Todella sieppaa noi " nyhveröitten" vanhemmat jotka aina ottaa asiakseen arvostella meitä perheitä ja vanhempia, joitten

On muitakin tapoja asettaa rajoja. Suosittelen tutustumaan.

Vierailija:

Oka hemetin kerta kun menen poikieni kanmss kauppaan kerrataan säännöt ja joka kerta se kuitenkin menee juoksuralliksi niitten kärryjen kanssa.

tällane vuodatus, oon vaan niin täynnä noita arvosteluja ja paheksuntaa!

Plösö

Tehkööt kotona ja pihalla mitä haluavat. Mutta kaupassa on muitakin ja vahinkoja voi sattua, jos tölvitään menemään muita huomioimatta. Kyllä vilkkaankin lapsen on opittava ottamaan muut huomioon.

Itselläni on kaksi aika ns. normilasta vilkkausasteeltaan siis. Mutta ovat pieniä kooltaan, hinteliä ja lyhyitä. Ja minua INHOTTAA kun leikkipaikoilla ja pallomerissä pitää koko ajan silmä kovana vahtia, ettei omat jää jalkoihin, kun isot ja arvaamattomat tuuppii meneen.

kyllä ne lapset saa " kuriin" , eikä se tarkoita kuin aikuiselta sitkeyttä jaksaa opastaa tenaviaan. Eli kokeillut olen ja tiedän vallattomankin lapsen tottelevan eli olevan suht ihmisiksi :)

kauppareissulle meidän poikien kanssa! Ne eivät tarvitse edes niitä kärryjä juoksemiseen ja yleiseen riehumiseen! Luuletteko te tosiaan että en ole kieltänyt ja rankaissut (yleensä johdonmukaisesti) kielletyistä asioista? Kyllä olen, mutta kun mikään muu kuin väkivalta ei kertakaikkiaan tehoa. 5-vuotias istuu jäähyllä vaikka 3 tuntia suunnittelemassa seuraavaa kolttostaan ja 3-vuotias huutaa suoraa huutoa kaiken rankaisemisen ajan, pisimmällään n. 1,5h. Siinä kuule on kauppareissut ihan välttämättä epämiellyttäviä ympäristölle, mutta ei niitä voi yksin kotiinkaan jättää.

mun ei tarvitse roikottaa lastani niskavilloista. Lapseni tietää, että äitiin voi luotta. Jos hän uhkaa jotain, niin ei tarvi kokeilla, että pitääkö raja. Kyllä se pitää. Tottakai lapseni x 2 ovat rajojaan kokeilleet, mutta ovat tajunneet, että on oma etu toimia niinkuin sanotaan. Sen voi kuulkaa opettaa ihan vaikka karkkipussilla, ilman että pitää käydä kiinni.

Lapset ovat kuitenkin erilaisia, ja menetelmät, jotka tehoaa juuri sinun lapsiisi eivät välttämättä toimi meillä. Miksei tätä voi ymmärtää?

Eihän se lastenkasvatus saati lasten kanssa kaupassa käyminen aina hauskaa ole, mutta kyllä lapsiin tehoaa muukin kuin väkivalta jollei heitä ole opetettu siihen että äiti on tosissaan vasta kun remmi viuhuu.

meillä ei ole koskaan luvattu karkkipussia tai vaadittu sellaista, eli sen poisjättäminen ei toimi. kaikki ei lahjo lapsiaan karkilla.

holtittomasti.



Väkivalta ei kuulu näihin vaihtoehtoihin.

Itselläni on kaksi aika ns. normilasta vilkkausasteeltaan siis. Mutta ovat pieniä kooltaan, hinteliä ja lyhyitä. Ja minua INHOTTAA kun leikkipaikoilla ja pallomerissä pitää koko ajan silmä kovana vahtia, ettei omat jää jalkoihin, kun isot ja arvaamattomat tuuppii meneen.

Ymmärrän teitä vilkkaiden poikien äitejä. On ollut pakko myöntää, että keskimäärin pojat ovat vilkkaampia (poikkeuksia mol. suuntiin on). Yhden pojan vielä saa noilla edellä annetuilla neuvoilla kohtuullisesti " nuhteeseen" , mutta kahden kanssa joskus sitten käy näitä härdellejä.



Mulla on onneksi niin hyvä itsetunto kasvattajana, että tiedän olevani tarpeeksi jämäkkä ja johdonmukainen. Tiedostan, että toisenlaisen temperamentin omaavien lasten vanhemmat saattavat kiillottaa omaa kruunuaan meidät nähdessään, mutta eipä sille voi mitään. Toisaalta hyvä että he kokevat onnistumisen tunteita, vaikkakin ei niin oikeutetusti, sillä kyllä niitä vanhemmuudessa tarvitaan.



Ja onneksi itselläni on samanlainen temperamentti kuin lapsillani, joten pystyn heitä ymmärtämään ja muistan omasta lapsuudestani tunteitani miltä tuntui se jatkuva sättiminen, uhkaaminen ja rajoittaminen. Lapsen tulee kokea olevansa hyvä enemmän kuin huono.

Ap ummistää silmänsä kun ei saa tenavia kuriin...

eli niin kuin itsekin kirjoittaa, johdonmukaisuuden puute kasvatuksessa tuottaa riehuvia monstereita. ap edustaa just näitä " en mä jaksa eikä tarviikaan jaksaa, se on inhimillistä etten jaksa/viitsi/kehtaa" -ajatuksen taakse velvollisuuttaan piiloon meneviä, kykenemättömiä vanhempia, jotka sitten purkavat turhautumistaan ja katkeruuttaan haukkumalla kasvatustaitoisten vanhempien lapsia kalvakoiksi ja alistetuiksi :)



toivon sulle voimia. hanki apua vanhemmuutesi tekniikoihin, niin saatat alkaa nähdä tuloksia. ja säästäishän se omiakin voimavarojasi, jos saisit kakarasi kuriin. jos et saa kuriin pientä ongelmaa, kuten kaupassa riehuminen, et saa myöhemmin kuriin suuriakaan ongelmia. eli annat " kasvatuksellasi" lastesi mennä hunningolle. siitä se lähtee etenemään, lapsen tunne hylätyksi joutumisesta kun vanhemmat ei välitä riittävästi asettaakseen ja pitääkseen kiinni rajoista tulee aiheuttamaan lapsillesi (ja muille ihmisille) ongelmia tulevaisuudessa. et kuulosta hoitavan nyt hommaasi hyvin.

Meillä ei siis ole käytetty väkivaltaa, mutta olettaisin sen silti tehoavan. Jos sitä olisi käytetty, lapset todennäköisesti käyttäytyisivät paremmin. Ja sinulle karkkipussilla kasvattaja - minun poikani eivät ole ikinä olleet karkeilla lahjottavissa, on sitäkin kokeiltu. Ei vaan kiinnosta niin ei. Toinen on lisäksi niin allerginen, ettei ole ikinä kaupan karkkeja hänelle ostettu enkä muutenkaan oikein usko herkuilla lahjomiseen jos tavoitteena ei ole läskit lapset. Lahjonta myöskään leluilla ei toimi silloin kun riehuminen on käynnissä. Nyt en enää jaksa teidän idiotismianne, pitää mennä.

aika tiukka eli parin varoituksen jälkeen ihan oikeasti aina toteutan uhkaukseni.



Erään ystäväni lapset taas ovat näitä " vilkkaita" ja leimallista jo ihan pienestä lähtien on ollut se, että äiti vähän niinkuin muodon vuoksi yrittää vähän kieltää, mutta hyvin pian lakkaa ja antaa lasten tehdä ihan mitä nämä haluavat esim. juosta kahvilassa jne. mikä aiheuttaa ihan vaaratilanteitakin, lapset siis jo 5 ja 6 eli puhetta pitäisi jo ymmärtää.



Kuulemma hoidossa lapset käyttäytyvät aina hyvin, älykkäinä ovat ilmeisesti ymmärtäneet että siellä tämä sama käytös ei mene läpi.

Voin kuvitella miten toimit: julkisella paikalla annat periksi pojille. Ne saa hillua ihan vapaasti. Sinä nielet kiukkusi. Vasta kotona annat oikein isän kädestä, vai äitin. Kuule, sut tunnetaan. Tehän ootte jo lastensuojelun asiakkaita? Kohta lapset otetaan huostaan jos jatkat väkivaltaista kasvatusta. Kyllä ne päiväkodissa huomaa ne jatkuvasti päässä olevat kuhmut.



Oot menettänyt pelin ja lasten luottamuksen. Onneksi olkoon. Hanki apua itelles. Kaupassa riehuminen on kuule ihan mitättömin juttu tässä asiassa.

Onhan meillä toki vakuutukset mutta en halua joutua tilanteeseen että lapseni juoksevat jonkun lasitavarahyllyn nurin.

Meidän kauppareissut ovat aina sujuneet lasten ikätason mukaisesti. Nykyään ollaan kuin malliperhe.



Mutta miten tähän on päästy? Noh, käymällä siellä kaupassa kerta toisensa jälkeen. Välillä on mennyt hienommin, välillä huonommin. Joskus on rallia, joskus ei. Mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän voi odottaa hänen muistavan ja osaavan.



Yhden lapsen kanssa ei ole koskaan syntynyt rallia (täällä joku yhden tytön äitikin jakeli neuvojaan), mutta kaksi lasta saavat toisistaan voimaa olla vallattomia. Meilläkin se tottelevaisempi uskaltautuu riehumaan vain toisen mallista.

yksinkertisesti on tilanteita joissa tulee osata käyttäytyä eikä edes diagnosoidun adhd:n anneta aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille.



Tuskin te kaikki olette yksinhuoltajia, joilla vilkkaat lapset. Niitä lapsia ei oteta sinne kauppaan mukaan, jos ei osata käyttäytyä suht asiallisesti. Eikö teistä ole rennompi käydäkin siellä kaupassa yksin, kun ei tarvitse koko ajan ressata minkä hyllyn ne lapset kaataa, ja mitä ihmiset nyt ajattelee.

jolloin hänen kasvatusvinkkinsäkin saisivat hiukan lisää uskottavuutta. Veikkaan että omat lapsesi käyttäyvät " hyvin" juuri siksi, että ovat niin tyhmiä etteivät edes älyä vaihtoehtoja olevan.