Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8043)
Jos äiti tai isä on tehnyt jotain väärin niin muistakaa että hekin ovat tavallisia ihmisiä kaikkine puutteineen. Toimitaan sitten itse äitinä tai isänä sitten paremmin, se on se mitä me kaikki 1970-luvulla syntyneet voimme tehdä. Ja silti varmasti teemme jotain sellaista mitä 2000-luvulla syntyneet lapsemme huokailevat, he taas voivat korjata sen omassa vanhemmuudessaan.
Nuo meidän ikäluokkamme omat vanhemmat ovat usein sota-aikana tai ainakin sitä seuraavana pula-aikana syntyneitä. Tuo kuukautisista kiusaantuminen ei kerro siitä että kuukautisissa olisi mitään hävettävää. Se voi kertoa esimerkiksi siitä että heille itselleen ei puhuttu niistä ja siksi heidän oli vaikea puhua samasta asiasta luontevasti omille lapsilleen. Tämä oli siis yksi haaste heidän elämässään, samaan aikaan omat vanhemmat alkoivat jo rapistua, oli huolta rakennemuutoksesta ja monesta muusta asiasta. Monella tuo pula-aika vaikutti siinäkin että ruoka piti syödä loppuun saakka eikä sitä saaut moittia, tärkeintä oli että edes oli ruokaa. Kannattaa muistaa että vaikka nykyaikana on omat haasteet, niin oli aiemminkin. 1970-luvulla asuntojen hinnat nousivat huikeaa vauhtia, ei ollut juurikaan riskiä kahden asunnon loukusta mutta sen sijaan nollan asunnon luokkuja oli mikä on kovassa hintaruletissa iso riski. Asuntolainaa ei saanut kuin enintään 10 vuodeksi, korko oli pitkälle toistakymmentä prosenttia ja omarahoitusosuutta piti löytyä noin 30 %
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että tämä on ainakaan pelkästään jonkun tietyn ajanjakson ongelma. Olen syntynyt 90-luvulla, oma äitini 60-luvulla ja monet asiat kuulostavat tosi tutuilta. Muistan yhden kerran lapsuudestani olleeni äitini sylissä tai halattavana, tämäkin silloin kun läheinen oli kuollut. Muuten ei ollut mitään rakkaudentunnustuksia, läheisyyttä tai keskusteluja, eikä ole vieläkään. Hän ei yleensä haukkunut suoraan vaan vihjaili kaikenlaista, mutta sanoi kyllä välillä myös suoraan sellaisia "olet sinä kyllä lihonut", "ei tuo sinun ruumiinosa x nyt oikein kivalta näytä" jne.
Äitini luki teininä päiväkirjani ja esimerkiksi edelleen syyttelee välillä mm. huumeiden käytöstä vaikken ole ikinä kokeillutkaan niitä. Teininä kielsi seurustelun ja joidenkin sellaisten kavereiden tapaamisen jotka eivät hänen mielestään olleet "hyviä kavereita". Edelleenkin jos kerron olleeni jonkun "ei sopivan" ystävän kanssa jossain, äitini vain tuhahtelee vastaukseksi ja pyörittelee silmiään.
Meidän lasten saaminen yliopistoon oli hänelle hirveän tärkeää, samoin se että töitä tehdään ja kovasti. Tällä hetkellä veljeni tekee kahta eri työtä niin että työpäiviä on 7 viikossa ja äiti muistaa aina kertoa minulle miten ahkera veljeni onkaan ja miten minunkin varmaan kannattaisi nyt vähän panostaa työrintamalla. Siskoni taas on lapsesta asti ollut äidilleni se lempilapsi, jolla oli eri oikeudet ja säännöt kuin muilla. Jos hän esimerkiksi kiusasi minua ja veljeäni ja kerroimme äidille, vastauksena oli: "kantelupukki kaakattaa, ei saa rauhassa maatakkaa" tai jotain muuta vastaavaa.
Yhä edelleen äitini haluaisi vaikuttaa kaikkiin minun ja sisarusteni päätöksiin, tuo ilmi sitä että meidän ikäiset (olemme 25-35v), eivät tiedä yhtään mistään mitään ja siksi hänen täytyy saada fiksumpana päättää. Jos toimimme toisin kuin hän tahtoo, alkaa kuukausien mykkäkoulu, jolloin myös isäämme kielletään pitämästä yhteyttä meihin.
Minä tai sisarukseni emme myöskään tietenkään tee mitään hänen mielestään oikein. Yhtenä esimerkkinä tästä on se kun joitain vuosia sitten pyysin vanhemmiltani vuorokaudeksi lainaan heidän toista autoaan, jos heillä ei ole sille tarvetta silloin. Sain auton lainaan, mutta monta kuukautta lainan jälkeen äitini valitti että:" ei ikinä ei pääse missään käymään kun lapset vievät autonkin häneltä". No, seuraavalla kerralla autoa tarvitessani vuokrasin sellaisen ja tämän jälkeen äitini valitusvirsi kääntyi siihen että minulla ei ole mitään käsitystä rahan käytöstä kun käytin niin paljon rahaa yhden auton vuokraamiseen, vaikka ihan hyvin olisin voinut esimerkiksi lainata heiltä autoa ihan ilmaiseksi.
Nykyään en enää tiedä miten pitäisi äitiini suhtautua. Uskon että hän kyllä rakastaa minua ja sisaruksiani ja itsekin tavallaan rakastan häntä. Mutta samalla hänen näkeminen on todella kuluttavaa ja tuntuu että oma elämänlaatuni on sitä parempaa mitä vähemmän olemme tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Mistä se ope olisi tuohon hätään siteen taikonut? Varsinkaan kun ei tiennyt menkoistasi mitään. Kyllä siteiden ostaminen on perheen tehtävä.
No ihan helvetin moni perhe EI OSTANUT siteitä lapsilleen eikä antanut rahaa siihen. Mulla meni koko nuoruus vessapperin, sanomalehden ja kösipyyhkeiden voimalla. Vasta 16v ikäisenä pääsin kesätöihin ja siitä sain säästettyä rahaa siteisiin. Älä tule tänne jeesustelemaan ja pätemään. Se että esität täällä mielipiteitäsi ei muuta tosiasiaa että valtavan moni ei niitä siteitä saanut!!
Ja TÄN takia joissain kouluissa (ei meidän) oli koulussa sidepaketteja ja terkkari antoi siteitä.
Mielenkiintoista keskustelua. Jatkakaa!
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti tai isä on tehnyt jotain väärin niin muistakaa että hekin ovat tavallisia ihmisiä kaikkine puutteineen. Toimitaan sitten itse äitinä tai isänä sitten paremmin, se on se mitä me kaikki 1970-luvulla syntyneet voimme tehdä. Ja silti varmasti teemme jotain sellaista mitä 2000-luvulla syntyneet lapsemme huokailevat, he taas voivat korjata sen omassa vanhemmuudessaan.
Nuo meidän ikäluokkamme omat vanhemmat ovat usein sota-aikana tai ainakin sitä seuraavana pula-aikana syntyneitä. Tuo kuukautisista kiusaantuminen ei kerro siitä että kuukautisissa olisi mitään hävettävää. Se voi kertoa esimerkiksi siitä että heille itselleen ei puhuttu niistä ja siksi heidän oli vaikea puhua samasta asiasta luontevasti omille lapsilleen. Tämä oli siis yksi haaste heidän elämässään, samaan aikaan omat vanhemmat alkoivat jo rapistua, oli huolta rakennemuutoksesta ja monesta muusta asiasta. Monella tuo pula-aika vaikutti siinäkin että ruoka piti syödä loppuun saakka eikä sitä saaut moittia, tärkeintä oli että edes oli ruokaa. Kannattaa muistaa että vaikka nykyaikana on omat haasteet, niin oli aiemminkin. 1970-luvulla asuntojen hinnat nousivat huikeaa vauhtia, ei ollut juurikaan riskiä kahden asunnon loukusta mutta sen sijaan nollan asunnon luokkuja oli mikä on kovassa hintaruletissa iso riski. Asuntolainaa ei saanut kuin enintään 10 vuodeksi, korko oli pitkälle toistakymmentä prosenttia ja omarahoitusosuutta piti löytyä noin 30 %
Typerä puolustustuspuhe. ”Olivat ihan tavallisia ihmisiä”. No eivät olleet. Vaan hulluja luonnevikaisia jotka vihasi lastaan.
Selkään tuli nyrkistä, potkien, risulla, remmillä, harjanvarrella, mattopiiskalla, polttopuulla. Ja ihan ilman mitään syytä, ei siis ollut sitä että tuhmuudesta rangaistaan vaan ihan siksi että sitä luonnevikaista vanhempaa stressasi/turhautti ja sitten keksittiin tekosyy että pääsi pieksämään lasta. Tekosyy oli esim ”katsoit väärällä ilmeellä” tai ”löit oven kiinni väärin” ja siinä oli oikeutus aloittaa silmitön väkivalta.
Uusien tutkimusten mukaan (en voi linkittää kun luin tän lehdestä) narsisteja on 10-15% ihmisistä eli paljon luultua enemmän.
Tässä ketjussakin moni on narsistin lapsi ja kokenut koko lapsuuden hirveää väkivaötaa, alistamista, nöyryytystä.
Sitten tulee tällainen kukkahattu lässyttämään että ihan normaaleita ne oli, oli vaan vaikeaa kun asuntolainan korot oli korkeat. Ei s*atana. Jotain tilannesilmää nyt vähän näihin puolustuslässytyksiin.
Tajuatko että oli ihan TIETOINEN VALINTA kaltoinkohdella lastaan ja kohdella sitä paskasti? Ei se mistään asuntolainan korosta johtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti tai isä on tehnyt jotain väärin niin muistakaa että hekin ovat tavallisia ihmisiä kaikkine puutteineen. Toimitaan sitten itse äitinä tai isänä sitten paremmin, se on se mitä me kaikki 1970-luvulla syntyneet voimme tehdä. Ja silti varmasti teemme jotain sellaista mitä 2000-luvulla syntyneet lapsemme huokailevat, he taas voivat korjata sen omassa vanhemmuudessaan.
Nuo meidän ikäluokkamme omat vanhemmat ovat usein sota-aikana tai ainakin sitä seuraavana pula-aikana syntyneitä. Tuo kuukautisista kiusaantuminen ei kerro siitä että kuukautisissa olisi mitään hävettävää. Se voi kertoa esimerkiksi siitä että heille itselleen ei puhuttu niistä ja siksi heidän oli vaikea puhua samasta asiasta luontevasti omille lapsilleen. Tämä oli siis yksi haaste heidän elämässään, samaan aikaan omat vanhemmat alkoivat jo rapistua, oli huolta rakennemuutoksesta ja monesta muusta asiasta. Monella tuo pula-aika vaikutti siinäkin että ruoka piti syödä loppuun saakka eikä sitä saaut moittia, tärkeintä oli että edes oli ruokaa. Kannattaa muistaa että vaikka nykyaikana on omat haasteet, niin oli aiemminkin. 1970-luvulla asuntojen hinnat nousivat huikeaa vauhtia, ei ollut juurikaan riskiä kahden asunnon loukusta mutta sen sijaan nollan asunnon luokkuja oli mikä on kovassa hintaruletissa iso riski. Asuntolainaa ei saanut kuin enintään 10 vuodeksi, korko oli pitkälle toistakymmentä prosenttia ja omarahoitusosuutta piti löytyä noin 30 %
No ostimme talomme v.2004 ja silloinkin piti olla omarahoitusosuus 25%. Tätä säästimme puolisoni kanssa yli 8 vuoden ajan samalla vuokraa maksaen. Siksi oli hidasta säästää.
Mun omat suurten ikäluokkien vanhemmat sai sen 30% omaosuuden LAHJAKSI vanhemmiltaan. Heidän ei tarvinnut säästää siis päivääkään. Omille lapsilleen ilkkuivat että mehän emme takaa teidän lainojanne, joudutte asumaan vuokraluukussa koko ikänne, häh hää. Olivatkin sitten yllättyneitä kun saimme säästettyä omaosuuden ja ostettua talon. Alkoi sitten välitön talon haukkuminen ja vähättely, ja sukulaisille valehtelu että olen ostanut talon ”huumerahoilla” ja ”rikollisesti”.
Nämä tällaiset lapsiaan polkevat ja tuhoavat vanhemmat eivät halua tai salli lapsilleen yhtään mitään. Vain HE ovat tärkeitä, arvokkaita ja parhaita, ja tarkkaan vahditaan että lapsi ei saa mennä heistä ohi.
Tätä on vaikea sanoin kuvata sellaiselle jolla rakastavat vanhemmat, mutta ikäänkuin se luonnevikainen vanhempi näkee lapsensa kilpailijana/vihollisena joka pitää tuhota, ja valvoo tarkkaan kaikessa ettei se vihollinen vaan voita heitä missään asiassa (talo/mökki/varallisuus tjsp)
Mun vanhemmat on varakkaita juuri siksi että ne sai omilta vanhemmiltaan valtavasti apua, tukea, rahaa, kaikkea. Omille lapsilleen eivät vahingossakaan anna mitään apua tai tukea, kun se vihollinen lapsi pian ”kiilaa johtoon” siinä kilpailutilanteessa. Sairasta on joo. Mutta erittäin totta monessa perheessä.
Muistan Orvokki Aution kirjoista tämän " Hillihte ittes ja mitä naapuritkin
sanoo". Päähenkilö oli nuori miniä. Hän eli tunnekylmässä ympäristössä.
Hänellä oli lehmä, jota lypsiessä samalla puhui ja purki tälle surujaan.
Kävikö siinä sitten vielä niin, että sitä pidettiin epänormaalina kun
lehmälle puhui ja vietiin se lehmä. En muista tarkkaan. Vaikeneminen hyve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti tai isä on tehnyt jotain väärin niin muistakaa että hekin ovat tavallisia ihmisiä kaikkine puutteineen. Toimitaan sitten itse äitinä tai isänä sitten paremmin, se on se mitä me kaikki 1970-luvulla syntyneet voimme tehdä. Ja silti varmasti teemme jotain sellaista mitä 2000-luvulla syntyneet lapsemme huokailevat, he taas voivat korjata sen omassa vanhemmuudessaan.
Nuo meidän ikäluokkamme omat vanhemmat ovat usein sota-aikana tai ainakin sitä seuraavana pula-aikana syntyneitä. Tuo kuukautisista kiusaantuminen ei kerro siitä että kuukautisissa olisi mitään hävettävää. Se voi kertoa esimerkiksi siitä että heille itselleen ei puhuttu niistä ja siksi heidän oli vaikea puhua samasta asiasta luontevasti omille lapsilleen. Tämä oli siis yksi haaste heidän elämässään, samaan aikaan omat vanhemmat alkoivat jo rapistua, oli huolta rakennemuutoksesta ja monesta muusta asiasta. Monella tuo pula-aika vaikutti siinäkin että ruoka piti syödä loppuun saakka eikä sitä saaut moittia, tärkeintä oli että edes oli ruokaa. Kannattaa muistaa että vaikka nykyaikana on omat haasteet, niin oli aiemminkin. 1970-luvulla asuntojen hinnat nousivat huikeaa vauhtia, ei ollut juurikaan riskiä kahden asunnon loukusta mutta sen sijaan nollan asunnon luokkuja oli mikä on kovassa hintaruletissa iso riski. Asuntolainaa ei saanut kuin enintään 10 vuodeksi, korko oli pitkälle toistakymmentä prosenttia ja omarahoitusosuutta piti löytyä noin 30 %
Typerä puolustustuspuhe. ”Olivat ihan tavallisia ihmisiä”. No eivät olleet. Vaan hulluja luonnevikaisia jotka vihasi lastaan.
Selkään tuli nyrkistä, potkien, risulla, remmillä, harjanvarrella, mattopiiskalla, polttopuulla. Ja ihan ilman mitään syytä, ei siis ollut sitä että tuhmuudesta rangaistaan vaan ihan siksi että sitä luonnevikaista vanhempaa stressasi/turhautti ja sitten keksittiin tekosyy että pääsi pieksämään lasta. Tekosyy oli esim ”katsoit väärällä ilmeellä” tai ”löit oven kiinni väärin” ja siinä oli oikeutus aloittaa silmitön väkivalta.
Uusien tutkimusten mukaan (en voi linkittää kun luin tän lehdestä) narsisteja on 10-15% ihmisistä eli paljon luultua enemmän.
Tässä ketjussakin moni on narsistin lapsi ja kokenut koko lapsuuden hirveää väkivaötaa, alistamista, nöyryytystä.
Sitten tulee tällainen kukkahattu lässyttämään että ihan normaaleita ne oli, oli vaan vaikeaa kun asuntolainan korot oli korkeat. Ei s*atana. Jotain tilannesilmää nyt vähän näihin puolustuslässytyksiin.Tajuatko että oli ihan TIETOINEN VALINTA kaltoinkohdella lastaan ja kohdella sitä paskasti? Ei se mistään asuntolainan korosta johtunut.
Pahoinpitelyt ovat asia erikseen. Itse puhuin tuosta kun äiti kiusaantui tyttärensä kuukautisista. Minä näen noilla kahdella jonkinlaisen aste-eron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä se ope olisi tuohon hätään siteen taikonut? Varsinkaan kun ei tiennyt menkoistasi mitään. Kyllä siteiden ostaminen on perheen tehtävä.
No ihan helvetin moni perhe EI OSTANUT siteitä lapsilleen eikä antanut rahaa siihen. Mulla meni koko nuoruus vessapperin, sanomalehden ja kösipyyhkeiden voimalla. Vasta 16v ikäisenä pääsin kesätöihin ja siitä sain säästettyä rahaa siteisiin. Älä tule tänne jeesustelemaan ja pätemään. Se että esität täällä mielipiteitäsi ei muuta tosiasiaa että valtavan moni ei niitä siteitä saanut!!
Ja TÄN takia joissain kouluissa (ei meidän) oli koulussa sidepaketteja ja terkkari antoi siteitä.
En itsekään saanut siteitä heti. Ekat 2 vuotta hoidin menkat elmukelmulla ja vessapaperilla. Silti en olettanut, että opettajien olisi pitänyt jostain ne siteet järkätä. Ei koululla ole ollut mitään sidebudjettia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin traagista. Vaikka minun kohdallani ihan kaikki ei ole ollut äidin kanssa huonosti, tunnistan selkeästi nuo tietyt tilanteet ja asenteet.
Äiti kyllä kertoi ajoissa kuukautisista (koska hänelle ei oltu kerrottu, ja halusi toimia toisin kuin oma äitinsä), mutta se siitä sitten eikä mitään ohjeistusta saanut. Löysin kyllä sitten siteitä vessan kaapista. Joku hirveä häpeän tunne liittyi aina kuukautisiin. Itse sitten esittelin omalle tyttärelleni kaikki suojavälineet ja niiden käytön ja kerroin kaiken oleellisen, mitä tiedän kuukautisista...
Ehkä isoin asia on ollut se, että lapsiin suhtauduttiin, kuin he eivät olisi erillisiä tuntevia ja ajattelevia olentoja. Esim mielipidettä ei kysytty ikinä. En edes oppinut muodostamaan mielipiteitä. Kaikki annettiin ylhäältä alaspäin. Ja siunatkoon, jos lapsi osoitti uppiniskaisuutta (omaa tahtoa). Se kyllä kitkettiin pois nopeasti.
Olenkin edelleen 50-vuotiaana ylikiltti, ja kärsinyt koko ikäni masennuskausista.
Niin ja oman jo aikuisen lapseni mielipiteitä olen kyllä kysellyt ja kuunnellut. Nämä on näitä asioita, jotka kaiketi kehittyvät useamman sukupolven aikana.
Äiti ei ollut/ole mikään hirviö, ja pyrki varmaan hyvään. Hän ei vain osannut ajatella, että minulla oli oma mieli, tunteet ja kokemus-ja ajattelumaailma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti tai isä on tehnyt jotain väärin niin muistakaa että hekin ovat tavallisia ihmisiä kaikkine puutteineen. Toimitaan sitten itse äitinä tai isänä sitten paremmin, se on se mitä me kaikki 1970-luvulla syntyneet voimme tehdä. Ja silti varmasti teemme jotain sellaista mitä 2000-luvulla syntyneet lapsemme huokailevat, he taas voivat korjata sen omassa vanhemmuudessaan.
Nuo meidän ikäluokkamme omat vanhemmat ovat usein sota-aikana tai ainakin sitä seuraavana pula-aikana syntyneitä. Tuo kuukautisista kiusaantuminen ei kerro siitä että kuukautisissa olisi mitään hävettävää. Se voi kertoa esimerkiksi siitä että heille itselleen ei puhuttu niistä ja siksi heidän oli vaikea puhua samasta asiasta luontevasti omille lapsilleen. Tämä oli siis yksi haaste heidän elämässään, samaan aikaan omat vanhemmat alkoivat jo rapistua, oli huolta rakennemuutoksesta ja monesta muusta asiasta. Monella tuo pula-aika vaikutti siinäkin että ruoka piti syödä loppuun saakka eikä sitä saaut moittia, tärkeintä oli että edes oli ruokaa. Kannattaa muistaa että vaikka nykyaikana on omat haasteet, niin oli aiemminkin. 1970-luvulla asuntojen hinnat nousivat huikeaa vauhtia, ei ollut juurikaan riskiä kahden asunnon loukusta mutta sen sijaan nollan asunnon luokkuja oli mikä on kovassa hintaruletissa iso riski. Asuntolainaa ei saanut kuin enintään 10 vuodeksi, korko oli pitkälle toistakymmentä prosenttia ja omarahoitusosuutta piti löytyä noin 30 %
No ostimme talomme v.2004 ja silloinkin piti olla omarahoitusosuus 25%. Tätä säästimme puolisoni kanssa yli 8 vuoden ajan samalla vuokraa maksaen. Siksi oli hidasta säästää.
Mun omat suurten ikäluokkien vanhemmat sai sen 30% omaosuuden LAHJAKSI vanhemmiltaan. Heidän ei tarvinnut säästää siis päivääkään. Omille lapsilleen ilkkuivat että mehän emme takaa teidän lainojanne, joudutte asumaan vuokraluukussa koko ikänne, häh hää. Olivatkin sitten yllättyneitä kun saimme säästettyä omaosuuden ja ostettua talon. Alkoi sitten välitön talon haukkuminen ja vähättely, ja sukulaisille valehtelu että olen ostanut talon ”huumerahoilla” ja ”rikollisesti”.
Nämä tällaiset lapsiaan polkevat ja tuhoavat vanhemmat eivät halua tai salli lapsilleen yhtään mitään. Vain HE ovat tärkeitä, arvokkaita ja parhaita, ja tarkkaan vahditaan että lapsi ei saa mennä heistä ohi.
Tätä on vaikea sanoin kuvata sellaiselle jolla rakastavat vanhemmat, mutta ikäänkuin se luonnevikainen vanhempi näkee lapsensa kilpailijana/vihollisena joka pitää tuhota, ja valvoo tarkkaan kaikessa ettei se vihollinen vaan voita heitä missään asiassa (talo/mökki/varallisuus tjsp)Mun vanhemmat on varakkaita juuri siksi että ne sai omilta vanhemmiltaan valtavasti apua, tukea, rahaa, kaikkea. Omille lapsilleen eivät vahingossakaan anna mitään apua tai tukea, kun se vihollinen lapsi pian ”kiilaa johtoon” siinä kilpailutilanteessa. Sairasta on joo. Mutta erittäin totta monessa perheessä.
Kilpailuhenkisyys on niin totta, ja sitä on kuitenkin tosi vaikea havaita (ajoissa), kun aika vahvasti on sellainen myytti vallalla, että vanhempi tarkoittaisi neuvoillaan hyvää. Ei tarkoita.
Itse laitoin viitisen vuotta sitten välit poikki äitiini, ja nyt kun tarkastelen elämääni, olen yllättynyt, siitä, miten paljon se muutti. Tuloni ovat esimerkiksi tänä vuonna kaiketi 150% siitä, mitä viisi vuotta sitten, vaikka olen ihan samassa työpaikassa. Olen päässyt kiltin tytön palkkakuopasta lopettamalla sen kiltin tytön elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä minä muistan 80-luvulta, että tiesin että kouluterveydenhoitajalta saa siteen, jos kuukautiset alkavat yllättäen. En koskaan joutunut menemään kysymään sidettä, mutta joidenkin tyttöjen piti mennä.
Turha täällä kenenkään on yrittää päteä, kun kukaan ei voi tietää kaikkien Suomen koulujen tilannetta, eikö vaan.
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini syntynyt v.-50 ja minä 70-luvun lopulla. Ja äitini muistuttaa ap:n äitiä hyvin paljon. Rahasta ei ollut pula, olimme keskiverto keskiluokkainen perhe. Vaate tms. tarpeet sain aina perustella ja yleensä hän halusi tulla mukaan vaikuttamaan, että ostan varmasti (hänen mielestään) oikeanlaiset. Silloin harvoin, jos hän antoi rahat vaikka farkkuihin, piti tuoda kuitin kera loput rahat takaisin, etten vain yritä viedä välistä itselleni. Ainaista vahtimista ja arvostelua vaikka olin myös maailman kiltein tyttö, jolla yli ysin keskiarvo. Halaamisia oli harvoin, en muista koskaan kuulleeni, että minua rakastetaan tms. tunteisiin liittyvää puhetta. Maksoin autokoulun omista kesätyörahoistani, samoin oman polkupyörän varastetun tilalle, samoin ihan kaikki nuorten menot (leffat, videovuokrat tms.). Ne olivat kaikki "turhuuksia", joihin ei haluttu osallistua. Joskus harvoin käytiin shoppailemassa äidin maun mukaisia vaatteita. Tämä sama muuten jatkuu edelleen, nyt äitini olisi jopa valmis maksamaan omat vaateostokseni (vaikka olen yli 30v ja työssä käyvä), mutta edelleen ne pitäisivät olla hänen mukaisiaan. Aikaa selvää on, että me emme shoppaile yhdessä.
Äitini puhuu minulle vieraista ihmisistä tuntitolkulla, arvostelee tekemisiä tms. tai muistelee jotain vanhoja asioita. En jaksaisi millään kuunnella noita jorinoita. Tai puhumme lapsistani jotain yleistä, sekin hyvin nopeasti menee kasvatuksemme arvosteluksi. Mutta mekään emme puhu oikeista asioista eli mitä oikeasti kuuluu, miten jaksaa, onko ollut terve (hän piilottelee/vähättelee omaa terveydentilaansa).
Kavereita emme missään nimessä ole ja olen aina tosi voipunut, kun olemme tavanneet.
Olin yksinhuoltaja äiti työssä käyvä.Itse jouduin perikunnan talossa,kansanuutisista tehdä terveysiteet kuukautisilleni.Lasten koti jonkun aikaa,siellä oli siteet.Kun toisten nurkiin sietä.Oli sentään vessaapaperi siteiksi.minusta maksetiin perintö rahastani,joten en ilmanen ollut.Työ heti kansakoulun jälkeen.Lapsilleni halusin parempaa,myös opiskelevat.Vein työpaikalleni,jotta näkevät mitä on urkakka työ.Voi valta tai tulla samaan paka työ. poikani maso itse kesätyöllä autokoulunsa,myöhemin autonsa. Tytäreni kesä työ,pani rahat menee. Käsi ojossa autokoulu laskuihin.oli meinaan iso raha 1 maksavan taloudesta liksasta.Pyöriä meilläkin piha varastetiin. Uusia ei kuitenkaan tytär itse ostanut.Veli kyllä kesä duuni rahalla ja opitiin.pyörät asuntoon sisälle.Josku on viisasti sanonut jospas muistaisit lapsuutesi väärin? Äitiä on aina helppo haukua arvostella.minäkään aikoinani en pääsyt tytäreni häät,hänen lastensa kaste juhla: kun en ollut akateemiseti sivistynyt ja asun stadin kämppä.Puolison suku kun akateeminen ja omistus asunot. Joopa joo.Kelpasin oitaa rakkaista lapsen lapsia,siivota heidän koti ja pyykätä.Muuhun ei kelvanut.Pyysin jopa menään kaikki perhe neuvola.Keskustellan mikä tökkin.Hänen puoliso minulle ilman muuta,En tiedä oliko feikki? Tytär en lähde.Yksi tarina murto osa.Pitää osata puhua myös aidille.mikä tekee että lopetetaan normaali komunikoiti,Ja haukumaan valehtelmaan äidistä seläntakana. Herran pieksut nyky tytöt äidit puhukaa,Nostakaa kissa pöydälle,Kasvotusten puhukaa,olkaa rehelisiä,Syylistämisellä ette voita mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli jotenkin kiero asenne opiskeluun. Oli pakko mennä lukioon ja mielellään yliopistoon, jotta saisi kehuskella sukulaisille, mutta samaan hengenvetoon lytättiin. että älä vaan luule olevasi jotain. Hyviä arvosanoja olisi pitänyt tavoitella, mutta silti sellaisen saaminen oli jotenkin noloa. Kai sitä pelättiin, että ylpistyy. En ymmärrä miten olisi pitänyt olla. Ilmeisesti vaatimaton ja nurkassa istuva hiirulainen oli tavoite. Piti menestyä, mutta ei missään nimessä antaa sen näkyä ulkopuolelle.
Juuri tämä sairas ristiriita oli meilläkin. Minulle v* ttuiltiin jatkuvasti siitä, että opiskelin yliopistolla ja samanaikaisesti sillä pärjättiin vertailussa " herrojen" kanssa. Oikeasti olen niin henkisesti köyhästä kodista ponnistanut, että ihme on koko olemassaolo ja pärjääminen. Vaikeasti alipainoinen olin kun kotoa lähdin ja äidin mielestä piti alkaa laihduttamaan, kun tulin lomalla käymään.
Oliko se vuosi sitten kirkuvat otsikot iltalehdissä, kun Helena Jouppila toi kansan tietoisuuteen kulissien takaisen elämän näistä aikakautensa kuuluisista nelosista. Oliko he kenties v. 50 syntyneitä.
Todella tunnekylmä äiti. Etenkin tytärtä kohtaan. Ja se häpäiseminen ja pilkka.
Eli on näitä sitten näköjään ollut aikaisemmissakin sukupolvissa. Äiti oli muistaakseni syntynyt v. 30.
Vierailija kirjoitti:
Luin alkupuolen ketjuja. Oli järkyttäviä juttuja. Mutta kyllä tuollainen kasvatusmalli on ollut yleisempi - 50 eikä - 70-luvuilla. Nämä ihmiset ovat ilmeisesti joltain syrjäseudulta, eikä ole ollut koko maan käytäntö. Olen pahoillani puolestanne. Monille varmaan tullut elinikäiset vauriot.
Hyvä, että maailma on muuttunut tältä osin.
Ei ole maailma muuttunut, mistä sinä olet juurikin todiste. Teitä muita mitätöiviä ja lyttääviä alistajanaisia on Suomi pullollaan. Olet muka pahoillasi vaikka juuri olet muka viisaana osoittanut, että kejtun kirjoittajat ovat valehtelijoita: eivät 70-l syntyneitä vaan 50-l syrjäseuduilta. Sinä et muutu, eivätkä kanssasisaresi.
huono äiti,huonompi äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini syntynyt v.-50 ja minä 70-luvun lopulla. Ja äitini muistuttaa ap:n äitiä hyvin paljon. Rahasta ei ollut pula, olimme keskiverto keskiluokkainen perhe. Vaate tms. tarpeet sain aina perustella ja yleensä hän halusi tulla mukaan vaikuttamaan, että ostan varmasti (hänen mielestään) oikeanlaiset. Silloin harvoin, jos hän antoi rahat vaikka farkkuihin, piti tuoda kuitin kera loput rahat takaisin, etten vain yritä viedä välistä itselleni. Ainaista vahtimista ja arvostelua vaikka olin myös maailman kiltein tyttö, jolla yli ysin keskiarvo. Halaamisia oli harvoin, en muista koskaan kuulleeni, että minua rakastetaan tms. tunteisiin liittyvää puhetta. Maksoin autokoulun omista kesätyörahoistani, samoin oman polkupyörän varastetun tilalle, samoin ihan kaikki nuorten menot (leffat, videovuokrat tms.). Ne olivat kaikki "turhuuksia", joihin ei haluttu osallistua. Joskus harvoin käytiin shoppailemassa äidin maun mukaisia vaatteita. Tämä sama muuten jatkuu edelleen, nyt äitini olisi jopa valmis maksamaan omat vaateostokseni (vaikka olen yli 30v ja työssä käyvä), mutta edelleen ne pitäisivät olla hänen mukaisiaan. Aikaa selvää on, että me emme shoppaile yhdessä.
Äitini puhuu minulle vieraista ihmisistä tuntitolkulla, arvostelee tekemisiä tms. tai muistelee jotain vanhoja asioita. En jaksaisi millään kuunnella noita jorinoita. Tai puhumme lapsistani jotain yleistä, sekin hyvin nopeasti menee kasvatuksemme arvosteluksi. Mutta mekään emme puhu oikeista asioista eli mitä oikeasti kuuluu, miten jaksaa, onko ollut terve (hän piilottelee/vähättelee omaa terveydentilaansa).
Kavereita emme missään nimessä ole ja olen aina tosi voipunut, kun olemme tavanneet.
Olin yksinhuoltaja äiti työssä käyvä.Itse jouduin perikunnan talossa,kansanuutisista tehdä terveysiteet kuukautisilleni.Lasten koti jonkun aikaa,siellä oli siteet.Kun toisten nurkiin sietä.Oli sentään vessaapaperi siteiksi.minusta maksetiin perintö rahastani,joten en ilmanen ollut.Työ heti kansakoulun jälkeen.Lapsilleni halusin parempaa,myös opiskelevat.Vein työpaikalleni,jotta näkevät mitä on urkakka työ.Voi valta tai tulla samaan paka työ. poikani maso itse kesätyöllä autokoulunsa,myöhemin autonsa. Tytäreni kesä työ,pani rahat menee. Käsi ojossa autokoulu laskuihin.oli meinaan iso raha 1 maksavan taloudesta liksasta.Pyöriä meilläkin piha varastetiin. Uusia ei kuitenkaan tytär itse ostanut.Veli kyllä kesä duuni rahalla ja opitiin.pyörät asuntoon sisälle.Josku on viisasti sanonut jospas muistaisit lapsuutesi väärin? Äitiä on aina helppo haukua arvostella.minäkään aikoinani en pääsyt tytäreni häät,hänen lastensa kaste juhla: kun en ollut akateemiseti sivistynyt ja asun stadin kämppä.Puolison suku kun akateeminen ja omistus asunot. Joopa joo.Kelpasin oitaa rakkaista lapsen lapsia,siivota heidän koti ja pyykätä.Muuhun ei kelvanut.Pyysin jopa menään kaikki perhe neuvola.Keskustellan mikä tökkin.Hänen puoliso minulle ilman muuta,En tiedä oliko feikki? Tytär en lähde.Yksi tarina murto osa.Pitää osata puhua myös aidille.mikä tekee että lopetetaan normaali komunikoiti,Ja haukumaan valehtelmaan äidistä seläntakana. Herran pieksut nyky tytöt äidit puhukaa,Nostakaa kissa pöydälle,Kasvotusten puhukaa,olkaa rehelisiä,Syylistämisellä ette voita mitään.
Älä puhu paskaa, on aivan oikein että väkivaltaisia lapsenhakkaajahulluja syytetään tai syyllistetään. Ne ovat tehneet sen tietoisesti. Ei vahingossa.
Pahinta tässä kaikessa kaltoinkohtelussa on se että se YHÄ JATKUU VAIKKA LAPSI ON AIKUINEN.
Kiristys, uhkailu, haukkuminen, mitätöinti on ihan jatkuvaa, aina kun yhteyksissä ollaan (ei todellakaan usein, sitä ei vaan jaksa).
Ja mun kimppuun on käyty ollessani vielä lähes 40. En totellut isän käskytystä ja ilman mitään varoitusta tuli ja tukkapöllytti ja pyöräytti seinää vasten ja ”puristi” seinän ja itsensä väliin. Silmät hullunkiiltoisina sähisi että sinä helsvetin kakarahan teet mitä sanotaan!
Siis tämä tehtiin aikuiselle lapselle.
Ymmärtäkää nyt että se kaltoinkohtelu jatkui aina vaan, sen vanhemman kuolemaan asti. Keinot vähän muuttui matkan varrella mutta meno on ihan samaa. Se vanhempi kuvittele vieläkin että lapsi on arvoton, kuin koira mitä voi kurittaa ja pieksää ja sen kuuluu vaan alistua ja totella.
Jepsis kirjoitti:
Joo tuo menkka-asia oli kamala koska mulla alkoi tosi aikaisin ne, jo ennenkuin koulussa asiasta edes opetettiin ja äiti ei opettanut että kannattaa pitää siteitä mukana ja kerrankin liikuntatunnin päätteeksi piti laittaa suihkun jälkeen sama käytössä ollut side. Opetkaan eivät huomanneet että ne oli jo mulla eikå tarjonneet sidettä, itse en kehdannut pyytää, en vissiin ees tajunnut että vois pyytää. Tuon muistan aina. Kuukutiset oli noloa ja siteet huonoja.. Äiti on aika henkisesti etäinen ja vaikka esittää että voisin jutella niin ei okeasti ole kiinnostunut kun kerron jotain. Ainakaan ei jaksa kuunnella kun jo vaihtaa puheenaihettam.
Kuinka monelle aikuiselle kerroit sideongelmasta? Kerroitko opettajalle? Jos et kertonut, miksi oletat open pystyneen lukemaan ajatuksiasi.
Samalla siteellä piti itsekin mennä koko päivä. Siis sen jälkeen, kun siteitä sai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin alkupuolen ketjuja. Oli järkyttäviä juttuja. Mutta kyllä tuollainen kasvatusmalli on ollut yleisempi - 50 eikä - 70-luvuilla. Nämä ihmiset ovat ilmeisesti joltain syrjäseudulta, eikä ole ollut koko maan käytäntö. Olen pahoillani puolestanne. Monille varmaan tullut elinikäiset vauriot.
Hyvä, että maailma on muuttunut tältä osin.Ei ole maailma muuttunut, mistä sinä olet juurikin todiste. Teitä muita mitätöiviä ja lyttääviä alistajanaisia on Suomi pullollaan. Olet muka pahoillasi vaikka juuri olet muka viisaana osoittanut, että kejtun kirjoittajat ovat valehtelijoita: eivät 70-l syntyneitä vaan 50-l syrjäseuduilta. Sinä et muutu, eivätkä kanssasisaresi.
Tämä. Ketjussa kaikki kirjoittajat - useita satoja ellei tuhansia - ovat syntyneet 70-luvulla, osa 80-luvulla. Ja kyllä näitä luonnevikaisia julmia äitejä on tänäänkin. Enää ei voi kaltoinkohdella niin julkisesti ja häpeämättä kuin ennen (sossu puuttuu) mutta sama jatkuu piilossa kulissien takana. Luonnevikainen on aina paska äiti, oli vuosikymmen mikä tahansa.
Mistä se ope olisi tuohon hätään siteen taikonut? Varsinkaan kun ei tiennyt menkoistasi mitään. Kyllä siteiden ostaminen on perheen tehtävä.