Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Suuria ikäluokkia ei voi syyttää mistään. Parhaansa vain ovat tehneet. Marttyyrimainen niiskaisu perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi asialliset viestit poistetaan? No ketä kiinnostaa jauhaa täällä tätä samaa.
Vierailija kirjoitti:
Suuria ikäluokkia ei voi syyttää mistään. Parhaansa vain ovat tehneet. Marttyyrimainen niiskaisu perään.
Tuo henkilö joka nyt on siirtynyt täältä pois sättimään nelkytlukulaista jonka kommentit poistatti täältä, ainakaan ei pysty eroittamaan omaa äitiään yksilönä noista noin 600 000 hengestä suuria ikäluokkia. Hänen mielestään kaikki ovat samanlaisia.
Tuolla keskustelussa hän on jo unohtanut nuo äidilleen hakemansa lähestymiskiellot ja murrosikänsä ja siirtynyt, kuten mainitsin, sättimään kommentoijaa. Varmaan hakisi lähestymiskiellon hänellekin.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän muistelee vanhoja asioita. Viiskymppisillä on nyt vaihe kun elävät muistoissaan murrosikäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä nyt ollaan niin äidin tyttöjä ja pidetään äitiin yhteyttä vaikka ensimmäiset 5100 kommenttia on korostettu etten siihen naiseen pidä yhteyttä, iloinen kun kuolee, auttaa en aio millään lailla
Tollo, tässä kerrotaan miten erilainen suhde monilla on omaan tyttäreensä vs. omaan äitiin. JA kuule, luuletko ettei se ole meille suuri suru, että läheinen, tai edes etäisesti normaali suhde omaan äitiin ei onnistu? Iloa tuo sitten taas se, että kun ei ole omille lapsille sitä äideiltä perittyä pa sk aa jatkettu, niin se tarkoittaa mielenterveydeltään ja itsetunnoltaan terveitä lapsia, joihin on hyvä ja rakastava ja luottavainen suhde.
Ja siis oikeasti sydämestä otti kun tuo yksi tuolla kirjoitti sanoneensä äidilleen että heissä on yksi ero: se että kirjoittajalla on ihanat ja rakkaat lapset, toisin kuin äidillään. Saman voisin sanoa äidilleni, ja varmaan tulenkin sanomaan sopivassa hetkessä.
Eikö vasta kirjoitettu, että nuorten mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet käsiin. Ei kai se enää noista suuriata ikäluokista johdu. Tai noh, heitähän voidaan syyttää mistä vaan, eivät tule tänne puoliansa pitämään.
Siinä mielessä varmasti ovat räjähtäneet käsiin, että ne tunnistetaan, mutta hoitoa ei ole tarjolla riittävästi. Aiemmat sukupolvet, niin me 70-lukulaiset kuin 40-lukulaisetkin ollaan vaan jouduttu pärjäämään parhaamme mukaan mt-ongelmiemme kanssa.
Siinähän sitten se ero näihin asioihin myösnäyttäytyy, miten lapsen tai nuoren mt-ongelmiin kotona suhtaudutaan. Nykyään toivottavasti aika paljon empaattisemmin kuin omassa lapsuudessa/nuoruudessa sen 40-luvun äiteen kynsissä.
Tässä keskustelussa on tullut esiin tuttu ilmiö.
Hän, joka itse esittää vaikka 40- luvulla syntyneitä ja äitiään kohtaan kovaa arvostelua, ei itse kestä minkäänlaisia eriäviä mielipiteitä eikä mitään ymmärrystä muita kohtaan. ( Sanotaanko heitä narsisteiksi?)
Samahan se on työpaikallakin, kerkeäkielisin joka koko ajan arvostelee muita ottaa itseensä jos joku hänelle sanoo vastaan tai vitsailee, kipittää heti esimiehelle. Merja sanoi että....
Täsdä hlö kipitti kantelemaan ulilaudan teinipojille, josta lienee imenytkin ilmaisutapansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuria ikäluokkia ei voi syyttää mistään. Parhaansa vain ovat tehneet. Marttyyrimainen niiskaisu perään.
Tuo henkilö joka nyt on siirtynyt täältä pois sättimään nelkytlukulaista jonka kommentit poistatti täältä, ainakaan ei pysty eroittamaan omaa äitiään yksilönä noista noin 600 000 hengestä suuria ikäluokkia. Hänen mielestään kaikki ovat samanlaisia.
Tuolla keskustelussa hän on jo unohtanut nuo äidilleen hakemansa lähestymiskiellot ja murrosikänsä ja siirtynyt, kuten mainitsin, sättimään kommentoijaa. Varmaan hakisi lähestymiskiellon hänellekin.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän muistelee vanhoja asioita. Viiskymppisillä on nyt vaihe kun elävät muistoissaan murrosikäänsä.
Aika ihmeellistä, että ihminen ei ymmärrä, että jos keskustelupalsalla on keskustelu tietystä aiheesta, niin siihen keskusteluun kirjoittaminen ja vastaaminen ei tarkoita sitä, että kyseisessä aiheessa velloisi koko elämäänsä. Mäkin käyn aina välillä tätä vilkaisemassa, jotain kirjoitan, mutta 99,99% ajasta mä keskityn johonkin ihan muuhun kuin lapsuuteeni johon täältä ( varsinkin alkupäästä keskustelua) löytyy paljon samaistumispintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä nyt ollaan niin äidin tyttöjä ja pidetään äitiin yhteyttä vaikka ensimmäiset 5100 kommenttia on korostettu etten siihen naiseen pidä yhteyttä, iloinen kun kuolee, auttaa en aio millään lailla
Tollo, tässä kerrotaan miten erilainen suhde monilla on omaan tyttäreensä vs. omaan äitiin. JA kuule, luuletko ettei se ole meille suuri suru, että läheinen, tai edes etäisesti normaali suhde omaan äitiin ei onnistu? Iloa tuo sitten taas se, että kun ei ole omille lapsille sitä äideiltä perittyä pa sk aa jatkettu, niin se tarkoittaa mielenterveydeltään ja itsetunnoltaan terveitä lapsia, joihin on hyvä ja rakastava ja luottavainen suhde.
Ja siis oikeasti sydämestä otti kun tuo yksi tuolla kirjoitti sanoneensä äidilleen että heissä on yksi ero: se että kirjoittajalla on ihanat ja rakkaat lapset, toisin kuin äidillään. Saman voisin sanoa äidilleni, ja varmaan tulenkin sanomaan sopivassa hetkessä.
Eikö vasta kirjoitettu, että nuorten mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet käsiin. Ei kai se enää noista suuriata ikäluokista johdu. Tai noh, heitähän voidaan syyttää mistä vaan, eivät tule tänne puoliansa pitämään.
Siinä mielessä varmasti ovat räjähtäneet käsiin, että ne tunnistetaan, mutta hoitoa ei ole tarjolla riittävästi. Aiemmat sukupolvet, niin me 70-lukulaiset kuin 40-lukulaisetkin ollaan vaan jouduttu pärjäämään parhaamme mukaan mt-ongelmiemme kanssa.
Siinähän sitten se ero näihin asioihin myösnäyttäytyy, miten lapsen tai nuoren mt-ongelmiin kotona suhtaudutaan. Nykyään toivottavasti aika paljon empaattisemmin kuin omassa lapsuudessa/nuoruudessa sen 40-luvun äiteen kynsissä.
Olihan jopa 70-luvulla jo kasvatusneuvolat. Oli tarkkikset häiriytyneille. 80- luvulla oli sukulainen nuorisokodissa töissä. Nuoret olivat heitä joilla oli kotona vaikeuksia, eivät siis rikollisia tai huumeongelmaisia.
Kaksi heistä lähetti addressin 2017 sukulaisen ( s. 1945) hautajaisiin ja olivat hänen aikuisille lapsilleen soittaneet osanotot ja kertoneet hyvistä muistoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Ylilaudanpoikia ei varmasti 40-50-v vanhojen käpyjen narsismit kiinnosta.
Sielläkin pystyy sitä paitsi ilmiantamaan viestejä.
Mielestäni tuosta virkkeestä tuli oivallinen johdanto uuden ketjun avaustekstiin. .
Narsistiksi sanotaan henkilöä joka ei kestä eriäviä mielipiteitä ja hyväksy muita ihmisiä. Tässä tapauksessa massiivit toimenpiteet, ilmiantanut kaikki iäkkäiden kommentit ja lähti toiseen ryhmään ovet paukkuen. Unohtaen jo äitinsä, siirtyen keskustelemaan tuhmista kommentoijista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuria ikäluokkia ei voi syyttää mistään. Parhaansa vain ovat tehneet. Marttyyrimainen niiskaisu perään.
Tuo henkilö joka nyt on siirtynyt täältä pois sättimään nelkytlukulaista jonka kommentit poistatti täältä, ainakaan ei pysty eroittamaan omaa äitiään yksilönä noista noin 600 000 hengestä suuria ikäluokkia. Hänen mielestään kaikki ovat samanlaisia.
Tuolla keskustelussa hän on jo unohtanut nuo äidilleen hakemansa lähestymiskiellot ja murrosikänsä ja siirtynyt, kuten mainitsin, sättimään kommentoijaa. Varmaan hakisi lähestymiskiellon hänellekin.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän muistelee vanhoja asioita. Viiskymppisillä on nyt vaihe kun elävät muistoissaan murrosikäänsä.
Aika ihmeellistä, että ihminen ei ymmärrä, että jos keskustelupalsalla on keskustelu tietystä aiheesta, niin siihen keskusteluun kirjoittaminen ja vastaaminen ei tarkoita sitä, että kyseisessä aiheessa velloisi koko elämäänsä. Mäkin käyn aina välillä tätä vilkaisemassa, jotain kirjoitan, mutta 99,99% ajasta mä keskityn johonkin ihan muuhun kuin lapsuuteeni johon täältä ( varsinkin alkupäästä keskustelua) löytyy paljon samaistumispintaa.
Löytyyköhän ihmistä jolla ei olisi jotain ikävää muistoa lapsuudessa ja nuoruudessa? Asetettu rajoja, kielletty, toruttu, ehkä näpsäytetty fyysisesti, rahaa on säännöstelty, tuntunut kohtuuttomalta, isä vaihtoi auton, äiti osti jakkupuvun mutten päässyt kielileirille vaikka kaveri pääsi jne . Siteet on ehkä ollut joskus lopussa tms.
Tuntuisi niin hullulta alkupuolenkin kalliit harrastukset, varakkaat kodit ja sit on siteistä ja puhtaudesta tingitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Ylilaudanpoikia ei varmasti 40-50-v vanhojen käpyjen narsismit kiinnosta.
Sielläkin pystyy sitä paitsi ilmiantamaan viestejä.
Mielestäni tuosta virkkeestä tuli oivallinen johdanto uuden ketjun avaustekstiin. .
Narsistiksi sanotaan henkilöä joka ei kestä eriäviä mielipiteitä ja hyväksy muita ihmisiä. Tässä tapauksessa massiivit toimenpiteet, ilmiantanut kaikki iäkkäiden kommentit ja lähti toiseen ryhmään ovet paukkuen. Unohtaen jo äitinsä, siirtyen keskustelemaan tuhmista kommentoijista.
Onneksi se ei sinussa herätä lainkaan narsistista raivoa.
Ei vaan suurta hupia näin sivusta seuraavalle. Tyypillistä naistyöpaikkojen menoa jossa yksi usein säätelee puheet ja ihmissuhteet, painostetaan jotain lähtemään, läskin kanssa ei puhuta, tämän "Riitan" mieliksi pitää olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuria ikäluokkia ei voi syyttää mistään. Parhaansa vain ovat tehneet. Marttyyrimainen niiskaisu perään.
Tuo henkilö joka nyt on siirtynyt täältä pois sättimään nelkytlukulaista jonka kommentit poistatti täältä, ainakaan ei pysty eroittamaan omaa äitiään yksilönä noista noin 600 000 hengestä suuria ikäluokkia. Hänen mielestään kaikki ovat samanlaisia.
Tuolla keskustelussa hän on jo unohtanut nuo äidilleen hakemansa lähestymiskiellot ja murrosikänsä ja siirtynyt, kuten mainitsin, sättimään kommentoijaa. Varmaan hakisi lähestymiskiellon hänellekin.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän muistelee vanhoja asioita. Viiskymppisillä on nyt vaihe kun elävät muistoissaan murrosikäänsä.
Aika ihmeellistä, että ihminen ei ymmärrä, että jos keskustelupalsalla on keskustelu tietystä aiheesta, niin siihen keskusteluun kirjoittaminen ja vastaaminen ei tarkoita sitä, että kyseisessä aiheessa velloisi koko elämäänsä. Mäkin käyn aina välillä tätä vilkaisemassa, jotain kirjoitan, mutta 99,99% ajasta mä keskityn johonkin ihan muuhun kuin lapsuuteeni johon täältä ( varsinkin alkupäästä keskustelua) löytyy paljon samaistumispintaa.
Kai sitä elää koko ajan jos on äitinsä kanssa välit poikki tai tapaamiset menee tappeluksi lapsuuden vääryyksistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä oli helppoa 1970-lukulaisella. Meidän piti 1940-luvulla kaikkien suorittaa alapesu vadissa, myös minun vaikka minulla ei ole edes käsiä. Kaikki kahdeksan lasta tehtiin alapesu samalla vedellä. Minä olen nuorin.
Mutta eihän teitä tietysti lähi historia kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä oli helppoa 1970-lukulaisella. Meidän piti 1940-luvulla kaikkien suorittaa alapesu vadissa, myös minun vaikka minulla ei ole edes käsiä. Kaikki kahdeksan lasta tehtiin alapesu samalla vedellä. Minä olen nuorin.
Mutta eihän teitä tietysti lähi historia kiinnosta.
Ylilauta sitten muutti tänne. En aikuisena aio tehdä vastavierailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä oli helppoa 1970-lukulaisella. Meidän piti 1940-luvulla kaikkien suorittaa alapesu vadissa, myös minun vaikka minulla ei ole edes käsiä. Kaikki kahdeksan lasta tehtiin alapesu samalla vedellä. Minä olen nuorin.
Mutta eihän teitä tietysti lähi historia kiinnosta.
Eli tämäkö on se pohjimmainen syy miksi oma sukupolvesi kasvatti lapsensa pilkkaamalla, nolaamalla ja henkisellä väkivallalla? Kun omilla lapsilla oli helpompaa ja itse oli joutunut kärsimään köyhissä oloissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä oli helppoa 1970-lukulaisella. Meidän piti 1940-luvulla kaikkien suorittaa alapesu vadissa, myös minun vaikka minulla ei ole edes käsiä. Kaikki kahdeksan lasta tehtiin alapesu samalla vedellä. Minä olen nuorin.
Mutta eihän teitä tietysti lähi historia kiinnosta.Eli tämäkö on se pohjimmainen syy miksi oma sukupolvesi kasvatti lapsensa pilkkaamalla, nolaamalla ja henkisellä väkivallalla? Kun omilla lapsilla oli helpompaa ja itse oli joutunut kärsimään köyhissä oloissa?
Ylilaudan poitsu sulle varmaan vastaa kun hänen kommenttiinsa kommentoit?
Herrasväistä, joiden lapsia enemmistö tässä keskustelussa on ollut, en tiedä. Me työväenluokkaiset olimme ylpeitä että lapsillamme oli kaikki paremmin, asumista, leluja, harrastuksia myöten ja tosi ylpeitä että nyt ovat herrasväkeä hyvin koulutettuna ja heidän lapsensa käy soittotunneilla, minusta tuntuu ihan mielellään. Ei pakotettuna kuten joku on valittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä nyt ollaan niin äidin tyttöjä ja pidetään äitiin yhteyttä vaikka ensimmäiset 5100 kommenttia on korostettu etten siihen naiseen pidä yhteyttä, iloinen kun kuolee, auttaa en aio millään lailla
Niin? Kollektiivisesti ollaan iloisia siitä, että omat lapset haluavat pitää yhteyttä ja on heihin lämpimät välit. Ei ole yhtä etäistä ja kolkkoa kuin omiin tunneköyhiin ja kylmiin vanhempiin. Mikä tässä on outoa? Toki boomeri ehti tähän sanomaan että happamia sanoi kettu ja on tyytyväinen kun ei itse ole sellainen bikinejä käyttävä, rantalentistä pelaava, festareilla käyvä, tatuoitu ja pussikaljaa juova kuten nykyajan viisikymppiset. Ainahan se oma tytär on ollut huono nainen, teininä sitä piti huoritella ja nyt sitä samaa vastaa se että huulet on kuin häpyhuulet ja nolouden huipentuma kun käyttää bikinejä. 🤣 Ja viisikymppinen tytär on aina tilanteen mukaan nolon vanha tai nolon nuori hempukka. Ihan samanlainen kuin teininäkin, ei vieläkään ymmärrä hävetä itseään vaikka on puoli vuosisataa sitä ahkerasti opettanut.
Aamen! Hienosti tiivistit asian ytimen! Varmasti kyseinen boomeri halveksii aikuista tytärtään, joka haluaa tehdä oman tyttärensä kanssa kaikenlaista kivaa. Kun eihän niin pidä tehdä! Lapset kasvatetaan aikuiseksi ja potkaistaan pihalle, koska tärkeämpää on mökkeillä miehensä kanssa. Nih.
Tuo on kyllä surullista ettei tänne vauvaan kirjoittavilla ole miehiään kohtaan kuin hiljaisen maksajan rooli. Ei muutA yhteistä. Kuin entisajan lapsilla, ei saa näkyä eikä kuulua.
Paljon surullisempaa on se, että omat lapset eivät merkitse teille boomereille oikein mitään. He ovat sentään omaa lihaa ja verta, toisin kuin mies joka kaikesta huolimatta on vain joku jonka kanssa eletään. Minä olen eronnut niin kuin moni muukin, eikä yksikään mies pääse lähellekään sitä rakkautta mitä lapsiani kohtaan tunnen. Sulle ja muille boomereille mies on jostain syystä se tärkein ihminen maailmassa, mikä on ihan sairasta ja kieroutunutta!
70-lukulaisten saamat lapset ovat toivottuja ja heitä haluttiin. 40-lukulaisten lapsista suuri osa oli vahinkoja tai niitä lapsia vaan kuului tehdä. 70-luvun huippuvuosina joka kolmas raskaus keskeytettiin koska ollenkaan kaikilla ei ollut toimivaa ja tehokasta ehkäistä. Ei suinkaan kaikkia ei-toivottuja raskauksia keskeytetty, niitä mukuloita vaan piti silloin sietää vaikkei olisi halunnutkaan.
Aha, kyllä minä ja koko kaveripiirini käytettiin 60-luvun puolesta välistä e-pillereitä ja olimme siinä vaiheessa 15-17 v.
En tuntenut ketään vahingossa raskaaksi tullutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Modet, haistakaa 💩
Olen kirjoittanut asiallisen kommentin tänne tänään ja mikä ihme syy on kommenttien poistoon?
Onneksi ei ole pakko tätä sontaa seurata.Syynä voi olla ihan joku tavallinen sana joka voi tarkoittaa muuta. Mulla meni aikoinaan pitkään ennen kuin tajusin ettei saa kirjoittaa sanaa ka_ ma la. (Voi olla että nyt saa, en ota riskiä, siksi noin) vaan se piti muuttaa muotoon kauhea tms.
Just huomasin, että lainaamasi kakkaviestin alkuperäinen versio oli poistettu🤣😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Hey yall!
Another thread has been opened on another side because no message stays here. The link to the new thread has been posted - and removed - here for a dozen of times.Another option could be to communicate in another language because this certain boomer wouldnt understand it. 😀
Heh. Terveisin boomeri. Missäpä me kieliä olisimme oppineet. Tuo oli jo hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Voi, voi sentään. Miksette te seitkytluvulla syntyneet laittaneet asioita kuntoon. Teitäkö syytän siitä, että joudun pienen vauvani viemään hoitopaikkaan, kun rahat ei riitä. (uusi hallitus). Joo, huono äiti. Niinkuin teidänkin äidit.
Olihan teillä muutama vuosi aikaa säästää hoitovapaata varten. Vuosilomat olisitte voineet ottaa niin, että sinä olisit pitänyt omasi vanhempainvapaan jälkeen ja mies sitten sinun jälkeesi. Siihen muutama kuukausi hoitovapaata, joten lapsesi olisi kasvanut ohi vauvaiän ennen päivähoidon aloittamista.
Eikö vasta kirjoitettu, että nuorten mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet käsiin. Ei kai se enää noista suuriata ikäluokista johdu. Tai noh, heitähän voidaan syyttää mistä vaan, eivät tule tänne puoliansa pitämään.