Te, jotka muistatte apukoulut, kysymys

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 15:08"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 14:42"]

Onkohan joillakin paikkakunnilla laitettu samaan ryhmään sekä apukoululaiset että tarkkislaiset, kun monella tuntuu olevan käsitys niiden olevan sama asia?

[/quote]

Ehkä? Omina kouluaikoinani 80-luvulla apukoulussa oli lähinnä kehareita. Tarkkis oli sitten erikseen.

[/quote]

Tarkkislaisilla oli ongelmia motivaation tai käytöksen kanssa, ei oppimisen (siis älyltään olivat ns. normaaleja). Apukoululaiset olivat taas ns. hitaita, heillä oli vaikeuksia oppia, joko yhtä nopeasti tai yhtä paljon kuin muilla. Ei ainakaan omassa koulussa kehitysvammaiset apukoulussa olleet, heille oli omat koulunsa omissa rakennuksissaan, ei siellä "taviskoulussa". Mutta apukoululaiset ja tarkkislaiset olivat samassa "tavisten" kanssa, koska olivathan he muuten ns. normaaleja.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 15:10"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 14:29"]

"Osa apukoululaisita tarkkislaisistakin on ns pärjännyt elässään. Osa ei."

Apukoulu ja tarkkis EI olleet sama asia. Tarkkislainen ei ollut apukoululainen eikä apukoululainen tarkkislainen, tarkkiksella olivat ne jotka häiriköivät eikä koulu kiinnostanut, apukoulussa ne jotka eivät pystyneet oppimaan ns. normaalien ikätovereiden tavalla ja tahdilla.

[/quote]

Väittiköhän joku jotain muuta? Ei.

[/quote]

Väitti, tämä kirjoittaja "Osa apukoululaisita tarkkislaisistakin". Apukoululainen tarkkislainen. Ei apukoululainen ollut tarkkislainen ja toisinpäin kun ne oli eri asioita.

Jos jollakulla oli esim. lukihäiriö, joutuiko hän tuohon aikaan apukouluun? Vai millä perusteella apukouluun päädyttiin? Hetikö sinne jouduttiin vai ensin käytiin normiluokalla ja sieltä sitten siirrettiin?

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 15:03"]

Hohhoijaa. Taas kerran oppimisvaikeuksista kärsivät av-mammat puolustelevat, kuinka apukoulu oli itseasiassa tavallista fiksumpien koulu jne. Fakta oli, että siellä suurin osa oli heikkolahjaisia. Jotkut heikkolahjaiset pärjäsi tavallisessa luokassa esim. vanhempien tuella, mutta silti ei voi sanoa, että apukoulussa olisi yleisesti ollut lahjakkaita tai edes keskitasoisia nuoria. Ja kukaan tuntemani apukoulun käynyt ei ole pärjännyt erityisen hyvin elämässään. Suurin osa on työttömiä, loput tekee matalantason suorittavaa työtä joten kuten siivoo tai ajaa kuormuria.

[/quote]

Juuri näin, pääsin peruskoulusta ensimmäisten suorittaneiden joukossa vuonna -76. Meillä apukoululaiset eivät olleet edes samoissa tiloissa muiden peruskoululaisten kanssa, vaan toisaalla. Heikkolahjaisia, ei niitä penalin terävimpiä kyniä. Heillä ei myöskään ollut samoja mahdollisuuksia jatko-opiskeluun, vaan apukoulu rajoitti niitä. Kaikin puolin leimaava myös tulevaisuuden suhteen.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 15:17"]

Jos jollakulla oli esim. lukihäiriö, joutuiko hän tuohon aikaan apukouluun? Vai millä perusteella apukouluun päädyttiin? Hetikö sinne jouduttiin vai ensin käytiin normiluokalla ja sieltä sitten siirrettiin?

[/quote]

Ei tuolloin mitään lukihäiriöitä tunnettu, ellei pärjännyt muiden mukana, siirrettiin apukouluun, kylmästi vaan.

Miten se heikkolahjaisuus todettiin, ennen kouluako jo oli tiedossa ja apukouluun heti ekalta luokalta vai koulun aikanako huomattiin, että jotkut ei opi ja etene muiden tahdissa ja sitten apukouluun? Miten tosiaan jos oli lukihäiriö, ei sinänsä siis "tyhmä" mutta lukihäiriön vuoksi oppimisvaikeuksinen?

Muistatteko kun luokissa kävi ala-asteella puheopettaja tai mikä lie ollutkaan ja sille piti sanoa sanoja, joissa oli ässää ja ärrää ja jos lausui väärin (suhautti tai sorautti), joutui puheopetukseen? Ei liity sinänsä aiheeseen, mutta pienestä sitä joskus on ongelmia kehitetty :D

Tuskin oli tiedossa heikkolahjaisuus, ennen koulun aloitusta, koulun aikana tuo huomattiin, ja ellei pärjännyt, niin ei ollut juuri vaihtoehtoja. Todella harva joutui apukouluun, yleensä jokainen pysyi opetuksessa mukana. Tuolloin ei tunnettu lukihäiriöitä, ehei ne oli yksinkertaisia.

Joutuiko apukouluun kuinka helposti? Riittikö, jos oli todella huono vain yhdessä aineessa, kuten vaikka matematiikassa vai vaadittiinko ettei tajunnut oikein mistään mitään, ei osannut lukea, kirjoittaa, laskea samalla tasolla kuin muut? Miten oli, vaikuttiko vanhempien ns. status todennäköisyyteen joutua apukoullun, siis jos "hyvän" perheen lapsi oli yhtä huono kuin "huonon" perheen lapsi, oliko hänellä vähäisempi tai olematon mahdollisuus joutua apukouluun verrattuna "huonon" perheen lapseen"?

Voisi nimittäin kuvitella, että varsinkin pienillä paikkakunnilla, jossa tittelit oli (ja on) tärkeitä, jonkun insinöörin lapsen ja työttömän juopon lapsen kohtelu olisi ollut tässä(kin) asiassa erilaista......

Voi, kun olisi tuon ajan opettaja vastaamassa. Itse tiedän yhden pojan, jonka isällä oli tuohon aikaan "korkea asema" tehtaan johdossa ja kunnallispolitiikassa, poikaa ei laitettu apukouluun, sillä isänsä vaati, että opetatte, niin että poika oppii. Vanhemmilla oli merkitystä, heidän statuksella.

No ihan varmasti vaikutti vanhempien asema yhteisössä. Takuulla joutui helpommin ns. huonomman perheen lapsi apukouluun jos vähänkin oli oppimisvaikeutta ja vastaavasti ns. paremman perheen lapsi sai muiden oppilaiden riesana tankuttaa opettajan kanssa jotakin yksinkertaista asiaa loputtomiin eikä puhettakaan hitaudesta. Johan sen sai huomata siinä, kuinka kurjien perheiden lapset ei koskaan saaneet opettajilta kehuja vaikka olisivat osanneet hyvin ja nimiperheiden lapsia kehuttiin melkein jo siitä että tulivat kouluun.

Onkohan pikkupaikkakunnat vieläkin tuollaisia? On varmaan, päätellen siitä että missään muaalla kuin pikkupaikkakunnilla en ole huomannut enää nykyään tittelipalvontaa niin suuressa mittakaavassa. Ensimmäinen kysymys jostakin tuntemattomasta ihmisestä on,  mitä se tekee työkseen ja vaikka olisi provisiominimipalkkainen puhelinmyyjä lehtifirmassa, on se ooh jos titteliksi on saanut jokupäällikkö.

Ystävälläni oli luki häiriö,joka vaikeutti oppimista,(ei vain pysynyt muiden tahdissa).Hänet siirrettiin apukouluun 7lk.alkaessa.Sai norm . päästötodistuksen.Kävi myöhemmin lukion ja yliopiston.Nyt toimii lääkärinä.

Heikkolahjaiset joutuivat apukouluun ja sen jälkeen kansalaiskouluun.

En kyllä oikein usko, että apukoulusta päästötodistuksen saanut voisi hakea ja pääsisi suoraan esim. lukioon kuten tavallisen peruskoulun puolelta. Apukoulussahan on tietenkin oltava erilainen opintosuunnitelma ja tavoitteet, muutenhan se ei poikkeaisi tavallisesta opetuksesta ja luokasta. Heikkolahjaisillehan apukoulu aikanaan oli tarkoitettu, koska oppivelvollisuus koskee kaikkia.

Oppivelvollisuushan ei ole kovin pitkään koskenut kaikkia, siis ei edes viime vuosikymmeninä. Tää keskustelu nyt kuulostaa vähän siltä, että jokaisella on "heikkolahjaisuudelle" oma määritelmä.

Samaa mieltä, 70-luvun alussa, siirto apukouluun vaikutti nuoren jatko-opintoihin, olisiko niitä juurikaan ollut.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 14:02"]

Itse jouduin apukouluun yläasteella. Syynä käytännössä olivat käytösongelmat, miettivät onko paikkani tarkkailu- vai apukoulu, ja onnistuin vakuuttamaan ne että olen niin pahvi että kyllä se apukoulu on (siellä oli paras kaverini joten halusin sinne). 

Kyllä sieltä ihan päättötodistuksen sai ja itse myöhemmin kävin lukion ja yliopistonkin. 

[/quote]

Tuskinpa sinun kauheasti piti vakuutella.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 17:01"]

Samaa mieltä, 70-luvun alussa, siirto apukouluun vaikutti nuoren jatko-opintoihin, olisiko niitä juurikaan ollut.

[/quote]

Samaa mieltä viestin 35 kirjoittaneen kanssa.

Yleinen oppivelvollisuus on kyllä ollut olemassa jo kohta 100 vuotta.

Apukoulut oli alunperin tarkoitettu niille, jotka olivat henkisessä kehityksessä viivästyneet eikä oppiminen sujunut tavallisella luokalla. Tarkkailuluokka oli niille, jotka ei menestyneet tavallisella luokalla mutta älyssä ja kehityksessä ei ollut vikaa.

Peruskoululain myötä poistui apukoulu-nimitys ja tulivat nämä nykyiset erityisopetusnimikkeet.

Siis jos näissä entisissä apukouluissa ja nykyisissä erityisluokissa on käytössä jotkin mukautetut tai henkilökohtaiset (tai mikä nyt onkaan oikea nimitys) opetussuunnitelmat, eihän oppimäärä silloin ole vastaava kuin tavallisen peruskoulun puolella. Ja niin ollen päästötodistuskaan ei ole verrannollinen tavallisen peruskoulun päästötodistuksen kanssa (ja hakukelpoisuuskaan ei ole sama). Eikö näille erityiskoulun käyneille ole olemassa juuri siksi omia oppilaitoksia, joihin he hakeutuvat opiskelemaan ihan normaaleja ammatteja, mutta opetus on sovitettu heidän tarpeisiinsa? Ja jos ei ole menestynyt tavallisessa peruskoulusopetuksessa, kuinka hän yhtäkkiä menestyisi lukiossa? Mihin se oppimisvaikeus siellä häviäisi?