Tästä on keskusteltu ennenkin, mutta selittäkääs nyt vielä.. Lapsista ja rahanmenosta.

Eli miksi lähdet saivartelemaan.

Kuka teillä valitsee harrastukset? Meillä lapsi. Ja se on sitten voi voi jos lapsella on vähän kalliimpi harrastus. Me kyllä maksamme jo nyt kuus vuotiaan lapsen harrastuksista about 50e/kk, mutta se on lapselle tärkeää ja siksi näin.



Olen itse entinen ongelma nuori ja tehnyt nyt myöhemmin pajon töitä lasten, varhaisnuorten ja nuorten kanssa. Olen kyllä sitä mieltä, että ne perheet, joissa rahat on sijoitettu lapsiin, nuoret ovat tasapainoisia, keskittyvät koulunkäyntiin, harrastavat yms. Lapsen kuuluu osallistua kotitöihin ja voihan hän käydä töissäkin jos perhe niin haluaa tai jos siihen on mahdollisuus. Silti vanhempien kuuluu maksaa kaikki lapsen menot. Tienattu raha on vain ekstraa.



Että näin täällä porvariperheessä :)

Jos lapseni innostuisi esim. korunteosta, niin en minä hänelle sitä varten mitään timantteja ja harvinaisimpia luonnonhelmiä ryhdy ostamaan vaan saa tyytyä halvempiin tarpeisiin. Jos rahaa ei yksinkertaisesti ole esim. etseratsastusharrastukseen ja omaan hevoseen, niin sitten lapsi saa etsiä jotain muuta mielenkintoista. En oikeasti usko että on olemassa lapsia joita ei kiinnosta *mikään* kohtuuhintainen harrastus vaan kaikki on jotain syvänmerensukellusta ja marmoriveistosten tekoa...

Kuka teillä valitsee harrastukset? Meillä lapsi. Ja se on sitten voi voi jos lapsella on vähän kalliimpi harrastus.

Saa myös vanhemmat panna arvovaltansa ja ajatuksensa peliin, kun keskustelee oman kanssa vaikka asiasta, onko lapsen vaatteet muka "H&M:n huonolaatuisia halpisvaatteita, pitäis käyttää kalliita ja siten laadukkaita piip-merkkivaatteita".



Minä olen viime aikoina yrittänyt selvittää omalle kuopukselleni, miksi hänelle H&M:n vaatteet on ihan riittävän laadukkaita ja hienoja - itse tykkääkin niistä ja käy nimenomaan sieltä ostamassa, mutta kaveri on väittänyt muuta. Voi olla myös aika kova pala vähemmän rahaa käyttöönsä saavalle lapselle, jos kaveri tulee vähän väliä kouluun tyyliin: "Katsokaa minkä uuden olen saanut, se oli tosi kallis".



Itse olen kuvitellut, että ihmiset, joilla on varaa käyttää lapseen varusteluun huomattavia summia rahaa, osaisivat myös kasvattaa lapsensa... Minua loukkaa ko kommentit lapseni vaatteista. vaikka tiedän, että H&M -laatu on meille riittävän hyvä laatu (ja siellä reklaamatio pelaa, jos tarvetta ilmenee - kerran ilmennyt), vaikka joskus meilläkin ostetaan muitakin merkkejä. Lapset kuitenkin käyvät jo usein itse vaateostoksilla ja silloin rahaa on käytettävissä rajallinen määrä ja se määrä riittää H&M -vaatteisiin - ja ne vaatteet siis kestää niin kauan kuin meillä on tarvetta ollut.



Mutta saa siis vanhempana pistää parastaan, jotta saa lapsensa tajuamaan, että merkkivaatteessa maksaa enempikin merkki kuin laatu ja ylipäänsä tarvitsee ostaa riittävän laadukkaita vaatteita, ei mitään ikuisesti kestäviä, kun ei niitä ikuisesti kuitenkaan käytetä.



Monessa perheessä on yksi tietokone koko perhettä kohden ja se kyllä riittää. Lapset mesettää jne tiettyyn aikaan ja aikuisille riittää aikaa myöhemminkin, jos tarve ilmenee. Toisaalta laitteet kehittyy ja vaatimuksen kasvaa, joten aika pian sitä voi huomata omistavansa sen vanhan kannettavan ja uuden tehokkaamman. Se ei kuitenkaan riipu vain lapsista, vaan myös aikuisten ratkaisuista.



Kannettavista olen myös kuullut, että kun kaveri saa kannettavan, niin toinen kaveri voi olla sitä mieltä, että hänenkin pitää saada kannettava pöytäköneen tilalle. Nostan hattua vanhemmille, jotka osaa perustella, miksi pöytäköne on riittävä teinille, jos se oikeasti on toimiva kone.



Yksi asia on myös se, että joskus omaa huonetta pitäisi sisustaa vuodenkin välein. Kaikkeen ei kuitenkaan tarvitse suostua. Meillä esim. on määrätty, että huonekalut pysyy siihen asti kun muuttavat kotoa. Ne on kertaalleen vaihdettu n. 10v tienoilla ja ei ole enää mitään lasten kokoisia huonekaluja vaan normaaleja nuorille itselleen hankittuja huonekaluja.

Kas jos vastaa, on päässyt kotiin.