Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8043)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneenä miehenä, pakko sanoa että minua hivenen huvittaa tämä tällä iällä äideillemme kiukuttelu :D Mitähän isänne sanoisivat jos kuulisivat tällaista kiukuttelua meidän ikäisiltä? Luulen että aika äkkiä tulisi vastalause melko kovalla volyymilla...
Isä on pieksänyt mut pari kertaa aikuisena jos asiasta on yrittänyt puhua. Olen joutunut siis aikuisena väkivallan kohteeksi. Onko tää susta hauskaa? Tajuatko ollenkaan että nämä (ja sadat muut väkivallanteot lapsuudessa) ovat RIKOKSIA?
Kai teit rikosilmoituksen?
Moni sanoo, että vanhemmat käyvät vielä päälle aikuisenakin. Kai sitten jo älyää ilmoittaa poliisille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä muuta vaihtoehtoa ollut, kuin opetella tekemään talous ja vessapaperista toimiva side. Oikean siteen päälläkin piti käyttää talouspaperi virityksiä, koska siteitä oli päiväksi ehkä juuri se yksi; sitten kun oli sattunut niitä saamaan. Jos rahaa sitten jostain oli saanut, ei niitä siteitä meinannut uskaltaa ostaa. Jos joku tuttu vaikka näki. Tämä tapahtui ysärin ensimmäisinä vuosina.
Tiesittekö, että tamponinkin pystyi tekemään itse. Valkoista t-paita kangasta 10x10cm neliö ja puuvillaisesta maton loimilangasta nyöri.
Kankainen tamponi piti sitten pesun jälkeen kuivattaa salaa kaapissa.
Minä olen 53 vuotias äiti. Olen yrittänyt kasvattaa tyttäreni avoimuuteen.
Olen myös ollut aina hänen tukenaan. Hänellä oli ongelmia koulussa, koska on aika hiljainen luonteeltaan. Hän on 30 vuotias ja on onneksi työpaikka. Hänellä ei ole paljon ystäviä, nettikavereita kylläkin ja viettää paljon aikaa netissä.
Minä olen tavallaan hänen kaverinsa. Hän kertoo minulle aika paljon työhuolistaankin. Hän on aika kuormittavassa työssä. Joskus vaan tuntuu, että en oikein jaksa. Olen itsekin vaihdevuosi-iässä. Minua äitinä joskus ahdistaa hänen puolestaan. Haluaisin, että hänellä menee hyvin. Hoidan usein hänen koiraansa kun hänellä on menoja.
Minä joskus yritän kertoa hänelle murheistani. En ole jatkanut vaikenemisen
kulttuuria, mutta tytär sanoo, että en minä sinua jaksaisi kuunnella.
En tiedä mikä olisi hyvä. Aion ottaa vähän etäisyyttä. Minullakin on oma työni ja pitäisi vielä pärjätä siinä. Onneksi minulla on hyvä ystävä jonka kanssa voimme jakaa iloja ja suruja. Tapaamme vain harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä niin toivon että joku toimittaja tekisi tästä ketjusta jutun. Mutta ehei, ei tietenkään, kun pitää varoa ettei vaan suututa suuria ikäluokkia. Ne on Suomen rikkain kansanosa, ja tilaavat eniten lehtiä. Siksi ihan kaikkien lehtijuttujen pitää olla sellaisia missä suuria ikäluokkia kehutaan, liehakoidaan ja ylistetään.
Lastenpsykiatri Raisa Cacciatorea haastateltiin vuonna 2015. Ihan samoista asioista puhuu: lapsuuden perusturvattomuudesta, mistään tärkeästä ei koskaan keskusteltu, nolaamisen pelko vieraiden edessä, yksinpärjäämisen ihanne...
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/lastenpsykiatri_rai…
Niin siis varmaan psykiatrina näkee samat tämänkin ketjun tarinat joka päivä. Minusta näiden terapeuttien pitäisi liittyä yhteen ja tehdä tv-sarja jossa opetetaan vaikka roolipelein huonoja käyttäytymismalleja ja sittenniitä toimivia. Säästyis varmaan kansantaloudessa monta markkaa. Esim alkoholistiparantoloiden tarve vähenisi ja ehkä kouluampumiset myös. Kaikki tilastot kaunistuis.
En tiedä tilastotietoja, mutta olisi mielenkiintoista tietää, että miten nämä 70-luvulla syntyneet, kenellä jo on 18-vuotiaita lapsia, on kasvatus onnistunut,
Mitä he puhuu psykiatriassa. Onko vika äidissä vai yhteiskunnassa. Eikös ne mielenterveysongelmat vaan lisäänny.Ne mt ongelmat lisääntyy milleniaaleilla. Ei 70-lukulaisten lapsilla. Minä kaltoinkohdeltu ketjussa kirjoittanut voin sanoa omasta ja monen muin puolesta, että me olemme hoitaneet omat lapsemme noin sata kertaa paremmin kuin mitä omat paskavanhemmat meitä ”hoisivat”. Omat lapset on saaneet rakkautta, suukkoja, hellyyttä, arvostusta, kehuja ja kannustusta niin paljon ettei mitään rajaa. Sillä minä (me) jos joku tietää miltä kylmä ja julma vanhemmuus tuntuu. Omalle lapselle haluaa parempaa.
Kasvatuksessani olen onnistunut juuri siksi että tein IHAN KAIKEN päinvastoin kuin omat hullut kaltoinkohtelevat vanhempani. Tietoisesti päättäen ja sitä päätöstä sitkeästi noudattaen.
Näin moni muukin kertoi tehneensä.
Olen iloinen, että olet onnistunut kasvatuksessasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneenä miehenä, pakko sanoa että minua hivenen huvittaa tämä tällä iällä äideillemme kiukuttelu :D Mitähän isänne sanoisivat jos kuulisivat tällaista kiukuttelua meidän ikäisiltä? Luulen että aika äkkiä tulisi vastalause melko kovalla volyymilla...
Isä on pieksänyt mut pari kertaa aikuisena jos asiasta on yrittänyt puhua. Olen joutunut siis aikuisena väkivallan kohteeksi. Onko tää susta hauskaa? Tajuatko ollenkaan että nämä (ja sadat muut väkivallanteot lapsuudessa) ovat RIKOKSIA?
Kai teit rikosilmoituksen?
Moni sanoo, että vanhemmat käyvät vielä päälle aikuisenakin. Kai sitten jo älyää ilmoittaa poliisille?
Älyää mutta älyää myös että se ei kannata. Ne vanhemmat kun k0staa sen sata kertaa kovemmin. Tätä on vaikea selittää normaalin lapsuuden saaneille. Mutta todellakin pääsee helpommalla kun painaa asian villaisella ja kestää kurjuuden ja paskan.
Nimittäin jos asiasta nostaa mekkalan, alkaa järjetön mustamaalaus, haukkuminen, kiusaaminen, perättömien ilmoitusten tehtaileminen, uhkailu ja kiristys, suvun ja sisarusten kääntäminen ”öykkäriä” (eli minua) vastaan, hirvittävä puhelinterrorismi, puheluita estettäessä sitten kirjeuhkailu... siis sitä helvetillistä hullunmyllyä ei käsitä kukaan.
Parempi vaan olla hiljaa ja harventaa vierailut.
Kirjoitin jossain jo aiemmin että aina kun käyn niin pitää suunnitella pakoreitti, pysäköidä auto pakovalmiiksi ovet auki, jättää kengät ja laukku siten että pääsee äkkiä ulos, ja siellä vanhempien kotona pitää varoa ettei motita itseään nurkkaan/tilaan josta ei pääse selkäpuolelta karkuun. Avaimet koko ajan taskussa että pääsee sitten ihan salamana pakoon autolla kun eskaloituu. Eskaloituminen tapahtuu sekunneissa, kun vanhempi saa narsistisen raivarin. Sit karkuun tai lätty lätisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mammat joukolla kirjoittavat kuinka he kulkivat vessapaperit pöksyissä kun ilkeät äidit ei antaneet rahaa siteisiin. Vähän semmosia tynnyrissä kasvaneita ja avuttomia tylleröitä muutenkin.😂
Jopa sota-aikaan 40-luvulla lienee ollut paremmin.V*ttu mikä dille olet. Kehtaatkin pilkata tapahtunutta. Tuo oli totisinta totta mulle ja valtavan monelle muullekin. Saisit hävetä. Onko nyt hauskaa, voit vielä nauraa ilkkumisnaurua, hih hih ?
Hyvin poikkeuksellista ja ikävää jos on joutunut kulkemaan vessapaperit hosuissa kuukautisten aikaan. Olen 70-luvun tyttöjä enkä tunne ketään jolla olisi ollut tuollaista. Tytöillä oli allwaysit ja ob:t käytössä.
Äiti kertoi, että iso-äiti käytti aikoinaan jotain virkattuja siteitä, joita sitten pestiin pyykin mukana, kun ei ollut vielä näitä kertakäyttöisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos kovin moni ei ole noin kivasti sanonut,haleja sinullekkin
Niin ja pitää vielä kiittää tämän keskustelun aloittanutta — vaikka ehkä kys. ap ei näitä enää 7 vuotta (!)myöhemmin lukisikaan — ja kaikkia muita kokemuksistaan täällä kertoneita. Huojentavaa tajuta etten ole yksin.
Ystävien kesken en näistä ole kovin paljoa kehdannut puhua: häpesin pitkään sitä etten oikeasti koe rakastavani omaa äitiäni kovinkaan paljon.
Olen kuvitellut että kaikkien tyttärien pitäisi olla lämpimissä ja hyvissä väleissä äitiensä kanssa ja ajatellut että minussa on jotain vikaa, kun voin helposti olla kuukausia ilman että koen tarvetta olla missään yhteyksissä vanhempiini. Soittaminen ja käyminen tuntuvat lähinnä velvollisuudelta jota suoritan koska olen kuitenkin olemassaoloni velkaa heille. Olen toki kiitollinen vanhemmilleni siitä että he ruokkivat ja kasvattivat minut. Mutta en luota äitiini enkä halua olla hänen kanssaan tunnetasolla läheinen. Olen pettynyt niin monta kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen."
Huomaatteko yhtäläisyyttä näiden kahden ketjun välillä. Mikä on yhteinen nimittäjä? Noh, pa§kat 40-luvulla syntyneet vanhemmat tietysti.
Kyllä on kurjaa! 😜
Luepas Osku Pajamäen kirja ahne sukupolvi. Siinä kerrotaan minkä hirvittävän suurputsauksen tuo tietty ikäluokka teki ja mitä kaikkea se rohmusi seuraavilta sukupolvilta. Sun ilkkuminen vaihtuu äkkiä kauhuun ja epäuskoon kun luet ton.
Vierailija kirjoitti:
Äiti kertoi, että iso-äiti käytti aikoinaan jotain virkattuja siteitä, joita sitten pestiin pyykin mukana, kun ei ollut vielä näitä kertakäyttöisiä.
Kyllä noin on. Muistan, että lapsena näin isoäidin itsensä virkkaamiaan siteitä.
Vähän pelottikin kun en oikein tiennyt mitä tarkoitusta varten ne olivat.
Nykyään maailmassa on vielä miljoonia naisia joilla ei ole kuukautissuojia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen."
Huomaatteko yhtäläisyyttä näiden kahden ketjun välillä. Mikä on yhteinen nimittäjä? Noh, pa§kat 40-luvulla syntyneet vanhemmat tietysti.
Kyllä on kurjaa! 😜Luepas Osku Pajamäen kirja ahne sukupolvi. Siinä kerrotaan minkä hirvittävän suurputsauksen tuo tietty ikäluokka teki ja mitä kaikkea se rohmusi seuraavilta sukupolvilta. Sun ilkkuminen vaihtuu äkkiä kauhuun ja epäuskoon kun luet ton.
Arvostan ahkeria vanhempiani jotka eivät ole työtä vieroksuneet. Nyt 7-kymppisinä vielä keräävät marjat myös meille lapsille. Viime kesänä yli 200 litraa mustikoita ja puolukoita.
Niitä mekin saamme syödä joka aamu.
Kiitos paljosta rakkaat äiti ja isä!💓
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jepsis kirjoitti:
Joo tuo menkka-asia oli kamala koska mulla alkoi tosi aikaisin ne, jo ennenkuin koulussa asiasta edes opetettiin ja äiti ei opettanut että kannattaa pitää siteitä mukana ja kerrankin liikuntatunnin päätteeksi piti laittaa suihkun jälkeen sama käytössä ollut side. Opetkaan eivät huomanneet että ne oli jo mulla eikå tarjonneet sidettä, itse en kehdannut pyytää, en vissiin ees tajunnut että vois pyytää. Tuon muistan aina. Kuukutiset oli noloa ja siteet huonoja.. Äiti on aika henkisesti etäinen ja vaikka esittää että voisin jutella niin ei okeasti ole kiinnostunut kun kerron jotain. Ainakaan ei jaksa kuunnella kun jo vaihtaa puheenaihettam.
Kuinka monelle aikuiselle kerroit sideongelmasta? Kerroitko opettajalle? Jos et kertonut, miksi oletat open pystyneen lukemaan ajatuksiasi.
Samalla siteellä piti itsekin mennä koko päivä. Siis sen jälkeen, kun siteitä sai.Sanoisin että kukaan jolle ei siteitä ostettu, ei kehdannut kertoa yhtään kellekään. Koko asia oli hirveä häpeä, ja kotoa oli raivottu ja uhattu että kodin asioista ei kellekään puhuta tai sut h@kataan sinipunaiseksi.
Mua pahoinpideltiin ja uhattiin ja en ikimaailmassa uskaltanut kertoa kellekään siitä mitä kotona tapahtui. Sideongelma ei ollut lainkaan pahin ongelmistani!
Juuri näin. Tiesinhän itsekin että on olemassa terveyssiteitä ja tanponeja joita käytetään kun on kuukautiset mutta en uskaltanut edes kertoa kotona että minulla on kuukautiset alkaneet ja yhtä vähän koulussa. Kenelle olisin koulussa kertonut? Miesluokanvalvojalle vai terveydenhoitajalle jonka vastaanotto sijaitsi kilometrin päässä koulusta? Koulualueelta ei saanut poistua.
Meidät vietiin bussilla suoraan koulun pihalle ja sama reitti takaisin. Kauppa oli n.3km koulusta ja tosiaan koulualueelta ei saanut poistua eikä minulla ollut myöskään yhtään rahaa millä ostaa. Asuimme 17km päässä koulusta ja lähellä ei ollut kauppaa, vain peltoa ja metsää.
En ikipäivänä koskaan olisi kehdannut puhua kuukautisista kenellekään. Nehän olivat hirveä kielletty asia koska vanhemmatkaan eivät niistä hiiskuneet sanaakaan. En ymmärrä miten äiti luuli minun pärjäävän ilman siteitä.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt v.-48. Tuon ikäluokan tytöille oli kuukautisista puhuminen äidin kanssa aika vaivaannuttavaa.
Siitä koitui, ettei terveyssiteitäkään oikein kehdannut alkuun kysellä.
Sain kuitenkin rahaa ja itse ostin niitä kempparista. Tyttöjen kanssa koulun vessassa vertailtiin siteitä ja opeteltiin Tampaxin käytyöä. Tunsimme olevamme naisia!Oma tyttäreni syntyi -67. Siihen aikaan kaikki oli jo paremmin ja nuoret paljon valveutuneempia. Otin tyttöni kanssa menkat puheeksi jo hyvissä ajoin, ettei tule yllätyksenä. Johon hän: "Älä huoli äiti, mie oon niistä lukenu jo ajat sitten ja terkkarikii kertoi niistä tunnilla".
Ei mitään paperitupperoita kukaan tunkenut housuihin enää noihin aikoihin. Tai ainakin se on ollut hyvin harvinaista. Tästä juteltiin tyttäreni kanssa tänään ja mietittiin miten kehitys on kulkenut eteenpäin.
Joskaan kaikessa ei parempaan suuntaan.
Olen syntynyt 1967 ja niinpä vaan kuljin vessapaperitupot housuissa ohivuotoja peläten. No enpä tarvinnut sitten siteitä pariin vuoteen kun laihdutin itseni niin laihaksi että kuukautiset jäivät pois. Eipä se laihuutenikaan vanhempia kiinnostanut.
Vierailija kirjoitti:
Eipä näy marjametässä muita kuin eläkeläisiä. He kun ovat oppineet tekemään töitä, eivätkä elätä itseään sossun varoilla kuten nykyiset kermapyllyt.
M48
Voihan se harmittaa kun naiset ei enää suostu raatamaan ilmaiseksi aamusta iltaan ja pitämään kotitalouksia ja tätä maata pystyssä.
Kyllä minä olen sitä mieltä jos vielä aikuisenakin joutuu kärsimään todella ilkeistä vanhemmistaan niin välit vaan kylmästi poikki. Rakkaus ei tule syttymään puolin eikä toisin.
Pitää hakeutua psykologin koulutuksen saaneelle terapeutille. Jospa pääsisi sitten vielä elämässä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneenä miehenä, pakko sanoa että minua hivenen huvittaa tämä tällä iällä äideillemme kiukuttelu :D Mitähän isänne sanoisivat jos kuulisivat tällaista kiukuttelua meidän ikäisiltä? Luulen että aika äkkiä tulisi vastalause melko kovalla volyymilla...
Isä on pieksänyt mut pari kertaa aikuisena jos asiasta on yrittänyt puhua. Olen joutunut siis aikuisena väkivallan kohteeksi. Onko tää susta hauskaa? Tajuatko ollenkaan että nämä (ja sadat muut väkivallanteot lapsuudessa) ovat RIKOKSIA?
Kai teit rikosilmoituksen?
Moni sanoo, että vanhemmat käyvät vielä päälle aikuisenakin. Kai sitten jo älyää ilmoittaa poliisille?
Älyää mutta älyää myös että se ei kannata. Ne vanhemmat kun k0staa sen sata kertaa kovemmin. Tätä on vaikea selittää normaalin lapsuuden saaneille. Mutta todellakin pääsee helpommalla kun painaa asian villaisella ja kestää kurjuuden ja paskan.
Nimittäin jos asiasta nostaa mekkalan, alkaa järjetön mustamaalaus, haukkuminen, kiusaaminen, perättömien ilmoitusten tehtaileminen, uhkailu ja kiristys, suvun ja sisarusten kääntäminen ”öykkäriä” (eli minua) vastaan, hirvittävä puhelinterrorismi, puheluita estettäessä sitten kirjeuhkailu... siis sitä helvetillistä hullunmyllyä ei käsitä kukaan.
Parempi vaan olla hiljaa ja harventaa vierailut.Kirjoitin jossain jo aiemmin että aina kun käyn niin pitää suunnitella pakoreitti, pysäköidä auto pakovalmiiksi ovet auki, jättää kengät ja laukku siten että pääsee äkkiä ulos, ja siellä vanhempien kotona pitää varoa ettei motita itseään nurkkaan/tilaan josta ei pääse selkäpuolelta karkuun. Avaimet koko ajan taskussa että pääsee sitten ihan salamana pakoon autolla kun eskaloituu. Eskaloituminen tapahtuu sekunneissa, kun vanhempi saa narsistisen raivarin. Sit karkuun tai lätty lätisee.
Ymmärrän jos et enää halua vierailla.
Alue: Aihe vapaa
V*ttu mikä dille olet. Kehtaatkin pilkata tapahtunutta. Tuo oli totisinta totta mulle ja valtavan monelle muullekin. Saisit hävetä. Onko nyt hauskaa, voit vielä nauraa ilkkumisnaurua, hih hih ?