Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään muotijuttuja kirjoitti:
Boomer sukupolvi on minulle vieras käsite joka ei sano yhtään mitään.Me emme ole ylenkatsoneet lapsenlastamme tai omaa lastamme.Olemme rakastaneet ja antaneet ymmärtää että rakastamme heitä.Mikään asetelma tai varakkuus tai ilkeät puheet eivät ainakaan minun kohdallani pidä ollenkaan paikkaansa.Olen yrittänyt olla itsekkin täysin välinpitämätön muita kohtaan mutta se ei onnistu.En ole sensorttinen ihminen ettei asioista saa puhua ja kun aloitan puheeni minut keskeytetään koska muut haluavat oli tilanne mikä hyvänsä pitämällä väkisin yllä jotain hemmetin smaltalk`.ia.Asioista pitää puhua vaikka sydänverellä on minun edesmennyt pohjanmaalainen äitini sanonut mutta nykysukupolvi imee itseensä kaikkia boomereita sun muuta potaskaa.Elä ja anna toistenkin elää!
Noin voit toimia siellä omassa perheessäsi, mutta et voi päättää lastesi perheistä. He päättävät omista asioistaan.
Ja minä ainakin olen ihan helvetin väsynyt tuohon "asioista suoraan puhumiseen". Yleensä se tarkoittaa sitä kuuden tunnin yksinpuhelua "elämän kovuudesta" jne.
Kaikki tiedämme että 99 prosenttia vaikeuksista on johtunut omista päätöksistä.
Plus että jos haluaa "puhua suoraan", esimerkiksi lapsen häät eivät ole tälle oikea paikka.
Meillä anoppi päätti häissämme pitää yllä tätä suoraa puhetta ja ruikutti ja ruikutti, miten me emme auta tarpeeksi.
Tämä on muuten todella yleistä, että "kaapataan" oman lapsen tärkeä päivä itselle alkamalla esiintymään ja draamailemaan juhlissa tai muissa tapaamisissa. Pahimmillaan aletaan kovaäänisesti kertomaan väritettyjä juttuja ja valikoituja paloja lapsen menneisyydessä tekemistä virheistä, sillä tavalla puolihuolimattomasti ja ikään kuin vahingossa.
Tämän takia minulla ei ollut häitä. Ei vaikka mies niin kovin olisi halunnut isot kirkkohäät. Mutta minä tiesin, tiesin sataprosenttisen varmasti että minun äitini kaappaisi minun hääpäiväni itselleen, hän olisi hääpäiväni tähti. Niin hän teki veljeni häissä ja niin hän olisi tehnyt minunkin häissäni. Maistraatissa sitten vaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään muotijuttuja kirjoitti:
Boomer sukupolvi on minulle vieras käsite joka ei sano yhtään mitään.Me emme ole ylenkatsoneet lapsenlastamme tai omaa lastamme.Olemme rakastaneet ja antaneet ymmärtää että rakastamme heitä.Mikään asetelma tai varakkuus tai ilkeät puheet eivät ainakaan minun kohdallani pidä ollenkaan paikkaansa.Olen yrittänyt olla itsekkin täysin välinpitämätön muita kohtaan mutta se ei onnistu.En ole sensorttinen ihminen ettei asioista saa puhua ja kun aloitan puheeni minut keskeytetään koska muut haluavat oli tilanne mikä hyvänsä pitämällä väkisin yllä jotain hemmetin smaltalk`.ia.Asioista pitää puhua vaikka sydänverellä on minun edesmennyt pohjanmaalainen äitini sanonut mutta nykysukupolvi imee itseensä kaikkia boomereita sun muuta potaskaa.Elä ja anna toistenkin elää!
Noin voit toimia siellä omassa perheessäsi, mutta et voi päättää lastesi perheistä. He päättävät omista asioistaan.
Ja minä ainakin olen ihan helvetin väsynyt tuohon "asioista suoraan puhumiseen". Yleensä se tarkoittaa sitä kuuden tunnin yksinpuhelua "elämän kovuudesta" jne.
Kaikki tiedämme että 99 prosenttia vaikeuksista on johtunut omista päätöksistä.
Plus että jos haluaa "puhua suoraan", esimerkiksi lapsen häät eivät ole tälle oikea paikka.
Meillä anoppi päätti häissämme pitää yllä tätä suoraa puhetta ja ruikutti ja ruikutti, miten me emme auta tarpeeksi.
Tämä on muuten todella yleistä, että "kaapataan" oman lapsen tärkeä päivä itselle alkamalla esiintymään ja draamailemaan juhlissa tai muissa tapaamisissa. Pahimmillaan aletaan kovaäänisesti kertomaan väritettyjä juttuja ja valikoituja paloja lapsen menneisyydessä tekemistä virheistä, sillä tavalla puolihuolimattomasti ja ikään kuin vahingossa.
Tämän takia minulla ei ollut häitä. Ei vaikka mies niin kovin olisi halunnut isot kirkkohäät. Mutta minä tiesin, tiesin sataprosenttisen varmasti että minun äitini kaappaisi minun hääpäiväni itselleen, hän olisi hääpäiväni tähti. Niin hän teki veljeni häissä ja niin hän olisi tehnyt minunkin häissäni. Maistraatissa sitten vaan...
Voit olla kutsumatta äitiäsi häihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään muotijuttuja kirjoitti:
Boomer sukupolvi on minulle vieras käsite joka ei sano yhtään mitään.Me emme ole ylenkatsoneet lapsenlastamme tai omaa lastamme.Olemme rakastaneet ja antaneet ymmärtää että rakastamme heitä.Mikään asetelma tai varakkuus tai ilkeät puheet eivät ainakaan minun kohdallani pidä ollenkaan paikkaansa.Olen yrittänyt olla itsekkin täysin välinpitämätön muita kohtaan mutta se ei onnistu.En ole sensorttinen ihminen ettei asioista saa puhua ja kun aloitan puheeni minut keskeytetään koska muut haluavat oli tilanne mikä hyvänsä pitämällä väkisin yllä jotain hemmetin smaltalk`.ia.Asioista pitää puhua vaikka sydänverellä on minun edesmennyt pohjanmaalainen äitini sanonut mutta nykysukupolvi imee itseensä kaikkia boomereita sun muuta potaskaa.Elä ja anna toistenkin elää!
Noin voit toimia siellä omassa perheessäsi, mutta et voi päättää lastesi perheistä. He päättävät omista asioistaan.
Ja minä ainakin olen ihan helvetin väsynyt tuohon "asioista suoraan puhumiseen". Yleensä se tarkoittaa sitä kuuden tunnin yksinpuhelua "elämän kovuudesta" jne.
Kaikki tiedämme että 99 prosenttia vaikeuksista on johtunut omista päätöksistä.
Plus että jos haluaa "puhua suoraan", esimerkiksi lapsen häät eivät ole tälle oikea paikka.
Meillä anoppi päätti häissämme pitää yllä tätä suoraa puhetta ja ruikutti ja ruikutti, miten me emme auta tarpeeksi.
Tämä on muuten todella yleistä, että "kaapataan" oman lapsen tärkeä päivä itselle alkamalla esiintymään ja draamailemaan juhlissa tai muissa tapaamisissa. Pahimmillaan aletaan kovaäänisesti kertomaan väritettyjä juttuja ja valikoituja paloja lapsen menneisyydessä tekemistä virheistä, sillä tavalla puolihuolimattomasti ja ikään kuin vahingossa.
No ei aina edes puolihuolimattomasti. Äitini piti mulle häissäni ”puheen” (olin kieltänyt ennakkoon, teki sen silti kilistämällä lasiaja pompaten ylös) jossa hän ihan häpeilemättä HAUKKUI minua 15-20min. Oli vielä kokonaan mun maksamat ja järjestämät häät eli äiti oli vain vieras. Ei jarrutellut häntä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään muotijuttuja kirjoitti:
Boomer sukupolvi on minulle vieras käsite joka ei sano yhtään mitään.Me emme ole ylenkatsoneet lapsenlastamme tai omaa lastamme.Olemme rakastaneet ja antaneet ymmärtää että rakastamme heitä.Mikään asetelma tai varakkuus tai ilkeät puheet eivät ainakaan minun kohdallani pidä ollenkaan paikkaansa.Olen yrittänyt olla itsekkin täysin välinpitämätön muita kohtaan mutta se ei onnistu.En ole sensorttinen ihminen ettei asioista saa puhua ja kun aloitan puheeni minut keskeytetään koska muut haluavat oli tilanne mikä hyvänsä pitämällä väkisin yllä jotain hemmetin smaltalk`.ia.Asioista pitää puhua vaikka sydänverellä on minun edesmennyt pohjanmaalainen äitini sanonut mutta nykysukupolvi imee itseensä kaikkia boomereita sun muuta potaskaa.Elä ja anna toistenkin elää!
Noin voit toimia siellä omassa perheessäsi, mutta et voi päättää lastesi perheistä. He päättävät omista asioistaan.
Ja minä ainakin olen ihan helvetin väsynyt tuohon "asioista suoraan puhumiseen". Yleensä se tarkoittaa sitä kuuden tunnin yksinpuhelua "elämän kovuudesta" jne.
Kaikki tiedämme että 99 prosenttia vaikeuksista on johtunut omista päätöksistä.
Plus että jos haluaa "puhua suoraan", esimerkiksi lapsen häät eivät ole tälle oikea paikka.
Meillä anoppi päätti häissämme pitää yllä tätä suoraa puhetta ja ruikutti ja ruikutti, miten me emme auta tarpeeksi.
Tämä on muuten todella yleistä, että "kaapataan" oman lapsen tärkeä päivä itselle alkamalla esiintymään ja draamailemaan juhlissa tai muissa tapaamisissa. Pahimmillaan aletaan kovaäänisesti kertomaan väritettyjä juttuja ja valikoituja paloja lapsen menneisyydessä tekemistä virheistä, sillä tavalla puolihuolimattomasti ja ikään kuin vahingossa.
Tämän takia minulla ei ollut häitä. Ei vaikka mies niin kovin olisi halunnut isot kirkkohäät. Mutta minä tiesin, tiesin sataprosenttisen varmasti että minun äitini kaappaisi minun hääpäiväni itselleen, hän olisi hääpäiväni tähti. Niin hän teki veljeni häissä ja niin hän olisi tehnyt minunkin häissäni. Maistraatissa sitten vaan...
Voit olla kutsumatta äitiäsi häihin.
Teoriassa kyllä mutta käytännössä se ei olisi toiminut. Hän olisi jostain kuullut tai selvittänyt missä ja milloin ne ovat, tullut paikalle ja järjestänyt valtavan shown. Joidenkin ihmisten kanssa ei vaan voi toimia kuten ns normaalien ihmisten kanssa toimitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään muotijuttuja kirjoitti:
Boomer sukupolvi on minulle vieras käsite joka ei sano yhtään mitään.Me emme ole ylenkatsoneet lapsenlastamme tai omaa lastamme.Olemme rakastaneet ja antaneet ymmärtää että rakastamme heitä.Mikään asetelma tai varakkuus tai ilkeät puheet eivät ainakaan minun kohdallani pidä ollenkaan paikkaansa.Olen yrittänyt olla itsekkin täysin välinpitämätön muita kohtaan mutta se ei onnistu.En ole sensorttinen ihminen ettei asioista saa puhua ja kun aloitan puheeni minut keskeytetään koska muut haluavat oli tilanne mikä hyvänsä pitämällä väkisin yllä jotain hemmetin smaltalk`.ia.Asioista pitää puhua vaikka sydänverellä on minun edesmennyt pohjanmaalainen äitini sanonut mutta nykysukupolvi imee itseensä kaikkia boomereita sun muuta potaskaa.Elä ja anna toistenkin elää!
Noin voit toimia siellä omassa perheessäsi, mutta et voi päättää lastesi perheistä. He päättävät omista asioistaan.
Ja minä ainakin olen ihan helvetin väsynyt tuohon "asioista suoraan puhumiseen". Yleensä se tarkoittaa sitä kuuden tunnin yksinpuhelua "elämän kovuudesta" jne.
Kaikki tiedämme että 99 prosenttia vaikeuksista on johtunut omista päätöksistä.
Plus että jos haluaa "puhua suoraan", esimerkiksi lapsen häät eivät ole tälle oikea paikka.
Meillä anoppi päätti häissämme pitää yllä tätä suoraa puhetta ja ruikutti ja ruikutti, miten me emme auta tarpeeksi.
Tämä on muuten todella yleistä, että "kaapataan" oman lapsen tärkeä päivä itselle alkamalla esiintymään ja draamailemaan juhlissa tai muissa tapaamisissa. Pahimmillaan aletaan kovaäänisesti kertomaan väritettyjä juttuja ja valikoituja paloja lapsen menneisyydessä tekemistä virheistä, sillä tavalla puolihuolimattomasti ja ikään kuin vahingossa.
No ei aina edes puolihuolimattomasti. Äitini piti mulle häissäni ”puheen” (olin kieltänyt ennakkoon, teki sen silti kilistämällä lasiaja pompaten ylös) jossa hän ihan häpeilemättä HAUKKUI minua 15-20min. Oli vielä kokonaan mun maksamat ja järjestämät häät eli äiti oli vain vieras. Ei jarrutellut häntä!
Mitä tapahtui häiden jälkeen? Menikö välit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään muotijuttuja kirjoitti:
Boomer sukupolvi on minulle vieras käsite joka ei sano yhtään mitään.Me emme ole ylenkatsoneet lapsenlastamme tai omaa lastamme.Olemme rakastaneet ja antaneet ymmärtää että rakastamme heitä.Mikään asetelma tai varakkuus tai ilkeät puheet eivät ainakaan minun kohdallani pidä ollenkaan paikkaansa.Olen yrittänyt olla itsekkin täysin välinpitämätön muita kohtaan mutta se ei onnistu.En ole sensorttinen ihminen ettei asioista saa puhua ja kun aloitan puheeni minut keskeytetään koska muut haluavat oli tilanne mikä hyvänsä pitämällä väkisin yllä jotain hemmetin smaltalk`.ia.Asioista pitää puhua vaikka sydänverellä on minun edesmennyt pohjanmaalainen äitini sanonut mutta nykysukupolvi imee itseensä kaikkia boomereita sun muuta potaskaa.Elä ja anna toistenkin elää!
Noin voit toimia siellä omassa perheessäsi, mutta et voi päättää lastesi perheistä. He päättävät omista asioistaan.
Ja minä ainakin olen ihan helvetin väsynyt tuohon "asioista suoraan puhumiseen". Yleensä se tarkoittaa sitä kuuden tunnin yksinpuhelua "elämän kovuudesta" jne.
Kaikki tiedämme että 99 prosenttia vaikeuksista on johtunut omista päätöksistä.
Plus että jos haluaa "puhua suoraan", esimerkiksi lapsen häät eivät ole tälle oikea paikka.
Meillä anoppi päätti häissämme pitää yllä tätä suoraa puhetta ja ruikutti ja ruikutti, miten me emme auta tarpeeksi.
Tämä on muuten todella yleistä, että "kaapataan" oman lapsen tärkeä päivä itselle alkamalla esiintymään ja draamailemaan juhlissa tai muissa tapaamisissa. Pahimmillaan aletaan kovaäänisesti kertomaan väritettyjä juttuja ja valikoituja paloja lapsen menneisyydessä tekemistä virheistä, sillä tavalla puolihuolimattomasti ja ikään kuin vahingossa.
Tämän takia minulla ei ollut häitä. Ei vaikka mies niin kovin olisi halunnut isot kirkkohäät. Mutta minä tiesin, tiesin sataprosenttisen varmasti että minun äitini kaappaisi minun hääpäiväni itselleen, hän olisi hääpäiväni tähti. Niin hän teki veljeni häissä ja niin hän olisi tehnyt minunkin häissäni. Maistraatissa sitten vaan...
Voit olla kutsumatta äitiäsi häihin.
Teoriassa kyllä mutta käytännössä se ei olisi toiminut. Hän olisi jostain kuullut tai selvittänyt missä ja milloin ne ovat, tullut paikalle ja järjestänyt valtavan shown. Joidenkin ihmisten kanssa ei vaan voi toimia kuten ns normaalien ihmisten kanssa toimitaan.
Voit ostaa hänelle yllätysmatkan vaikka kylpylään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään muotijuttuja kirjoitti:
Boomer sukupolvi on minulle vieras käsite joka ei sano yhtään mitään.Me emme ole ylenkatsoneet lapsenlastamme tai omaa lastamme.Olemme rakastaneet ja antaneet ymmärtää että rakastamme heitä.Mikään asetelma tai varakkuus tai ilkeät puheet eivät ainakaan minun kohdallani pidä ollenkaan paikkaansa.Olen yrittänyt olla itsekkin täysin välinpitämätön muita kohtaan mutta se ei onnistu.En ole sensorttinen ihminen ettei asioista saa puhua ja kun aloitan puheeni minut keskeytetään koska muut haluavat oli tilanne mikä hyvänsä pitämällä väkisin yllä jotain hemmetin smaltalk`.ia.Asioista pitää puhua vaikka sydänverellä on minun edesmennyt pohjanmaalainen äitini sanonut mutta nykysukupolvi imee itseensä kaikkia boomereita sun muuta potaskaa.Elä ja anna toistenkin elää!
Noin voit toimia siellä omassa perheessäsi, mutta et voi päättää lastesi perheistä. He päättävät omista asioistaan.
Ja minä ainakin olen ihan helvetin väsynyt tuohon "asioista suoraan puhumiseen". Yleensä se tarkoittaa sitä kuuden tunnin yksinpuhelua "elämän kovuudesta" jne.
Kaikki tiedämme että 99 prosenttia vaikeuksista on johtunut omista päätöksistä.
Plus että jos haluaa "puhua suoraan", esimerkiksi lapsen häät eivät ole tälle oikea paikka.
Meillä anoppi päätti häissämme pitää yllä tätä suoraa puhetta ja ruikutti ja ruikutti, miten me emme auta tarpeeksi.
Tämä on muuten todella yleistä, että "kaapataan" oman lapsen tärkeä päivä itselle alkamalla esiintymään ja draamailemaan juhlissa tai muissa tapaamisissa. Pahimmillaan aletaan kovaäänisesti kertomaan väritettyjä juttuja ja valikoituja paloja lapsen menneisyydessä tekemistä virheistä, sillä tavalla puolihuolimattomasti ja ikään kuin vahingossa.
Tämän takia minulla ei ollut häitä. Ei vaikka mies niin kovin olisi halunnut isot kirkkohäät. Mutta minä tiesin, tiesin sataprosenttisen varmasti että minun äitini kaappaisi minun hääpäiväni itselleen, hän olisi hääpäiväni tähti. Niin hän teki veljeni häissä ja niin hän olisi tehnyt minunkin häissäni. Maistraatissa sitten vaan...
Voit olla kutsumatta äitiäsi häihin.
Teoriassa kyllä mutta käytännössä se ei olisi toiminut. Hän olisi jostain kuullut tai selvittänyt missä ja milloin ne ovat, tullut paikalle ja järjestänyt valtavan shown. Joidenkin ihmisten kanssa ei vaan voi toimia kuten ns normaalien ihmisten kanssa toimitaan.
Voit ostaa hänelle yllätysmatkan vaikka kylpylään.
Anna olla, menimme jo naimisiin kuten edellä sanoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään muotijuttuja kirjoitti:
Boomer sukupolvi on minulle vieras käsite joka ei sano yhtään mitään.Me emme ole ylenkatsoneet lapsenlastamme tai omaa lastamme.Olemme rakastaneet ja antaneet ymmärtää että rakastamme heitä.Mikään asetelma tai varakkuus tai ilkeät puheet eivät ainakaan minun kohdallani pidä ollenkaan paikkaansa.Olen yrittänyt olla itsekkin täysin välinpitämätön muita kohtaan mutta se ei onnistu.En ole sensorttinen ihminen ettei asioista saa puhua ja kun aloitan puheeni minut keskeytetään koska muut haluavat oli tilanne mikä hyvänsä pitämällä väkisin yllä jotain hemmetin smaltalk`.ia.Asioista pitää puhua vaikka sydänverellä on minun edesmennyt pohjanmaalainen äitini sanonut mutta nykysukupolvi imee itseensä kaikkia boomereita sun muuta potaskaa.Elä ja anna toistenkin elää!
Noin voit toimia siellä omassa perheessäsi, mutta et voi päättää lastesi perheistä. He päättävät omista asioistaan.
Ja minä ainakin olen ihan helvetin väsynyt tuohon "asioista suoraan puhumiseen". Yleensä se tarkoittaa sitä kuuden tunnin yksinpuhelua "elämän kovuudesta" jne.
Kaikki tiedämme että 99 prosenttia vaikeuksista on johtunut omista päätöksistä.
Plus että jos haluaa "puhua suoraan", esimerkiksi lapsen häät eivät ole tälle oikea paikka.
Meillä anoppi päätti häissämme pitää yllä tätä suoraa puhetta ja ruikutti ja ruikutti, miten me emme auta tarpeeksi.
Tämä on muuten todella yleistä, että "kaapataan" oman lapsen tärkeä päivä itselle alkamalla esiintymään ja draamailemaan juhlissa tai muissa tapaamisissa. Pahimmillaan aletaan kovaäänisesti kertomaan väritettyjä juttuja ja valikoituja paloja lapsen menneisyydessä tekemistä virheistä, sillä tavalla puolihuolimattomasti ja ikään kuin vahingossa.
Tämän takia minulla ei ollut häitä. Ei vaikka mies niin kovin olisi halunnut isot kirkkohäät. Mutta minä tiesin, tiesin sataprosenttisen varmasti että minun äitini kaappaisi minun hääpäiväni itselleen, hän olisi hääpäiväni tähti. Niin hän teki veljeni häissä ja niin hän olisi tehnyt minunkin häissäni. Maistraatissa sitten vaan...
Voit olla kutsumatta äitiäsi häihin.
Teoriassa kyllä mutta käytännössä se ei olisi toiminut. Hän olisi jostain kuullut tai selvittänyt missä ja milloin ne ovat, tullut paikalle ja järjestänyt valtavan shown. Joidenkin ihmisten kanssa ei vaan voi toimia kuten ns normaalien ihmisten kanssa toimitaan.
Voit ostaa hänelle yllätysmatkan vaikka kylpylään.
Olen eri.
Ei auta. Luultavasti juhlissa olisi suolaisia tai muita yhteisiä perhetuttuni ja tämän luontoset äidit kaivaa tiedot näiltä viattomilta sivullisilla kyllä. Pitäs aukottomasti painottaa vieraille, että häistä ei saa mainita kenellekään, mutta liekö tuollainen onnistuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään muotijuttuja kirjoitti:
Boomer sukupolvi on minulle vieras käsite joka ei sano yhtään mitään.Me emme ole ylenkatsoneet lapsenlastamme tai omaa lastamme.Olemme rakastaneet ja antaneet ymmärtää että rakastamme heitä.Mikään asetelma tai varakkuus tai ilkeät puheet eivät ainakaan minun kohdallani pidä ollenkaan paikkaansa.Olen yrittänyt olla itsekkin täysin välinpitämätön muita kohtaan mutta se ei onnistu.En ole sensorttinen ihminen ettei asioista saa puhua ja kun aloitan puheeni minut keskeytetään koska muut haluavat oli tilanne mikä hyvänsä pitämällä väkisin yllä jotain hemmetin smaltalk`.ia.Asioista pitää puhua vaikka sydänverellä on minun edesmennyt pohjanmaalainen äitini sanonut mutta nykysukupolvi imee itseensä kaikkia boomereita sun muuta potaskaa.Elä ja anna toistenkin elää!
Noin voit toimia siellä omassa perheessäsi, mutta et voi päättää lastesi perheistä. He päättävät omista asioistaan.
Ja minä ainakin olen ihan helvetin väsynyt tuohon "asioista suoraan puhumiseen". Yleensä se tarkoittaa sitä kuuden tunnin yksinpuhelua "elämän kovuudesta" jne.
Kaikki tiedämme että 99 prosenttia vaikeuksista on johtunut omista päätöksistä.
Plus että jos haluaa "puhua suoraan", esimerkiksi lapsen häät eivät ole tälle oikea paikka.
Meillä anoppi päätti häissämme pitää yllä tätä suoraa puhetta ja ruikutti ja ruikutti, miten me emme auta tarpeeksi.
Tämä on muuten todella yleistä, että "kaapataan" oman lapsen tärkeä päivä itselle alkamalla esiintymään ja draamailemaan juhlissa tai muissa tapaamisissa. Pahimmillaan aletaan kovaäänisesti kertomaan väritettyjä juttuja ja valikoituja paloja lapsen menneisyydessä tekemistä virheistä, sillä tavalla puolihuolimattomasti ja ikään kuin vahingossa.
No ei aina edes puolihuolimattomasti. Äitini piti mulle häissäni ”puheen” (olin kieltänyt ennakkoon, teki sen silti kilistämällä lasiaja pompaten ylös) jossa hän ihan häpeilemättä HAUKKUI minua 15-20min. Oli vielä kokonaan mun maksamat ja järjestämät häät eli äiti oli vain vieras. Ei jarrutellut häntä!
Mitä tapahtui häiden jälkeen? Menikö välit?
Ei vielä silloin, mutta sen jälkeisten tempausten jälkeen meni: kiristys, uhkailu, perinnöttömäksi tekeminen ja lapsenlapsen lyöminen.
NYT ei olla väleissä todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kultapieni. Sellaista se on meidän 60-70 -luvulla syntyneiden suhteen. Voi toki olla erilaisiakin kokemuksia mutta minulla on ollut todella huonot välit äitiini koko elinaikani. Äiti oli prinsessa, huomiotaherättävän kaunis pikkukaupungin kasvatti ja ok - itsekin olen nätti ja kuin muotista luotu. Mutta äiti ei halunnutkaan kilpailijaa, hän oli 26 kun synnyin ja mitään hellyyttä en saanut osakseni äidiltä. Isä taas puolestaan palvoi ja rakasti minua yli kaiken. Veljeni syntyi 6 vuotta jälkeeni ja oli äidin kulta, toiveiden täyttymys. Nuoruus meni miten meni, olin hyvä koulussa ja ihailtu, kaunis kuin mikä. Ja äitiä varmaan vitutti. Mutta isäni kuoli 56-vuotiaana aivoverenvuotoon ja perhe jäi ihan tyhjän päälle. Yritin tuskissani tukea äitiä ja kuusi vuotta nuorempaa veljeäni mutta pari vuotta meni hyvin ja sitten välit katkesivat kokonaan. Sain ainokaiseni, pojan, 39-vuotiaana. Pari vuotta meni ok mutta sitten mummun alkoholismi ja veljeni omistuksenhaluisuus nielaisivat mummun mukanaan. Sitten vielä isäni perintöasioista saimme riitaa keskenämme ja välit katkesivat kokonaan. Kipuilin todella pahasti yksinäni, äiti on silti äiti ja oma äiti ei halunnut nähdä ihanaa poikaani ollenkaan. Epäilen, että mustasukkaisella veljelläni oli tässä sormet pelissä.
Vuodet kuluivat. Olin kuin kuori itsestäni. Puoliso ihanalle miehelleni, äiti rakkaalle lapselleni mutta kauhea polttava kipu sisälläni. Kunnes. Seitsemän vuotta kului ja äitini sai aivoinfarktin. Tästä alkoi uusi episodi meidän perheessä. Äiti vammautui pahasti, oikeasta aivolohkosta tuhoutui 70% ja hän halvaantui mutta rakastui uudestaan meihin ja nyt käydään mumman luona vierailuilla . Ilman infarktia tuskin olisi
saatu mummaa takaisin, siitä tosin saadaan maksaa mumman liikuntakyvyllä ja loppuelämän laitoselämällä.
Kiitos sulle ihana joka jaksoit lukea tänne asti.
Anne
Tämä on erittäin hyvä ketju. Minulla moniin verrattuna kuitenkin onnellinen hyvä rakastava lapsuus. Ei väkivaltaa tms. Kuukautisista on kerrottu ja pidetty huolta että siteitä löytyy jne. Äiti on syntynyt 1940.
Nyt olen kuitenkin havahtunut siihen, että ikäänkuin tietämättäni meillä on ollut äidin kanssa jatkuva kilpailutilanne. Siis äitini puolelta. Tämä ilmeni kun mulla oli taannoin merkkipäivä ja mieheltäni sain lahjan. Äiti aina kysyy mitä sain ja kun sanon, JOKA KERTA ensimmäiseksi tulee kateellisesti / katkerasti ettei hän vaan ole saanut aikanaan. Ja mistä hyvästä olen ansainnut tuollaisen lahjan tms. No, mulla nyt sattui olemaan synttärit ja mies halusi ostaa tällaisen lahjan. Ei siinä sen kummempaa syytä tarvi olla.
Tähän on mainittava, että isäni kyllä osti äidilleni lahjoja merkkipäivinä. Ei ehkä osannut niitä muulloin tuoda, mutta kaikki isäni ikäiset miehet eivät välttämättä paljon lahjoin vaimojaan muistaneet. Eli äiti on kyllä saanut myös lahjoja. Minä kun saan tai mieheni hemmottelee mua hyvällä aterialla ihan arjessakin, kuulostaa se aina kun äidiltä vietäisiin jotain pois. Ikäänkuin minä en saisi niistä nauttia kun hänkään ei ole saanut. Enkä kyllä muista, että olisi koskaan aidosti iloinnut jostain minulle tapahtuvasta. Aina siihen liittyy jotain negaa, joka vie energiaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään muotijuttuja kirjoitti:
Boomer sukupolvi on minulle vieras käsite joka ei sano yhtään mitään.Me emme ole ylenkatsoneet lapsenlastamme tai omaa lastamme.Olemme rakastaneet ja antaneet ymmärtää että rakastamme heitä.Mikään asetelma tai varakkuus tai ilkeät puheet eivät ainakaan minun kohdallani pidä ollenkaan paikkaansa.Olen yrittänyt olla itsekkin täysin välinpitämätön muita kohtaan mutta se ei onnistu.En ole sensorttinen ihminen ettei asioista saa puhua ja kun aloitan puheeni minut keskeytetään koska muut haluavat oli tilanne mikä hyvänsä pitämällä väkisin yllä jotain hemmetin smaltalk`.ia.Asioista pitää puhua vaikka sydänverellä on minun edesmennyt pohjanmaalainen äitini sanonut mutta nykysukupolvi imee itseensä kaikkia boomereita sun muuta potaskaa.Elä ja anna toistenkin elää!
Noin voit toimia siellä omassa perheessäsi, mutta et voi päättää lastesi perheistä. He päättävät omista asioistaan.
Ja minä ainakin olen ihan helvetin väsynyt tuohon "asioista suoraan puhumiseen". Yleensä se tarkoittaa sitä kuuden tunnin yksinpuhelua "elämän kovuudesta" jne.
Kaikki tiedämme että 99 prosenttia vaikeuksista on johtunut omista päätöksistä.
Plus että jos haluaa "puhua suoraan", esimerkiksi lapsen häät eivät ole tälle oikea paikka.
Meillä anoppi päätti häissämme pitää yllä tätä suoraa puhetta ja ruikutti ja ruikutti, miten me emme auta tarpeeksi.
Tämä on muuten todella yleistä, että "kaapataan" oman lapsen tärkeä päivä itselle alkamalla esiintymään ja draamailemaan juhlissa tai muissa tapaamisissa. Pahimmillaan aletaan kovaäänisesti kertomaan väritettyjä juttuja ja valikoituja paloja lapsen menneisyydessä tekemistä virheistä, sillä tavalla puolihuolimattomasti ja ikään kuin vahingossa.
Huokaus. Mun äitini on suoraan varastanut multa omat nuoruuteni merkkipäivät vain olemalla huomionkipeä ja hyytävän kateellinen. Pahinta oli oikuttelu, vähättely ja suoranainen mitätöinti ylioppilasjuhlissani. Ei olisi edes halunnut ottaa valokuvia juhlistani ("ei ole kameraa", "ei ole filmiä") saati sitten tehdä mitään muutakaan juhlien eteen. Sabotoi kaikin mahdollisin tavoin. Kirjoituskevään aikana oli tietysti juossut pitkin kyliä juoruamassa, etten pääse lukiosta tai kirjoituksista läpi. Koko tuota kevättä muutenkin värittää äitini tasapainottomuus ja jatkuva riidankylväminen, ei niinkään se riemu, että pääsen ylioppilaaksi.
Tämä keskusteluketju ja siinä olevat kokemukset ja kommentit ovat todella tärkeitä! Kiitos teille kommentoijille, että olette jakaneet kokemuksenne. Olen pahoillani, että niin moni on joutunut kärsimään ja ei ole saanut sitä arvostusta ja rakkautta, mitä olisi lapselle kuulunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään muotijuttuja kirjoitti:
Boomer sukupolvi on minulle vieras käsite joka ei sano yhtään mitään.Me emme ole ylenkatsoneet lapsenlastamme tai omaa lastamme.Olemme rakastaneet ja antaneet ymmärtää että rakastamme heitä.Mikään asetelma tai varakkuus tai ilkeät puheet eivät ainakaan minun kohdallani pidä ollenkaan paikkaansa.Olen yrittänyt olla itsekkin täysin välinpitämätön muita kohtaan mutta se ei onnistu.En ole sensorttinen ihminen ettei asioista saa puhua ja kun aloitan puheeni minut keskeytetään koska muut haluavat oli tilanne mikä hyvänsä pitämällä väkisin yllä jotain hemmetin smaltalk`.ia.Asioista pitää puhua vaikka sydänverellä on minun edesmennyt pohjanmaalainen äitini sanonut mutta nykysukupolvi imee itseensä kaikkia boomereita sun muuta potaskaa.Elä ja anna toistenkin elää!
Noin voit toimia siellä omassa perheessäsi, mutta et voi päättää lastesi perheistä. He päättävät omista asioistaan.
Ja minä ainakin olen ihan helvetin väsynyt tuohon "asioista suoraan puhumiseen". Yleensä se tarkoittaa sitä kuuden tunnin yksinpuhelua "elämän kovuudesta" jne.
Kaikki tiedämme että 99 prosenttia vaikeuksista on johtunut omista päätöksistä.
Plus että jos haluaa "puhua suoraan", esimerkiksi lapsen häät eivät ole tälle oikea paikka.
Meillä anoppi päätti häissämme pitää yllä tätä suoraa puhetta ja ruikutti ja ruikutti, miten me emme auta tarpeeksi.
Tämä on muuten todella yleistä, että "kaapataan" oman lapsen tärkeä päivä itselle alkamalla esiintymään ja draamailemaan juhlissa tai muissa tapaamisissa. Pahimmillaan aletaan kovaäänisesti kertomaan väritettyjä juttuja ja valikoituja paloja lapsen menneisyydessä tekemistä virheistä, sillä tavalla puolihuolimattomasti ja ikään kuin vahingossa.
Huokaus. Mun äitini on suoraan varastanut multa omat nuoruuteni merkkipäivät vain olemalla huomionkipeä ja hyytävän kateellinen. Pahinta oli oikuttelu, vähättely ja suoranainen mitätöinti ylioppilasjuhlissani. Ei olisi edes halunnut ottaa valokuvia juhlistani ("ei ole kameraa", "ei ole filmiä") saati sitten tehdä mitään muutakaan juhlien eteen. Sabotoi kaikin mahdollisin tavoin. Kirjoituskevään aikana oli tietysti juossut pitkin kyliä juoruamassa, etten pääse lukiosta tai kirjoituksista läpi. Koko tuota kevättä muutenkin värittää äitini tasapainottomuus ja jatkuva riidankylväminen, ei niinkään se riemu, että pääsen ylioppilaaksi.
Minulla ei ole itsestäni yhtään lapsuusajan kuvaa. Ei yhtä ainoaa. Kuvaaminen 70-luvulla ei ollut niin yleistä kuin nykyään, kuitenkin sisaruksistani on kuvia paljonkin. Ja vanhemmistani on kasoittain poseerauskuvia tanssilattialla, baaritiskillä, auton konepellillä, seinää maalaamassa, nuotiolla makkaraa paistamassa jne., sellaista ajankuvaa.
Minut on kuulemma kastettu kirkossa, mutta yhtään kuvaa (tai muutakaan dokumenttia ei ole) ei ole. Yhtään kuvaa ei ole myöskään jouluistani tai syntymäpäivistäni. Koulukuvat ostimme joka vuosi, mutta ei niitäkään ole enää jäljellä. Tuntuu oudolta, että minä en yhtään tiedä miltä näytin vastasyntyneenä, puoli- tai yksivuotiaana, taaperona, leikki-ikäisenä... Onko kyseessä jokin äitini mielenilmaus minua kohtaan, en tiedä. Oudolta tuntuu.
PS Olen aivan hyvin komean isäni näköinen, kaunis tyttöversio hänestä, joten syy äitini käytökseen ei ole sekään että minä olisin jonkun muun miehen lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos hyvästä keskustelusta! Moni kokemus tuntuu tutulta. Nykyään, keski-ikäisenä, eniten häiritsee se ettei minun elämäni juurikaan kiinnosta vanhempiani. Heille kiinnostavampaa on jopa Kauniitten ja rohkeitten tai Salkkareitten hahmojen tapahtumat!
Ja naapureiden elämästä kertominen..
Jonkinlaista mitätöintiä ja kateutta tämäkin. Ei vaivauduta kuuntelemaan omaa lasta, vaan kaikki muu on tärkeämpää. Oman äitini kohdalla jos saan hänen puhetulvansa väliin kerrottua omia asioitani, ne otetaan ikävällä tavalla syyniin ja kaivetaan esiin vain negatiiviset puolet. Mietin nykyään hyvin tarkkaan, mitä uskallan äidilleni kertoa. Parempi olla kertomatta mitään.
https://www.bustle.com/p/11-signs-your-mom-might-have-jealousy-issues-h…
Vierailija kirjoitti:
Englannin käsitteestä gaslighting puhutaan myös paljon. En tiedä tälle suomenkielistä vastinetta, mutta kyse on toisen todellisuuden manipulaatiosta ja hänen tunteidensa väheksymisestä.
Tämä on mielestäni tärkeä asia ottaa käsittelyyn, koska ilmiö on ja on ollut hyvin yleistä: suorastaan maan tapa. Itsekin olen tästä opetellut pois.
Se vertautuu hitaaseen myrkyttämiseen, koska vaikka se voi olla viatonta ja hyvää tarkoittavaa, vähitellen se murentaa toisen oman minän. Gaslighting voi ilmetä esimerkiksi niin, että aina sanotaan vastaan sitä, mitä joku on juuri sanonut. Tarkoitus voi olla hyväkin, jos toinen on sanonut vaikka olevansa väsynyt, heti korjataan että ethän sinä ole väsynyt vaan hyvin jaksat.
Olen pitänyt tyypillisenä suomalaisena keskustelutapana toisen laudalta lyömistä ja aiheen siirtoa puhujaan itseensä. Mutta ehkä tämä onkin oire jostain. Tällaista keskustelutyyliä ei ole kaikissa kulttuureissa ja olen huomannut että joissain kulttuureissa pidetään huonon ystävän tunnusmerkkinä, kun toisen kertomaan asiaan kommentoi samalla asialla liittyen omaan itseen. Sen sijaan että jatkettaisiin kuunnellen mitä tämä ensimmäinen henkilö sanoi, hänen asiaansa keskittyen.
Nettikeskustelussa tällainen tuntuu olevan tyypillistä. Kommentoidaan kumotakseen edellinen väite. Silloin ei kai voida puhua gaslightingistä, jos edellinen kommentoija on tuntematon?
Tätä ilmiötä kannattaisi alkaa tutkia. Uskon että se on ollut oman aikansa selviämiskeino. Vaikeat kokemukset on vain reippaasti vaiettu, vääristetty tai kuitattu olemattomiksi.
Tämä gaslightning on täydellinen esimerkki salakavalasta manipuloinnista ja on todella tyypillinen hallitsemistekniikka narsisteille. Vasta aikuisiällä tajusin, että omat vanhemmat ja monet muut lähipiirissä tekivät ihan samaa. Todella yleistä täällä kotimaassa. Ei ole yllätys, että näillä ihmisillä ja ennenpitkää heidän uhreillaan on vakava itsetietoisuuden puute. Tämä kertoo kyllä hyvin miten lohduton nykytila ihmisillä on kun katsomme asiaa tarkemmin suurennuslasin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Englannin käsitteestä gaslighting puhutaan myös paljon. En tiedä tälle suomenkielistä vastinetta, mutta kyse on toisen todellisuuden manipulaatiosta ja hänen tunteidensa väheksymisestä.
Tämä on mielestäni tärkeä asia ottaa käsittelyyn, koska ilmiö on ja on ollut hyvin yleistä: suorastaan maan tapa. Itsekin olen tästä opetellut pois.
Se vertautuu hitaaseen myrkyttämiseen, koska vaikka se voi olla viatonta ja hyvää tarkoittavaa, vähitellen se murentaa toisen oman minän. Gaslighting voi ilmetä esimerkiksi niin, että aina sanotaan vastaan sitä, mitä joku on juuri sanonut. Tarkoitus voi olla hyväkin, jos toinen on sanonut vaikka olevansa väsynyt, heti korjataan että ethän sinä ole väsynyt vaan hyvin jaksat.
Olen pitänyt tyypillisenä suomalaisena keskustelutapana toisen laudalta lyömistä ja aiheen siirtoa puhujaan itseensä. Mutta ehkä tämä onkin oire jostain. Tällaista keskustelutyyliä ei ole kaikissa kulttuureissa ja olen huomannut että joissain kulttuureissa pidetään huonon ystävän tunnusmerkkinä, kun toisen kertomaan asiaan kommentoi samalla asialla liittyen omaan itseen. Sen sijaan että jatkettaisiin kuunnellen mitä tämä ensimmäinen henkilö sanoi, hänen asiaansa keskittyen.
Nettikeskustelussa tällainen tuntuu olevan tyypillistä. Kommentoidaan kumotakseen edellinen väite. Silloin ei kai voida puhua gaslightingistä, jos edellinen kommentoija on tuntematon?
Tätä ilmiötä kannattaisi alkaa tutkia. Uskon että se on ollut oman aikansa selviämiskeino. Vaikeat kokemukset on vain reippaasti vaiettu, vääristetty tai kuitattu olemattomiksi.
Tämä gaslightning on täydellinen esimerkki salakavalasta manipuloinnista ja on todella tyypillinen hallitsemistekniikka narsisteille. Vasta aikuisiällä tajusin, että omat vanhemmat ja monet muut lähipiirissä tekivät ihan samaa. Todella yleistä täällä kotimaassa. Ei ole yllätys, että näillä ihmisillä ja ennenpitkää heidän uhreillaan on vakava itsetietoisuuden puute. Tämä kertoo kyllä hyvin miten lohduton nykytila ihmisillä on kun katsomme asiaa tarkemmin suurennuslasin kanssa.
Voisiko joku selittää tän termin ja antaa esimerkkejä mitä tämä on? Narsistin lapsi olen siis itse. Ymmärrän toki englannin sanan ”kaasuvalo” mutta en sitä mitä tällä tarkoitetaan. Onko se siis ympäripuhumista tai lapsen mielen muuttamista/manipulointia?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku selittää tän termin ja antaa esimerkkejä mitä tämä on? Narsistin lapsi olen siis itse. Ymmärrän toki englannin sanan ”kaasuvalo” mutta en sitä mitä tällä tarkoitetaan. Onko se siis ympäripuhumista tai lapsen mielen muuttamista/manipulointia?
Se on lyhyesti sanottuna aivopesua. Emotionaalista ja psyykkistä manipulointia, jonka tarkoitus on saada uhrin todellisuudentaju sekaisin lyttäämällä tämän itsetuntoa niin, että uhri hitaasti, mutta varmasti alistuu manipuloijansa tahtoon. Esimerkkejä tästä ovat epärehellisyys, valehtelu, syyllistäminen, sanojen vääristely ja mitätöinti, päivänselvien asioiden räikeä kyseenalaistaminen niin, että uhri epäilee jatkuvasti omia ajatuksiaan, että mikä on totta ja mikä ei. Ja että tämä on jatkuvasti väärässä, eikä tämän muistoihin voi luottaa.
Motiivi tässä kaikessa on hyväksikäyttö ja valtasuhteet. Tunnen ihmisiä, jotka tekevät tuota aivopesua erittäin ovelasti ja osaavasti. Syvässä päädyssä ollaan sitten, kun tällä manipuloijalla on "hyvä" maine lähipiirin ihmisten kanssa, ja kun yrität puhua heille tästä, kukaan ei usko sinua.
Alue: Aihe vapaa
Huomasin äsken Iltasanomien sivuilla että tämän keskustelun otsikko näkyy siinä marginaalissa. Kun ajattelin että äitini uteliaisuuttaan klikkaa otsikon auki ja alkaa lukea keskustelua... meni vatsa sekaisin.