Kysyin tänään 5-vuotiaaltani, mitä haluaa joululahjaksi.

Vähentyisköhän vaatimukset, jos saisi joskus enemmän hellyyttä ja rakkautta kuin pikkusisarus?

meillä samalla "kaavalla" kasvatetut sisarukset. Esikoinen ei ole ikinä tyytyväinen mihinkään. Karkkiosastolla pitäisi vielä jotain saada tai vähän isompi pussi. Nuoremman voi huoletta jättää valitsemaan, että ota mitä haluat, hän tulee jonkin suffelin kanssa varovasti pyytämään, että saisinko tämän :)

Joululahjaissa sama: esikoisella järkyttävän pitkä lista jota ei voi kuulema mitenkään karsia, kun kaikki on yhtä ihania ja pakko saada. Pikkuveli toivoo että kun sen yhden peräkärryn saisi pieneen lelutraktoriinsa niin kyllä olisi hienoa :)

Lapset 7v ja 5v

mitä hän tarkalleen ottaen tarkoittaa. Onko nyt tullut jotain tiettyjä sähkörobotteja kauppoihin?

Tuskin silloin tiesi, mikä joulu tai pukki on, mutta kysyttiin kuitenkin. Vastaukseksi tuli silloin ilmeisesti tärkein haavelelu. Siitä meille muodostui luontevasti tapa, että jouluksi toivotaan yhtä lahjaa, josta muksu on sitten haaveillut puolikin vuotta. Voi että, mikä riemu on ollut aattona!



Tänä vuonna toivelelu on hyvin vaatimaton, pienehkö Star Wars -legojuttu, joka liittyy tämän hetken tärkeisiin leikkeihin.



Yhden lahjan - joka saa olla isompikin - aion jatkaa myös pienemmälläkin lapsella.

mistään irrottaa kahta tai kolmeasataatuhatta euroa. Harmi. Poika oli katsonut mun selailuja etuovi.comissa ja löytänyt jopa mieleisensä talon.

No saiko?

Mun vanhin poika pyysi 5-vuotiaana ostamaan omakotitalon..

Sama toive oli jo syntymäpäivänä ja olimmekin jo silloin käynyt yhdessä valitsemassa kukkakaupassa tytölle mieluisan kukan, joten jouluna sai kuitenkin leluja.

pakko yrittää hakea huomiota tuolla kun ei muuten saa:)

Vähentyisköhän vaatimukset, jos saisi joskus enemmän hellyyttä ja rakkautta kuin pikkusisarus?

meillä samalla "kaavalla" kasvatetut sisarukset. Esikoinen ei ole ikinä tyytyväinen mihinkään. Karkkiosastolla pitäisi vielä jotain saada tai vähän isompi pussi. Nuoremman voi huoletta jättää valitsemaan, että ota mitä haluat, hän tulee jonkin suffelin kanssa varovasti pyytämään, että saisinko tämän :)

Joululahjaissa sama: esikoisella järkyttävän pitkä lista jota ei voi kuulema mitenkään karsia, kun kaikki on yhtä ihania ja pakko saada. Pikkuveli toivoo että kun sen yhden peräkärryn saisi pieneen lelutraktoriinsa niin kyllä olisi hienoa :)

Lapset 7v ja 5v

joka toisen lelun lelukatalogista + playstationit 1, 2 ja 3.



Vaatimattomuus kaukana...

Eikä se mielestäni mangu ja ole ahne. Kun kysyn mitä haluat lahjaksi, luettelee vaikka mitä. Mutta eihän tuon ikäinen vielä ymmärräkään ilman opastamista, että kaikki maksaa ja kaikkea ei voi millään ostaa eikä vaikuta ostaa.



Tai jos ajattelee, että vie lapsen karkkihyllyn eteen ja sanoo ota mitä haluat. Jos toinen kokoaa ison läjän, niin sehän tekee vain työtä käskettyä.



Muistan kerran ala-asteikäisenä, kun vein alle kouluikäisen veljeni uimarannalle päiväksi äidin ollessa töissä. Äiti sanoi, että ostakaa mitä tarvitsette mukaan kaupan laskulle kun olette koko päivän. Noh, me ostimme limukkaa, keksiä, karkkia, jäätelöt. Äkkiäkös näistä kertyi hintaa, liikaa kun äitini näki kauppalistan ja sain sitten selkäsaunan kun en ollut tajunnut että ei kuitenkaan tarkoittanut sitä että voi ostaa mitä haluaa vaikka niin sanoi....

Jos kysyn, tarvitseeko kaupasta jotain, yleensä ei kehtaa edes sanoa vaikka olisi tarve jollekin oleelliselle. Taapero osoittaa samoja merkkejä; jos joku syö herkkuja, hän tulee kyllä katsomaan ja saattaa sanoa "mm-mm-MMM", mutta lähtee takaisin leikkimään jos sanoo että hän ei saa. :)

Tai no, ei siinä sinäänsä kauheaa ole. Ihana ihminenhän tuo on. Saa vaan välillä potkiä häntä p*****lle aika paljon (on minua 7 vuotta nuorempi).



Juuri oli tuollainen "en mä oikeestaan mitään halua, mulle kelpaa mitä saan" lapsena. Nuorena kun kyseltiin esim. että mitä haluaisi lukion jälkeen lähteä opiskelemaan niin vastaus oli että "no mä menen varmaan sellaista opiskelemaan johon pääsen mun keskiarvolla". Työpaikkaa kun piti etsiä niin hän sanoi "no mä meen sellaiseen paikkaan joka mut ottaa". Tyttöystävästä (joka häntä petti 3 vuotta): "no mutta kun se nyt mut otti poikaystäväkseen niin ei tässä minnekään lähdetä".



Tällä hetkellä hän on täysin tossun alla avioliitossa jossa ei haluaisi olla ja huonossa työpaikassa josta ei pidä. Mutta kun..."en mä oikeen tiedä mitä muutakaan haluaisin".



Ja minusta on kyllä kauheaa kun joku sanoi ettei oma mies kehtaa sanoa jos jotain tarpeellista haluaa kaupasta. Siis tuollaisessa vaatimattomuudessa ei ole enää mitään hyvää! Onko se mies sitten sellainen lastenkin kanssa? Lapsella kova kuume ja todella huono olo mutta isä ei lähde viemään lääkärille kun ei kehtaa sanoa että tarvitsisi jotain?

Minusta on normaalia ja tervettä, että lapsi toivoo jotakin. Jos ei sitä uskalla sanoa, niin joku pelko siinä on taustalla. Jos lapsi ei oikeasti toivo mitään, niin sekin on aika huolestuttavaa.

Tämä suomalaisten emmäämitäätarvii - määoonnytvaantämmönen -asenne kielii epävarmuudesta ja heikosta itsetunnosta, joka jossain vaiheessa kyllä purkautuu.

Ja varsinkin se jos joku aikuinen ei edes uskalla sanoa kun jotain tarvitsee niin????? Kyllä silloin musta äidin kannattaisi varmistaa ettei lapsista tule samanlaisia.

"mulle kelpaa mitä saan" -tyyli, josta joku tuossa kirjoitti.



Onko sellaisella ihmisellä (lapsella myös) todella heikko itsetunto / onko hänet alistettu / eikö uskalla pyytää?



Minusta on normaalia ja tervettä, että lapsi toivoo jotakin. Jos ei sitä uskalla sanoa, niin joku pelko siinä on taustalla. Jos lapsi ei oikeasti toivo mitään, niin sekin on aika huolestuttavaa.



Tämä suomalaisten emmäämitäätarvii - määoonnytvaantämmönen -asenne kielii epävarmuudesta ja heikosta itsetunnosta, joka jossain vaiheessa kyllä purkautuu.

Joululahjoista ei ole vielä ollut puhetta, mutta synttäritoiveet oli tytöllä (3 v) ilmapallo ja pojalla (5 v) ihonvärinen puuväri. Välillä poika myös ehdottaa, että veisimme leluja kierrätykseen, kun niitä on niin paljon (ei oikeasti ole kovin paljon), ottaa kai mallia kun itse vien ylimääräiset/pienet vaatteet kierrätykseen. Kaupassa kumpikaan ei ole kertaakaan vielä kinunnut mitään.



Minä ja kolme sisarustani olimme myös tuollaisia lapsena. Myös mieheni tyytyi vähään - toivoi kyllä jotakin, mutta jos toiveensa oli esim. liian kallis niin oli mieluummin ilman, kuin toivoi jotain "turhaa".



En kyllä pelkää, että päätyisivät myöhemmin työhön/liittoon, johon eivät halua, päinvastoin. Itse ainakin olen niin tarkkaan tiennyt, mitä en halua, että en missään nimessä olisi esim. seurustellut jonkun kanssa vain koska sattui minut huolimaan. Ollaan ei-materialisteja, tavara yleensä ei houkuttele, mutta tiedän kyllä mitä elämältäni haluan.

Eikä minua ahdista yhtään, että lapset selaavat lelukuvastoja näin joulun alla ja toivovat kaikkea mahdollista. Olen heille selittänyt, että kaikkea ei voi saada mitä toivoo, mutta ehkä jonkun oikein kivan voikin saada ja jotain muuta kivaa. Silti, vaikka lapset luettelevat toiveitaan, he ovat onnellisia kaikista lahjoista, joita saavat. Kertaakaan eivät meidän lapset ole viskoneet esim. jolulahjoja sivuun ja mököttäneet jos eivät jotain ole saaneet. Päinvastoin meillä on ollut "ongelmana" se, että lahjojen avaaminen venyy ja venyy kun kaikkea pitäisi päästä tutkimaan ja kokeilemaan nyt heti.