käytetä.

Ei koskaan lähtis minnekään omin päin. On tällaisiakin lapsia.

Ostin juuri villakangastakin hintaan 100 euroa. Ei ehkä kallis villakangastakiksi, mutta ihan tarpeeksi hintava. Kahden käyttökerran jälkeen kaikki napit, myös koristenapit, ovat irronneet ja olen joutunut niitä keräilemään kaupan lattioilta. Halpis toppatakissa (29,90) ei ole ollut mitään moittimista. Tuon halpis takin jouduin ostamaan, koska edellisvuonna ostamani toppatakki (norm. hinta 149 e) hajosi kuukauden käytön jälkeen. Kaikki sisäsaumat aukesivat ja täytteet tuli ulos. Joten tästä lähtien ostan vain alta viidenkympin takkeja, eipähän harmita niin paljoa, jos hajoavat normaalissa käytössä.

Toki on hintavia merkkejä joilla laatu ei ole yhtään parempaa kuin halpismerkeillä, mutta oman kokemukseni mukaan esim. takeissa on isoja eroja, halvoista kangas kuluu ja napit irtoilee ihan eri tahtiin kun kalliimmissa. Ja tietysti oikein megakalliit on harvemmin niin hyvälaatuisia kuin mitä hinnan perusteella voisi olettaa, eli merkkilisää on paljon. Paras hinta-laatusuhde on varmaan tuntemattomammilla, mutta keskihintaisilla tai vähän kalliimmilla valmistajilla.

Nuortenvaatteiden ei kyllä tarvitse minustakaan kestää ikuisuuksia, koska maku ja tyyli muuttuvat nuorilla yleensä niin usein, ja pienemmät lapset taas kasvavat nopeasti joten käyttöikä ei ole pitkä ja vaatteet kuluvat kun leikeissä likaantuvat ja hajoavat. Eikä aikuisenvaatteidenkaan tarvitse tietysti ikuisia olla, jos haluaa uusia vaatekaappinsa sisältöä usein.

Mutta saa siis vanhempana pistää parastaan, jotta saa lapsensa tajuamaan, että merkkivaatteessa maksaa enempikin merkki kuin laatu ja ylipäänsä tarvitsee ostaa riittävän laadukkaita vaatteita, ei mitään ikuisesti kestäviä, kun ei niitä ikuisesti kuitenkaan käytetä.

No eihän sille teinille tarvitsekaan ostaa juuri sitä hupparia, josta itse tykkää, mutta kyllä vanhempien kuitenkin pitäisi voida se hintahaarukka sanoa. Se on sitten voi voi, jos ainoa mikä kelpaa on se 90 euron huppari. Sitten pitää olla ilman. Kyllä siellä Vero Modassa ja H&M:lläkin on kai useampikin hupparimalli.

Ihan totta, en missään tilanteessa ostaisi itsellenikään noin kallista hupparia. Farkuissakin ja päällystakissakin kirpaisee tuollainen hinta. Miksi sen teinin pitäisi saada kaikki hinnasta välittämättä, jos perheellä ei sitä rahaa kuitenkaan ylen määrin ole?

Tarviiko 12 vee tosiaan oman kannettavan? Ja huppari 90 euroa..? Huh huh..

Ai että 90 € on halpa? Mä just näin nätin hupparin Vero Modassa, eikä maksanut kuin 24,90 €. En ymmärrä miksi ei kelpaisi?? Mutta jos on tottunut kalliiseen makuun niin...

Luojan kiitos asumme maalla jossa ei tavoitella tiettyä merkkiä vaan halppismerkitkin kelpaavat!

itsekin asun *maalla* ja kyllä 13 v poikani jo itse päättää mitä vaatteita haluaa.

Se huppari mikä on sun mielestä nätti ei ehkä ole nuoren mielestä sellainen jonka päälle voi/kehtaa laittaa.

Omat vanhempani ostivat minulle vaatteet ja harrastusvälinee omassa nuoruudessani ja saman teen omille lapsilleni. Se mitä poikani haluaa harrastaa, maksan kulut. Nyt poikani alkoi harrastamaan crossia, ostin vaattet ja crossasin mukisematta. Crossari maksoi muutaman tonnin.

etten koskaan ostaisi teinille jotain 90 euron hupparia! 30 €urolla saa jo ihan hyvännäköisen. Jostain talvitakista vois jo 90 € antaakin, muttei mistään sisävaatteista...

Jos perhe on hyvissä varoissa, niin miksi lasta ei saa pukea asianmukaisesti, maksaa harrastuksia ja kustantaa sitä ajokorttiakin vielä. Missään muualla kuin Suomessa ei ihannoida tyyliä, jossa nuori ja elatuskyvytön lapsi dumpattaisiin johonkin köyhyyden maailmaan, jos muu perhe elää mukavasti. Ei siinä mitään järkeä ole, että vanhemmat köyhäilee saadakseen teinille muotivaatetta, mutta lapsi on oikeutettu saamaan vanhempiensa tulotason mukaisen elintason. Tätähän täällä hoetaan aina erotapauksissakin.



Ja mun kokemuksen rakastavat ja järkevät vanhemmat antaa lapselleen/teinilleen sen verran materiaalista hyvää kuin heidän elintasonsa normaalisti antaa. Köyhät antaa vähemmän ja rikkaan enemmän. Lapselle tulee vääristynyt kuva maailmasta, jos hänen tarpeensa ovat tärkeämmät kuin muiden tai vastaavasti häntä syrjitään muuhun perheeseen nähden. Tärkää on kuitenkin opettaa, että asiat on hoidettava asianmukaisesti (koulut, siivoukset jne.) ja lasten kuullen täytyy puhua raha-asioista, jotta ymmärtävät sen kokonaisuuden, mitä perheen elättämiseen kuuluu. Eksäni (huippulahjakas tyyppi) oli hyvä esimerkki ihmisestä, joka ei saanut teininä mitään materiaalista kotoaan vaan tienasi kaiken ja vanhemmat kuiskutteli raha-asiatkin, ettei lapsi kuule. Aikuisena oli pohjattoman itsekäs miettimään sitä, mitä hänelle kuuluu ja hän on tienannut, niin hänellä on oikeus käyttää. Lisäksi oli ihan pihalla yleisestä perheen raha-asioiden hahmotuksesta aluksi. Minä taas sellaisena, joka sai kaiken tarpeellisen ja mun kuullen purettiin lainoista ja laskuista palkkakuittien summiin asti kaikki, olen antelias omastani, valmis jakamaan puolisolle ja lapsille omia rahojani ja ymmärrän taloudenpidosta paljonkin.

Jos ei nuorelle anna mitään vanhemmat ylimääräistä, ei nuori opi myöskään mallia, jossa rahaa ja materiaa jaetaan toisten kanssa. Nuori näkee, että periaate perhe-elämään on, että hänellä on jakamatta oikeus pitää omansa. Jalous ja anteliaisuuskin opettavat nuorelle jotain...

Minä en ole ainakaan sanonut, ettei saisi antaa lapselleen mitä vain maailma päällään kantaa. Ap kuitenkin kysyi, mitä ne valtavat kustannukset ovat, mitä isommat lapset aiheuttavat. Mielestäni 90 euron huppari ei ole välttämättömyys, jos rahaa ei ole järjettömästi. Tai tietokoneet tai useampi kallis harrastus.

Ostakaa lapsillenne mitä haluatte, mutta älkää tulko sanomaan, että ne on pakollisia menoja.

Miksi on syntiä antaa ALAIKÄISELLE lapselle hänen tarvitsemansa vermeet?

että lapsille rahan tuhlaus on turhaa. Rahat menivät omiin juhliin ja matkoihin ja vaatteisiin.

Minulla ei ollut koskaan samanlaisia vaatteita kuin kavereilla. Minulla ei ollut mitään harrastusta. Lukioon jouduin ottamaan opintolainaa, että sain kirjat ja olen tehnyt siivojaan hommia heti kun vain pääsin töihin maksaakseni omat menoni.

Rahaa vanhemmilla olisi ollut.



Ei todellakaan jalostanut. Minua kiusattiin karmeasti vaatteista. Olin yksinäinen, koska muut tytöt kulki luistelemassa (minulle ei ostettu uusia luistimia ja vanhat kävi pieneksi). Koulussa ei ollut kunnon urheilukamppeita ja välineitä. Muistan sen häpeän kun muilla oli kunnon vehkeet. Opettaja luuli, että olen kovis ja en viitsi ottaa matkaan. Mutta kun en voinut sanoa, että vanhemmat ei osta.



Nyt kun on omia lapsia, pidän huolen, että heillä on asianmukaiset liikuntavarusteet kouluun ja saavat kulkea harrastuksissa ja kehittää itseään. Mieluummin olen itse vähemmällä ja annan heille mahdollisuuden kehittää lahjakkuuksiaan. Minulle ainoa mahdollinen harrastus oli lukeminen kun kirjoja sai kirjastosta ilmaiseksi.



Niin ja aion ostaa sen moponkin pojalleni kun hän tulee siihen ikään ja maksaa ajo-kortin.

Ei todellakaan jalostanut. Minua kiusattiin karmeasti vaatteista. Olin yksinäinen, koska muut tytöt kulki luistelemassa (minulle ei ostettu uusia luistimia ja vanhat kävi pieneksi). Koulussa ei ollut kunnon urheilukamppeita ja välineitä. Muistan sen häpeän kun muilla oli kunnon vehkeet. Opettaja luuli, että olen kovis ja en viitsi ottaa matkaan. Mutta kun en voinut sanoa, että vanhemmat ei osta.

Nyt kun on omia lapsia, pidän huolen, että heillä on asianmukaiset liikuntavarusteet kouluun ja saavat kulkea harrastuksissa ja kehittää itseään. Mieluummin olen itse vähemmällä ja annan heille mahdollisuuden kehittää lahjakkuuksiaan. Minulle ainoa mahdollinen harrastus oli lukeminen kun kirjoja sai kirjastosta ilmaiseksi.

Niin ja aion ostaa sen moponkin pojalleni kun hän tulee siihen ikään ja maksaa ajo-kortin.

Ymmärrän ettei ihan kaikkea osteta mutta jos on kerran rahaa ostaa ja lapsi tarvitsee luistimet niin miksi niitä ei ostettaisi??? Ihan karmeeta!

Tosin tiedän mäkin perheen jossa äiti osti taidetta kotiin ja lapset eivät koskaan saaneet mitään. Ei ollut kuulemma varaa tilata Aku Ankkaakaan... Lukivat sitten mieheni Akuja...