Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla synyneiden lapset ovat jo liki kolmikymppisiäkin osa, parissakymmenissä kuitenkin.
Kyllä he osaavat jo vanhempiansa pilkata. Kuten vanhempansa omia vanhempiaan. Se on sukupolvien ketju.
Minun lapset ovat kolmekymppisiä. Kyllä minä olen jotain osannut tehdä oikein, kun lapsi sanoo, että hänellä on ollut onnellinen lapsuus ja hän on tuntenut olevansa rakastettu. Ja mikä ihmeellisintä, tuohon ei ole mennyt hirveästi rahaa.
Olen myös sanonut lapsilleni, että jos lapsuudessa ihan mikä tahansa mietityttää, niin siitä pitää sanoa. Kerron kyllä, miksi tein jotain tai jätin tekemättä. Kaikkea en tietenkään voi muistaa, mutta lapset muistuttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli tunne että 20-luvun teinit on nousseet haudoista, sen verran käsittämättömältä tuntuu heidän kertomuksensa 80-luvulta. Jostain Utrion tms kirjoista napatuista kasvatuksista.
Onko kukaan koskaan miettinyt äitiensä nuoruutta, he eivät ehkä ole kuitenkaan koko elämäänsä käyttäneet ruikuttamalla sota-ajan jälkeisestä.lapsuudestaan ja siitä ettei silloin mitään "teiniyttä" edes ollut. Lapsuus töitä ja sitten aikuisuuteen työelämään.
Miten niin ei teiniyttä ollut? Esim. tansseissa käyminen oli hyvin suosittua.
Joo, oli suosittua heille, joilla oli rahaa mennä. Onko vaikeata käsittää, että oli niinkin köyhiä?
Eikä ollut mitään diskoja 50-luvun ja 60-luvun teineille. Ei edes vielä oppikouluissa joissa oli omat pippalot. Discot tuli 70-luvulla.
Kyllä pienellä palkalla tanssiliput oluvat kalliita. Täällä monikaan tajua, siinä iässä kun he teiniangstissa kiukuttelivat 80-luvulla äideilleen, heidön äitiensä sukupolvesta moni asui jo itsekseen tullen omalla palkallaan toimeen. Ei tarvinnut vanhempien kanssa tapella jos vaikka kerran kuussa oli varaa käydä. Kesällä liftaten ehkä useammin.
On ihan hullua, miten joku kertoo millaista 80-luvulla oli. Oli Commodoret ja kaikkea, mutta eihän niitä hankittu, kun ne oli vanhempien mielestä turhuutta.
Itse mietin jo lapsena, että meillä elettiin 20 vuotta vanhempaan tyyliin mitä ympäröivä maailma oli. Sama koski kaikkea kasvatuksesta mielipiteisiin, ei meillä puhuttu mitään aikuiseksi kasvamisesta. Seksi oli syntiä ja kaikki mikä liittyi siihen, oli inhottavaa ja syntiä. Siis kuukautiset, ne täytyi pitää salassa. Tamponit oli kielletty, tietenkin.
Vai teiniangstissa oltaisi 80-luvulla kiukuteltu vanhemmille? Huutonaurua! Kuule, tuli remmistä jos edes näytti harmistuneelta. Minä en isälle uskaltanut edes puhua, mutta eipä hän puhunut minullekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vai teiniangstissa oltaisi 80-luvulla kiukuteltu vanhemmille? Huutonaurua! Kuule, tuli remmistä jos edes näytti harmistuneelta. Minä en isälle uskaltanut edes puhua, mutta eipä hän puhunut minullekaan.
Joo ei ollut tilaa millekään kapinoinnille tuolloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tamponit on tulkeet markkinoille 1931.
Vitsipalstahan tämä on, mielikuvitus on hyvä huvitus , kun joutilasta aikaa on.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tamponit-ovat-nayttaneet-samalta-jo…
Mikä se sinun ongelmasi on, kun tulit tänne ilkkumaan?
Tarjoan oikeaa tietoa. Tamponeita oli 80-luvulla kaupoissa kuten jo vuoskymmeniä aikaisemmin. Ei niitä tarvinnut Ruotsista saada.
70-luvulla syntyneet ovat enintään 54, pitäisi vielä vähän olla ajan tasalla. Tosin ensimmäiset vanhuudet voivat alkaa. Tarkistaa asioita vaikka lapsuudessa olisi luullut toisin.
Sillä ei ollut mitään merkitystä, että kaupoissa oli tamponeja. Niitä ei saanut ostaa, saada, omistaa eikä missään nimessä käyttää. Ne oli kielletty. Vaikka miten ne olisi piilottanut minne tahansa, niin äitihän löysi ne kun hän tonki kaiken. Jos äiti löysi tamponeja kodista, siitä seurasi sellainen huuto, että pelotti. Ei vanhempia uskaltanut uhmata. Miten vaikea sinun on ymmärtää tuota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tamponit on tulkeet markkinoille 1931.
Vitsipalstahan tämä on, mielikuvitus on hyvä huvitus , kun joutilasta aikaa on.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tamponit-ovat-nayttaneet-samalta-jo…
Mikä se sinun ongelmasi on, kun tulit tänne ilkkumaan?
Tarjoan oikeaa tietoa. Tamponeita oli 80-luvulla kaupoissa kuten jo vuoskymmeniä aikaisemmin. Ei niitä tarvinnut Ruotsista saada.
70-luvulla syntyneet ovat enintään 54, pitäisi vielä vähän olla ajan tasalla. Tosin ensimmäiset vanhuudet voivat alkaa. Tarkistaa asioita vaikka lapsuudessa olisi luullut toisin.
Hyvin vaikea. Oma kasvuympäristöni ja oma kotini on ollut toisenlainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tamponit on tulkeet markkinoille 1931.
Vitsipalstahan tämä on, mielikuvitus on hyvä huvitus , kun joutilasta aikaa on.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tamponit-ovat-nayttaneet-samalta-jo…
Mikä se sinun ongelmasi on, kun tulit tänne ilkkumaan?
Tarjoan oikeaa tietoa. Tamponeita oli 80-luvulla kaupoissa kuten jo vuoskymmeniä aikaisemmin. Ei niitä tarvinnut Ruotsista saada.
70-luvulla syntyneet ovat enintään 54, pitäisi vielä vähän olla ajan tasalla. Tosin ensimmäiset vanhuudet voivat alkaa. Tarkistaa asioita vaikka lapsuudessa olisi luullut toisin.
&nbs
Ikäsi 15?
Laittakaa välit poikki ilkeisiin ja kuormittaviin ihmisiin! Kyllä elämä kantaa, vaikka konmaritat omat vanhemmat, appivanhemmat tai ilkeän sisaruksen tai sukulaisen ulos omasta elämästäsi!
Kun kuormittava ihmissuhde loppuu, niin pääset omassa elämässäsi taas eteenpäin. Elämään tulee hyviä asioita: Parisuhde, lapset, perhe, turvallinen koti, harrastuksia, uusi ammatti, mukava työpaikka ja itselle sopiva elämäntapa. Ilkeisiin ja surkeisiin vanhempiin ja sukulaisiin voi ja saa laittaa välit poikki! Vanhemman väkivaltaisuus, päihteidenkäyttö ja laiminlyönnit lapsuudessa vaikuttavat pitkälle aikuisuuteen.
Vanhemman vallankäyttö voi pahimmillaan jatkua lapsen koko elämän ajan. Perheessä vaietaan ja pidetään suut kiinni tabuista: Perheenjäsenen alkoholismista, luonnehäiriöstä, narsismista, väkivaltaisuudesta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä, uskottomuudesta, perheyrityksen konkursseista, ulosottoveloista, taloudellisesta hyväksikäytöstä, petoksista ja kavalluksista vaietaan jopa perheen sisällä. Huono vanhempi ei pysty hyväksymään, että lapsi ei toteuta vanhemman omaa arvomaailmaa.
Suuret ikäluokat ovat yleensä surkeita ja väkivaltaisia, lapsiaan laiminlyöviä ja kaltoinkohtelevia vanhempia. Suuret ikäluokat ovat tottuneet autoritääriseen kasvatukseen. Suuri osa heistä valitettavasti myös hyväksyy lapsen alistavan kasvatuksen ja ruumiillisen kurituksen. Onneksi joukkoon mahtuu harvoja poikkeuksia, joilla lapsen alistaminen, huutaminen, uhkailu, nyrkki ja lyöminen ei ole ollut lapsen "kasvatuskeinona".
Älä käytä omaa, rajallista elämääsi ja lastesi ainoaa lapsuutta ilkeitten ihmisten ja sukulaisten palvelemiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa hienoja aitoja avautumisia tänään nähty langassa. 70'lukulaisista huokuu omien raskaiden kokemusten vahvistamina ihan oma erityinen sydämellinen sekä myötätunto kehittynyt oikeudentunto.
Ylisjonne vinoilemassa? Ei kukaan muu puhu langasta.
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti, myös 1970-luvulla syntyneenä miehenä.
Ei, ei ole samaa kokemusta. Tuota itse tehtyä, esim. pullaa oli enemmän kun oltiin pieniä. Ei tiuskimista, jos tarvittiin rahaa niin sitä tuli isältäni (kun huolsin/pesin perheen autoja) jne.
Ihminen muuttuu vanhetessaan, ei aina parempaan. Jos kanssakäyminen on vaikeaa, niin ehkä sitä pitää vähentää. Ei kaikkea tarvitse ottaa.
Noh, en tiedä oliko yleistäkin mutta meillä ainakin veljen elämä oli paljon vapaampaa, ei hänelle paasattu miten kaikki seksuaalisuus on syntiä, eikä häpäisty murrosiän merkeistä. Jopa rahaa sai enemmän käyttöönsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli tunne että 20-luvun teinit on nousseet haudoista, sen verran käsittämättömältä tuntuu heidän kertomuksensa 80-luvulta. Jostain Utrion tms kirjoista napatuista kasvatuksista.
Onko kukaan koskaan miettinyt äitiensä nuoruutta, he eivät ehkä ole kuitenkaan koko elämäänsä käyttäneet ruikuttamalla sota-ajan jälkeisestä.lapsuudestaan ja siitä ettei silloin mitään "teiniyttä" edes ollut. Lapsuus töitä ja sitten aikuisuuteen työelämään.
Miten niin ei teiniyttä ollut? Esim. tansseissa käyminen oli hyvin suosittua.
Joo, oli suosittua heille, joilla oli rahaa mennä. Onko vaikeata käsittää, että oli niinkin köyhiä?
Niitä oli myös ilmaisia tai hyvin edullisia tansseja tai kavereiden kesken järjestettyjä 50-60-luvulla. Nuorisoseurat, työväenseurat erilaiset yhdistykset ym. järjesti. Omat 40-luvulla syntyneet vanhempani kävivät sellaisissa. Ei aina kaivattu jotain nimekästä iskelmätähteä. Levysoitinkin riitti.
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa välit poikki ilkeisiin ja kuormittaviin ihmisiin! Kyllä elämä kantaa, vaikka konmaritat omat vanhemmat, appivanhemmat tai ilkeän sisaruksen tai sukulaisen ulos omasta elämästäsi!
Kun kuormittava ihmissuhde loppuu, niin pääset omassa elämässäsi taas eteenpäin. Elämään tulee hyviä asioita: Parisuhde, lapset, perhe, turvallinen koti, harrastuksia, uusi ammatti, mukava työpaikka ja itselle sopiva elämäntapa. Ilkeisiin ja surkeisiin vanhempiin ja sukulaisiin voi ja saa laittaa välit poikki! Vanhemman väkivaltaisuus, päihteidenkäyttö ja laiminlyönnit lapsuudessa vaikuttavat pitkälle aikuisuuteen.
Vanhemman vallankäyttö voi pahimmillaan jatkua lapsen koko elämän ajan. Perheessä vaietaan ja pidetään suut kiinni tabuista: Perheenjäsenen alkoholismista, luonnehäiriöstä, narsismista, väkivaltaisuudesta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä, uskottomuudesta, perheyrityksen konkursseista, ulosottoveloista, taloudellisesta hyväk
Harmi kun ei ole mitään turbopeukutus systeemiä. Kerran viikossa saisi antaa turbopeukutuksen jollekin viestille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tamponit on tulkeet markkinoille 1931.
Vitsipalstahan tämä on, mielikuvitus on hyvä huvitus , kun joutilasta aikaa on.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tamponit-ovat-nayttaneet-samalta-jo…
Mikä se sinun ongelmasi on, kun tulit tänne ilkkumaan?
Tarjoan oikeaa tietoa. Tamponeita oli 80-luvulla kaupoissa kuten jo vuoskymmeniä aikaisemmin. Ei niitä tarvinnut Ruotsista saada.
70-luvulla syntyneet ovat enintään 54, pitäisi vielä vähän olla ajan tasalla. Tosin ensimmäiset vanhuudet voivat alkaa. Tarkistaa asioita vaikka lapsuudessa olisi luullut toisin.
Ikävää jos jollakin on ollut tuollaista, että tamponeja pidettiin ns. syntinä. Itse olen kuusikymmenluvun lapsi ja jo tuolloin seitsemänkymmenluvulla ainakin meidän perheemme neljällä tytöllä oli käytössä tamponit, vaikka äiti itse siteitä käytti. Ei niiden käytöstä tullut mitään ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tamponit on tulkeet markkinoille 1931.
Vitsipalstahan tämä on, mielikuvitus on hyvä huvitus , kun joutilasta aikaa on.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tamponit-ovat-nayttaneet-samalta-jo…
Mikä se sinun ongelmasi on, kun tulit tänne ilkkumaan?
Sinä olet tuota mainostavaasi erittäin empaattista ja ystävällistä 70- luvun ikäpolvea???
Tarjoan oikeaa tietoa. Tamponeita oli 80-luvulla kaupoissa kuten jo vuoskymmeniä aikaisemmin. Ei niitä tarvinnut Ruotsista saada.
70-luvulla syntyneet ovat enintään 54, pitäisi vielä vähän olla ajan tasalla. Tosin ensimmäiset vanhuudet voivat alkaa. Tarkistaa asioita vaikka lapsuudessa olisi luullut toisin.
&nbs
Boomerit ovat kuin arkkityyppi Raamatun fariseus-tarinoista. Vain ulkokultaisuus merkitsee. "Miten naapuri minut ja mieheni ja lapseni ja autoni ja taloni ja urani näkevät?" Millään inhimillisellä ei ole hitusen vertaa väliä. Vain sillä, että oma maine on tahraton ja jos jotain vilppitekoa on päässyt vuotamaan, tehdään kaikki mahdollinen ja mahdoton asiantilan salaamiseksi. Egon voitto on boomeripolven ylin ja korkein päämäärä.
Sana anteeksi, mikä se on?
Boomerit eli tyrannikyykyttäjät
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa ymmärtää mikä tässä ketjussa joitakin häiritsee?
No mieti keskenkasvuista boomeria, kenellä ei ole minkään näköistä kykyä myöntää mitään virheitään. Noille ihmisille on leimallista täydellinen kyvyttömyys sietää mitään kritiikkiä itseään kohtaan. Ovat kuin kirjaimelliset narsistit. Menevät pyhään raivoonsa, jos heidän käyttäytymiseen puututaan.
Ja sitten riehuu täällä(?)
Täälläpä hyvinkin, kun eivät voi enää riehua lapsilleen. Lapset ovat joko katkaisseet välit tai ainakin ottaneet reippaasti etäisyyttä. Ei välien korjaamiseen tarvittaisi mitään maassa matelua ja itseruoskintaa. Suoraselkäinen anteeksipyyntö ja toteamus siitä, ettei silloin aikoinaan toiminut kaikissa kasvatusasioissa kovin fik
Ei ole eikä tule sellaista sukupolvea äitejä, mitä seuraava sukupolvi ei jossakin vaiheessa alkaisi kritisoida. Elämä menee yksinkertaisesti niin ja sen pitääkin mennä. Minä kritisoin 20-luvulla syntynyttä äitiäni, äitini kritisoi 1890- luvulla syntynyttä äitiään, ihan varmasti omat lapseni kritisoivat minua äitinä, mutta ihan yhtä varmaa on, että myös heitä tai sinua, edellinen kirjoittaja, tullaan jatkossa kritisoimaan äiteinä jos teillä on lapsia.
Parhaani tein ja kaikkeni annoin ja sitä paitsi lapsi oli itsekin piru.
No joo oletpa parhaasi tehnyt kun et pessyt lapsen hampaita tai hiuksia, ja annoit hampaiden mädäntyä suuhun ja hiusten olla likaiset hilseilevät klimput. Et ostanut kenkiä tai kunnon vaatteita, paitsi itsellesi kyllä.
E koskaan ostanut yhtään lelua tai ikinä mitään edes tikkaria.
Et koskaan puhunut lapselle ystävällisesti, nätitsti, kunnioittaen tai edes neutraalisti.
Et suojellut lastasi namusediltä ja ahdistelijoilta, vaan möllötit vieressä kun lapsellesi puhuttiin täysin sairaita juttuja.
Et antanut lapsesi olla inhimillinen olento joka kokee kaikenlaisia tunteita. Itse sait rääkyä, huutaa, itkeä, olla vihainen ja raivota kuin itse s**tana olisit.
Miten surkea luuseri oikein olet, jos tuollainen vanhemmuus on "kaikkesi" antamista?
Mitä jos et olisi "kaikkeasi" antanut? Olisitko silloin kuristanut minun jo vauvana hengiltä ja mäiskäissyt päin uuninkulmaa?
Jos teidän lapsen psyykeen täysin rikkova, raaka ja julma vanhemmuutenne on "kaikkenne antamista" ja "parhaanne" yrittämistä, niin mitä se sitten on sellainen vanhemmuus jossa ette olisi parastanne antaneet?
80-luku ei ollut mikään ennen vanhaan. Oli jo commodoretkin perheissä. 90-luvun lama saattoi sattua 70-luvun loppupuolella syntyneiden teini-ikään .
80-luvulla oli jo päivähoitoakin, naiset kävivät töissä