Todella sieppaa noi " nyhveröitten" vanhemmat jotka aina ottaa asiakseen arvostella meitä perheitä ja vanhempia, joitten

Vakavasti ottaen käytöstavat olivat kyllä Suomessakin " kunniassa" vielä muutama vuosikymmen sitten.

Vierailija:

Kuinka koulut heistä viehättäviä, toisia tervehtiviä ja sosiaalisia ryhmässätoimijoita, onko helppoa onko???

Taitaa olla kasvatusopit vielä hakusessa jos vain kuittaat nössöyden ujoudella. Mitenkäs hän maailmassa pärjää jos ei hänen luontaista apaattisuustaan aleta heti ja joka paikassa nylkemään hänestä irti?

Onhan toki ujokin lapsi kasvatettava tavoille. Tervehtimään ja toimimaan ryhmässä. Mutta mielestäni kullekin on annettava tilansa. Kuten mielestnäi jo sanoinkin. Ei vilkkaus eikä ujous voi eikä saa olla este sääntöjen noudattamiselle.

Lisäksi: minusta on ihan kamala, että täällä puhutaan nössöistä lapsista. Mikä on nössö??? tai apaattinen lapsi? Miten te voitte puhua noin rumasti toisten lapsista.

Itselläni on kaksi lasta: rauhallinen vähän ujohko, mutta itsepäinen poika. Sekä kohtuullisen temperamenttinen itsepäinen poika. Mutta kumpikin osaa käyttäytyä. Temperamenttisemman kanssa pitää asiat toistaa potenssiin x, verrattuna rauhallisempaan. Mutta molemmat olemme opettaneet käytöstavoille.

Meidän lapset saavat elää lapsen elämää. Mutta heidän on kunnioitettava yhteiskunnan sääntöjä ja rajoja. Näin se vain on.

Tämä ketju lähti liikkeelle kaupassakäynnistä. Edelleenkään en ymmärrä, että kaupassa pitäisi saada juosta ja törmäillä kärryjen kanssa. Enkä hyväksy sitä. En omiltani enkä vierailtakaan. Jos taas uhmis saa huutokohtuaksen kaupassa, siitä vain. Ei se minulta pois ole. Mutta sitä en ymmärrä, jos annetaan lapselle periksi, ettei vain huutaisi.

Ja ihmettelen suuresti että eikös noiden kahden " roolijaon" väliin mahdu yhtään mitään??? Ovatko kaikki lapset siis joko tai??? En uskoa, sillä meidän lapset eivät todellakaan ole apaattisia toljottajia, mutta osaavat silti käyttäytyä niin kaupassa, ravintolassa, puistossa kuin vaikkapa konserteissakin:)





t. se 8 pojan äiti

ainakin jos tarkoitetaan, että vanhempia, pappeja ja opettajia ynnä muita mahtavia osattiin nöyristellä, mutta sitä etelämaista vilkkautta ei ole ikinä suomesta löytynyt. Kyllä suomalaiset on aina osanneet olla hiljaa kusi sukassa ja osaa vieläkin, mutta mitään keskieurooppalaisten tyyppistä tapakulttuuria täällä ei kyllä ole koskaan ollut, vaikka ennen ei ole nico-petterit juoksennelleet. Toisaalta kannattaa muistaa sekin, että takavuosina lapset eivät olleet koko ajan aikuisten silmän alla, vaan enemmän omissa porukoissaan. Silloin oli varmaan sellaista meininkiä, joka oli paljon pahempaa kuin jotkut kaupassa juoksentelut. terveisin metsäsuomalainen

lasten arkielämä sitten niin tylsää ja ilotonta, että ainoa riemun lähde on se kaupassa säntäily?

Meillä lapsilla on paljon aktiviteettia päivän aikana, ja monta tilannetta joissa saa päästellä täysiä ja purkaa energiaa, ehkä sen takia mun ei tartte sitten enää sopimattomissa paikoissa antaa lasteni riehua kuin heikkomieliset.

JA se ei ole mitään nyhverömeininkiä, se on taannut mm. sen, että mun lapset otetaan ilolla mukaan kaveriperheiden touhuihin, esim uimahallireissuille sun muihin, koska näidne kavereiden vanhemmat voi luottaa siihen, että mun lapset osaavat käyttäytyä ja uskovat puhetta.

Vierailija:

..oikein hihityttää lukea näitä viestejä. täällähän on jo oikein lynkkausmeininki, ollaan tosi tosi arkojen aiheiden äärellä.

Joo mutta siis mun ihan rehellinen mielipide tosta kaupassa riekkumisesta on tämä: mua ei yhtään ahdista, jos näen vieraan penskan iloisena kaahailevan kärryineen!!! Kertokaa nyt mikä mussa on vikana kun vitutuskäyrä ei yhtään nouse? vaikka sattuis vähän tölväsemäänkin mun kärryä.

Miksi se ei nostata vihantunteita minussa mutta jotain muuta niin kovasti kuohuttaa??? Mulle on ihan sama kunhan ei ruumiita tule. omat kakarani yritän kuitenkin sitten kasvattaa teidän natsien paineesta oppikirjan mukaan ja se on nyhverömeinikiä se!!!

Plösö-ap

on se että tosi moni aikuinen on lapsille tosi vihamielinen, tuo esiin vihaa ja ärtymystä. onneksi en tunne sellaista omia lapsiani kohtaan kuin satunnaisesti. kamalaa lasten kasvaa tuollaisessa vihamielisessä ja suvaitsemattomassa ilmapiirissä.



ja kärryjen työntäminen kaupassa, vaikka vähän vauhdillakin on tosi monen mielestä vaarallista, NO HUH HUH!!! ei ihme että nykylapset ovat pulleita kömpelöitä inisijöitä jos kärryjen työntelykin jo on riskialtista toimintaa... ette varmaan anna lastenne sitten kiivetä puuhunkaan. sehän paljon vaarallisempaa on.



herätkää tähän päivään



ap

niissä tilanteissa on aina mukana sekä vanhempi että lapsi



lapsen temperamenttia et voi muuttaa mutta omaa toimintatapaasi voit

terveisin rauhallisen lapsen äiti

en kyseenalaista sitä, etteikö olisi tilanteita, joissa sääntöjen kertaus ei auta jne. Meilläkin on.



mutta se juoksuralli niitten kärryjen kanss aon helppo estää: Et vaan anna niiden kersojen ottaa niitä pikkukärryjä, niin ei niiden kanssa voi juostakaan. Käsket pitää kädellä sun kärrystä kiinni. Vaikkei se toimisikaan, ilma kärryjä ei tule juoksenneltua niin kuin pikkukärryjen kanssa.

En olekaan ainoa joka ajattelee noin...

silloin niitä kärryjä ei oteta. Lapset jää kotiin kauppareissun ajaksi (joo ei aina mahdollista) tai istutat ne semmoseen autokärryyn ja turvavyöt kiinni.

Siis on se nyt kyllä kumma, että et saa lapsiasi olemaan juoksematta! Kun kerran kertaat säännöt, niin jos lapsesi ei noudata sääntöjä, niin sitten otat ne kärryt pois ja vaikka lapsen kainaloon. Ostosten teko on vaikeaa, mutta usko mua, kun aina toimit näin, niin jossain vaiheessa lapsesi tajuaa, että jos juoksee, niin käy näin.



Juuri tuolla, että aina välillä ummistat silmäsi annat lapsellesi luvan tehdä toisella tavalla kun mitä olen häntä opastanut. Turha siinä on syyttää voimakaspäisiä poikia. Vika on sinussa, sori vaan.



Kasva jo aikuiseksi.

Varsinkin, jos on sen ikäinen jo että pitäis ymmärtää puhetta.

Meillä ei myöskään lapsiparkojen joustovara riitä ns. normaalikäytökseen kuin pienessä kuumeessa, jolloin rauhoittuvat hiukan. Enpä kyllä ole ottanut henkilökohtaisesti adhd-kommentteja toljottajalasten vanhemmilta - olen vain hiljaa miettinyt mielessäni että " anna heille anteeksi, he eivät tiedä mistä he puhuvat" .

Jos ovat edes aloittamassa jotain rallin tapaista, niin pistän niin tiukan kurin päälle, että se loppuu tasan siihen se touhu.



Kuten joku jo sanoikin, niin tuolloin otetaan kärryt pois (tai ainakin ensin uhataan niin). Tai sitten niitä kärryjä ei kerta kaikkiaan käytetä jatkossakaan, tai sitten joutuu kulkemaan vierelläsi kädestä kiinni pitäen (riittää, kun hetken pitää, niin kummasti tilanne rauhoittuu).

Meillä toimii myös se, että uhkaan kävellä sillä sekunnilla ulos kaupasta=)

sitä en voi ymmärtää ! Mitä hyödyttää joka kerta ENNEN kauppaan menoa puhua lapsille, jos sitten aina päätyy samaan eli juoksuralliin. Eiköhän ne aikuiset ole tilanteen palauttajia, vaikka vaatiikin " villeimmiltä" lapsilta hieman enemmän aikuisten taholta toimintaa, ennekuin alkavat uskoa.

Sitkeys ja periksiantamattomuus tuottaa tulosta kyllä.

Itse myös kahden villin pojan äiti, tosin pojat jo isoja.

Muistan kyllä useat kauppareissut, joiden jälkeen olin ihan puhki, mutta periksi en antanut, vaan todellakin veimme kärryt takaisin jos niiden kanssa juostiin ja lapsi käveli mun kärryistä kiinni pitäen jos ei uskonut. Välillä seisoimme hetken jäähyllä kaupassa ja sitten jatkoimme ostoksien tekoa. Poikia en kotiin jättänyt (kuin joskus) mutta periaatteeni oli, että oppivat käyttäytymään. Huutanut en koskaan, vaikka välillä savu nousi korvistani :)

mutta joka kerta myös sitten ummistat silmäsi ja annat lasten juosta kuitenkin eikä siitä seuraa mitään koska ajattelet että sinulla on niin vilkkaat ja temperamenttiset lapset että heitä on täysin mahdotonta saada kuriin joten ei kannata edes yrittää...



niin totta kai he juoksevat eivätkä usko sinua ja hölmöjä sääntöjäsi koska selvästikään et tarkoita mitä sanot

Itse en ole oikeastaan kamalasti edes joutunut uhkailemaan, koska ihan pienestä pitäen olen varottanut kerran max kaksi ja se on sitten siinä. Ei ole ollut kiva jättää lasta vaikkapa ilman luvattua karkkipussia, mutta niin he ovat oppineet. Meillä äiti on pomo ja.

pienemmässä kaupassa, kun on vähän ostettavaa. Tarpeen vaatiessa pidän myös itse kärryistä kiinni ettei mene juoksuksi, ja ettei ole vaaraksi muille asiakkaille. Isommassa marketissa isommilla ostoksilla käytetään autokärryjä tai tavallisia kärryjä.

Vierailija:

Siis on se nyt kyllä kumma, että et saa lapsiasi olemaan juoksematta! Kun kerran kertaat säännöt, niin jos lapsesi ei noudata sääntöjä, niin sitten otat ne kärryt pois ja vaikka lapsen kainaloon. Ostosten teko on vaikeaa, mutta usko mua, kun aina toimit näin, niin jossain vaiheessa lapsesi tajuaa, että jos juoksee, niin käy näin.

Juuri tuolla, että aina välillä ummistat silmäsi annat lapsellesi luvan tehdä toisella tavalla kun mitä olen häntä opastanut. Turha siinä on syyttää voimakaspäisiä poikia. Vika on sinussa, sori vaan.

Kasva jo aikuiseksi.

Tervetuloa joskus kokeilemaan. On se kumma kun lapset pitäisi survoa vaikka pakottamalla samaan muottiin -- mutta aikuiset vaan " toteuttavat itseään" ! Tavat ja tilanteet ovat tietenkin erilaisia.

Jos joku nyhverö ipana toljottaa silmät selällään ja jähmettyy paikoilleen kuin patsas kun " äippä" vähän korottaa ääntään niin so what? Ei ne kaikki tee niin. Katsos, kaikki lapset eivät ole esimerkiksi tottuneet odottamaan että vanhempi on niskavilloissa kiinni heti kun kaikki ei suju kuin jossain saippuaoopperassa jossa kalvakat ja pyntätyt lapsoset sipsuttelevat sievästi hymyillen tarjousmakaroonia etsivän emonsa perässä...