Todella sieppaa noi " nyhveröitten" vanhemmat jotka aina ottaa asiakseen arvostella meitä perheitä ja vanhempia, joitten

Selittelet niin kuin muutkin mammat, jotka eivät osaa kasvattaa lapsiaan.



t. äiti, jolla vilkas lapsi, joka ei saa riehua kaupassa.



p. s riehumisen ja vaaratilanteiden syntymisen estäminen on eriasia kuin lapsen luovuuden ja elämänilon tukahduttaminen.

Vilkkaita on varmasti hankalampi kasvattaa säännöissä pysymään, mutta kun sinnikkäästi yrittää niin sen ulospäin suuntautumisen voi varmasti suunnata kivoihin asioihin.



Säälin minäkin todella apaattisia lapsia jotka eivät koskaan osoita elettäkään omaan tahtoon. Mietin monesti miten heidät on jo ennätetty nujertamaan noin aaseiksi.

Ikävä kyllä ne ovat kohtuullisen harvassa jos tätä pinoa lukee. Aika suurelta osalta mammoja tuntuu olevan kasvatuksen perusasiatkin aika hakusessa.

osaa kieltää ja kasvattaa lapsiaan ja niiden vanhempien, jotka haluavat lastensa ottavan muutkin ihmiset huomioon.





Mun lapseni kärryihin kipusi puistossa villi tyttö, jonka äiti keskittyi vaan pälättämään toisen mamman kanssa. Kiellettyäni tyttöä en enää viitsinyt tätä valvoa ja kärryt kaatuivat. Ja mitä tapahtuikaan: tytön mamma vain tuli kyselemään tältä, sattuiko. Ei sanaakaan siitä, kävikö kärryillemme mitään tai pahoittelua asian johdosta (!).





Just näitä älypäitä sitten pitäisi kestää.

kurjaahan se on, että joskus aina joku lapsi loukkaantuu leikeissään tai loukkaa toista vahingossa. Mutta se on vain osa lapsen luontoa, eikä sitä voi täysin estää. Tietysti jokainen vanhempi menee hätiin jos näkee vaaratilanteen, mutta minusta yhdeksän kertaa kymmenestä ollaan vaan estelemässä vilkkaita ja rajuja touhuja siksi, että ne kammottaa nössövanhempia vaikka olisivat sinänsä ihan ok.



Ja se joka täällä uhkailee ettö aikoo töniä vahingossa tönivää lasta onkin todellinen sankari. Et varmaan uskalla ittes kokoisten kimppuun käydä.

Vierailija:

Vilkkaita on varmasti hankalampi kasvattaa säännöissä pysymään, mutta kun sinnikkäästi yrittää niin sen ulospäin suuntautumisen voi varmasti suunnata kivoihin asioihin.

Säälin minäkin todella apaattisia lapsia jotka eivät koskaan osoita elettäkään omaan tahtoon. Mietin monesti miten heidät on jo ennätetty nujertamaan noin aaseiksi.

Ei hiljaisia lapsia varmastikaan ole nujerrettu! He vain ovat ujompia/hiljaisempia.

Minusta lapsi saa ihan rauhassa olla vilkas tai rauhallinen (apaattinen, kuten te sanotte). Mutta toiset on otettava huomioon ja opeteltava, miten missäkin käyttäydytään. Yhteiskunta perustuu juuri käyttäytymissääntöihin ja lakeihin. Vilkkaankin on opittava se, ettei hänen elämstään tule kohtuuttoman hankalaa.

Tämän huomaa erittäin hyvin esim. Ranskassa, jossa lapsille todellakin opetetaan käytöstavat aivan eri tasolla kuin Suomessa (miten syödään jne., kaupassa ryntäily ei todellakaan tule kyseeseen) Silti lapsista tulee reippaita, avoimia ja itsevarmempia kuin keskivertosuomalaiset.

sinä et tiedä siitä yhtään mitään! sääli sinun ujoja ja aina toiset näennäisesti huomioon ottavia lapsiasi!

Kuinka koulut heistä viehättäviä, toisia tervehtiviä ja sosiaalisia ryhmässätoimijoita, onko helppoa onko???



Taitaa olla kasvatusopit vielä hakusessa jos vain kuittaat nössöyden ujoudella. Mitenkäs hän maailmassa pärjää jos ei hänen luontaista apaattisuustaan aleta heti ja joka paikassa nylkemään hänestä irti?

Meidän lapsemme ainakin ovat päiväkodissa ryhmiensä halutuinta (hoitohenkilökunnan mukaan) leikkiseuraa juuri siitä syystä, että osaavat leikkiä jyräämättä muita ja silti ovat aktiivisia keksimään uutta. Toisten huomiomista on opetettu, mutta on opetettu myös puolensa pitämistä tarpeen tullen. Ei kaikki ole niin mustavalkoista.



Tuo mitä joku kirjoitti keski- ja eteläeurooppalaisesta kasvatuksesta muuten pitää tasan paikkansa. Kumma että sieltä tulee " kurista" huolimatta erittäin itsevarmoja ja täyspäisiä ihmisiä..

siellä kulttuuri ja geneettinen pohja on erilaista kuin meillä. Suomalaisten jöröys on osittain synnynnäistä. Hyväkäytöksinen ja vilkas -yhdistelmä on tosiaan erittäin yleinen etelämpänä, mutta täältä sitä on turha etsiä..

ei se tarkoita sitä että hänen ei tarvitse totella mitä vanhemmat sanovat, eihän? Jos kerran sanotaan että kaupassa ei juosta kärryjen kanssa niin sitten asia on niin eikä hoeta sitä samaa koko kauppareissun ajan ja sitten pihalla saarnata vielä samasta asiasta. Ja seuraavalla keralla sama taas uudestaan... Jos ei kerrasta kieltoa totella niin viedään kärrit omalle paikalle ja jatketaan ostoksia ilman niitä ja seuraavalla kerralla ei kärrejä oteta kun niiden kanssa ei kaupassa osata liikkua.

Kulttuuri on siellä perinteisesti ollut erilaista, mutta kyllä nykyään monet suomalaiset elävät aika " eurooppalaisesti" ja käytöstapojakin arvostetaan.

Vierailija:

siellä kulttuuri ja geneettinen pohja on erilaista kuin meillä. Suomalaisten jöröys on osittain synnynnäistä. Hyväkäytöksinen ja vilkas -yhdistelmä on tosiaan erittäin yleinen etelämpänä, mutta täältä sitä on turha etsiä..

Totta kai tulee satunnaisesti tilanteita, etteivät asiat ihan menee niin kuin pitäisi - lasten kanssa se kuuluu asiaan. Mutta pääsäännön, eli perushuomaavaisuuden ovat oppineet.



148

sanomaan lapselleni että kaupassa ei juosta kärrien kanssa eikä ilmankaan. Juoksut loppui siihen.

että tämän maan tulevaisuuden toivot on tuollaisten velttojen typerysten kasvattamia joiden mielestä hyvät käytöstavat ja iloinen ja reipas ote elämään poissulkevat toisensa!!!

Oletko edes käynyt missään Suomen ulkopuolella? Minä olen asunut vuosia useissa eri maissa. Suomalaiset tavat ja luonne on jöröjä eteläisempiin kulttuureihin verrattuna, vaikka olisivat Suomen mittapuulla eloisia.

Lisäksi olen aikoinaan opinnoissani perehtynyt ko. kulttuureihin ja kieleen, eli aika hyvin väitän näitä asioita tuntevani.



Totta kai on olemassa eroja suomalaisten ja vaikkapa ranskalaisten kanssa. Mutta sillä ei voi perustella totaalista käytöstapojen ja huomaavaisuuden puutetta.



Toin tuon Eurooppa-näkökannan esiin siksi, että jotkut tässä keskustelussa tuntuvat ajattelevan: käytöstavat, huomaavaisuus = nössöys, ujous, pärjäämättömyys.



148

Vanhempien ja muiden aikuisten esimerkillä on tietysti myös suuri merkitys.

Inhottavat pikkukärryt/autonmalliset kärryt, joilla innostutaan ajamaan rallia, vaikka kaupan käytävillä ei turvallisuussyistä saisi edes juosta!

Leluja siellä, leluja täällä! Lapsi ei voi edes kaupassakäynnistä selvitä ilman, että saa katsoa jakson Muumeja (tai puolikkaan, kun keskittymiskyky ei riitä) tai leikkiä leluilla.



Mielestäni lapsen ja aikuisen suhteen tasa-arvoistaminen toi mukanaan paljon hyvää, mutta myös erittäin paljon pahaa. Kaikki on mietitty lapsen kannalta houkuttavaksi/mukavaksi ja tämä taas aiheuttaa sen, että vähän epämukavammissa olosuhteissa lapsen pää ei kestäkään " tylsyyttä" - ja aikuinen miettii kuumeissaan minne valittaa, kun Nico-Petteri ei saanutkaan omia kärryjä, ilmaista lahjaa tai edes pellepukuista viihdyttäjää ostosreissun ajaksi...



Joku kirjoitti portaissa kävelystä ja sen opettelusta. Kun lapsesi opettelee tuota tärkeää taitoa, voisit neuvoa hänet pysymään oikeassa laidassa, koska niin ylöspäin kiipeävät aikuisetkin tekevät. Olisi myös hyvä että käyttäisit harkintaa ja siirtäisit harjottelua, jos olette liikkeellä pahimpaan ruuhka-aikaan.



Ennen lapset kasvatettiin osaksi yhteiskuntaa, noudattamaan yhteisiä sääntöjä ja normeja. Nykyään etenkin sanomattomat säännöt on tehty rikottaviksi ja se näkyy lähes kaikkialla; ei kuria, ei turvaa, ei kunnioitusta.



Näin ajattelee vielä nuorenpuoleinen, mutta vanhanaikainen äiti.