Todella sieppaa noi " nyhveröitten" vanhemmat jotka aina ottaa asiakseen arvostella meitä perheitä ja vanhempia, joitten

Siellä kaupassa pitää sekä käydä ne säännöt läpi ETTÄ valvoa niiden noudattamista. Se on kovaa työtä (ja laiskurit jättävät sen tekemättä), minkä tiedän siitä että olen itse erittäin vilkkaiden äiti.



Rauhallisten vanhemmat -uskokaa, ettei se ole aina niin helppoa kuin te luulette.

Vierailija:

Ei ne sun nyhveröt opi koskaan pitämään puoliaan jos mamma on aina puskurina, meetkö niiden kanssa kouluunki tulevaisuudessa? Relaa..

Itselläni on kaksi aika ns. normilasta vilkkausasteeltaan siis. Mutta ovat pieniä kooltaan, hinteliä ja lyhyitä. Ja minua INHOTTAA kun leikkipaikoilla ja pallomerissä pitää koko ajan silmä kovana vahtia, ettei omat jää jalkoihin, kun isot ja arvaamattomat tuuppii meneen.

MUTTA kyllä, jos iso kaksi kertaa lastani painavampi arvaamaton ja huonostikäyttäytyvä vilkas lapsi tulee ja tuuppaa lastani, menen väliin. Minut on kasvatettu niin, että toista ei saa vahingoittaa, vaikka kuinka vilkas olisitkin. Ja sillä selvä.

Omat lapseni osaavat ottaa muut huomioon ja antaa muillekin tilaa. Minusta lapsenkin on tajuttava, että maailmassa on muitakin kuin hän.

Minkäikäset pojat? Laita ne valjaisiin ja ei mitään pikkukärryjä. Ei taatusti kauaa kestä tajuta että oltava siivosti.

Vierailija:

Minkäikäset pojat? Laita ne valjaisiin ja ei mitään pikkukärryjä. Ei taatusti kauaa kestä tajuta että oltava siivosti.

Vierailija:

Siellä kaupassa pitää sekä käydä ne säännöt läpi ETTÄ valvoa niiden noudattamista. Se on kovaa työtä (ja laiskurit jättävät sen tekemättä), minkä tiedän siitä että olen itse erittäin vilkkaiden äiti.

Rauhallisten vanhemmat -uskokaa, ettei se ole aina niin helppoa kuin te luulette.

Mikä järki siinä on, että lapset jätetään kotiin kunnes osataan käyttäytyä? En mä omaa ennustajan kykyjä, että pystyisin etukäteen sanomaan, miten lapset kaupassa ovat. (Juu, sääntöjä toki kerrataan etukäteen.) Meillä on ollut monenlaisia kauppareissuja ja minusta ne huonotkin ovat hyviä oppimisen paikkoja (yleensä meille vanhemmille).

Sama pätee ravintolassa käymistä. Minusta nekin kerrat, kun ei ole mennyt hienosti, ovat hyviä kokemuksia eikä niiden takia jätetä ulkona syömistä.

Kunhan toinen lapsi tulee, niin tilanne on sitten eri ja toimintatapaa muutetaan tarvittaessa. Kaupassa tytön en anna riehua sittenkään.

Sama juttu kuin ap:lla. joka kerta ennen kauppaan menoa kerrataan säännöt, mutta homma menee juoksemiseksi ja törmäilyksi joka kerta.



Mutta, kun niin tapahtuu, pikkukärryt viedään pois. Jos homma menee riehumiseksi ilman kärryjäkin, joutuvat ottamaan äitiä kädestä (tai kärryistä jos ei ole käsiä) kiinni kuin pikkulapset. Tämä " rangaistus" yleensä riittää rauhoittamaan, tahtovat vapautensa takaisin ja sen saa vain käyttäytymällä kunnolla.



Johdonmukaisuus!! Se maksaa itsensä takaisin ajan myötä vaikka on aikaa ja viitseliäisyyttä vaativaa.



Älkää päästäkö lapsianne käyttäytymään päättömästi, se on lapselle karhunpalvelus!

vaan selittelevät omaa epäonnistumistaan lapsen iällä ja sukupuolella. Käyttäsitte aikaanne muuhunkin kuin netissä pyörimiseen niin kyllä sille lapsellekin jotain oppeja jäisi päähän.....

tarkistaa opetusmetodeja. Jospa ottaisi vain toisen pojista kerrallaan kauppaan ja harjoittilisi sillä tavalla. Sitten, kun molemmat ovat käyneet asiallisesti muutaman kerran, niin sitten kokeillaan kimppakäyntiä. Ja jos ei onnistu, niin seuravalla kerralla taas kauppareissu jää väliin siltä joka ei osannut käyttäytyä. Ja niin jatketaan kunnes homma onnistuu.



Kyllä teidän nyt vaan olisi myönnettävä, että vika on itsessä ap:ssa tai hänen käyttäytymisessään.





t. minä joka olen sitä mieltä että riehuvat lapset voi jäädä kauppareissun ajaksi kotiin

Minulla on KOLME poikaa (2-v ja 4-v kaksoset), joista kaksi erittäin vilkkaita ja yksi rauhallinen tutkijatyyppi, sekä yksi tyttö (7-v) joka on ehkä koko porukan vilkkain ja temperamenttisin.

SILTIKÄÄN kukaan lapsistani ei juokse kaupassa ympäriinsä

pikkukärryjen kanssa, eikä rieku muutenkaan.

En voi sietää tätä " pojat on poikia" ajattelumallia, jossa vilkkailta pojilta ei vaadita edes alkeellisia käytöstapoja.

Lapsen temperamenttia ei voi muuttaa, mutta käyttätymistä kyllä.

jotka ovat typeriä ja todetaan perään " pojat ovat poikia" .



t. neljän pojan äiti

" Ei ne sun nyhveröt opi koskaan pitämään puoliaan jos mamma on aina puskurina, meetkö niiden kanssa kouluunki tulevaisuudessa? Relaa..



Itselläni on kaksi aika ns. normilasta vilkkausasteeltaan siis. Mutta ovat pieniä kooltaan, hinteliä ja lyhyitä. Ja minua INHOTTAA kun leikkipaikoilla ja pallomerissä pitää koko ajan silmä kovana vahtia, ettei omat jää jalkoihin, kun isot ja arvaamattomat tuuppii meneen."





Ei kai 3-4 vuotiaan tarvitsekaan vielä osata puolustautua, jos joku kouluikäinen jyrää päälle?

...pidät itseäsi johdonmukaisena ja viisaana kasvattajana. Mitäs tuo sitten on? Mitä minun täytyy opetella lukemaan? Johdonmukaisesti ensin kerrot, että mikään muu kuin väkivalta ei auta ja heti sen perään kiellät tehneesi mitään väärää! Ei ihme, että johdonmukaisuudessasi olet saanut lapsesi ihan sekaisin.



" Kyllä olen, mutta kun mikään muu kuin väkivalta ei kertakaikkiaan tehoa"



33

Minä myös viimeksi yritin ottaa 3-vuotiasta kädestä kiinni kun kauppakäynti meni riehumiseksi eikä hän tietenkään suostunut kärryn vierellä kävelemään. Arvaapas miten kävi? Poika roikkui selällään lattialla ihan spagettina ja huusi kurkku suorana n. 5 minuuttia, jolloin jätin hänet siihen makaamaan. Tässä vaiheessa olin aika äkäinen ja jouduin jo punnitsemaan niitä hedelmiäkin että joskus päästäisiin ulos sieltä, jona hetkenä poika sitten katosi. En lähtenyt etsimään. Lähetin isoveljensä asialle, ja niinhän pojat sitten löysivät toisensa ennen kuin tuli maksun aika. Isoveljen mukaan eivät olleet hajottaneet mitään, mutta voisin kuvitella että paheksuvia katseita on tullut. En usko että muu kuin kaulapanta ja talutusremmi toimisivat edellisessa tilanteessa.

Meillä ei ole koskaan lasten kanssa käynyt noin, vaikka teemme ja teen kauppareissut heidän kanssaan.

Ihan vilpittömästi kummastelen ja mietin syitä.



T neljän pojan äiti

Vierailija:

Minä myös viimeksi yritin ottaa 3-vuotiasta kädestä kiinni kun kauppakäynti meni riehumiseksi eikä hän tietenkään suostunut kärryn vierellä kävelemään. Arvaapas miten kävi? Poika roikkui selällään lattialla ihan spagettina ja huusi kurkku suorana n. 5 minuuttia, jolloin jätin hänet siihen makaamaan. Tässä vaiheessa olin aika äkäinen ja jouduin jo punnitsemaan niitä hedelmiäkin että joskus päästäisiin ulos sieltä, jona hetkenä poika sitten katosi. En lähtenyt etsimään. Lähetin isoveljensä asialle, ja niinhän pojat sitten löysivät toisensa ennen kuin tuli maksun aika. Isoveljen mukaan eivät olleet hajottaneet mitään, mutta voisin kuvitella että paheksuvia katseita on tullut. En usko että muu kuin kaulapanta ja talutusremmi toimisivat edellisessa tilanteessa.

3-vuotiaan voi nostaa kärryyn istumaan. Huutakoon ja sätkiköön siinä. Sehän sai tahtonsa läpi kun annoit lähteä viipottamaan.

Jos maahan heittäytyvä lapsi on isompi, että sei voi kärryyn nostaa, tekisin esim. näin: kärryt parkkiin, lapset maahan istumaan (äiti vaikkapa viereen) ja sitten ollaan " jäähyllä" . Kyllä ne lapsetkin pian huomaa, että aika tylsää on vaan istua kaupan lattialla ja katsella ihmisiä.

t. 51, joka on joutunut tuota jäähyäkin käyttämään...

Meillä lapset sellaisia pyytelee kun kauppaan mennään mutta mutta..

Kuka tuntee omaa lastaan paremmin kuin vanhemmat itse, olemme saaneet onneksi tuplat vielä tavallisiin kärryihin tai autokärriin. T:36

Meillä poika oli 2-3 sellainen että jos päästi kaupassa tai missä tahansa isossa tilanteessa lattialle se ralli alkoi ja homma meni juoksuksi.

Kaupasta lähdettiin ulos, lapsi napattiin syliin, kiellettiin, puhuteltiin jne. mutta ei se oppi heti mennyt perille!

Lopulta poikamme oppi ettei kaupassa rynnätä ja sännätä! Nyt 4v ja kävelee kaupassa nätisti.

Eli ei tarkoita automaattisesti että jos lapsi riehuu kaupassa, häntä ei opetteta ja etteivätkö vanhemmat puuttuisi asiaan. OPPI ON KESKEN!

Vierailija:

Minä myös viimeksi yritin ottaa 3-vuotiasta kädestä kiinni kun kauppakäynti meni riehumiseksi eikä hän tietenkään suostunut kärryn vierellä kävelemään. Arvaapas miten kävi? Poika roikkui selällään lattialla ihan spagettina ja huusi kurkku suorana n. 5 minuuttia, jolloin jätin hänet siihen makaamaan. Tässä vaiheessa olin aika äkäinen ja jouduin jo punnitsemaan niitä hedelmiäkin että joskus päästäisiin ulos sieltä, jona hetkenä poika sitten katosi. En lähtenyt etsimään. Lähetin isoveljensä asialle, ja niinhän pojat sitten löysivät toisensa ennen kuin tuli maksun aika. Isoveljen mukaan eivät olleet hajottaneet mitään, mutta voisin kuvitella että paheksuvia katseita on tullut. En usko että muu kuin kaulapanta ja talutusremmi toimisivat edellisessa tilanteessa.

ja lisäksi siinä menee ostokset pilalle. Kauppajäähyä ei olla ikinä kokeiltu koska jäähyt eivät toimi meillä kotonakaan.



Neljän pojan äidille sanoisin, että lapset ovat erilaisia, eikä meilläkään suinkaan käytös ole aina samanlaista.