Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Vierailija kirjoitti:
Joskus voisi olla sometauko paikallaan jos muistelee kaikkia vanhoja keskusteluja ja hakee joka keskustelusta jotakin tiettyä kirjoittajaa.
Mulle nää ei merkitse mitään, sitä ihmettelen että työikäisille niin tärkeitä. "Silloinkin kirjoitit niin," ,,,syyttävät vaikka harvoin keskusteluissa käyvää.
En muista kauanko olen näitä lukenut, en ehkä vuottakaan. Ohitan suuremman osan keskusteluista avaamatta.
Tuohon kyy-mummon vainoaja on nyt sattunut silmiin jostain muustakin keskustelusta. Koska pakkomielteisesti hokee sitä
Älä viitsi valehdella. Toisekseen, ilmeisen tärkeitä nämä sinulle ovat, koska vastailet näihin aamusta iltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep, täysin narsistin oppikirjasta. Eiköhän se näy muussakin kanssakäymisessä. Sääliksi käy läheisiään, varmasti on ollut kestämistä.
Ei hänellä ole ketään läheisiä, jotka haluaisivat olla tekemisissä. On kuulemma tehnyt listan tavaroistaan ja hinnoista jotka on niille määrittänyt. 😁 Nyt olisi sitten lapsilla käsky tulla mamin luo käymään ja keskustelemaan siitä, miten lapset toivoisivat sukumökin tulevaisuuden olevan ja taistelemaan näistä himotuista tavaroista. Yksikään lukuisista lapsista ei vaan ole osoittanut pienintäkään kiinnostusta. 😝
Nämä jutut seikkailevat myös mummon lukuisissa postauksissa, joissa miniät ruinaavat pääsevänsä lastensa kanssa helteitä karkuun sukumökille, vaan ehtoinen emäntä ilmoittaa että se on vain omaan nautiskeluun. 🤣 Ja samoin sairasta raivoa ilmaistaan kaikkiin ketjuihin, joissa puhistaan rojuläjiä jotka edellinen sukupolvi on jättänyt perinnöksi.
Selkeästi kirjoittaa jotain fantasiaa oman elämänsä kipukohdistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai vai 70-luvun sukupolvi hoitaa nimittelyn? Eilen kyllä pilkattiin rumasti naisia vaihdevuosista eikä ne kommentit olleet viisikymppisten näppäimistöltä lähtöisin.
Jos vaihdevuosista puhumisen kokee pilkaksi, on juuri kuin isoisoäitinsä. Ei saa puhua luonnollisista asioista. Dinulle arka paikna?8
Kun olet mummiässä olet ne, jos eliniviä piisaa, väistämättä kokenut.
Kyllä se on pilkkaamista kuumista aalloista ihan samoin kuin vitsailla nuoremmista naisista miten sillä taitaa olla kuukautiset tulossa, jos nainen pitää puolensa. Jostain kumman syystä naisen hormonitoiminta on se, johon tartutaan, kun halutaan tölväistä.
Vaihdevuodet tekevät naisen kärttyiseksi, tämä on ihan fakta. Oma mielipiteeni ainakin on, että vaihdevuosista saa vitsailla, vitsailen niistä omistakin vaihdevuosistani varsin paljon itsekin ja olen jo vanhempi tätityyppi. Kuumat aallot muuttuvat edes hiukan siedettävimmiksi jos niistä on lupa repiä huumoria. On kyllä hämmentävää miten paljon tabuja teillä 70-luvulla syntyneillä naisilla on.
Sukulainen sai Alzheimerin viiskymppisenä. 55-vuotiaana hoitolaitokseen, puheen tuottaminen jo vaikeaa. Kuoli 65-vuotiaana.
Alkoi vainoharhaisuutena, se oli raskas aika. Miehensäkään ensin ei tajunnut vaan luuli puolisonsa puhuvan asiaa ja hänkin soitteli sitten tyyliin että puolisoa on petetty perinnönjaossa jne jne . Ja viety puolison koruja jne. ( Kun kumpikin oli kuollut, koruja, rannekello, tekohampaat oli joustinpatjojen alla.) Kaikkea sekavaa.
Mun äidillä oli vaihdevuodet kaksikymmentä vuotta. Jotain ihme seksualisoitunutta huomionhakua se oli. 42-vuotiaana äitini hoki näitä ja minusta se oli tosi outoa jo silloin lapsena. Viimeiset kuukautiset hänellä oli 60-vuotiaana. Tajusin että kaksi vuosikymmentä piti kuunnella tarinoita kaikista vuodoista tällä muotoa.
Äitini on kyllä tehnyt ihan harrastuksen tai jopa elämäntavan kaikkien vaivojensa potemisesta ja niitä käytetään myös vallankäytön muotona sekä rangaistuksena jos joku käyttäytyy hänen mielestään huonosti. Aina pitää kaksi päivää maata sängyssä kauheissa tuskissa jos joku on ollut välinpitämätön tms. Kyllä niitä sitten kaduttaa, varmaan kaikki paitsi ymmärtävät äitini logiikan myös ajattelevat juuri samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, täysin narsistin oppikirjasta. Eiköhän se näy muussakin kanssakäymisessä. Sääliksi käy läheisiään, varmasti on ollut kestämistä.
Ei hänellä ole ketään läheisiä, jotka haluaisivat olla tekemisissä. On kuulemma tehnyt listan tavaroistaan ja hinnoista jotka on niille määrittänyt. 😁 Nyt olisi sitten lapsilla käsky tulla mamin luo käymään ja keskustelemaan siitä, miten lapset toivoisivat sukumökin tulevaisuuden olevan ja taistelemaan näistä himotuista tavaroista. Yksikään lukuisista lapsista ei vaan ole osoittanut pienintäkään kiinnostusta. 😝
Nämä jutut seikkailevat myös mummon lukuisissa postauksissa, joissa miniät ruinaavat pääsevänsä lastensa kanssa helteitä karkuun sukumökille, vaan ehtoinen emäntä ilmoittaa että se on vain omaan nautiskeluun. 🤣 Ja samoin sairasta raivoa ilmaistaan kaikkiin ketjuihin, joissa puhistaan rojuläjiä
En kyllä usko hänen oikeasti olevan mummo. Vaikuttaa vihaiselta ja kummallisen elitistiseltä vanhalta papalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, täysin narsistin oppikirjasta. Eiköhän se näy muussakin kanssakäymisessä. Sääliksi käy läheisiään, varmasti on ollut kestämistä.
Ei hänellä ole ketään läheisiä, jotka haluaisivat olla tekemisissä. On kuulemma tehnyt listan tavaroistaan ja hinnoista jotka on niille määrittänyt. 😁 Nyt olisi sitten lapsilla käsky tulla mamin luo käymään ja keskustelemaan siitä, miten lapset toivoisivat sukumökin tulevaisuuden olevan ja taistelemaan näistä himotuista tavaroista. Yksikään lukuisista lapsista ei vaan ole osoittanut pienintäkään kiinnostusta. 😝
Nämä jutut seikkailevat myös mummon lukuisissa postauksissa, joissa miniät ruinaavat pääsevänsä lastensa kanssa helteitä karkuun sukumökille, vaan ehtoinen emäntä ilmoittaa että se on vain omaan nautiskeluun. 🤣 Ja samoin sairasta raivoa ilmaistaan kaikkiin ketjuihin, joissa puhistaan rojuläjiä
Miksi sotket muita keskusteluja tänne? Elämäsi on siis täällä. Olen yksi boomeri, en esim minä ole tuollaisia kirjoitellut.
Pikemminkin tuntuu ettei sinulla ole muuta elämää kuin vauvapalstojen keskustelut, hermostua niistä ja jotain päässäsi luomaa yhtä ihmistä syytät kaikista kirjoituksista.
Uskon että olosi on raslas kun päässä pyörii tuntematon vihollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^ Aiheutat muissa pahaa mieltä. Ymmärrätkö sen? Voisitko poistua ketjusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, täysin narsistin oppikirjasta. Eiköhän se näy muussakin kanssakäymisessä. Sääliksi käy läheisiään, varmasti on ollut kestämistä.
Ei hänellä ole ketään läheisiä, jotka haluaisivat olla tekemisissä. On kuulemma tehnyt listan tavaroistaan ja hinnoista jotka on niille määrittänyt. 😁 Nyt olisi sitten lapsilla käsky tulla mamin luo käymään ja keskustelemaan siitä, miten lapset toivoisivat sukumökin tulevaisuuden olevan ja taistelemaan näistä himotuista tavaroista. Yksikään lukuisista lapsista ei vaan ole osoittanut pienintäkään kiinnostusta. 😝
Nämä jutut seikkailevat myös mummon lukuisissa postauksissa, joissa miniät ruinaavat pääsevänsä lastensa kanssa helteitä karkuun sukumökille, vaan ehtoinen emäntä ilmoittaa että se on vain omaan nautiskeluun. 🤣 Ja samoin sairasta raivoa ilmaistaan kaikkiin ketjuihin, joissa puhistaan rojuläjiä
Sinä et voi hyvin. Olen yksi tänään syytelty boomeri, ei minulla ole sukumökkiä eikä edes tavaraa mitä olisi jaettavaksi. Kaatopaikkakamaa.
Nyt on kaunis kesä, jos kävisit vaikka ulkona vähän. Yksinäisyys on kyllä paha paikka. Jostain live-seuraa sinullekin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai vai 70-luvun sukupolvi hoitaa nimittelyn? Eilen kyllä pilkattiin rumasti naisia vaihdevuosista eikä ne kommentit olleet viisikymppisten näppäimistöltä lähtöisin.
Jos vaihdevuosista puhumisen kokee pilkaksi, on juuri kuin isoisoäitinsä. Ei saa puhua luonnollisista asioista. Dinulle arka paikna?8
Kun olet mummiässä olet ne, jos eliniviä piisaa, väistämättä kokenut.
Kyllä se on pilkkaamista kuumista aalloista ihan samoin kuin vitsailla nuoremmista naisista miten sillä taitaa olla kuukautiset tulossa, jos nainen pitää puolensa. Jostain kumman syystä naisen hormonitoiminta on se, johon tartutaan, kun halutaan tölväistä.
Nyt taidetaan olla asian ytimessä. Ketjun pääteema ainakin alun mukaan on ollut tabut naisen elämästä; 70-lukulaisten äidit eivät puhuneet tarpeeksi/nätisti/ollenkaan kuukautisista ja rintaliiveistä. Tamponit kiellettiin ja siitä jäi traumoja. Vaihdevuosia ei välttis edes ollut kun naiset kuolivat nuorempina. Nyt nämä samat 70-lukulaiset haluavat rajata yleisen keskustelun ulkopuolelle kuukautiset, tamponit ja vaihdevuodet. Ovat siis vähintään yhtä rajoittuneita kun äitinsä aikoinaan. Luultavasti ne äidit ovat kuitenkin oppineet tässä välissä puhumaan noista asioista, nuoremmat eivät.
Vierailija kirjoitti:
^ Aiheutat muissa pahaa mieltä. Ymmärrätkö sen? Voisitko poistua ketjusta.
Miksi käytät hommaforumin väkästä? Sehän on heidän salakieltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitsailkaa vaan omista vaihdevuosistanne, jos haluatte, mutta älkää vitsailko toisten. Ei ainakaan niin, kuten täällä on tehty, että ihan summamutikassa päätellään jollain kirjoittajalla olevan kuumat aallot päällä. Se on rumaa käytöstä. Luulisi teidän tajuavan edes sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ Aiheutat muissa pahaa mieltä. Ymmärrätkö sen? Voisitko poistua ketjusta.
Miksi käytät hommaforumin väkästä? Sehän on heidän salakieltään.
Voi herrajumala nyt. Täällä ei lainaus toimi, jotakin on pakko käyttää sen tilalla.
Yleensä ihmiset ovat perhepiirissä täysin omia itsejään, hyvässä ja pahassa. Koska ulosantisi on jo täällä noin järkyttävää, se on luultavasti perhepiirissäkin sitä. Ellei pahempaakin. Olen ihan todella pahoillani heidän puolestaan, vaikken heitä tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt taidetaan olla asian ytimessä. Ketjun pääteema ainakin alun mukaan on ollut tabut naisen elämästä; 70-lukulaisten äidit eivät puhuneet tarpeeksi/nätisti/ollenkaan kuukautisista ja rintaliiveistä. Tamponit kiellettiin ja siitä jäi traumoja. Vaihdevuosia ei välttis edes ollut kun naiset kuolivat nuorempina. Nyt nämä samat 70-lukulaiset haluavat rajata yleisen keskustelun ulkopuolelle kuukautiset, tamponit ja vaihdevuodet. Ovat siis vähintään yhtä rajoittuneita kun äitinsä aikoinaan. Luultavasti ne äidit ovat kuitenkin oppineet tässä välissä puhumaan noista asioista, nuoremmat eivät.
Oletpa tyhmä. Ainakin tahallaan heittäydyt sellaiseksi.
Tiedät kyllä itsekin, että mistä tahansa saa puhua, mutta sillä on väliä miten.
Jos et osaa puhua asiallisesti, vaan sinun pitää joka asiasta puhua mitätöiden, vähätellen ja toista ihmistä epäinhimillistäen niin pidä se leipäläpesi kokonaan ummessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ Aiheutat muissa pahaa mieltä. Ymmärrätkö sen? Voisitko poistua ketjusta.
Miksi käytät hommaforumin väkästä? Sehän on heidän salakieltään.
Voi apua mitä mä just luin 🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus voisi olla sometauko paikallaan jos muistelee kaikkia vanhoja keskusteluja ja hakee joka keskustelusta jotakin tiettyä kirjoittajaa.
Mulle nää ei merkitse mitään, sitä ihmettelen että työikäisille niin tärkeitä. "Silloinkin kirjoitit niin," ,,,syyttävät vaikka harvoin keskusteluissa käyvää.
En muista kauanko olen näitä lukenut, en ehkä vuottakaan. Ohitan suuremman osan keskusteluista avaamatta.
Tuohon kyy-mummon vainoaja on nyt sattunut silmiin jostain muustakin keskustelusta. Koska pakkomielteisesti hokee sitä
Älä viitsi valehdella. Toisekseen, ilmeisen tärkeitä nämä sinulle ovat, koska vastailet näihin aamusta iltaan.
Täällä on nytkin monta kirjoittajaa kirjoittanut liki samaa. Mikä teitä työikäisiä ihmisiä riivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ Aiheutat muissa pahaa mieltä. Ymmärrätkö sen? Voisitko poistua ketjusta.
Miksi käytät hommaforumin väkästä? Sehän on heidän salakieltään.
Voi apua mitä mä just luin 🤣🤣🤣
Hän luulee vihreäksi tai muualta tulleeksi kirjoittajaa jota käskee pois. Siksi väkänen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi 40-luvulla syntynyttä harmittaa ja ärsyttää ihan valtavasti, että 70-luvulla syntyneet haluavat avata traumojaan ja asioita, jotka ovat vaikuttaneet heidän tunne-elämänsä kehittymiseen. Kaikkein suurin syy siihen on, että näitä traumoja ei haluta enää siirtää eteenpäin seuraavalle sukupolvelle, kuten heidän vanhempansa ovat tehneet! Se on vinkumista, vonkumista, valittamista ja vanhuksien häpäisyä. Joku sanoi tätä jopa narsismiksi.
Pitäisi olla hiljaa, mennä eteenpäin, kasvaa aikuiseksi, lopettaa itkeminen ja siirtää tämä kaikki eteenpäin omille lapsille? Minun mielestäni se jos mikään on narsistista ajattelua.
Ihan kaikella ystävällisyydellä kysyn, helpottaako noiden asioiden pitkäaikainen jauhaminen oloa, siis poistaako se pahaa oloa vai lisääkö se sitä? Jos puhuminen auttaa ja traumoista pääsee eteenpäin sill
Minulla on teoria pitkäaikaisesta jauhamisesta ja "vellomisesta". Pahaa oloa ei saisi oksentaa lähipiirinsä päälle, ainakaan vuosia. Tämä on totta.
Teoriani kuuluu näin: ihminen velloo paskoissaan vaikka vuosikymmeniä, ellei hän oikeasti pääse käsiksi siihen ydinongelmaansa. Jos hän onnistuu henkisessä prosessissaan selvittämään sen oikean harmin aiheensa, hän pelastuu ja kykenee menemään eteenpäin. Moni ei siihen pysty, vähintään se vaatii ammattiapua.
Jauhajalle on tapahtunut jokin huutava vääryys, jota hän ei kykene sanallistamaan. Se voi olla oikeasti joku todella kammottavakin asia. Tai sitten hän kieltää identiteettinsä, esim. lesboutensa tai vammaisuutensa ja oireilee siksi ulospäin.
Siksi hän valittaa koko ajan kaikesta, suree ja katkeroituu. Yleensä ihmiset, joihin hän purkaa pahan olonsa, eivät ole siihen syyllisiä, he ovat sijaiskärsijöitä.
Tämän ketjun aloittaja ei ole traumatisoitunut, ihmettelee vain ihan asiallisesti, miksi tunteista on ollut niin vaikea puhua oman vanhemman kanssa.
Se ei ole valittamista.
Pitkäaikainen jauhaminen on kokonaan eri asia. Tuskin kukaan itkeä tihuuttaa neljäkymmentä vuotta sitä, ettei äiti osannut suhtautua empaattisesti tyttären ensimmäisiin kuukautisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vitsailkaa vaan omista vaihdevuosistanne, jos haluatte, mutta älkää vitsailko toisten. Ei ainakaan niin, kuten täällä on tehty, että ihan summamutikassa päätellään jollain kirjoittajalla olevan kuumat aallot päällä. Se on rumaa käytöstä. Luulisi teidän tajuavan edes sen.
Tämä 70-luvulla syntynyt sukupolvi on nyt iältään 45 - 54-vuotiaita. Siis vaihdevuosi-iässä jo. Vanhemmalle ikäpolvelle asia on tietysti vielä tutumpi. Voi luoja tuota teidän tosikkomaisuuttanne! Mistä ihmeestä sinä päättelet, ettei kuumista aalloista kirjoittaneella ole vaikka oma kuuma aalto juuri menossa?
Äitinne ei puhunut kuukautisista, te ette tahdo puhua vaihdevuosista. Tyttärenne on siis täysin koulun ja sen, mitä aikuisena saa tietoonsa, tiedon varassa kun äitien häveliäisyys vaan jatkuu.